Tampereen suunnalta nuoria äitejä vol 3.

Jokos on jo kaikki purettu ja saatu paikoilleen? Muistan kun me muutettiin niin parissa päivässä pistin kaikki paikoilleen ja mieskös siitä suuttui. Sanoi, että liika rehkiminen oli vaaraks sikiölle. Enhän mä kuunnellu ukkoa. Tykkäsin vain et kaikki olis nopeasti tehty=)

Kuinkas on äitiysloma alkanut? Joko tuntuu siltä, että haluais mennä takaisin töihin? Vai onko ollu paljon puuhaa ettei ole aikaa ajatella töitä?

Mäkin sain eilen kuulla, että joku mies oli mun työkaverilta kysyny et missä oon. Kaveri oli sanonut et äitiyslomalla. Se mies oli huulipyöreänä katsonut vain takas. Ja kun miettii että olin töissä kahdeksanteen raskauskuukauteen asti. Kai se sit luuli et oon lihonnu=)

pitkästä aikaa :)

Ollaan kans laitettu nyt kaikki valmiiks ihan ennätys nopeesti, tai mies on laittanut. mua ihan hävettää kun se on hoitanut melkein kaikki muutto asiat yksin, siivouksen ja sisustuksenkin, eikä se oo antanut mun tehdä melkein mitään. mut toisaalta mikäs siinä kun mies on tommonen että se nimenomaan haluaa hoitaa kaiken itekseen, ja sillä on kyllä meistä enemmän silmää sisustamisellekin kun mulla. heh, yleensä on varmaan toisin päin.

Äitiysloma on lähtenyt ihan hyvin käyntiin. välillä on kyllä hiukan hankala keksiä tekemistä ja on tylsää. toisaalta en aina edes jaksa tehdä mitään ihmellistä, jos tekee hiukan pidemmän kävely lenkinkin, niin selkä on sen jälkeen ihan tohjona.

Maha tuntuu painavalta ja olo on aika tukala toisinaan. yöllä mulla on alkanu oleen myös levottomat jalat, tai toinen jalka, enkä saa sen takia unta.

Synnytyskin hiukan jännittää jo, tai ei varsinaisesti synnytys, vaan se että kohta oon oikeesti äiti. jännittää meneekö kaikki hyvin, ja kuinka pärjään :)

Joko teillä on muuten ristiäis ajankohta tiedossa, tai kenties ollut jo?

Meillä on nyt hirvee kiista menossa nimistä. oltiin jo kerran päätetty nimi, mutta nyt se ei sitten käykkään tolle ukolle. olin ihan masentunut sen takia monta päivää kun se olis ollut semmonen nimi josta olin haaveillut jo kauan. oisin myös halunnut että nimi on valmiina kun lapsi syntyy, mutta näillä näkymin ei kyllä sitten olekaan.

No hyvä et kämppä näyttää jo kodilta=)

kuulostaa aikas tutulta sun oireilut. Millonkas se laskettu aika olikaan? Ja onko miehes työpaikalla varauduttu jo siihen että teillä saattaa olla lähtö milloin vaan? Omani veteli jossain vaiheessa vammalassa asti, mutta onneks niinä päivinä ei sattunut mitään.

Vai että levottomat jalat, hmmm. Ookko yrittänyt hieroa niitä ennen nukkumaan menoa? Jos se vaikka auttais.

Meillä on vasta tulossa kastejuhlat. Pappi tulee käymään keskiviikkona kertomaan että kuinka asiassa edetään=) Kastepuku tuotiin eilen kotiin. Se on käsin tehty thaisilkistä. Äiti teetti sillo kun kävi Thaimaassa.

Meillä oli kans vääntöjä nimistä aina tuohon muutamaan viikkoon sit. Aluks tapeltiin, et mikä nimeks. Toisen mielestä se oli liian vanhanaikainen ja toisen mielestä taas ruma. Sitten kun päädyttiin yhteen nimiehdokkuuteen niin se vaihdettiin tähän nykyiseen=)

Juups eli siirryin nyt tänne, niinkuin ehotit. Oijoi täällä on kohta pieni vauva toisella :) Tuntuu itsellä että siitä on jo aikaa, kun pojan syntymästä kuitenki kohta jo viis kuukautta ja on jo olevinaan niin iso mies :)



Elikkäs "Parsa" Atalassa asustellaan tätä nykyä, sitä ennen asuttiin Kalevassa vähän alle vuos ja sinne muutettiin taas Jyväskylästä :D



Meillä tuo nimi elikkäs Kristian ollu selviö jo melkein seurustelun alusta asti, vaikka ei lapsia sillon vielä toivottukaan :) Voi kun kastemekko kuullostaa ihanalta :) JA oli erittäin suloisen näköinen tyttö teillä :)

Itteäkin synnytys jännitti tosi paljon, kunnen viimesillä viikoilla tuli vaan sellanen olo että äkkiä ulos sieltä :D Ja sitten sinä päivänä ku synnytys alko niin tiesin jo aamusta asti että nyt se on menoa. Olin edellisenä iltana käyny sisätutkimuksessa, kun oli vähän epäilyä että mahtuuko tulemaan ulos :) Säännöllisistä supistuksista syntymään kesti n. 15 tuntia ja jouduttiin leikkaamaan välilihaa pikkasen, joka oli sit kipeä jonkun aikaa, mutta siitäkin selviää :)



Mutta oli se mahtava tunne saada oma pieni poika viimein syliin :) Nyt vaan koitat nauttia viimeisistä hetkistä miehesi kanssa kahdestaan, itsellä se loppu aika vaan meni ohi ja nyt vähän harmittaa että kun ei nauttinut siitäkin olosta :) Vaikka onkin mahtavaa kun on pieni (iso) poika lähellä :)

Hyvin alkoi aamu taas. Tyttö väänsi isot kakat heti kun oli just pistänyt uuden vaipan ja nyt äsken kaadoin teen tuohon lattialle. Pyyhin pois lammikon, mutta se jäi tahmeaksi. Tarvii kohta mennä pyyhkimään uudestaan.

Minskuliini: Mäkin oon asunut yläaste ikäni Atalassa ja veikkaan vahvasti, että asutte just niillä pihoilla missä mä asuin. Porukat asuu siinä ihan vieressä Tasanteella. Välillä oikein kaipaan Atalaa. Siellä on aivan mahtavat ulkoilumaastot ja muutenkin kun se on niin tuttua aluetta=) Hyvän paikan ootte valinnut missä kasvattaa lastanne.

Minkäs kokoinen poikas oli sitten, kun syntyi?



Mekin yritetään nauttia kahden keskisestä olostamme kun tyttö nukahtaa illalla ja joskus päästään shoppailemaan kaksistaan kun tyttö on mummolassa hoidossa=) Kyllä sitä aikaa aina jostain löytyy jos vaan haluaa. Me ollaan vaan tultu läheisemmäksi vauvan myötä.



Tänään pitäisi mennä ulos, mutta saas nähä että uskallanko...varmaan parasta pysyä vaan sisällä näin kovalla pakkasella. Tytöllä kun on vähän nuhaa.



Marilea: Eikai lähtö ole tullu?

Moikka Minskuliinillekin :)

Mulla oli neuvola lääkäri ja virtsanäytteistä löyty proteiinia. jouduin sen takia käymään tänään labrassa. Toivottavasti ei tuu nyt sitä raskausmyrkytystä. Verenpaineet on kuitenkin pysyneet ihan hyvinä vissiin, eikä mitään muitakaan oireita oo pahemmin ilmenny, pientä turvotusta lukuunottamatta.

laskettuaika on siis 16.2. kuulostaa että siihen on vielä piitkä aika, mutta viikkoja on oikeesti jäljellä enää muutamia. hui. ensin pelkäsin että vaavi syntyy etu ajassa, eikä olla saatu mitään valmiiks vielä, mutta nyt kun olo alkaa olemaan jo sen verran tukala, niin aattelee että sais kyllä syntyä vaikka heti :D

Miehellä on onneks aika joustava työ, ja se voi tarpeen vaatiessa tehdä töitä myös kotona. tuntuu pelottavalta ajatella että synnytys alkais kun oon täällä yksin, mutta niin voi tietty käydä.

Mua on kans nyt pelottanut että mitä jos vauva ei mahdukkaan ulos, ja repeen ihan hirveesti. yritin selittää siitä neuvolassa, mutta ne ei sanoneet siihen yhtään mitään, eikä lääkärikään tutkinut asiaa, tai edes yrittänyt rauhotella mua :/

no, pääasia kai se on lopulta että tulee jotenkin ulos.

Jännä ajatella että kohta ei olla tosiaan miehen kans enää kaksin. pitää yrittää ottaa näistä viimesistä hetkistä kaikki irti :)

Kristian oli aika iso poika, 3755g ja 50 cm..ja itte ku oon 157 cm pitkä niin sitä pelättiin ettei mahdu tulemaan :D



Marilea kyllä nykyään leikataan alapäästä jos näkevät ettei mahdu tulemana, ei päästetä oikein repeämään :) Ja ei se välilihan leikkaus ole niin paha mitä monet sanoo, siinä kun se leikataan ei tunne mitään ja paranee kuitenkin aikas nopeesti :) Hyvä että miehellä on joustava työ. Pitääkö isyyslomaa heti kun syntyy? Miehen apu on tärkeää varsinkin ihan siinä ensimmäisinä päivinä :)



Joo oon kyllä niin tykästyny Atalaan, ei kuitenkaan pitkä matka keskustaan ja ihan kun asuis "maalla" :D Oon ite maalta alunperin kotosin ja tuo oma takapiha auttaa vähäsen tuntemaan oloa pois kaupungista :) Vaikka Tampereesta muuten tykkäänkin paikkana!



Teki kyllä hyvää käydä kahdestaan eilen illalla pari tuntia pelaamassa bilistä...meillä kuitwenkin isovanhemmat asuu yli 200 kilösan päässä, vaikka omat vanhemmat käykin useammin kun miehen. Nyt syöttäminen kutsuu :)

oon vaan käynyt lukemassa teidän kirjotuksia, mutta ikinä en ole kerinnyt vastaamaan kun tyttö on huutanut seuraa ja tälläkin hetkellä neiti istuu sylissä joten kirjoitan taas yhdellä kädellä, heh.



Marilea:joko tuli labratulokset? Mäkin odottelin että neiti syntyisi jo kaksi viikkoa etuajassa, mutta kun tyttö ei antanut minkäänläisiä merkkejä vaikka mitä yritin. siivosin kuin hullu joka päivä. mitäs tavaroita teiltä puuttuu? mun piti muuten kommentoida siihen kun kerroit että teidän neuvolassa oli se lasten vaate laatikko, että sehän on tosi järkevä juttu. meilläkin on jonkun verran pieneksi käyneitä vaatteita mitä voisin antaa pois mutta toisaalta en raaskisi joitakin. ne on niin pieniä, että ihan vauvakuume iskee taas.



Kyllä musta neuvolassa pitäisi olla enemmän kannustettavia henkilöitä. aika jännää että marilean neuvola on aika tönkkö. harmittaa sellainen. meidän neuvolan täti on ollut hyvinkin kannustava ja kun kysyin juuri samoista kuin marilea eli repeämisestä kun itsekkin oon lyhyt 156cm. ne sanoi että tilanne selviää viimeistään kun h-hetki lähestyy. mutta mulla oli kuuleman hyvän mallinen lantio niin ei ollut pelkoa. en revennyt sitten yhtään mutta paraneminen kesti kolme-neljä viikkoa. kävely oli hankalaa kaks viikkoa, mutta enpä muista enää kunnolla synnytys kipujakaan. aikas jännää, heh.



Minskuliini: onkos paino lähtenyt kuinka hyvin? imetätkö vai onko poika pulloruokinnassa?

Mie olin kanssa ihan varma että Krisu syntyy etuajassa ja oottelin sitä jo kolme viikkoa ennen LA:ta ja neuvolassa aina sanoivat että ei se vielä tule. Noh syntyi herra 2 päivää ennen LA:ta :)



Mie olin kyllä tosi tyytyväinen Atalan neuvolaan, vastaanottoajat ei ollu mitään lyhyitä ja neuvola"täti" keskittyi myös oikeasti mieheni ja mun hyvinvointiin :)



Saman pitusia siis suurinpiirtein ollaan Parsa, hehe, kyllä me lyhyet vaan pärjätään ;D Paino tippu heti synnytyksen jälkeen tosi hyvin..täysimetys on auttanu asiaa. Kiloja tuli kuitenkin huikeat 18 raskaana ollessa, ja enää olis se neljä kiloa ja oikeastaan kaikki vaatteet mahtuu päälle, mikä tuntuu erittäin hyvältä :) Lähinnä ehkä enää semmosta kiinteytyshommaa massuun ja reisiin niin lähtee loputkin kilot :) Meillä ei oo otosiaan vielä mitään soseitakaan kokeiltu, kun kasvanut niiiin hirveästi poju pelkällä tissimaidolla. :) Mites sun kroppa on palautunu synnytyksestä?

Tää sivusto on taas jotenkin tökkinyt mulla, niin en oo päässyt kirjottaan aikasemmin vaikka piti, onneks nyt toimii taas :)

Tänään oli neuvola, ja kaikki oli kuulema ok. labratuloksetkin näytti negatiivista, eli niissä ei ollut mitään häikkää. se proteiini on varmaan johtunut runsaasta valkovuodosta. Terkka myös tällä kertaa mittaili sitten mun lantiooni, ja sanoi että ihan normaalilta vaikuttais. Ensimmäisellä lääkäri käynnillä lääkäri oli sanonut että vaikutan liian kapeelta, niin oon sitten sen takia koko ajan miettinyt että mahtuuko vauva syntyyn vai ei.

Tähänastiset neuvolalääkärit on kyllä ollu tosiaan aika tönkköjä :P ensimmäisellä oli aina hirvee kiire, ja se tuntui suhtautuvan muhun jotenkin vähättelevästi, ja nyt tää mikä oli viimeksi, ei tainnut osata kunnolla suomea. kysyin siltä monta kertaa että missä on lähin labra, mutta se ei ymmärtänyt kysymystä, vaan hoki sen labran nimeä. sain sitten kotona selvitettyä että se labra on siinä neuvolan vieressä :D

Ollaan ajateltu että mies pitäis isyysloman heti kun vauva syntyy. Olis kiva päästä opetteleen vauvan hoitoa yhdessä, koska se on molemmille ihan uutta.

Mies odottaa jo ihan malttamattomana vauvan tuloa. se haluais että mä yrittäisin jotenkin vauhdittaa synnytyksen käynnistymistä. voihan sitä yrittää mutta ei se aina tehoa :)

Oottepas te lyhyitä :P vaikka en mäkään mikään eritysen pitkä mielestäni ole, 168cm.

Mulle on nyt viime päivinä iskenyt joku kauhea kompleksi tän vartaloni kanssa, tunnen oloni ihan hirveäksi, kun painokin vaan koko ajan nousee. haluisin jo päästä laihduttamaan :/ hölmöä ajatella tämmösiä raskaana, koska lihominenhan kuuluu asiaan. No, ei tätä raskautta enää kauaa kestä :)

Meillä kanssa mies oli kotona ekat pari viikkoa, tosin se oli sillon vielä työttömänä, mutta oli siitä hirmu iso apu kun oli kotosalla :) Omat voimat on kuitenki vähissä heti synnytyksen jälkeen! Muista kolmen ässän sääntö, mikä voi edesauttaa synnytyksen käynnistymistä: Siivous, sauna ja seksi ;D



Mulle kanssa iski välillä paniikkia kun kroppa ei ollutkaan enää pieni ja "siro"..ja kun ennen raskautta en ollu ikinä painanu edes 50 kiloa ja loppuraskaudesta meni rikki jo 60 kiloa, kyllä sillon meinas päästä itku :D Mutta nopeasti ne kilot sitten lähtee, varsinkin jos imettää :) Masu tuntu hirmu hassulta kun vauva oli tullut ulos, semmonen lätistynyt! Mutta muista sitten että varsinaisesti laihduttaa ei saa imetyksen aikana, muuten voi maidontuotanto loppua. Mutta kyllä ne kilot lähtee itsestäänkin :)

Pitäisiköhän aloittaa uusi palsta, jos tää rupee taas jökkimään...?



Ihan normaalia on jos tuntee olonsa "lihavaksi" raskauden loppuvaiheessa. Mulle tuli monta kertaa poru kun rupesin miettimään että palaudunkohan mä koskaan takaisin samoihin mittoihini. Silleen turhaan olin kuitenkin panikoinut.

Sairaalaan jäi heti 6-7kg ja enää olisi jäljellä n.3-4kg pudotettavana ja nyt on vasta 2 ja puoli kuukautta kulunut synnytyksestä. Meniköhän kaksi viikkoa kun sain ekan kerran isoimmat farkkuni jalkaan ja sitten kuukauden päästä loputkin s-xs-kokoiset vaatteet menivät päälleni=) Ja se oli kuulkaas IHANA tunne.

Lähtöpaino oli mulla 55kg ja raskauden alkuvaiheessa se putosi 53kg. Synnytyspäivänä painoin 66kg.

Tavoitteena olisi saada masu littanaksi. Ei siellä oo kuuleman läskeä vaan ihan löystynyttä ihoa.

Marilea: suosittelen imetystä ihan tosissani jos haluat takaisin omiin mittoihisi. Rankkaa se on aluksi kun vauva ei millään meinaa saada heti otettaan rinnasta, mutta maltilla ja vähän korviketta kehiin niin se onnistuu. Kannattaa ostaa heti sitten rintapumppu ihan varmuuden vuoksi. Maito nousee synnytyksen jälkeen ihan sikana parin päivän aikana.

Pienuudesta oon kuullu aika monelta, mutta nyt rupean pikku hiljaa olee sinut sen kanssa=) Mies kun ei kamalan pitkä oo myöskään (170 ja jotain) niin ei haittaa että oon näin lyhyt=)

Mulla tää ei oo kertaakaan vielä tökkiny, mutta jos rupee tökkimään niin voidaanhan sitä alottaa uuskin palsta.



Mulla kanssa jäi sairaalaan jo saman verran, kuitenki lapsivesi vauvan kanssa on tuonut paljon sitä painoa :) Mulla kun vielä lapsivettä oli aika paljon! Mullakin lähti synnytyksestä alkaen se 14 kiloa tosi nopeesti, mutta nyt oon jämähtäny tähän vaiheeseen että neljä kiloa vielä pois niin sit hyvä :) Mie oon aina sanonu että oon pieni, mutta pippurinen :D Enkä oo ikinä oikein edes halunnu olla kauheasti pitempi..tietty 160 cm olis ollu kiva ylittää.



Miekin aattelin imetyksen alusa että ei tästä tuu mitään ja kun Kristianin paino ei lähteny sitten nousuun pienen laskun jälkeen (nyt kyllä noussu senkin edestä) ja kyllähän se ensin kipeetä teki, kun nännit ei oo tottunu siihen imemiseen, mutta ne antaa jo sairaalassa ainakin pyydettäessä rasvaa siihen ongelmaan :) Ja imetys on yölläkin niin helppoa kun tissi vaan suuhun ja unta kaaliin :D



Parsa, en nyt muista ookko jo aikasemmin täällä sanonu, mutta nukkuuko tytön tyllerösi omassa sängyssä? Ja millasta päivärytmiä teillä on, jos on? Mulla olis nyt piakkoin alotettava operaatio Krisu omaan sänkyyn..rupee käymään vähän ahtaaks. Olin suunnitellu alusta lähtien että nukutan omaan, mutta sitten se viereen nukuttaminen olikin niiin paljon helpompaa, niin väsyneenä taipui sitten siihen :)

Mua harmitti ihan sikana kun ei tosiaan opetettu sairaalassa kunnolla imetystä. Sen ne vaan sanoi että, tissi vauvan suuhun ja kyllä se sitten siitä alkaa. Miehellä meni jo hermot alkuvaiheessa kun vauva huusi kun sillä oli nälkä. Se halusi, että ruvettaisiin antaa vain korviketta kun vauva ei millään meinannut ottaa tissiä.

Lenkkeilyllä ne ylimääräset kilot lähtevät sitten, mutta yksin ei ole todellakaan kiva lähteä ulos. Mutta eipä täällä päin ole ketään joka lähtisi lenkille. Muskaria ollaan mietitty, mutta saas nyt kuitenkin nähdä.

Isyyslomasta voin kertoa, että meilläkin mies jäi heti kun vauva syntyi isyyslomalle. Ja tyttö oli aika täsmällinen. Syntyi 6tuntia lasketun päivän jälkeen=)

On meillä päivä rytmi. Tyttö menee pitkän kiukuttelun jälkeen nukkumaan illalla 9-11välillä. Ja 9 aikaan meillä on aina iltapesu ja yöpuvun vaihto. En tiedä, mutta veikkaan että neiti tietää että nyt on pakko mennä nukkumaan niin siksi alkaa kova huuto. Yöllä saattaa herätä kerran vain syömään ja sekin tapahtuu aamuyöllä. Seuraavan kerran herätään 9-10 maissa ja syödään. Neiti ei ole kauaa hereillä vaan heti tunnin päästä kun ollaan noustu niin uni maistuisi taas. Tyttö nukkuu sit n.2tuntia ja seuraavat nokoset ovat 4 ja 6 aikaan. Ne kestävät tunnin verran. Meidän vieressä tyttö nukkuu kans. Aattelin laittaa omaan sänkyynsä heti kun velliä saa antaa. Aluksi yritettiin että se nukkuis omassa sängyssä, mutta omaa laiskuuttani otin aina yöksi viereen=)

Mulle sairaalassa opetettiin pari imetysasentoa, mutta oikeastaan aina oon imettäny kyljelläni maaten, kaikista helpointa mulle :)



Mieki haluaisin käydä lenkillä, oli Elixian jäsenyys, mutta sain sen onneks myytyä kun ei sinne tullu mentyä. Sauvakävelyä haluaisin kauheesti kokeilla (mummotautiako!?) :D koska juoksulenkille ei välttämättä ihan vielä kunto kestä ja muutenkin nopeatahtinen kävely vois olla parempi!



Me just eilen alotettiin uus rytmi, kun sitä ennen nukuttiin aamulla johki puol yhteentoista ja sitten Kristian ei nukkunukaan enää hyviä päikkäreitä. Nyt sitten herätään ysin maissa ja jaksetaan valvoa n. 3 tuntia ja sillon yleensä on pitemmät päikkärit, puolestatoista tunnista kolmeen. Sitten neljän-kuuden välillä otetaan toiset n. puolen tunnin päikkärit. Kaheksan maissa yleensä vaihdan yökkäriä päälle ja sit yritän ysin jälkeen nukkumaan, mutta monesti menee yli kymmeneen :)

ei opetettu ja myös kaikki kylpyotteet ja rinnantyhjennykset jäivät sinne. Veikkaan, että syynä oli se kun koko sairaala oli täynnä. Synnytyssalista jouduin sermin taakse puoleksi päiväksi kun kaikki huoneet olivat ihan täynnä. Normaalisti se sermi toimi vierailipaikkana.

Mutta ekan yön jälkeen kysyin, että koska pääsen kotiin. Hoitajat sanoivat, että: Käy lastenlääkärillä niin siellä sanotaan. Pääsin heti kotiin. Onneksi vaan. Pystyin nukkumaan kunnolla=)

Normaalisti ne eivät olisi päästänyt, mutta mulla ei ollut kuin nirhaumia ja vauva oli terve niin ne ei nähnyt syytä miksi jäisin sinne.

Harmittaa vaan kun kaikki oon joutunut opettelee itse ja osan kantapään kautta kuten imetys. Kun sain rintatulehduksen niin yksityinen lääkäri sekä mun tätini moittivat mua. Sanoivat, että mun olisi pitänyt heti mennä lääkäriin eikä potea yli 40 asteen kuumeessa pari päivää.

Meillä ei onneks ollu ruuhkaa (ei käännetä nyt veistä haavassa) mutta sain olla koko sairaalassaoloajan yksikseni huoneessa, mikä oli tosi mukavaa :) Mua ei meinattu päästää kotiin edes neljännen päivän jälkeen, mutta mulla olikin ongelmia kohdunsupistumisen kanssa ja sitten verenpaineet tippu synnytyksenä jälkeen niin alas että jouduttiin laittaa pussi vertakin. Pyörryin suihkuun sen synnytyksen jälkeen :)



Mulla on myöskin ollut rintatulehdus soitin sillon heti neuvolaan, kun olin kuullu oireista ja kipu rinnassa oli kauhea. Ei se moittiminen kyllä auta ketään, koska eihän sitä voi aina tietää varmaksi ja kaikesta oppii :) Mie oon aatellu näin että kerran poika kasvaa ja kehittyy niin sillon on onnistunu äitinä :) Ja ei sitä todellakaan kaikkea osaa luonnostaan, itseki on oppinu ja ennen kaikkea kasvanut vauvan myötä :)



Jokos ne ristiäiset muuten oli, vai onko ne sunnuntaina? :)

Toivottavasti sitten ei oo sairaalassa niin täyttä kun mä meen synnyttään. enhän mä osaa vaihtaa edes vaippaa, saati sitten imettää. olis kyllä kiva jos sielä edes hiukan opastettaisiin. Ikävää että parsalle sattu tommonen ajankohta.

Mua hiukan pelottaa edelleen ajatus imettämisestä, mutta ajoin silti yrittää. toivon että se sit sujuis edes jotenkuten helposti, etten turhaudu ja lopeta heti..

Toi rintapumppu on meillä hankinta listalla, ei vaan oo vielä tullut hommattua kun joskus neuvolassa kait sanottiin että se kannattaa hommata vasta lapsen synnyttyä, kun ei voi tietää miten sitä maitoo alkaa tulemaan.

Mun pitäis tässä pikku hiljaa alkaa pakkaan sairaala kassia valmiiks. netti on pullollaan erilaisia listoja ja keskusteluja aiheesta, mutta mun pää lyö ihan tyhjää. mitä teillä oli mukana synnytyksessä? oon saanut heitettyä tonne kassiin vasta imetysliivit, liivinsuojia ja siteitä. vauvalle oon kattonu kotiutumis vaatteet, mutta niitä ei oo vielä pesty. Tuntuu että oon ihan jäljessä tässäkin asiassa, synnytyshän voi käynnistyä periaatteessa koska vaan. Ala vatsa on nykyään aika kipee, varsinkin aamusin, ja käveleminen sattuu. tuntuu että vauva on vaihtanut asentoaan tai mennyt jotenkin alemmaks. mä en tiedä onko mulla ollut kuinka supistuksia, täytyy meinaan myöntää etten oikeen tunnista niitä.

Miten meni ristiäiset, jos ne siis oli nyt? :)

Ihanaa päästä vihdoinkin kirjoittamaan ilman kiirusta. Tyttö nukkuu ja toivottovasti pitkään kun mulla ois kämppä vähän siivottavana.

Mä pidän sulle peukkuja imetyksen jaksamisen suhteen. Rankkaahan se on aluksi, mutta lopussa kiitos seisoo.

Mä pakkasin meilkeinpä koko vaatekaappini mukaan=D no ei vais. En osannut varautua yhtään siihen, että mitä pitäisi ottaa mukaan ja otinkin aika paljon turhaa. Ei siellä tarvinnut kuin kotiin tulovaatteet ja villasukat. Sairaalan polvisukat kun eivät pysynyt jalassa=) Kotiintulovaatteista voisi sen verran mainita, että ota todella löysät vaatteet. Ja tietenkin hammasharja, tahna ja hiusharja. Shamppoot ja saippuat pitäisi löytyä sieltä, samoin pyyhkeet. Jos ei oo niin ne kyllä antaa. Evästä kuten namia kun mieli teki niin soitin miehen tuomaan=) Jotain lehteä kannattaa ottaa, jos ei jaksa mennä sinne lukusaliin.

Aika pitkään jouduit olee siellä minskuliini. Tuliko kertaakaan tylsää hetkeä? Mä oisin varmaan seonnut osastolla jos oisin joutunut olee pitkään. Ja pyörtyminen viel, hui. Miten sä pääsit sit pois sieltä? Tuliko mies koputtelee vai heräsikkö itse?

Ei meillä ollu viel kastejuhlia. Ne on nyt lauantaina. Hieman pelottaa, että tulevatko kaikki paikalle=( tarjontaa olisi vaikka kuinka paljon tarjolla..

Niin ja marilea, kyllä sä tunnistat ne OIKEAT supistukset. Niitä ei voi olla huomaamatta. ne oikeat on todella kipeitä, mutta heti ei kannata lähteä sairaalaan. Odottele siihen asti kunnes kipu on aivan sietämätön ja suppareita tulee 5-10minuutin välein. Ota kuuma suihku ja panadolia. Jos ne ei enää tunnu auttavan niin sitten on lähdön paikka=) Tuu kertoo jos kerkiät lähdöstäs. Vitsi kun mua jännittää sun puolesta=)