En koskaan opi tajuamaan omat rahat -systeemiä!

Nainen oli juuri näitä, joka meuhkasi yhteisistä rahoista tutuille ja tuntemattomille ja argumentit oli juuri näitä rakkaus voittaa kaiken ja perhe on tärkein ja blaa blaa. Oli pitkään kotona lasten kanssa ja mitään häneltä ei puuttunut, sai shoppailla sydämensä kyllyydestä jne.



Meni sitten töihin ja kun alkoi palkka juosta, mies kysyi että maksatko öljy- vai sähkölaskun (heillä siis omat tilit). Hirveä metakka nousi tyyliin "älä sinä määrää MINUN rahojeni käytöstä". Jotenkin kummasti hän oletti, että saa pitää koko palkkansa itsellään ja mies edelleen maksaa viulut.



Toinen esimerkki eräästä nyt jo vanhemmasta pariskunnasta. Nainen oli ajan hengen mukaan lähes koko ajan kotiäitinä/rouvana ja mies kantoi rahat taloon. Tietysti kaikki yhteistä. Sitten nainen sai pienen perinnön, ja kun mies esitti mielipiteitään mitä rahalla voisi mahdollisesti hankkia, tapahtui kummia: nainen ilmoitti, että raha tulee hänen käyttöönsä koska perintö oli hänen. Ja mies ei saanut siitä latin latia. Kummasti nyt tulikin kyseeseen omat rahat.



Naiset ja raha - tjaa, jätetään sanomatta.

ollenkaan jos puhutaan rakkausavioliitosta. (ihan kuten joku jo sanoikin). 2 isopalkkaista tienaa ja ostaa mitä haluaa.. rahat yhteistä.



hyvin toimii



koskaan ei ole rahasta riidelty

Siis miten joku voi vaan ottaa toisen palkasta ja lähteä shoppailemaan? Miten, miten, miten?

Katos kun joillekin raha ei merkitse mitään tärkeää. Meillä yhteiset rahat ja minä ansaitsen reilusti enemmän kuin mies. Mutta en koe, että minun isompi palkkani olis siitä kiinni, että olen paljon parempi kuin mies. Alallani vaan maksetaan parempaa palkkaa. Mies tekee yhtälailla töitä, ei ole sen vika että palkka on huonompi, kunhan tekee työkseen mistä tykkää.

Meille raha on vain väline, jolla ostetaan vältämättömät perheen jokaiselle jäsenelle ja joskus nautitaan ostamalla vähemmän tarpeellista, matkustamalla. Eikä rahan omistaminen sellaisenaan ole mikään juttu. Ja toki jos toinen kokee, että tarvitsee hieronnan ja toinen ei halua mennä, niin on vaan hyvä, ettei olla rahasta kateellisia vaan se on yhteistä, senkun menee.

ja hyvin on toiminut.

Välillä mies tienannut enemmän, välillä minä. Tällä hetkellä kuukausipalkka melkein sama.



Tämä toimii kun tuloja on sen verran paljon, ettei tarvitse jokaista euroa laskea. Ymmärrän jos on pienet tulot, pitää kummankin kontrolloida omalta tililtään vähän väliä, onko siellä rahaa.



Itse asiassa en enää muista, miksi tällaiseen käytäntöön aloimme. Olisiko ollut silloin alussa syynä se, että mies opiskeli ja minä olin töissä. Oli helpompi laittaa yhteinen tili kuin siirrelä rahoja edes takaisin. Silloin kun ei ollut nettipankkia, missä se olisi käynyt näppärästi.



Käytäntö on jäänyt kun ei ole ollut mitään valittamista siitä.

Moni olettaa että jos on yhteiset rahat, niin nainen on automaattisesti kotiäiti tai että ei ole omaa tiliä ollenkaan.



Nyt tulee yllätys teille sitten! Mä olen töissä, mulla on oma tili, silti meillä on yhteiset rahat. Miksi ihmeessä rahat pitäis olla omia, onhan meillä sentään yhteiset lapset ja koti.

Siinä vaiheessa kun valtaosa tuttavapiiristänne JA te itse olette eronneita ja toisessa avioliitosanne, ymmärrätte paremmin omia rahoja. Avioerot nimittäin opettavat aika kovalla kädellä pitämään huolta omasta toimeentulosta. Kun sen jälkeen menee jonkun kanssa yhteen, rahat pidetään yleensä erillään ja tehdään myös avioehdot ja testamentit. Se nyt vaan on selkeämpää niin, kun mukana kuviossa on myös exiä ja elatusapuja sekä lapsia, jotka eivät ole biologista sukua.



Jos suhteen alkaessa molemmat ovat tyhjätaskuisia, mutta idealistisia opiskelijoita, on kai aika luonnollista sopia yhteisistä rahoista. Nelikymppisillä on sen sijaan jo jotakin kertynytkin, perintöjä näköpiirissä yms. joista halutaan pitää huolta. Köyhyys on yhteistä, rikkaus halutaan pitää omana - omista rahoista on niin kivas anteliaasti rakkaudella lahjoa toista.



Rakastaminen on, yllätys yllätys, täysin mahdollista, vaikka rahat ovat erilliset.

Siinä vaiheessa kun valtaosa tuttavapiiristänne JA te itse olette eronneita ja toisessa avioliitosanne, ymmärrätte paremmin omia rahoja. Avioerot nimittäin opettavat aika kovalla kädellä pitämään huolta omasta toimeentulosta. Kun sen jälkeen menee jonkun kanssa yhteen, rahat pidetään yleensä erillään ja tehdään myös avioehdot ja testamentit. Se nyt vaan on selkeämpää niin, kun mukana kuviossa on myös exiä ja elatusapuja sekä lapsia, jotka eivät ole biologista sukua. Jos suhteen alkaessa molemmat ovat tyhjätaskuisia, mutta idealistisia opiskelijoita, on kai aika luonnollista sopia yhteisistä rahoista. Nelikymppisillä on sen sijaan jo jotakin kertynytkin, perintöjä näköpiirissä yms. joista halutaan pitää huolta. Köyhyys on yhteistä, rikkaus halutaan pitää omana - omista rahoista on niin kivas anteliaasti rakkaudella lahjoa toista. Rakastaminen on, yllätys yllätys, täysin mahdollista, vaikka rahat ovat erilliset.

Minä olen kahdesti ollut naimisissa, nyt toista kertaa, silti meillä on yhteiset rahat.

joilla on ns. omat rahat. Minkä kyllä ymmärrän, ei oo reilua että toisella on ja toisella ei.

Siis miten joku voi vaan ottaa toisen palkasta ja lähteä shoppailemaan? Miten, miten, miten?

Katos kun joillekin raha ei merkitse mitään tärkeää. Meillä yhteiset rahat ja minä ansaitsen reilusti enemmän kuin mies. Mutta en koe, että minun isompi palkkani olis siitä kiinni, että olen paljon parempi kuin mies. Alallani vaan maksetaan parempaa palkkaa. Mies tekee yhtälailla töitä, ei ole sen vika että palkka on huonompi, kunhan tekee työkseen mistä tykkää. Meille raha on vain väline, jolla ostetaan vältämättömät perheen jokaiselle jäsenelle ja joskus nautitaan ostamalla vähemmän tarpeellista, matkustamalla. Eikä rahan omistaminen sellaisenaan ole mikään juttu. Ja toki jos toinen kokee, että tarvitsee hieronnan ja toinen ei halua mennä, niin on vaan hyvä, ettei olla rahasta kateellisia vaan se on yhteistä, senkun menee.

No ei minullekaan rahan omistaminen ole mikään juttu, mutta silti en voisi pistää toisen palkkaa haisemaan. Raha on todellakin vain väline jolla saa ruokaa kaappiin ja laskut maksettua, ja jos minun palkkani ei shoppailuun riittäisi, jättäisin shoppailematta. Hyvin yksinkertaista.

Eikös ole enemmänkin niin, että jos todella pienipalkkainen osa-aikatyötä tekevä ihminen pitää oikeutenaan kalliita ulkomaanmatkoja ja merkkivaatteita, hänelle raha nimenomaan on "se juttu"?

Köyhyys on yhteistä, rikkaus halutaan pitää omana

Tuota juuri aiemmin tarkoitin, jotkut kun haluaa pitää sen rikkaudenkin yhteisenä ilon asiana, eikä vaan jalomielisesti antaa jouluna kallista lahjaa. Kun se rikkaus ei ole se elämän juttu.

Ja perinnöt saa kyllä suojattua ihan jo testamentissä. En ole saamassa erotilanteessa miehen vanhempien perintöjä, kun he ovat sen suojanneet ja hyvä niin.

joilla on ns. omat rahat. Minkä kyllä ymmärrän, ei oo reilua että toisella on ja toisella ei.

Mistä käsitys, että jos on omat rahat, toisella on ja toisella ei? Liikutko jossain kotirouvayhteisöissä vai? Vai etkö tiedä, että elämme 2000-lukua jolloin nainen voi kouluttautua haluamaansa ammattiin ja käydä töissä?

joilla on ns. omat rahat. Minkä kyllä ymmärrän, ei oo reilua että toisella on ja toisella ei.

Mistä käsitys, että jos on omat rahat, toisella on ja toisella ei? Liikutko jossain kotirouvayhteisöissä vai? Vai etkö tiedä, että elämme 2000-lukua jolloin nainen voi kouluttautua haluamaansa ammattiin ja käydä töissä?

Eikä ole tuttunikaan. Osaatko lukea, kerroin tutuistani, minä niitä juttuja olen kuunnellut kun toisella on ja toisella ei.

Mutta sulta nyt varmaan on mitään ymmärrystä turha edes odottaa. Pitäsit varmaan omaa ukkoaskin nälässä jos sen rahat olis loppu ja jääkaapissa miehen hylly tyhjä.

ja maksavat "lastenteon" kustannukset omassa palkkapussissaan.. juupa juu.

Voi hyvänen aika

joilla on ns. omat rahat. Minkä kyllä ymmärrän, ei oo reilua että toisella on ja toisella ei.

Mistä käsitys, että jos on omat rahat, toisella on ja toisella ei? Liikutko jossain kotirouvayhteisöissä vai? Vai etkö tiedä, että elämme 2000-lukua jolloin nainen voi kouluttautua haluamaansa ammattiin ja käydä töissä?

Siis miten joku voi vaan ottaa toisen palkasta ja lähteä shoppailemaan? Miten, miten, miten?

Katos kun joillekin raha ei merkitse mitään tärkeää. Meillä yhteiset rahat ja minä ansaitsen reilusti enemmän kuin mies. Mutta en koe, että minun isompi palkkani olis siitä kiinni, että olen paljon parempi kuin mies. Alallani vaan maksetaan parempaa palkkaa. Mies tekee yhtälailla töitä, ei ole sen vika että palkka on huonompi, kunhan tekee työkseen mistä tykkää. Meille raha on vain väline, jolla ostetaan vältämättömät perheen jokaiselle jäsenelle ja joskus nautitaan ostamalla vähemmän tarpeellista, matkustamalla. Eikä rahan omistaminen sellaisenaan ole mikään juttu. Ja toki jos toinen kokee, että tarvitsee hieronnan ja toinen ei halua mennä, niin on vaan hyvä, ettei olla rahasta kateellisia vaan se on yhteistä, senkun menee.

No ei minullekaan rahan omistaminen ole mikään juttu, mutta silti en voisi pistää toisen palkkaa haisemaan. Raha on todellakin vain väline jolla saa ruokaa kaappiin ja laskut maksettua, ja jos minun palkkani ei shoppailuun riittäisi, jättäisin shoppailematta. Hyvin yksinkertaista. Eikös ole enemmänkin niin, että jos todella pienipalkkainen osa-aikatyötä tekevä ihminen pitää oikeutenaan kalliita ulkomaanmatkoja ja merkkivaatteita, hänelle raha nimenomaan on "se juttu"?

Meidän elämään ei kuulu muutenkaan merkkivaatteet tai ulkomaanmatkat, eikä pahemmin shoppailla. Ei meidän elämä pyöri rahan ja materian ympärillä. Siksi on helppo jakaa.

meilläkin omat tilit ja omat rahat. Yhteiset menot jaetaan nyt suunnilleen puoliksi, ei todellakaan lasketa senttejä. Joskus mies saattaa tarvita esim 100 euroa johonkin yllättävän menon sattuessa ja sitten maksaa sen takaisin tai maksaa jonkin minulle sovitun laskun tms. En näe tässä mitään ongelmaa. Mies maksaa lainan, minä laskut, menee aika hyvin tasan (olemme siis molemmat töissä). Minusta tuntuisi jotenkin hankalalta, jos olisi yhteinen tili ja esim haluaisinkin yhtäkkiä ostaa jotain kalliimpaa, esim konserttiliput tai kengät tms. Itse tiedän omat varani ja mitä laskuja on maksettavana ja koska tulee seuraavan kerran rahaa ja mihin on vielä jätettävä rahaa, mutta jos olisi yhteinen tili en välttämättä olisi tietoinen tilin saldosta ja onko esim mies maksanut sieltä jo lainan lyhennyksen. Tai jos haluaisin maksaa kerralla enemmän isoja laskuja pois, mutta en tietäisi onko mies jo ostanut sen suunnittelemansa talvitakin vai pitääkö sitä varten vielä jättää tilille rahaa. Juu, joku tulee sanomaan, että ompas köyhää, jos ei ole varaa yhtä talvitakkia ostaa laskematta tulevia menoja, mutta nämä olivat siis vain esimerkkejä. Pointti on siis, että helpompi ennakoida omia menojaan, kun ei tarvitse ajatella toisen puolesta.

on omat tilit, mutta rahat on yhteiset. Minä pääsääntöisesti hoitelen meidän pankkiasiat eli lähinnä maksan laskut. Lainat menee automaattisesti tileiltä ja ne menee heti, kun palkat on tullut. Muuten maksan aina sen mukaan laskuja miten rahaa sattuu tileillä olemaan. Jos toisella alkaa tilin saldo lähetä nollaa, tasaan tilejä niin, että kummallakin on sitä käyttörahaa, kun käy esim. kaupassa.

Tällä hetkellä olen hoitovapaalla, joten lähes kaikki laskut menee miehen tiltä ja joudun itselleni siirtämään rahaa hänen tilitään, koska hoidan nyt pääsääntöisesti ruokaostokset. Jos lapset tai minä tarvitsemme uusia vaatteita, voin niitä ostaa sen kummemin mieheltä kyselemättä. Samoin tekee mies. Sitten, jos tarvitaan jotain kallimpaa (noin > 300 € maksavaa), niin katsotaan yhdessä onko varaa ostaa tässä kuussa vai vasta myöhemmin ja onko ostos tarpeellinen.

Hyvin on sujunut tämä systeemi meillä.

meillä on mieheni kanssa yhteinen käyttötili ja yhteinen säästötili. olemme olleet vuorotellen hoitovapailla ja opiskelijoina joten molemmat ovat olleet "elättäjän" asemassa. silti kumpikaan ei ole koskaan kokenut shoppailevansa toisen rahoilla tai miettinyt että ei perhana nyt se osti noi kengät mun tienaamilla rahoilla. yksinkertaisesti meidän rahat menee sinne tilille ja sitten me käytetään ne rahat mihin tarvitaan. ei mua hermostuta jos mä olen siinä kuussa tienannut enemmän ja mies menee biltemaan, aivan sama. seuraavassa kuussa mä saatan pistää haisemaan hulluilla päivillä. molemmilla on selkeä kuva siitä paljonko kuussa voi käyttää. mitään raha-riitoja meillä ei ole koskaan ollut. molemmille on tulossa perintöä, mut raha-asiat ei ole mulle niin olennaisia. toki tiedän että monet vetää hirmu herneet nenään jos tulee ero ja sitten miehen uusi perhe hyötyy sun rahoista... mmmm.. mä en jaksa semmosia nyt ajatella. olen tottunut elämään hyvin pienilläkin tuloilla enkä odottele niitä perintojä muutenkaan kieli pitkällä.

Esim. sen että en todellakaan rupea mistään sohvasta tappelemaan, niitä saa aina uusia. Tiliä multa ei ole tyhjentänyt ikinä kukaan.

ainakin sen verran että pystyt uuden sohvan hankkimaan. Tuskin se nyt kuitenkaan sossusta tulee?

En mä eron kohdatessa ole koskaan vielä kenkää duunista saanut. Ei se että on yhteiset rahat tarkoita sitä että ei olisi töitä tai omaa tiliä.

ylipäätänsä minkä takia olet lähtenyt alunperin mun kommenttia komentoimaan? Miten sä olet ymmärtänyt mun

"mutta eihän tälläisestä tarvitse välittää kun rakkaus kukoistaa. Sitten kun rakkaus ei enää kukoistakaan niin lirissä ollaan eikä mihinkään pääse kun ei ole omaa pääomaa/rahaa. Ja ilmeisesti tämän keskustelun perusteella ei sitä omaa tiliäkään ole kaikilla :O" -kirjoituksen.

ja muut kommentit tuosta lähtien? Mä en tajua sun järjenjuoksua. Jos sä olet asiasi hoitanut niin että eron tullessa et jää puille paljaille niin....??!!

Meillän omat tilit, mutta aika pitkälti kuitenkin yhteiset rahat. Minä opiskelen vielä, ja mies taas tienaa keskimääräistä paremmin. Mies siis maksaa opiskeluni. Käyn töissä parina päivänä viikossa ja kesällä täyspäiväisesti, mutta Helsingin vuokrilla joutuisin ilman miehen panosta työskentelemään paljon enemmän, jolloin valmistuminen väistämättä lykkääntyisi (olen kolmekymmpinen, joten ihan loputtomasti ei ole enää aikaa...). Vapaa-aikaa minulla on vähemmän kuin miehellä.



Mies siis "häviää" tässä diilissä aika lailla. TOISAALTA, opiskelen yliopistossa, ja korkeakoulutus on naiselle useimmiten ainut mahdollisuus päästä kiinni hyviin tuloihin. Loppupeleissä kouluttautumiseni siis hyödyttää molempia. Mies ei ole korkeasti koulutettu, eli ei ole joutunut panostamaan oman tulotasonsa edellytyksiin taloudellisesti.



JA LISÄKSI, olisiko meidän yhteiselämämme kovinkaan mukavaa, jos minä eläisin jatkuvasti tosi tiukalla budjetilla, ja mies taas voisi elää normaalia hyvä-/keskituloisen elämää. Olisin todennäköisesti aika huonolla tuulella kuunnellessani miehen tarinoita kivoista ravintolailloista tms. Mielestäni olisi todella outoa, jos emme kävisi ravintoloissa ja lomilla, ja harrastaisi mukavia asioita, kun PERHEELLÄMME on siihen varaa. Mielestäni olisi aika outoa, jos mies haluaisi tehdä noita asioita ilman rakastamaansa ihmistä, omaa elämänkumppaniaan.



Lisäksi kannattaisi muistaa, että tässä systeemissä (=avioliitto) mies saa toivomiaan jälkeläisiä lähes ilmaiseksi. Joku muu kantaa ja synnyttää hänelle lapset aikamoisten terveysriskien uhalla, ja lisäksi vielä vastaa vauva-ikäisten pääasiallisesta hoidosta oman uransa kustannuksella. Paljonkohan maksaisi a) vuokrata kohtu b) maksaa pienten vauvojen hoidosta noin 10/h vuorokausi 10kk ajan tai olla pois työelämästä vähintään 10kk per lapsi)?



Vähän ryhtiä nyt naiset! Ei se miesten parempi tulotaso (monessa perheessä todellisuutta) ole nykymiesten omaa ansiota! Eikä naisten huonompi tulotaso ole naisten syytä (meillä on toki avaimet asiantilan muuttamiseen). Koko työelämä ilmiönä on historian kuluessa rakentunut miesten ehdoilla ja miehille sopivaksi. Naisten työssäkäynti ja perhevastuiden jakaminen ovat aika uusia ilmiöitä.

Paljonkohan maksaisi a) vuokrata kohtu b) maksaa pienten vauvojen hoidosta noin 10/h vuorokausi 10kk ajan tai olla pois työelämästä vähintään 10kk per lapsi)? Vähän ryhtiä nyt naiset!

a)paljonko maksaisi spermanluovuttaja tai adoptio? Mitä jos miehesi katsoisi sinun olevan hänelle velkaa näistä "palveluista"?

b)paljon maksaisi vauvojen hoito jokaiselta illalta ja viikonlopulta jolloin toinen vanhempi häntä hoitaa? Toista kysymyksen, mitä jos miehesi katsoisi sinun olevan velkaa niiltä tunneilta kun hoitaa yhteistä lastanne/lapsianne?

ehdottomasti omat tilit ja 1 yhteinen tili.



Silloin molemmille jää se valta päättää siitä ihan oman tilin rahoista ja toisaalta yhteiset menot menee yhteiseltä tililtä, jonne molemmat tallettaa yhdessä sovitut summat rahaa (voi sitten perustua niihin tuloihin).



En usko että suhde, jossa lasketaan joka kuitti puoliksi tuloihin katsomatta, voisi olla kovin kauaskantoinen. Enkä ymmärrä täysin niitä, joilla ei lainkaan omia tilejä vaan vain perheen yhteinen tili. En itse ainakaan haluaisi näyttää miehelleni ihan kaikkien ostojeni loppusummia. Enkä halua nähdä hänen baarikuittien loppusummia tilillämme.