En koskaan opi tajuamaan omat rahat -systeemiä!

En tietenkään tarkoittanut, että miehen pitää maksaa minulle lasten hoidosta. Tosiasia kuitenkin on se, että lasten saaminen aiheuttaa naisille HUOMATTAVASTI suurempia kustannuksia muun muassa työelämässa aiheutuneiden viivästysten takia.



Kannattaisi opetella oikolukua; kirjoitin nimenomaisesti, että paljonko maksaisi kahden vauvaikäisen hoito 10h/vrk. Siis sen ajan, kun toinen on töissä ja rakentamassa uraa. En siis väittänyt, että hoitaisin lapsiamme vuorokauden ympäri, vaan nimenomaan sen ajan, mikä mahdollistaa miehelle työssä olon (no, tietysti hoidan enemmänkin, mutta ymmärrätte varmaan pointtini).



Se, että naiset ovat viime vuosiin asti vastanneet kodinhoidosta ja lapsista, on mahdollistanut sen, että miesten palkkataso on niin paljon parempi Palkkaerot selittyvät nykysin pääasiassa työelämän segregoitumisella, joka taas selittyy kulttuurisella todellisuudella, jossa "miehisenä" pidettyä tekemistä arvostetaan huomattavasti "naisellsia puuhia" enemmän (vrt. varhaiskasvatus, sairaanhoito ym. on vähemmän arvokasta kuin paperikoneen vahtiminen tms.)



Mielestäni on tärkeää pyrkiä ymmärtämään myös omasta poikkeavia valintoja, mutta GOSH miten ärsyttääkään tällainen antifeminismi, tyyliin ei se miehen vika ole että sä olet kotona hoitamassa yhteisiä lapsia. Toistan: ryhtiä naiset!

Paljonkohan maksaisi a) vuokrata kohtu b) maksaa pienten vauvojen hoidosta noin 10/h vuorokausi 10kk ajan tai olla pois työelämästä vähintään 10kk per lapsi)? Vähän ryhtiä nyt naiset!

a)paljonko maksaisi spermanluovuttaja tai adoptio? Mitä jos miehesi katsoisi sinun olevan hänelle velkaa näistä "palveluista"? b)paljon maksaisi vauvojen hoito jokaiselta illalta ja viikonlopulta jolloin toinen vanhempi häntä hoitaa? Toista kysymyksen, mitä jos miehesi katsoisi sinun olevan velkaa niiltä tunneilta kun hoitaa yhteistä lastanne/lapsianne?

avasi mulle sen miks me ei tarvita omia tilejä... siis mä ymmärrän nyt miks monet sen tarvitsee, jos toinen tai molemmat käyttää rahaa holtittomasti tai tyhmiin juttuihin. mut jos kumpikaan ei käytä rahaa mihinkään mitä tarvitsisi häpeillä tai salailla niin ei niitä sillon tarvita.



ja siis mulle on ihan ok kenen tahansa järjestely, mutta kun jotkut niin ihmettelee esmes meidän yhteisiä rahoja. kun meistä ei kumpikaan ryyppää, polta, ostele ylivarojen tms niin on aivan sama vaikka toinen näkisi tililtä mihin rahat on mennyt.

Tai lähinnä sitä, miksi kukaan nainen siihen suostuu, jos miehellä 2 kertaa paremmat tulot! Jos eletään PERHEENÄ ja PARISUHTEESSA, niin eikö se vie jo helvetisti ylimääräistä energiaa laskea joka penni ja ruoka, että nämä ovat sinun ja nämä minun?? Sama juttu avioehtojen kanssa. Kannattaisiko alunperin valita niin fiksu puoliso, että voi olla huoletta omaisuudenjaon suhteen?

jos asia sopii molemmille, eikä siitä tule riitoja, niin eikö se ole tasan sama, miten raha-asiat hoidetaan

mies nääs maksaa kaiken muun paitsi mun puhelinlaskun ja bensat. Omat rahnat saan käyttää miten haluun, ja antaa lisäksi vielä kuukausirahaakin.

Te, jotka kauhistelette näitä kotiäitejä jotka kotihoidontuesta "maksavat puolet kaikesta": miten se on edes mahdollista.



Olen nimittäin tavannut naisia, jotka kertovat maksavansa puolet kaikista menoista, ja tuloina tuo kotihoidontuki. Silti perhe asuu isossa omakotitalossa, pihassa on uudehko auto tai kaksi, ruokaa on aina kaapissa, lapset vaatettu ja laskut maksettu.



Onko kotihoidontuki noussut tuhansiin euroihin vai miten siitä voi maksaa puolet kaikesta noista? Vai kokeeko nainen maksavansa "kaikesta puolet" jos joutuu vaikkapa kustantamaan oman puhelinlaskunsa?

ja minulle on valjennut, että yhteisten tilien ja rahojen kannattajat ovat niitä, joiden mies on

1) naista isompituloinen 2) käyttäisi oman ison palkkansa omiin juttuihinsa vaimon kitkutellessa kotihoidontuella ellei kaikki menisi yhteiselle tilille. Toki, jos tällaisen miehen kanssa on kimppaan heittäytynyt, onkin varmasti parempi pitää se yksi yhteinen tili ja sillä varmistaa, että homma hoituu reilusti, mutta koittakaapa nyt tajuta, että joillakin reilu jako onnistuu, vaikka kummallakin olisi oma tili!

ja minulle on valjennut, että yhteisten tilien ja rahojen kannattajat ovat niitä, joiden mies on 1) naista isompituloinen 2) käyttäisi oman ison palkkansa omiin juttuihinsa vaimon kitkutellessa kotihoidontuella ellei kaikki menisi yhteiselle tilille. Toki, jos tällaisen miehen kanssa on kimppaan heittäytynyt, onkin varmasti parempi pitää se yksi yhteinen tili ja sillä varmistaa, että homma hoituu reilusti, mutta koittakaapa nyt tajuta, että joillakin reilu jako onnistuu, vaikka kummallakin olisi oma tili!

Silti yhteiset rahat. Mä jopa tienaan enemmän kuin mun palomiehenä toimiva mies. Ei se että on yhteinen tili tai sitten omat tilit, tarkoita sitä että rahat on vaan omia, ne voi silti olla yhteisiä. Ei se niistä tileistä ole kiinni.

enkä todellakaan ajattele, että mieheni tilillä oleva raha olisi minun! Minun rahani on minun tililläni. Maksetaan kaikki yhteiset kulut eli ruoka, vakuutukset, netti, matkat, kodinkoneet jne. luottokortilla ja kuukauden lopussa tuleva lasku pistetään puokkiin. Molemmilla on omat lainat yhteiseen asuntoon ja molemmat myös hoitavat omat lainansa oman maksuohjelmansa mukaan. Minun laina-aikani on muuten kymmenen vuotta lyhyempi kuin mieheni laina-aika. Palkkani tosin on vain kolmasosa mieheni palkasta.

Mä en edes tiedä sellasta perhettä jossa olisi sun ja mun rahat erikseen. Ehkä sitten joillain lapsettomilla ja vähän itsekkäillä on niin, mutta ei kunnon lapsiperheillä.

Tai lähinnä sitä, miksi kukaan nainen siihen suostuu, jos miehellä 2 kertaa paremmat tulot!

Jos eletään PERHEENÄ ja PARISUHTEESSA, niin eikö se vie jo helvetisti ylimääräistä energiaa laskea joka penni ja ruoka, että nämä ovat sinun ja nämä minun??

Sama juttu avioehtojen kanssa. Kannattaisiko alunperin valita niin fiksu puoliso, että voi olla huoletta omaisuudenjaon suhteen?

että se

A)kestää koko iän

B)että sille tulisi antaa kaikki emootionsa

C)että siihen pitäisi panostaa kaikkensa

Meille parisuhde oli järkisuhde, kaksi varakasta aikuista ihmistä, joille lapsenteko oli tärkeää ja ennen muuta kohta myöhäistä. Seurustelimme 2 kk, jonka jälkeen solmimme avioliiton avioehtoineen ja teimme kaksi lasta. Emme ole kuvitelmassa, että tämä liitto tekisi meitä mitenkään autuaiksi tai että se kestäisi kauempaa kuin nuorimmaisen tulemisen täysi-ikään

Tai lähinnä sitä, miksi kukaan nainen siihen suostuu, jos miehellä 2 kertaa paremmat tulot! Jos eletään PERHEENÄ ja PARISUHTEESSA, niin eikö se vie jo helvetisti ylimääräistä energiaa laskea joka penni ja ruoka, että nämä ovat sinun ja nämä minun?? Sama juttu avioehtojen kanssa. Kannattaisiko alunperin valita niin fiksu puoliso, että voi olla huoletta omaisuudenjaon suhteen?

että se A)kestää koko iän B)että sille tulisi antaa kaikki emootionsa C)että siihen pitäisi panostaa kaikkensa Meille parisuhde oli järkisuhde, kaksi varakasta aikuista ihmistä, joille lapsenteko oli tärkeää ja ennen muuta kohta myöhäistä. Seurustelimme 2 kk, jonka jälkeen solmimme avioliiton avioehtoineen ja teimme kaksi lasta. Emme ole kuvitelmassa, että tämä liitto tekisi meitä mitenkään autuaiksi tai että se kestäisi kauempaa kuin nuorimmaisen tulemisen täysi-ikään

Paljosta jäät paitsi, ei voi muuta todeta.

Tai lähinnä sitä, miksi kukaan nainen siihen suostuu, jos miehellä 2 kertaa paremmat tulot! Jos eletään PERHEENÄ ja PARISUHTEESSA, niin eikö se vie jo helvetisti ylimääräistä energiaa laskea joka penni ja ruoka, että nämä ovat sinun ja nämä minun?? Sama juttu avioehtojen kanssa. Kannattaisiko alunperin valita niin fiksu puoliso, että voi olla huoletta omaisuudenjaon suhteen?

että se A)kestää koko iän B)että sille tulisi antaa kaikki emootionsa C)että siihen pitäisi panostaa kaikkensa Meille parisuhde oli järkisuhde, kaksi varakasta aikuista ihmistä, joille lapsenteko oli tärkeää ja ennen muuta kohta myöhäistä. Seurustelimme 2 kk, jonka jälkeen solmimme avioliiton avioehtoineen ja teimme kaksi lasta. Emme ole kuvitelmassa, että tämä liitto tekisi meitä mitenkään autuaiksi tai että se kestäisi kauempaa kuin nuorimmaisen tulemisen täysi-ikään

Paljosta jäät paitsi, ei voi muuta todeta.

jos ei ole rakastunut ja haluaa lapsen ja sille perheympäristön niin miksi sitä ei tekisi, vaan jäisi odottamaan jotain mystistä tunnetta? Elämästä voi ottaa sen hyvän mitä se tarjoaa, ilman että jää roikkumaan haaveisiinsa

menee oma palkka. Mulla pienemmät tulot, mutta siirrän miehen tilille hiukan rahaa, josta mies maksaa meillä vakuutukset, asuntolainanlyhennykset, sähkölaskut yms. asumiskustannukset. Minä ostan ruuat ja lapsen vaatteet, mies ostaa lapselle harrastusvälineitä.

Kumpikin maksellaan omia autolainojamme omista rahoistamme.Eli molemmilla omat autot omissa nimissä, asuntolaina on otettu yhdessä.

Huonekaluja yms. maksaa se jolla on sillä hetkellä enemmän rahaa.Molemmat maksaa omat laskunsa itse (puhelinlaskut, lehtitilaukset yms).

Meillä ei ole koskaan ollut mitään ongelmia rahankäytössä eikä ole tarvinnut rahasta tapella.

Olettekos avioehdot vastustajat koskaan miettineet, että jos koko perheenne joutuu esim auto-onnettomuuteen ja sinä ja lapsesi kuolette ensin ja miehenne vasta viikkoa myöhemmin, sinunkin koko omaisuutesi päätyy lähimmälle elossa olevalle sukulaiselle, eli esim. anopille.



En tiedä miksi minun sukuni perintörahat todellakaan sinne kuuluisivat.

mutta tässä yksi pointti.



Oletetaan siis että perheellä on yhteinen tili, johon tulee molempien palkat. Eikö kuulosta vähän hassulta, että sieltä molemmat ostavat toisilleen synttäri- ja joululahjat.



Toinen näkee, että jaaha, Biltemasta on eukko käynyt ostaas mulle 15 euron lahjan...



Olen itsenäinen nainen ja sellaisena pysyn naimisissakin. Nainen menettää aina itsenäisyytensä antautuessaan toisen armoille täysin. Omat rahat, oma lupa.



Tämä ei tarkoita, etteikö laskuja yms. maksella yhteisymmärryksessä etc.



Meillä on onneksi hyvät tulot molemmilla. En kestäisikään elää tilanteessa, että miehellä olisi kolme kertaa suuremmat tulot kuin minulla. Tässä tilanteessa olemme tasavertaisia. Tosin nyt hoitovapaalla ollessani mies maksaa enemmän. Asia tasoittuu, kun minä menen töihin ja mies on loppuhoitovapaan lapsen kanssa.

mutta tässä yksi pointti. Oletetaan siis että perheellä on yhteinen tili, johon tulee molempien palkat. Eikö kuulosta vähän hassulta, että sieltä molemmat ostavat toisilleen synttäri- ja joululahjat. Toinen näkee, että jaaha, Biltemasta on eukko käynyt ostaas mulle 15 euron lahjan... Olen itsenäinen nainen ja sellaisena pysyn naimisissakin. Nainen menettää aina itsenäisyytensä antautuessaan toisen armoille täysin. Omat rahat, oma lupa. Tämä ei tarkoita, etteikö laskuja yms. maksella yhteisymmärryksessä etc. Meillä on onneksi hyvät tulot molemmilla. En kestäisikään elää tilanteessa, että miehellä olisi kolme kertaa suuremmat tulot kuin minulla. Tässä tilanteessa olemme tasavertaisia. Tosin nyt hoitovapaalla ollessani mies maksaa enemmän. Asia tasoittuu, kun minä menen töihin ja mies on loppuhoitovapaan lapsen kanssa.

mutta tässä yksi pointti. Oletetaan siis että perheellä on yhteinen tili, johon tulee molempien palkat. Eikö kuulosta vähän hassulta, että sieltä molemmat ostavat toisilleen synttäri- ja joululahjat. Toinen näkee, että jaaha, Biltemasta on eukko käynyt ostaas mulle 15 euron lahjan... Olen itsenäinen nainen ja sellaisena pysyn naimisissakin. Nainen menettää aina itsenäisyytensä antautuessaan toisen armoille täysin. Omat rahat, oma lupa. Tämä ei tarkoita, etteikö laskuja yms. maksella yhteisymmärryksessä etc. Meillä on onneksi hyvät tulot molemmilla. En kestäisikään elää tilanteessa, että miehellä olisi kolme kertaa suuremmat tulot kuin minulla. Tässä tilanteessa olemme tasavertaisia. Tosin nyt hoitovapaalla ollessani mies maksaa enemmän. Asia tasoittuu, kun minä menen töihin ja mies on loppuhoitovapaan lapsen kanssa.

Meille ei ainakaan ne joulu- ja synttärilahjaat ole niin tärkeitä. Ostetaan, jos jotain hyviä ideoita tulee mieleen. Lapset saavat omia lahjoja, mutta yleensä miehen kanssa ostetaan jotain yhteistä, mitä tarvitaan esim. koko perheelle. Tai sitten meidän lahjat ovat yhteistä aikaa esim. käydään pikku matkalla kahdestaan tai vaikka syömässä ja leffassa.

Koen olevani ihan itsenäinen nainen vaikka meillä yhteinen talous onkin. Omat tilit löyrtyy kummaltakin, mutta molemmilla on käyttäoikeus toisen tiliin. Lainat ja laskut maksetaan siltä tilitä missä rahaa on. Tarvittaessa siirrellään rahoja toiselle, jos tili alkaa huveta.

Koskaan ei ole tarvinnut meillä miettiä ollaanko tässä nyt ihan varmasti maksettu kaikesta tasan yhtä sentilleen. Kaikki tulo on perheen tuloa, kuten myös kaikki menot. Jos toinen tarvitsee jotain uutta, se ostetaan yhteisillä rahoilla. Eikä tarvitse todellakaan kysellä joka ostosken perään, että saanko ostaa. Isommat hankinnat toki mietitään yhdessä.

Tosin tällaisen tilanteen toimivuuteen vaikuttaa varmaan se, että meillä on kulutustottumukset samanlaiset ja vaikka miehellä onkin isompi palkka, niin mullakin on ihan hyvä. Ei tarvitse joka sentin perään miettiä mihin laittaa.

on yhteinen tili, jonne molemman palkat menevät. Sieltä siis maksetaan ihan kaikki. Ennen teimme niin, että mies maksoi minulle tietyn summan kuussa ruokaan yms. Ennen yhteistä tiliä kokeilimme myös kodin hankintoihin tarkotettua tiliä, jonne molemmat laittoivat tietyn määrän rahaa.



Kuitenkin paras ratkaisu meillä on ollut juuri tämä yhteinen tili. Ei ole koskaan rahasta riitaa. En ymmärrä miten jotkut jaksavat pitää omia rahoja, mutta kukin tavallaan. Eiköhän tässä asuntolainan ja lasten kanssa ole helpointa elää yhteisillä varoilla.

se riippuu ihmisistä mikä on kellekin perheelle paras systeemi. Jos on samanlaiset kulutustottumukset ja rahaa on riittävästi elämiseen, on yhteinen tili ja talous ihan helppoa. Mutta jos onkin niin, että toisella rahapolttele näpeissä, on parempi, että tilit on henkilökohtaiset. Ja jos siitä rahasta on aina pula, voi silloinkin olla selkeämpää, ettei ihan kaikki ole yhteisellä tilillä.



Mutta jokainen tyylillään ja toivottavsti niin, että pariskunnan kumpikin osapuoli on tyytyväinen ratakisuun.