Olen shokissa! Tsekatkaas tämä asusteiden määrä!

Aina sama ilmiö: iso joukko mammoja pyörii täällä, vastailee ketjuihin yöllä aamulla ja päivällä ja päivittelee miten jollain on AIKAA bloggailla!!!! Itse istuvat perse kiinni penkissä naama teitokoneessa, hyvä ettei perseestä juuret kasva kiinni!Blogeja jos lukee, voi helposti todeta että näillä mammoilla nimenomaan ON muutakin elämää. Ei kai niitä reissu-, ulkoilu-, harrastus-, puuhailu-, kyläilykuvia muuten sinne tulisi!

Pari kysymystä lastenvaatebloggaajille: Kuinka vaikeaa teidän julkisesti bloggaajien on ymmärtää, että kun kerrotte julkisesti kuvin ja tekstein blogissanne elämästänne, se voi herättää keskustelua? Vai aloititteko blogin pitämisen sillä oletuksella, että teitä, elämäntapaanne ja ostostottumuksianne tullaan vain ja ainoastaan varauksetta kehumaan? Siinä tapauksessa suosittelen suljettua blogia, jonne pääsy on vain toisilla samanhenkisillä. Siellä salasanojen suojassa voitte ringissä kehua toisianne ja ylläpitää sitä käsitystänne, että täysin överiksi mennyt yli oman perheen tarpeiden shoppailu on tervehenkinen "harrastus".

mutta oikeasti HALUAISIN tietää

kun teidän omat kullanuppunne kolkuttelevat murrosiän portteja! Voipi olla, että se on juurikin se oma lapsi, joka pinnaa koulusta tai ajelee päänsä kaljuksi!



Kas, kun se murkkuikä kolahtaa jokaiselle jossain vaiheessa :)! On sitten köyhä tai rikas, fiksu tai heikkolahjainen, niin sitä ihmisen biologiaa ei rahalla eikä järjellä hallita!



Täällä tietty ihan "tavisasbegiavmamman" on sitä aika vaikee tajuta, koska onhan sitä luontoa ja biologiaa omasta mielestään halittu siitä asti, kun niihin ovistikkuihin kuseskeltiin ja greippimehua sekä foolihappoa popsittiin pakkonainnin jälkeen siinä samalla jalat kattoa kohti sojottaessa. Kohta saikin jo kuseskella seuraavaan tikkuun haamua metsästellessä. Sitten olikin jo aika Keltinkangas-Järvisen ja muiden lastenkasvatusoppaiden. Työpäivätkin Siwan kassalla jaksoi istua ihan sillä kiukulla, että seuraavat kolme vuotta saa hyvällä omatunnolla viettää kotona. Ja lapsen parhaaksi tietty, ei sitä muuten kotona jaksaisi. Ja onneksi odotusaikana iski vielä pahempaa laatua oleva raskausdiabetes, kun oli sitä elopainoa kertynyt jo vähän ennen raskauttakin. Sai sitten jäädä kotiin saikulle jo aikaisessa vaiheessa ennen virallisen äippäloman alkua. Seuraavaksi kelpasi sitten jo arvostella toisten äitien asustemääriä, elämäntapaa ja -laatua ihan vaan muutamien kuvien perusteella. Jne. Jne.



Tulipa vuodatus! Mutta siis mun pointti oli, että kannattaa jättää lukematta, jos ei kuuppa oikeesti kestä! Eikös sen harrastuksen pitänyt olla jossain määrin järkevä? Kukaan näistä blogeja arvostelevista mammoistakaan ei ilm. sitten harrasta mitään järkevää, jos ainut ilo on niiden järjettömien blogien lukeminen...

Mietin useamman tunnin tätä otanko osaa tähän keskusteluun vaiko en... Päätin nyt raapustella ihan yleisen mielipiteeni asiasta. Ensinnäkin... Meitä on jokalähtöön ja jos varsinkin puhutaan ostamisesta, rahasta, harrastuksista yms. asioista. Niin, kyllä vieläkin on olemassa ne köyhät, keskiluokka, ylempi luokka jne. Tottakai on. En usko että sitä maailman ihmettä tapahtuu että meillä jokaisella maailmassa olisi tasavertaiset olot. Se ei vaan mene niin. Tästä samaisesta syystä me asumme ja elämämme myös erilaisissa kodeissa, toinen panostaa siihen 0€ ja väsää kotinsa somisteet itse vaikka koivunoksista kun toinen hankki soman 300€ pikku vaasin ilahduttamaan kaunista 5000€ senkkiä. Toinen käy salilla personal trainerinsa kanssa kun toinen lenkkeilee ilmaiseksi pururadalla. Jonkun perheen "hieno" ruoka on kanafile kun siellä joen paremmalla puolella vedetään hanhenmaksapalleroita. Pointtini on se, että MITÄ VITUN VÄLIÄ jos joku ostaa lapselleen 1001 pipoa ja toisella on varaa just ja just VIRKATA se pipo lapselleen? Miksi pitää olla kateellinen, mitä se kenellekin kuuluu miten paljon lapsella on tavaraa? Tekeekö tavaran tai vaatteiden määrä lapsen elämästä jotenki paskempaa kuin sen lapsen jolla on vähemmän? En usko. Lapsen onnellisuus tulee ihan jostain muualta, kyllä mä uskon että isompi tuloisten muksutkin voivat olla yhtä onnellisia kuin luomuhippiperheen vesat. Menkää vähän itseense, MITÄ kahdetti, MIKSI kadehditte? MIKSI? AINA on se jolla on ISOMPI, SUUREMPI, KALLIIMPI, ja tässä tapauksessa: ENITEN ja kenties NÄTEIMMÄT. Tsemppiä Nana! ;) Mrs. F

Ko bloggaajien hurahtaneisuus esitellä ostoksiaan julkisesti on se "ihmetyksen aihe" Itsekin ihmettelen miten sen kaiken ehtii tehdä, ja sitten tehdä vielä se kaiki mikä kuluu normaalin arjen puoritykseen . Oikeasti - se on kyllä jostain pois!

Tulipa vuodatus! Mutta siis mun pointti oli, että kannattaa jättää lukematta, jos ei kuuppa oikeesti kestä! Eikös sen harrastuksen pitänyt olla jossain määrin järkevä? Kukaan näistä blogeja arvostelevista mammoistakaan ei ilm. sitten harrasta mitään järkevää, jos ainut ilo on niiden järjettömien blogien lukeminen...

Onkos se Nina vai Katri, joka siellä niin kiihkoilee ja yrittää laittaa taviksille luuta kurkkuun?

Sori, ei onnistunut.

Hulluja saa olla, muttei noin tyhmä.

Katrin, Nanan ja monien muiden blogeja seuraava kyllä! Ja sama harrastuskin mulla on kuin em. naisilla :)!



Mutta omalla nimelläni en halua esiintyä, koska sitä ei julkisesti enää jaksa esitellä. Kääntää katseita aina siellä missä kuuluukin ;)!

Eikös sitä LAMAA pidä torjua sillä just että täytyisi ostaa?



Itse pidän huolta torjunnasta huolella.



Nimim. Lapsellani on "vain" 20 pipoa ja kymmenet hanskat, 3 vk-pukua, 5 kengät, alushousuja 20kpl, paitoja 30kpl....mekoista puhumattakaan.

Jos mun elämä alkaa täysin pyöriä Mariskoolien ympärillä ja vietän päiväni kuvaten niitä ja kirjoittaen niistä ja metsästäen niitä pitkin kaupunkia, niin toivoisin, että ystäväni puuttuisivat asiaan.

Minun ihmettelyni ei johdu suinkaan rahasta. Jos sitä on määrättömästi niin helppohan se on ostaa tuota ja tätä ja vähän vielä noita, eikä tunnu missään. Ostanhan minä itsekin merkkivaatteita lapsille.

Ihan samoja friikkiyden fiiliksiä minulla olisi jos joku keräisi vaikka raidallisia kiviä ja kuvaisi niitä päiväkaudet ja metsästäisi niitä ympäri maata.

Miten joku, vaikka kotonakin oleva voi laittaa noin paljon energiaa lastensa vaatettamiseen? Omat lapseni ovat kivasti ja persoonallisesti puettuja ilman noin suurta ohjelmanumeroa.

Energiaa löytyy joillain lapsiin, lastenvaatteisiin, työhön, maratoneihin jne. :)

Eikös sitä LAMAA pidä torjua sillä just että täytyisi ostaa?

Itse pidän huolta torjunnasta huolella.

Nimim. Lapsellani on "vain" 20 pipoa ja kymmenet hanskat, 3 vk-pukua, 5 kengät, alushousuja 20kpl, paitoja 30kpl....mekoista puhumattakaan.

Meillä myös torjutaan, eikä osteta vain ulkolaisista liikeitä, vaan myös Marimekkoa ja muuta kotimaista, tosin nekin jo valmistetaan muualla.

Reimaan en koske pitkällä tikullakaan, asiakas on heille yhtä arvokas kuin pytyllinen paskaa!

Jos mun elämä alkaa täysin pyöriä Mariskoolien ympärillä ja vietän päiväni kuvaten niitä ja kirjoittaen niistä ja metsästäen niitä pitkin kaupunkia, niin toivoisin, että ystäväni puuttuisivat asiaan.

Minun ihmettelyni ei johdu suinkaan rahasta. Jos sitä on määrättömästi niin helppohan se on ostaa tuota ja tätä ja vähän vielä noita, eikä tunnu missään. Ostanhan minä itsekin merkkivaatteita lapsille.

Ihan samoja friikkiyden fiiliksiä minulla olisi jos joku keräisi vaikka raidallisia kiviä ja kuvaisi niitä päiväkaudet ja metsästäisi niitä ympäri maata.

Jack Cousteaun meribiologisia ohjelmia on katsottu intoa piukassa, samoin Mimiä ja kukua (kahden friikin luomus), kuten myös Disneyn piirrettyjä (sarjakuvafriikki Walt Disneyn perintö) jne.

Ehkä emme olekaan vielä TARPEEKI friikkejä, lissä höyryä kanssablogistit!

T: Eräs bloggaileva

INTERVENTIOLLA ja KOMPENSAATIOLLA :D?



Mistä saa kompensaatioksi läjä kaupalla pipoja?

Johan on saannut Ananan hauska asustebloggaus arvostelumyllyt pyörimÄän. Itse en bloggaa, mutta luen näitä kyseisiä blogeja lähes päivittäin.

Anana kyllä mielestäni on juuri yksi niistä bloggaajista, jotka keskittyvät enemmän muihin asioihin kuin niihin vaatteisiin.

Jos jaksaa Ananan blogia vähän enemmän lukea, huomaa varmaan myös sen, että vaatekaapit eivät ole mitenkään erityisen pullollaan ja pipoja Padmelle syntyy omilta puikoilta jne.

No, edelleen tykkään lukea Ananan blogia ja nautin hänen kauniista kuvistaan, kodistaan, lapsistaan ja lastenvaatteista.

tulipa tässä aikani kuluksi luettua tämä ketju läpi, kun tästä tuolla seuraamissani blogeissa on ollut keskustelua. Ekaa kertaa olen muuten täällä vauva-palstalla.



Ja taitaa jäädä viimeiseksi kerraksi. Sen verran on köyhää ajatuksen juoksu täällä, ettei minua kiinnosta enempää.



Jopa yhden blogistin lapsi on monin verroin fiksumpi, suvaitsevampi, ajattelevampi ja sana monin kerroin paremmin hallussaan kuin täällä anonyymeillä kommentoijilla. Jo se kertoo paljon äidistä, hänen arvomaailmastaan ja lasten kasvatus taidoistaan.

Ei, en minäkään ymmärrä esim. postimerkkikeräilijää, pienoismallikeräilijää jne. mutta annan tosin ihan vapaasti keräillä rauhassa, ei se ole minulta pois, jos joku haluaa aikansa laittaa postimerkkeihin. Ja kyllä, aivan varmasti keräilijät keräävät postimerkkejä ympäri kauppunkia ja maailmaa..

Jos mun elämä alkaa täysin pyöriä Mariskoolien ympärillä ja vietän päiväni kuvaten niitä ja kirjoittaen niistä ja metsästäen niitä pitkin kaupunkia, niin toivoisin, että ystäväni puuttuisivat asiaan.

Minun ihmettelyni ei johdu suinkaan rahasta. Jos sitä on määrättömästi niin helppohan se on ostaa tuota ja tätä ja vähän vielä noita, eikä tunnu missään. Ostanhan minä itsekin merkkivaatteita lapsille. Ihan samoja friikkiyden fiiliksiä minulla olisi jos joku keräisi vaikka raidallisia kiviä ja kuvaisi niitä päiväkaudet ja metsästäisi niitä ympäri maata.

Jack Cousteaun meribiologisia ohjelmia on katsottu intoa piukassa, samoin Mimiä ja kukua (kahden friikin luomus), kuten myös Disneyn piirrettyjä (sarjakuvafriikki Walt Disneyn perintö) jne. Ehkä emme olekaan vielä TARPEEKI friikkejä, lissä höyryä kanssablogistit! T: Eräs bloggaileva

jatkaa, että se Tutta-kenkä postaushan oli todella huumorilla ja pilke silmäkulmassa kirjoitettu. Naurua ja päänpuristelua omalle friikkeydelle.

Samoin tämä asustepostaus. Johan tuo intervention toivominen ja koko teksti muutenkin antaa selvästi ymmärtää Ananan huokailevan itselleen ja ihmettelevän miten niitä asusteita on oikein keräântynyt matkanvarrella niin paljon.

Näillä ihmisillä elämä keskityy ympärillä olevan maailman järjestelyyn. He sairastuisivat vakavasti ellei kaikki oli millimetrin tarkkudeella järjestyksessä, sävy sävyssä...tavallaan se on lahja mutta myöskin kirous. Tämä piirre ihmisessä kannattaa hyödyntää oikeaan suuntaan. Joskus peli on puhalettava poikki, koska ihminen ei nää omaa tilaansa.

Päivänselvää, kaikki 30 lastenvaateblogistia ovat aspergereita!!!!=DDD

siksi ihmnen tarvitsee tällaista ympärilleen. Sitä saa rahalla, jos sitä on.

Minulla on työkaveri jolla on asbergin syndrooma. Se ei tarkoita, että ihminen on huono millään tavalla. Se saattaa toki olla rasite ympäristölle, jossa tällainen ihminen on. Kaiken on oltava järjestyksessä hänelle ei mene perille millään se, että maailma ei ole kaaosta vaikka tavarat esineet tai vaatteet sävy sävyyn ovat HÄNEN mielestä ristiriidassa.

Vaikeinta on työtehtävien suorittaminen, kaiken on mentävä saman kaavan mukaan. Ideointi tulee yksisuuntaisesti...

On pyrittävä poimimaan ne positiiviset asiat ja hyödyntämään energiaa siihen. Ihminen jolla on rahaa se on aina huomattavasti helpompaa.

Asbergeissa on laaja kirjo. Yliälykkyydestä vähälahjaisiin.

Ei ole olemassa täysin "tervettä" mieltä. Kaikilla on jotakin poikkeamaa...

jatkaa, että se Tutta-kenkä postaushan oli todella huumorilla ja pilke silmäkulmassa kirjoitettu. Naurua ja päänpuristelua omalle friikkeydelle.

Samoin tämä asustepostaus. Johan tuo intervention toivominen ja koko teksti muutenkin antaa selvästi ymmärtää Ananan huokailevan itselleen ja ihmettelevän miten niitä asusteita on oikein keräântynyt matkanvarrella niin paljon.

Jos se itsekin itselleen huokailee, niin miksei muut saisi?

antaa selvästi ymmärtää Ananan huokailevan itselleen ja ihmettelevän miten niitä asusteita on oikein keräântynyt matkanvarrella niin paljon.

että blogeissa päivitellään että miten ihmeessä näitä nyt on näin paljon ja mistä näitä oikein tulee? Ja seuraavana päivänä tilataan lisää ja laitetaan kuvat nettiin että oli ihan pakko saada se 12. huppari samassa koossa.

Naurua ja päänpuristelua omalle friikkeydelle... itku ja nauruhan ovat tunnetusti lähellä toisiaan.

eikä mikään asberg



Aspergerin syndrooma, autismin kirjoon kuuluva mielisairaus.