Olen shokissa! Tsekatkaas tämä asusteiden määrä!

Mielestani kyse ei todellakaan ole kateellisuudesta vaan elamanarvoista, joita haluaa valittaa omille lapsilleen. Epaasiattomat kommentit voi tietenkin jattaa omaan arvoonsa, mutta miten vaikeata on ymmartaa puhdasta kritiikkia. Ei voi myoskaan leimata toisinpain, etta kaikki, jotka antavat negatiivista palautetta olisivat kateellisia. Nain ei todellakaan ole. Mielestani Ananan ostokayttaytyminen on edesvastuutonta nimenomaa luonnon kannalta. Han nayttaa esimerkkia etenkin kahdelle lapselleen, kuin myoskin monille lukijoilleen. Toivottavasti Anana miettisi jatkossa tarkemmin ekologista vastuutaan!!!

tämä ketju on herättänyt minussa muutamia ajatuksia



On täysin naurettavaa väittää että blogin postauksen asustemäärä ei olisi suuri, koska jopa bloggaaja itsekin sitä päivittelee postauksessaan ja toivoo interventiota eli väliintuloa. Senhän hän nyt sai! :)



Lastenvaatebloggaajat ja heitä puolustavat eivät tunnu keksivän mitään muuta puolustelua kuin: "Kateellisten panettelua!" Aivan varmasti joissain herää kateus kun lukevat näitä blogeja. Se ei kuitenkaan ole tässä se pointti. Itselläni päällimmäinen tunne on hämmennys ja huoli näiden bloggaajien mielenterveydestä. Jotain on vinksallaan kun täytyy ostaa ostaa ostaa ihan hillittömiä määriä vaatteita, enemmän kuin ikinä tarvitsee tai ehtii käyttää. Shoppailuholismia.



Kuka kehtaa listata ansioluettelonsa harrastuksiin: täydellisen lastenvaatteen metsästys, sen valokuvaus ja siitä kirjoittelu? Mun mielestä pakkomielteellä ja harrastuksella on ero. Harrastuksen kehtaan listata ansioluetteloon, pakkomiellettä en.



Mun mielestä tässä keskustelussa on paljonkin järkeä, jos yksikin av-mamma alkaa tätä luettuaan miettiä ostokäyttäytymistään ja syitä sen takana.



Olkaa lastenvaateblogistit tyytyväisiä, saitte aikaan keskustelua :)



Peace! :)

Ja mielestäni esim. tuo juttu noista Tutan kengistä, joita kiersi kaksi päivää metsästämässä, kertoo tosiaan tästä arvomaailmasta jotain.

Ja sitten kun se metsästys on suoritettu niin valokuvataan ja laitetaan nettiin. Tuota friikkiyttä en ymmärrä.

Perhe-lehdessä oli joskus (vuosi sitten?) juttu vaatefriikeisä ja siinäkin jutussa yksi äiti selitti miten metsästi jotain takkia ympäri MAAPALLON ja löysi sitten sen Pariisista tai NewYorkista... ja sitten lapsi ei halunnut sitä edes käyttää.

Ei lapset tarvitse tuommoista vaatepaljoutta, vaan vanhemmat joilla on aikaa ja suhteellisuudentajua muissakin asioissa.

enemmän kuin ikinä tarvitsee tai ehtii käyttää. Shoppailuholismia.

jolla oikeasti oli shoppailuholismi eli hän saattoi pistää koko tilinsä tyhjäksi saadakseen jonkun iltapuvun tms jota ei koskaan edes käyttänyt. Näillä blogisteilla ei selvästikään ole rahasta puutetta, eli senkään takia raja ei tule missään vaiheessa vastaan. Ostetaan lisää ja toiset kehuu lisää...

oma kommenttini on, että ostelkoon se ketä kiinnostaa, itseäni ei vaatteiden hamstraus kiinnosta enkä jaksa aihetta edes hämmästellä :)

Lueskelen huvikseni noita blogeja aika usein, myös ananan blogia.

En näe tässä "harrastuksessa" mitään pahaa. Pidän itsekin vaatteista mutta olen sitä mieltä että liika on todellakin liikaa.

Itseä harmittaa kun laitan vaatteita kiertoon ja ne ovat kuin uusia. Kirppiksellä ne eivät mene kaupaksi kun ovat luultavasti muiden mielestä rumia tai sitten ovat liian uudenveroisia. Heh!



Mutta näistä blogeista väistämättä tulee välillä sellainen olo että onko se oman varallisuuden, perheen esittely yksityiskohtaisesti esittely netissä kovinkaan turvallista? Ei mielestäni ole, siksi ihmettelen kuinka nämä ihmiset uskaltaa tuoda elämästään julki näin paljon muutakin kuin pelkästään ne lastevaatteet?



Lasten kuvien julkinen lataaminen netissä, kasvot näkyvissä ym. En ymmärrä todellakaan.



Lastenvaatekuvat eivät siis häiritse mutta tämä sen sivussa välittyvä perhe-elämä ja yksityiskohtaiset paljastukset ovat suorastaan pelottavaa.



Mutta kukin tyylillään. Näistä netin vaaroista vaan puhutaan aika paljon ja suurin osa bloggaajista on täysin aikuisia, fiksuja ihmisiä. Eivätkö ne tähän puoleen kiinnitä huomiota. Eivät enää useimmatkaan ole täysin anonyymejä.

Ihmiset laittavat lasten kuvia facebookiin, keskustelupalstojen vartaisketjuihin ym., mutta vain blogeissako ne vaarat piilee? Mitä vaaroja tarkkaan ottaen tarkoitatte? Ei kellään Suomessa bloggaavista ole niin paljoa varallisuutta, että esim. kidnappaus kannattaisi.



Entäpä Amanda Soule, joka julkisesti bloggaa jopa Yhdysvalloissa, esitellen perhettään ja kotiaan?



Kukaan ei ole väittänyt, etteikö täydellisen vaatteen metsästäminen ympäri maapalloa olisi friikkiä, mutta onko se, että ostaa jostain Henkkarilta ja laittaa löydöstään kuvan nettiin jotenkin järkyttävän friikkiä? Hahhaa!



Addiktion eli sairaan riippuvuuden merkkejä ovat mm. että ostaa luotolle eikä selviä luotoistaan, jolloin se horjuttaa taloutta. Myös että ei pysty keskittymään muuhun kuin harrastukseensa, on addiktion merkki, mutta tätä esiintyy enemmän fanaattisilla koira-ja hevosharrastajilla, huippu-urheilijoilla, työnarkomaaneilla, keräilijöillä...



Silti on lupa ja oikeus olla fanaattinen missä huvittaa, Suomi on vapaa maa. Toivottavaa on, että kukaan ei siitä vahingoitu, mutta uskon työnarkomaanin lapsen olevan enemmän heitteillä kuin lastenvaatteista bloggailevan.Monesti äidit puuhaavat harrastustaan kun lapset ovat päikkäreillä tai yöunilla. Kävijähuiput keskittyvät myöhään iltaan ja puolen päivän jälkeen, jolloin pirpanat nukkuvat. Mitä sitten tekevät muut äidit, jotka eivät bloggaile näinä aikoina? Lukevat kirjaa/naistenlehteä? Katsovat nauhalla olevaa sarjaa? Ottavat itse torkut? Kirjoittavat kirjeitä? Hyörivät netissä muissa touhuissa? Onko se sallitumpaa kuin bloggaaminen?



Minulla muuten menee kirpparilla loistavasti kaupan uudenveroiset ja hyvin säästyneet vaatteet. Hinnoittelun täytyy tietenkin olla kohdillaan.

Minusta on ristiriitaista että toisaalta täällä vouhkataan siitä että ihmiset tuovat kotiaan ja lapsiaan julkisesti esiin ja toisaalta kehutaan tuusista, jokaon ehkä eniten julkinen, esittelemässä oman ja lastensa naaman, asuinpaikan,lasten hoitopaikan, kodin, miehensä, vakikirpparinsa jne jne jne.



Harmittaako ihmisiä se, että eivät saakaan kaikkea tietää kaikista? Haluaisivat ehkä tietää jotain kamalaa blogisteista, sillä on ihan sietämätön asia että joillain voisi oikeesti olla tasaista ja hyvää elämää ja sen lisäksi vielä aikaa ja intressiä miettiä jotain niin hömppää ja vaaratonta kuin lastenvaatteita. Ettei mene kaikki energia sen miettimiseen ostaako yksi vai kaksi maitoa että jää vielä leipäänkin rahaa, taikka pelätä lomautuksia taikka hoitaa sairasta ukkoa jne.

Näillä ihmisillä elämä keskityy ympärillä olevan maailman järjestelyyn. He sairastuisivat vakavasti ellei kaikki oli millimetrin tarkkudeella järjestyksessä, sävy sävyssä...tavallaan se on lahja mutta myöskin kirous.



Tämä piirre ihmisessä kannattaa hyödyntää oikeaan suuntaan. Joskus peli on puhalettava poikki, koska ihminen ei nää omaa tilaansa.

äärettömän vähällä toimeen.



Kaikki siinä ympärillä oleva on turhuutta.



Mitä lapsiin tulee he vähät välittävät siitä mitä sinulla on päällä tai miltä näytät. He rakastavat sinua pyyteettömästi.

äärettömän vähällä toimeen.

Kaikki siinä ympärillä oleva on turhuutta.

Mitä lapsiin tulee he vähät välittävät siitä mitä sinulla on päällä tai miltä näytät. He rakastavat sinua pyyteettömästi.

Kohtuus ON hyve ja ahneus ja ylensyönti pahe.

Miksei ihmiset pyri hyveeseen?

Näillä ihmisillä elämä keskityy ympärillä olevan maailman järjestelyyn. He sairastuisivat vakavasti ellei kaikki oli millimetrin tarkkudeella järjestyksessä, sävy sävyssä...tavallaan se on lahja mutta myöskin kirous.

Tämä piirre ihmisessä kannattaa hyödyntää oikeaan suuntaan. Joskus peli on puhalettava poikki, koska ihminen ei nää omaa tilaansa.

Päivänselvää, kaikki 30 lastenvaateblogistia ovat aspergereita!!!!=DDD

Miksi jeppe juo?

Miksi leila syö?

Miksi maija ostaa?

Miski heikki vaihtaa autoa vaikka fillarillakin pääsee?

Miksi elli juoksee maratoonia vaikka vähemmällä liikunnalla on suotuisammat vaikutukset?

Miksi Pekka ostaa vaimolleen kukkia, vaikka ilmankin pärjää?

Miksi Roosa haluaa koruja lahjaksi kun yhtä hyvin voisi toivoa paistinpannua kuluneen tilalle?

Miksi yleensäkään ostaa/antaa lahjoja, nehän ovat ihan turhia ja ilmankin pärjää?

Mitä vaaroja tarkkaan ottaen tarkoitatte? Ei kellään Suomessa bloggaavista ole niin paljoa varallisuutta, että esim. kidnappaus kannattaisi.

että äidit ovat kuvanneet koko talon ja kaappien sisällön nettiin ja sitten pistävät koko kansalle luettavaksi että ollaampa seuraavat kaksi viikkoa Thaimaassa. Tarkoittaa käytännössä että tervetuloa hakemaan kaapit tyhjäksi, sisältöäkään ei tarvitse kauan penkoa kun voitte lukea sen netistä etukäteen.

Netissä liikkuu kaikenmaailman hörhöjä, jos ette ole havainneet. Ihmisillä on pakkomielteitä. Joillakin se on pipon ostaminen, toisilla toisten elämän seuraaminen ja siihen mukaan änkeminen. Itsellä on ollut aikoinaan yksi ahdistelija (vuosia) ja en ikimaailmassa laittaisi nettiin tietoja itsestäni, ettei vaan joku vastaavanlainen sekopää änkeisi elämääni keinoja kaihtamatta.

Mutta elämäntapa vaikuttaa aika sairaalta, pinnalliselta ja egoistiselta. Ei ihminen ole "aikaansaapa" tai "innovatiivinen", jos käyttää aikansa ja energiansa materian keräämiseen, järjestelyyn, säilyttämiseen ja kuvaamiseen.

että tässä on jo perusteet kunnianloukkaus-keissille.

Eikun tutkinta pystyyn ja av-mammojen naamat esille!

Mietin useamman tunnin tätä otanko osaa tähän keskusteluun vaiko en... Päätin nyt raapustella ihan yleisen mielipiteeni asiasta. Ensinnäkin... Meitä on jokalähtöön ja jos varsinkin puhutaan ostamisesta, rahasta, harrastuksista yms. asioista. Niin, kyllä vieläkin on olemassa ne köyhät, keskiluokka, ylempi luokka jne. Tottakai on. En usko että sitä maailman ihmettä tapahtuu että meillä jokaisella maailmassa olisi tasavertaiset olot. Se ei vaan mene niin. Tästä samaisesta syystä me asumme ja elämämme myös erilaisissa kodeissa, toinen panostaa siihen 0€ ja väsää kotinsa somisteet itse vaikka koivunoksista kun toinen hankki soman 300€ pikku vaasin ilahduttamaan kaunista 5000€ senkkiä. Toinen käy salilla personal trainerinsa kanssa kun toinen lenkkeilee ilmaiseksi pururadalla. Jonkun perheen "hieno" ruoka on kanafile kun siellä joen paremmalla puolella vedetään hanhenmaksapalleroita. Pointtini on se, että MITÄ VITUN VÄLIÄ jos joku ostaa lapselleen 1001 pipoa ja toisella on varaa just ja just VIRKATA se pipo lapselleen? Miksi pitää olla kateellinen, mitä se kenellekin kuuluu miten paljon lapsella on tavaraa? Tekeekö tavaran tai vaatteiden määrä lapsen elämästä jotenki paskempaa kuin sen lapsen jolla on vähemmän? En usko. Lapsen onnellisuus tulee ihan jostain muualta, kyllä mä uskon että isompi tuloisten muksutkin voivat olla yhtä onnellisia kuin luomuhippiperheen vesat. Menkää vähän itseense, MITÄ kahdetti, MIKSI kadehditte? MIKSI? AINA on se jolla on ISOMPI, SUUREMPI, KALLIIMPI, ja tässä tapauksessa: ENITEN ja kenties NÄTEIMMÄT. Tsemppiä Nana! ;) Mrs. F

Ko bloggaajien hurahtaneisuus esitellä ostoksiaan julkisesti on se "ihmetyksen aihe" Itsekin ihmettelen miten sen kaiken ehtii tehdä, ja sitten tehdä vielä se kaiki mikä kuluu normaalin arjen puoritykseen . Oikeasti - se on kyllä jostain pois!

Mietin useamman tunnin tätä otanko osaa tähän keskusteluun vaiko en... Päätin nyt raapustella ihan yleisen mielipiteeni asiasta. Ensinnäkin... Meitä on jokalähtöön ja jos varsinkin puhutaan ostamisesta, rahasta, harrastuksista yms. asioista. Niin, kyllä vieläkin on olemassa ne köyhät, keskiluokka, ylempi luokka jne. Tottakai on. En usko että sitä maailman ihmettä tapahtuu että meillä jokaisella maailmassa olisi tasavertaiset olot. Se ei vaan mene niin. Tästä samaisesta syystä me asumme ja elämämme myös erilaisissa kodeissa, toinen panostaa siihen 0€ ja väsää kotinsa somisteet itse vaikka koivunoksista kun toinen hankki soman 300€ pikku vaasin ilahduttamaan kaunista 5000€ senkkiä. Toinen käy salilla personal trainerinsa kanssa kun toinen lenkkeilee ilmaiseksi pururadalla. Jonkun perheen "hieno" ruoka on kanafile kun siellä joen paremmalla puolella vedetään hanhenmaksapalleroita. Pointtini on se, että MITÄ VITUN VÄLIÄ jos joku ostaa lapselleen 1001 pipoa ja toisella on varaa just ja just VIRKATA se pipo lapselleen? Miksi pitää olla kateellinen, mitä se kenellekin kuuluu miten paljon lapsella on tavaraa? Tekeekö tavaran tai vaatteiden määrä lapsen elämästä jotenki paskempaa kuin sen lapsen jolla on vähemmän? En usko. Lapsen onnellisuus tulee ihan jostain muualta, kyllä mä uskon että isompi tuloisten muksutkin voivat olla yhtä onnellisia kuin luomuhippiperheen vesat. Menkää vähän itseense, MITÄ kahdetti, MIKSI kadehditte? MIKSI? AINA on se jolla on ISOMPI, SUUREMPI, KALLIIMPI, ja tässä tapauksessa: ENITEN ja kenties NÄTEIMMÄT. Tsemppiä Nana! ;) Mrs. F

Ko bloggaajien hurahtaneisuus esitellä ostoksiaan julkisesti on se "ihmetyksen aihe" Itsekin ihmettelen miten sen kaiken ehtii tehdä, ja sitten tehdä vielä se kaiki mikä kuluu normaalin arjen puoritykseen . Oikeasti - se on kyllä jostain pois!

Ette oo varmaan tajunneet että tässä on jo perusteet kunnianloukkaus-keissille. Eikun tutkinta pystyyn ja av-mammojen naamat esille!

Kyllä kunnianloukkausjutussa pitää tietää sen nimi kenen kunniaa loukataan. Anonyymin blogin ihmetteleminen ja sen sisällöstä keskustelu EI ole kunnianloukkaus.

Blogatkaa salasanojen takana jos ette kestä blogienne herättämää keskustelua.

Minä uskon, että monelle lastenvaatteiden bloggaajalle kyse on harrastuksesta siinä missä harrastuksessa on yleensäkin. Jotkut meistä kerää Iittalan Mariskooleja ja toiset kauniita lastenvaatteita. Onko kauniita lastenvaatteita keräävä jotenkin mieleltään köyhempi? Vai onko se Mariskoolien kerääjien Voiko samaan tapaan luokitella ihmiset muidenkin harrastusten suhteen? Minkälainen ihminen on se, joka harrastaa ristipistotöitä? Entä sellainen, joka tekee ristikoita? Entä se joka käy spinningissä? Onko joogaa harrastava jotenkin syvällisempi kuin edellä mainitut? Entä se, joka käy mikroautoilemassa? melba, joka kerää vanhoja arabian astioita ja vanhaa semiantiikkista lasia ja jonka sormien läpi kulkee myös paljon lasten vaatteita (mutta ne kyllä myydään eteenpäin käytön jälkeen) ja bloggaa jopa taloudesta

Mä aattelen niin, että melkein mikä tahansa harrastus on hyvä ja arkea piristävä _kohtuuden_ rajoissa. Oli se sitten ne Mariskoolit, lasten vaatteet tai vaikka kärpäslätkät. Jos mun elämä alkaa täysin pyöriä Mariskoolien ympärillä ja vietän päiväni kuvaten niitä ja kirjoittaen niistä ja metsästäen niitä pitkin kaupunkia, niin toivoisin, että ystäväni puuttuisivat asiaan.