Olen shokissa! Tsekatkaas tämä asusteiden määrä!

Mitä väärää on ostaa ale-tuotteina laadukkaita lastenvaatteita vaikka se veisikin hieman energiaa?



-> Ei mitään, ellei se mene liiallisuuksiin. Jos antaa itsestään kuvan, että elämän sisältö on juosta ympäri kaupunkia metsästämässä täydellisiä lastenvaatteita, ja loppupäivä kuvata ja kirjoittaa niistä netissä niin kannattaa varautua kritiikkiin.



Koti siistinä? Mitä sitten, hirveä rikos pukea lapsensa siististi ja pitää kotinsa siistinä..



-> Mutta onko muulla väliä kuin ulkokuorella ja kulissilla? Herää kysymys...



"Kateellisten panettelua"



-> :D Tämä oli hyvin ennalta arvattava puolustelu täysin pinnallisen ja materialistisen touhun glorifioinnille. Keksitkö mitään muuta?

Mutta se on aika pirun vaikeeta sillon kun yks kukka koittaa lakastuttaa kaikki muut alleensa.

Elämä on. pakko sano että IHANAN KATEELLISTA!

siis oikeasti. get a life, tämänkin ketjun aloittaja on varmasti sitten tällä perusteella "jotenkin vinksahtanut" kun jaksaa ihan ketjun pistää jonkun kauniisti tekemästä blogista, paljonko se on teiltä pois jos joku vaatettaa lapset nätisti, ja blogilla on paljon kiinnostuneita vakilukijoita, itsekin kuulun heihin. odotan kovasti aina uutta bloggausta, vaikken itse ostakaan vaatteita niin paljon.

Tai ehkä ketjun aloittaja vaan kertakaikkiian törmäsi johonkin niin extremeen touhuun, että halusi aloittaa siitä keskustelun. Näköjään aihe kovasti puhuttaa :)

Tai ehkä ketjun aloittaja vaan kertakaikkiian törmäsi johonkin niin extremeen touhuun, että halusi aloittaa siitä keskustelun. Näköjään aihe kovasti puhuttaa :)

Tähän peesi. On toi vaan niin ihmeellistä toimintaa toi lastenvaatebloggaus, että sen synnyttämää tunnetta on jotenkin pakko päästä purkamaan!

Mutta se on aika pirun vaikeeta sillon kun yks kukka koittaa lakastuttaa kaikki muut alleensa.

Tai sitten saastepilvi vain lakastuttaa ihan kaikki kukat, jopa sen yhden kukankin muiden ohella.

Musta tuo touhu on ihan tasan yhtä extremeä kun koiran kanssa harrastuksissa juokseminen.



Ja tuosta kodin siisteydestä niin ei mulla ainakaan ole minkäänlaista mielenkiintoa laittaa sellaisia kuvia nettiin omasta kodista missä se koti on totaalinen läävä. Saatikka sitte sellasia kuvia katella.

Mutta se on aika pirun vaikeeta sillon kun yks kukka koittaa lakastuttaa kaikki muut alleensa.

Voi, voi... Tai sitten saastepilvi vain lakastuttaa ihan kaikki kukat, jopa sen yhden kukankin muiden ohella.

Höpsistä sanon minä. Miksi ihmeessä te pidätte julkisia blogeja, joissa kerrotte omasta elämästänne asioitakirjoituksin ja kuvin, jos ette halua julkisuutta tai herättää keskustelua?

Herää ajatus... Oletteko siis aloittaneet blogin pitämisen oletuksena, että teitä, teidän mielipiteitänne ja teidän elämäntyyliänne tullaan vain ja ainoastaan varauksetta kehumaan? Suosittelen suljettua blogia rajatulle samanhenkiselle joukolle siinä tapauksessa :)

että joku kirjoitti rajan menevän siinä, että tosiaan koko päivä metsästetään tiettyjä vaatteita ja illalla sitten valokuvaillaan ja bloggaillaan aiheesta...Tuo on kyllä ihan totta! Koin saaneeni synninpäästön, sillä vaikka vaatteet tärkeitä ovatkin, minulle on VIELÄ tärkeämpää vuorovaikutus lapseni kanssa, seurata mitä hän oppii ja mistä nauttii, pitkät rauhalliset vaunulenkit, tyytyväinen vauva ja suht. levännyt äiti:)



Toisaalta, joku keräilee muumimukeja, joku harrastaa lasten vaatteita. Itse olen huomannut, että laskuri päässäni laskee koko ajan, että hankinnat ovat plus miinus nolla -pystyn siis kierrättämään tehokkaasti lasten vaatteita ja on kunnia asia löytää halvalla ja myydä vaatteita siistinä eteenpäin...



Ja mitä tyhjyyteen tulee niin kyllä, itse olen koko elämäni täyttänyt yksinäisyyttä/tyhjyyttä shoppailulla ja herkuttelulla. Herkuttelua on pakollisempi tarve rajoittaa, koska en halua ylipainoiseksi. Shoppailu taas tuntuu ihanalta tavalta ottaa omaa aikaa, päästä tuuletumaan, saada aikalisä siihen ukonrotjakkeeseen jonka kanssa muuten voisi hermot kiristyä kotona...Ja etenkin kun olen löytänyt kirppis/kierrätysmaailman, ei se shoppailu ole enää edes kallista tai morkkista aiheuttavaa!



Minusta on pikemminkin ollut blogien myötä ihana huomata, että tietty friikkeys vaatteita/kenkiä/kosmetiikkaa/lastenvaatteita kohtaan ei automaattisesti tarkoita, että henkilö olisi tyhmä, bimbo tai pinnallinen. Näitäkin löytyy, mutta pinnallistenkin blogien takaa löytyy mielestäni myös älykkäiltä ja tunnerikkaita ihmisiä! Ja täytyy muistaa, että blogihan on yleensä vain yksi osa persoonaa, rajattu teema. Pakopaikka, rentoutumispaikka, mitä vain.



Millä sinä täytät tyhjyyttäsi? Vai eikö sellaista oloa saisi olla? Minä myönnän olevani ajoittain yksin ja tyhjä, jopa tarvitsevani sitä onttoa oloa, jota sitten täyttää -milloin ystävien avulla, milloin vähän turhamaisemmin keinoin ;)

Musta tuo touhu on ihan tasan yhtä extremeä kun koiran kanssa harrastuksissa juokseminen.

Mun mielestä 40 pipoa ja kaikenkaikkiaan kolme Elfa-vetolaatikollista asusteita pienelle tytölle on aika extremeä :D

Itse en ostele lapselleni paljoa vaatteita, ihan syystä että raha on tiukalla. Voin kertoa, että aikamoisia väittämiä te perustatte siitä että joku ihminen ostelee paljon vaatteita :D Verrataan jo Ulvilan tapaukseen yms TIETÄMÄTTÄ/TUNTEMATTA kyseistä henkilöä ollenkaan. Noh repikää te ilo tästä :D



Nämä elämättömäksi bloggaajahaukkuvat voivat itse miettiä kuinka täyteläinen elämä itsellä on kun on aikaa närkästyä ja perustaa ihan ketju näinkin naurettavasti muille kuulumattomasta asiasta.



Sainpa ainakin illaki viihdykettä.



T.Elämätön Argh

Millä sinä täytät tyhjyyttäsi? Vai eikö sellaista oloa saisi olla? Minä myönnän olevani ajoittain yksin ja tyhjä, jopa tarvitsevani sitä onttoa oloa, jota sitten täyttää -milloin ystävien avulla, milloin vähän turhamaisemmin keinoin ;)

Mäkin nautin shoppailusta ja kauniista asioista, mutta elämässäni ei ole sellaista tyhjää aikaa että voisin juosta pitkin poikin joidenkin Tutan kenkien perässä ja sit vielä blogata siitä....

Ja mitä tyhjyyteen tulee niin kyllä, itse olen koko elämäni täyttänyt yksinäisyyttä/tyhjyyttä shoppailulla ja herkuttelulla. Herkuttelua on pakollisempi tarve rajoittaa, koska en halua ylipainoiseksi. Shoppailu taas tuntuu ihanalta tavalta ottaa omaa aikaa, päästä tuuletumaan, saada aikalisä siihen ukonrotjakkeeseen jonka kanssa muuten voisi hermot kiristyä kotona...Ja etenkin kun olen löytänyt kirppis/kierrätysmaailman, ei se shoppailu ole enää edes kallista tai morkkista aiheuttavaa!

Minusta on pikemminkin ollut blogien myötä ihana huomata, että tietty friikkeys vaatteita/kenkiä/kosmetiikkaa/lastenvaatteita kohtaan ei automaattisesti tarkoita, että henkilö olisi tyhmä, bimbo tai pinnallinen. Näitäkin löytyy, mutta pinnallistenkin blogien takaa löytyy mielestäni myös älykkäiltä ja tunnerikkaita ihmisiä! Ja täytyy muistaa, että blogihan on yleensä vain yksi osa persoonaa, rajattu teema. Pakopaikka, rentoutumispaikka, mitä vain.

Millä sinä täytät tyhjyyttäsi? Vai eikö sellaista oloa saisi olla? Minä myönnän olevani ajoittain yksin ja tyhjä, jopa tarvitsevani sitä onttoa oloa, jota sitten täyttää -milloin ystävien avulla, milloin vähän turhamaisemmin keinoin ;)

Eiköhän jokaisella meistä ole joku tyhjiö, mitä tulee täytettyä jollain "ihanalla turhakkeella". Jollain karkkipussi, toisella meikit, kolmannella vaatteet jne. Kuka milläkin. Aika tavallinen tarina. Kun sen tyhjiön täyttäminen menee liiallisuuksiin, tulee yleensä ongelmia: herkut lihottaa, ostokset maksaa paljon, turhista ostoksista tulee jälkikäteen ikävä fiilis.

Nämä yli perheensä tarpeiden lastenvaatteita hamstraavat lastenvaateblogistit eivät tätä tyhjiö-aspektia yleensä myönnä. He puolustelevat tätä överiksi mennyttä toimintaansa kivana harrastuksena.

Olen vähän koukussa lastenvaatteiden shoppailuun, koko ajan katselen kaikkia uutuuksia ja kaapit pursuilee aivan hulluna. Jos mulla ei ole mitään tilauksia vetämässä niin tuntuu että haluan tilata jotain söpöä, onpahan sitten taas jotain odotettavaa. Varmaan sillä sitten täytän jotain yksinäistä, tylsää kotiäidin elämää. Ja olen aivan varma siitä että niin tekee suurin osa näistä himoshoppaajabloggareistakin. Mulla on kyllä varaa tähän että sinänsä se ei ole mistään pois, rahallisesti. Mutta joskus tuntuu että aikaa voisi käyttää fiksumminkin. Itse en pidä blogia, koska en jaksaisi. Tuntuu että noiden pieneksi jääneiden kuvaaminen huutikseenkin vie ihan liikaa aikaa.

Mietin useamman tunnin tätä otanko osaa tähän keskusteluun vaiko en... Päätin nyt raapustella ihan yleisen mielipiteeni asiasta.



Ensinnäkin...



Meitä on jokalähtöön ja jos varsinkin puhutaan ostamisesta, rahasta, harrastuksista yms. asioista.

Niin, kyllä vieläkin on olemassa ne köyhät, keskiluokka, ylempi luokka jne. Tottakai on. En usko että sitä maailman ihmettä tapahtuu että meillä jokaisella maailmassa olisi tasavertaiset olot. Se ei vaan mene niin.



Tästä samaisesta syystä me asumme ja elämämme myös erilaisissa kodeissa, toinen panostaa siihen 0€ ja väsää kotinsa somisteet itse vaikka koivunoksista kun toinen hankki soman 300€ pikku vaasin ilahduttamaan kaunista 5000€ senkkiä.



Toinen käy salilla personal trainerinsa kanssa kun toinen lenkkeilee ilmaiseksi pururadalla.



Jonkun perheen "hieno" ruoka on kanafile kun siellä joen paremmalla puolella vedetään hanhenmaksapalleroita.



Pointtini on se, että MITÄ VITUN VÄLIÄ jos joku ostaa lapselleen 1001 pipoa ja toisella on varaa just ja just VIRKATA se pipo lapselleen?

Miksi pitää olla kateellinen, mitä se kenellekin kuuluu miten paljon lapsella on tavaraa? Tekeekö tavaran tai vaatteiden määrä lapsen elämästä jotenki paskempaa kuin sen lapsen jolla on vähemmän? En usko. Lapsen onnellisuus tulee ihan jostain muualta, kyllä mä uskon että isompi tuloisten muksutkin voivat olla yhtä onnellisia kuin luomuhippiperheen vesat.



Menkää vähän itseense, MITÄ kahdetti, MIKSI kadehditte? MIKSI?



AINA on se jolla on ISOMPI, SUUREMPI, KALLIIMPI, ja tässä tapauksessa: ENITEN ja kenties NÄTEIMMÄT.



Tsemppiä Nana! ;)



Mrs. F

Pointtini on se, että MITÄ VITUN VÄLIÄ jos joku ostaa lapselleen 1001 pipoa ja toisella on varaa just ja just VIRKATA se pipo lapselleen?

Miksi pitää olla kateellinen, mitä se kenellekin kuuluu miten paljon lapsella on tavaraa? Tekeekö tavaran tai vaatteiden määrä lapsen elämästä jotenki paskempaa kuin sen lapsen jolla on vähemmän? En usko. Lapsen onnellisuus tulee ihan jostain muualta, kyllä mä uskon että isompi tuloisten muksutkin voivat olla yhtä onnellisia kuin luomuhippiperheen vesat.

Menkää vähän itseense, MITÄ kahdetti, MIKSI kadehditte? MIKSI?

AINA on se jolla on ISOMPI, SUUREMPI, KALLIIMPI, ja tässä tapauksessa: ENITEN ja kenties NÄTEIMMÄT.

Tsemppiä Nana! ;)

Mrs. F

Luuletko ihan tosiaan että tässä keskustelussa on kateudesta kyse? Olet väärässä. Monella olisi varaa ostaa ne 40 pipoa, mutta monella on myös järkeä olla ostamatta. Tässä ei nyt puhuta vaurauden kadehtimisesta, vaan elämänarvoista ja "shoppailuholismista", eräänlaisen tyhjiön täyttämisestä, mitä suurin osa meistä jokaisesta kuitenkin harrastaa jossain muodossa. Lastenvaateblogistit monesti naamioivat shoppailuholisminsa "kivaksi harrastukseksi" Kyllä tästä asiasta saa keskustella, niinkuin täällä kaikesta muustakin tällä palstalla keskustellaan. Ei tarvii vetää hernettä nenään kenenkään puolesta.

Kateudesta ei ole kysymys, vaan tässä lähinnä päivitellään mielen köyhyyttä, junttiuttakin.



Ei ole lähtökohtaisesti täysin hölmöä ostaa vaikka kolme Bemaria perheeseen, mutta on täysin naurettavaa käyttää aikaansa niiden kuvaamiseen ja kuvien esittelemiseen julkisessa blogissa.



Brassailu, kun se menee överiksi, on vastenmielistä ja noloa.

Taitaa olla PIPO TIUKALLA aika monella.



Mrs. F

Minä uskon, että monelle lastenvaatteiden bloggaajalle kyse on harrastuksesta siinä missä harrastuksessa on yleensäkin. Jotkut meistä kerää Iittalan Mariskooleja ja toiset kauniita lastenvaatteita. Onko kauniita lastenvaatteita keräävä jotenkin mieleltään köyhempi? Vai onko se Mariskoolien kerääjien



Voiko samaan tapaan luokitella ihmiset muidenkin harrastusten suhteen? Minkälainen ihminen on se, joka harrastaa ristipistotöitä? Entä sellainen, joka tekee ristikoita? Entä se joka käy spinningissä? Onko joogaa harrastava jotenkin syvällisempi kuin edellä mainitut? Entä se, joka käy mikroautoilemassa?



melba, joka kerää vanhoja arabian astioita ja vanhaa semiantiikkista lasia ja jonka sormien läpi kulkee myös paljon lasten vaatteita (mutta ne kyllä myydään eteenpäin käytön jälkeen) ja bloggaa jopa taloudesta

40 pipoa kun vetää päähän niin nuttura alkaa painaa

LOL

Minä uskon, että monelle lastenvaatteiden bloggaajalle kyse on harrastuksesta siinä missä harrastuksessa on yleensäkin. Jotkut meistä kerää Iittalan Mariskooleja ja toiset kauniita lastenvaatteita. Onko kauniita lastenvaatteita keräävä jotenkin mieleltään köyhempi? Vai onko se Mariskoolien kerääjien

Voiko samaan tapaan luokitella ihmiset muidenkin harrastusten suhteen? Minkälainen ihminen on se, joka harrastaa ristipistotöitä? Entä sellainen, joka tekee ristikoita? Entä se joka käy spinningissä? Onko joogaa harrastava jotenkin syvällisempi kuin edellä mainitut? Entä se, joka käy mikroautoilemassa?

melba, joka kerää vanhoja arabian astioita ja vanhaa semiantiikkista lasia ja jonka sormien läpi kulkee myös paljon lasten vaatteita (mutta ne kyllä myydään eteenpäin käytön jälkeen) ja bloggaa jopa taloudesta

Mä aattelen niin, että melkein mikä tahansa harrastus on hyvä ja arkea piristävä _kohtuuden_ rajoissa. Oli se sitten ne Mariskoolit, lasten vaatteet tai vaikka kärpäslätkät. Jos mun elämä alkaa täysin pyöriä Mariskoolien ympärillä ja vietän päiväni kuvaten niitä ja kirjoittaen niistä ja metsästäen niitä pitkin kaupunkia, niin toivoisin, että ystäväni puuttuisivat asiaan.