Kerro minulle! Perustuuko avioliittoni valheelle?

aikamoinen ääliö. Tyhmä kuin saappaanvarsi, tai sitten vaan täysi moukka, joka ei yhtään ymmärrä mitä kumppanille tai ylipäätään toisille kannattaa puhua.



Järkevä mies olisi sanonut alustanne, että ehkei hän kovin vakavalla mielellä ollut alussa mutta rakastui sinuun pian. Piste. Olisi jättänyt lässytykset "helppoudestasi" ja muista vastaavista ikävistä asioista omaan tietoonsa.



Ihan kaikkea ei kannata paljastaa rehellisyyden nimissä! Sinulla on nyt ap varmasti kurja olo vielä vaikka miten kauan, luultavasti miehen sanat soivat mielessäsi vuosikymmeniä, vaikka tiedät, ettei niissä olekaan järjen hiventä.



Minusta haiskahtaa sille, että mies halusi tietoisesti loukata sinua kertomalla ikävästi suhteenne alusta. Ehkä kysyit asiasta sellaiseen ajankohtaan, että sillä oli jotakin hampaankolossa...?



Alkuperäiseen kysymykseesi sanoisin minäkin, että varmastikin moni oppii oikeasti rakastamaan kumppaniaan vasta ajan myötä - ainakin itse olen hyvin hitaasti syttyvää lajia, ja muutaman miehen kanssa olen kimppaan mennytkin ihan ihastuspohjalta. Eri asia sitten on se, jos on itse ollut aivan eri uskossa suhteen alusta - kuten ilmeisesti ap oli. Loukkaahan se, jos toinen sanoo pitäneensä tulevaa kumppania alussa vain himojensa objektina tai valloituksena...

sinulle tuollaisia sanoi, mutta todellakin, ei sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä nyt tuntee sinua kohtaan.



Ymmärrän, että olisi ihanan romanttista ajatella miehen rakastuneen sinuun hurjasti jo heti alussa, mutta pitkällä tähtäimellä on arvokkaampaa rakastaa kuin rakastua. Ainakin yksi näistä vastauksista on sen oloinen, ettei joku ressukka edes tiedä, mitä on rakkaus. Siinä sinä olet onnekkaampi.

On totta, että tällä hetkellä mieheni eiliset sanat loukkaavat minua eniten. On julmaa sanoa REHELLISYYDEN nimissä kaikki julki, entinen ja taakse jäänyt vieläpä. Siinä ei ole mitään jaloa.



Vaikka juoruissa olisi ollut perää, ei kenelläkään ole silti oikeus arvottaa ihmisiä heidän toisia loukkaamattoman yksityiselämänsä perusteella.



Aion vielä puhua miehelleni tästä asiasta. En tiedä, kehtaanko näyttää hänelle tätä ketjua, vaikka hänen olisi hyvä nähdä vieraidenkin ihmisten ajatusmaailmaa. Osaisinpa opettaa oman poikani kunnioittamaan naisia ihmisenä ja sulkemaan korvansa juoruilta.



Asu(i)mme muuten suomalaisittain isolla paikkakunnalla, mutta voi niitä pieniä piirejä ja sitä ylemmyydentunnetta. -ap

ap

4 miestä ja HELPPO NAKKI?? : O



Voi hyvää päivää... Kyllä maailma on vielä naisille tosi julma paikka. Mitenhän sitä osaisi kasvattaa omat pojat ja tyttären ihan oikeasti käyttämään niitä omia aivojaan.

naista huorittelevasta ajatusmallista!

sanoo rakastavansa päivittäin ja kertoi totuuden myös suhteenne alusta niin sanoisin, että harva mies pystyy siihen. Mitä sitten mitä ajatteli sinusta alussa. Juuri sen takia te kai tutustuitte ja myöhemmin hän oppi tuntemaan sen oikean ihmisen. Minun mieheni vonkasi kaveriani ja hän luuli, että olen pilvessä. (En ollut, pienessä hiprakassa vain.)Oli myöskin kuullut, että minulla on paljon miehiä (ja olikin). Minä jouduin aloitteen tekemään seuraavalla kerralla kun tapasimme ja nyt olemme olleeet 10 vuotta yhdessä onnellisesti.



Joskus naureskelemme sille minkälaiseksi mies minua alussa kuvitteli. Ja kyllä, tottakai se olisi aina imartelevampaa, että hän olisi jahdannut ja ihaillut minua alusta saakka. Mutta so what, en sinuna takertuisi moiseen vaan eläisin tätä päivää ollen siitä onnellinen.

Mikäli määrä olisi 100, niin silloin voisi kyseenalaistaa.

En edes tiedä monen miehen kanssa olen maannut, mutta paljon niitä on.

Olen kuitenkin ollut nykyisen mieheni kanssa 15 vuotta yhdessä.

Kaikki eivät usko siihen lainkaan.

En usko, että kovinkaan moni. Itse en edes usko siihen, että voi rakastua ensisilmäyksellä, ihastua kylläkin voi.



Eli vastaus: Jollei miehesi heti sinut tavattuasi sanonut, että rakastaa sinua, ei avioliittosi perustu valheelle.

Aika harvalla varmaan niitä ruusunpunaisia rakkaustarinoita on kerrottavana. Millaista on teidän arki: yhteiset ajat ja nykyhetki? Sillä on merkitystä.



Sinun pitää puhua asiasta miehesi kanssa eikä täällä. Hän osaa kertoa, perustuuko liitto sitten hänen mielestäänkin pelkkään valheeseen.

ihmissuhdeasiat ovat niin vaikeita, että niitä täytyy harjoitella. Seksiäkin pitää harjoitella.



Sinullakin on ollut lupa harjoitella. Eivät kaikki kohtaa ensimmäiseksi tulevaa aviomiestään, niin että kaikki menisi puritaanisen kaavan mukaan. Hyvä jos niin käy, mutta monelle ei käy.



MInusta nuoruuttaan ei kannata hävetä. Parempi kai sittenkin sekoilla nuorena ja perheettömänä kuin sitten nelikymppisenä ja jättää omat lapset teinit vaille asiallista huolenpitoa ja valvontaa kun sinkoilee baareissa elämässä väliin jäänyttä nuoruuttaan.

Onko sinulla oikeasti jotain syytä epäillä, etteikö mies rakastaisi sinua? On ihan ok, jos suhde alkaa "vain" seksisuhteena ja syvenee siitä ajan mittaan. Ei se tee suhteesta yhtään sen huonompaa.



Kannattaako sinun ajatella, että olet ollut helppo horatsu, vai kannattaisiko miettiä niin, että sinä tarjosit miehelle sellaista läheisyyttä, kuin hän sillä hetkellä tarvitsi.



Ei sitä aina tajua, että edessä on aarre. Tunsin oman mieheni yli 2 vuotta, ennen kuin aloin tajuta miten mahtava hän on. Joskus menee pidempään, eikä se seksin aloitusaika siihen välttämättä vaikuta millään tavalla.



Ihan turha jossitella. Jos teillä on yhteisiä tulevaisuuden haaveita, huolehditte toisistanne, olette sitoutuneita suhteeseen, niin onko oikeasti mitään ongelmaa?

ja jokainen ihminen kasvaa rakkauteen, koskaan ei voi sanoa etten voisi rakastaa sinua enempää...



siis avioliitto esim. kasvattaa raukkauteen päivä päivältä ja vuosi vuodelta..

että kannattaa muistaa, että mies panee vaikka kuuskymmpistä pubiruusua jos ei parempaakaan ole tarjoolla. Mistä tiedät, että olet ollenkaan sellainen nainen johon kukaan mies yleensäkään voi rakastua? :)

Meillä suhde alkoi ihastuksesta, mikä johti seksiin ja rakastumiseen, ja vasta sitten rakkauteen... Nyt ollaan onnellisesti naimisissa, eikä ole edes mielessä menemään kyselemään mieheltäni, että "milloin sinä rakastuit minuun?!". Se on mun mielestä normaalia suhteen alussa, ettei rakasta heti, jokainen tarvitsee aikaa punnitakseen niin tärkeän asian...

Minä nautin siitä, että mun vieressä on mies, kuka rakastaa ja kunnioittaa minua, vaikkei sitä sanokkaan joka päivä.

Jos sun mies on vieläkin sun vieressä, niin luulusin, että hän rakastaa sinua.

Jokaisen suhteen alku kai perustuu johonkin seikkaan, olkoon sitten vaikka seksiin. Se on sitten jo toinen tarina kun jossain vaiheessa rakastuu ja päätyy avioliittoon.

Ei sillä ole väliä miten se alkoi, pääasia miten se kehittyi ja miten se jatkuu.

Usein olen epäröinyt, että mies on kanssani tottumuksesta. Hän on pysynyt vierelläni vaikeuksissakin, uskollisena, mutta silti tuo tunnustus yllätti. -ap

kun kirjoitat tällaisia kommentteja niin pyri edes kirjoittamaan miehekkäällä tavalla, sillä tyylisi viittaa sinun olevan sama kitkerä naisenpuolikas, joka vauhkoaa täällä palstalla illan jos toisenkin.

Saat meidät muut korkeintaan halveksimaan itseäsi enemmän kuin minkä kohteena olet muutenkin jo joutunut kokemaan olevasi.

että kannattaa muistaa, että mies panee vaikka kuuskymmpistä pubiruusua jos ei parempaakaan ole tarjoolla. Mistä tiedät, että olet ollenkaan sellainen nainen johon kukaan mies yleensäkään voi rakastua? :)

heti oitis tuosta vaan jotakuta ventivierasta rakastaa tai rakastuu. Eikö se tapahdu vähän ajan kanssa? Ja jotain kai siinä alussa aina vaan tehdään, jonka aikana tutustutaan. Te menitte suoraan asiaan, mutta tokkopa olisitte enää yhdessä jos ei siinä muuta viehätystä olisi.