Miten paljon miehesi auttaa/auttoi vauvan kanssa öisin?

silloin, jos äiti on niin väsynyt, että pelkää pudottavansa vauvan (siis ei ole siinä kunnossa, että pystyisi hoitamaan vauvaa), tulee isän osallistua hoitoon. Vaikka olisi kuinka vaativa työ niin kyllä niitä vapaapäiviäkin on eli niinä öinä/päivinä, äiti nukkuu ja isä hoitaa vauvaa niin paljon kuin pystyy. Jos äiti on todella väsynyt ja univelkainen (vastaa humalatilaa), niin vauvalle voi sattua vahingossa pahastikin. Itse oli niin väsynyt, että en pystynyt edes ajattelemaan järkevästi ja päivät menivät itkiessä. vauva ei nukkunut kuin 30-40 min päiväunia.



Olisiko sinulla mahdollisuutta pyytää kunnalta kodinhoitajaa aina silloin tällöin, että saisit univelat nukuttua?

Jos äiti on niin väsynyt että hän ei tunne jaksavansa, pitää heti ryhtyä toimenpiteisiin, miehen alkaa hoitaa valvomiset, kotityöt jne.



Jos mies on niin väsynyt ettei tunne jaksavansa eikä selviytyvänsä enää työstään ja arjesta - "älä siinä ruikuta vaan hoida osuutesi, YHTEISIÄ lapsiahan ne on"

Olen hoitanut vauvan öisin ihan muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Itse koen että työssä käyvä ansaitsee unet, sillä hänen palkkansa on meidän elämisen edellytys. Itse olen tarpeen mukaan ottanut päikkäreitä vauvan nukkuessa. Isomman lapsen olen istuttanut sohvaan katsomaan jotain rauhallista dvd:tä itse maannut samalla sohvalla torkkumassa/lepäämässä/nukkumassa. (Tärkeää valita dvd, jossa ei liian kovia äänivaihteluita -postimies pate tosi oivaa nukkumiseen). Samoin mielestäni kotona voi tarvittaessa erilaillalaiskotella kuin ainakaan mieheni töissä.



Ehkä meillä on ollut helpot vauvat, mutta kovin paljon itkeviä vauvoja meillä ei ole tarvinnut öisin kannella. Olen joskus jättänyt vauvan/taaperon yöllä sänkyyn valot päällä ja antanut sänkyyn jotain "turvallisia" leluja joiden kanssa on touhunnut ja sitten nukahtanut. Olen myös nukkunut öitä lattialla pinnasängyn vieressä, mutta nuo ovat poikkeuksia.

Jos äiti on niin väsynyt että hän ei tunne jaksavansa, pitää heti ryhtyä toimenpiteisiin, miehen alkaa hoitaa valvomiset, kotityöt jne. Jos mies on niin väsynyt ettei tunne jaksavansa eikä selviytyvänsä enää työstään ja arjesta - "älä siinä ruikuta vaan hoida osuutesi, YHTEISIÄ lapsiahan ne on"

ja yöheräämisiin, niin ei sun kannata siitä noin hermostua. Harmi ettei itselläsi ole niin ihanaa miestä!

nukkua sillä aikaa kun omat lapset valvovat päivällä! Mitä jos nukahdat sikeästi, ja vaikka luulet että lapsi katsoo videoita, niin lapsi meneekin vaikka keittiöön tekemään tuhojaan, siis ihan mitä vaan voi sattua.



aika vastuutonta mielestäni!!!

kello yhteen tai kahteen ja minä sitten loppuyön. Kaikilla lapsillamme on ollut koliikki ja ovat heräilleet öisin 5-15 kertaa reilun vuoden ikään, paitsi vanhin kolme vuotiaaksi tunnin välein.

Meillä isä oli välillä niin väsynyt, että nukahteli töissäkin vaikka ei öitä valvonutkaan lasten takia. Heräili kai kuitenin. Hänet pelasti se, että oli suurimman osan ajasta viikot toisella paikkakunnalla.

ja isä myös osallistuu valvomiseen ja hoitamiseen. Mutta en mä tajua että jos lapsi herää muutaman kerran yössä ja nukahtaa sitten melkein heti, niin miksi sen isän pitäis sitä yöllä hoitaa kun aamulla joutuu menemään töihin. Äiti kuitenkin saa olla kotona.

kanniskeluun myöhään illalla ja alkuyöstä, mutta olen alusta asti hoitanut vauvan yöheräämiset yksin. Miksipä miehen pitäisi herätä, kun minä autan vauvan rinnalle ja nukahdan melkein saman tien itsekin (meillä siis nukutaan perhepetissä). Meidän vauva on pääsääntöisesti nukkunut yöt alusta asti (on tietenkin syönyt useitakin kertoja). Parin ekan kuukauden ajan piti öisinkin käydä vaihtamassa vaippa, kun vauva kakkasi lähes joka vaippaan, mutta sittemmin en ole öisin pahemmin vaippoja vaihdellut. Vauva on siis nyt 9 kk.



Vaikka vauva olisikin valvottanut öisin, niin olisin antanut kyllä mieheni nukkua, jos hän on menossa aamulla töihin. Vapaapäivinään olisi saanut autella yöhulinoissa.

ja mies muut tarvittaessa. mies käy töissä, joten haluaisin että edes hän saa nukuttua. joku puhui päikkäreistä kotona, onnistuu yhden ja kahden lapsen kanssa mutta sen jälkeen jää haaveeksi. :)

[/quote]

ja yöheräämisiin, niin ei sun kannata siitä noin hermostua. Harmi ettei itselläsi ole niin ihanaa miestä!

[/quote]

Onko se hermostumista, jos miettii jotain asiaa miehenkin näkökulmasta? Kuten sanoin, ihmettelin vaan miksi naisen väsymys on aina sitä oikeaa väsymystä johon kuuluu reagoida, ja miehen väsymys kuitataan "älä ruikuta" tai "levännyt vaimo on koko perheen etu".



Oma mies on kyllä osallistuva ja ihana, en vaan ymmärrä miksi olisin herättänyt hänet katselemaan kun imetän, tai oikeammin katsomaan kun vauva imaisee hetken tissiä ja sitten me molemmat nukahdamme ;)

Esikoisen kanssa joskus heräsi vaihtamaan vaippaa ja antoi sitten vauvan syömään. Toisen kohdalla isäntä jo nukkui toisessa huoneessa ja minä hoidin kaiken itse. Joskus kun en saanut vauvaa rauhoittumaan hänkin saattoi nousta kysymään että tarvitaanko apua.



Isäntä siis nukkui täydet yöunet kun minä vetelin joskus parinkin tunnin unilla. Toisaalta sain sitten nukkua viikonloppuna päivätkin kun ei isäntää yöllä pitänyt hereillä.

Onko se hermostumista, jos miettii jotain asiaa miehenkin näkökulmasta? Kuten sanoin, ihmettelin vaan miksi naisen väsymys on aina sitä oikeaa väsymystä johon kuuluu reagoida, ja miehen väsymys kuitataan "älä ruikuta" tai "levännyt vaimo on koko perheen etu".

Oma mies on kyllä osallistuva ja ihana, en vaan ymmärrä miksi olisin herättänyt hänet katselemaan kun imetän, tai oikeammin katsomaan kun vauva imaisee hetken tissiä ja sitten me molemmat nukahdamme ;)

Onko se hermostumista, jos miettii jotain asiaa miehenkin näkökulmasta? Kuten sanoin, ihmettelin vaan miksi naisen väsymys on aina sitä oikeaa väsymystä johon kuuluu reagoida, ja miehen väsymys kuitataan "älä ruikuta" tai "levännyt vaimo on koko perheen etu".

Oma mies on kyllä osallistuva ja ihana, en vaan ymmärrä miksi olisin herättänyt hänet katselemaan kun imetän, tai oikeammin katsomaan kun vauva imaisee hetken tissiä ja sitten me molemmat nukahdamme ;)

en minäkään ymmärrä miksi työssäkäyvän pitäisi vielä hoitaa lasta yöt, kun kotona lapsen takia oleva voi sen tehdä.

Esikoinen oli koliikkivauva, en vaatinut miestä kanniskelemaan, kun oli töissä ihan tarpeeksi paineita ja pitkiä päiviä muutenkin. Toinen syntyi 1v3kk kuluttua ja nukkuin todella hyvin.

siinä vaiheessa, kun öisin ei "tarvinnut" enää imettää joka kerta kun vauva heräsi...Eli kun syli riitti rauhoittamaan uuteen uneen.



Alussa imetin aina kun vauva heräsi eli parin tunnin välein. Mies nukkui kuulemma tosi hyvin tässä vaiheessa. Mutta yöimetyshän vähenee muutaman kuukauden iässä.

Kaikki yksin, minä osaan, pystyn ja jaksan. Huoh.



Meillä mies hoitaa yön, kun pyydän (ehkä 1-2 x kk), Muuten pääasiassa minä.



Puolivuotias on parhaimpana yönään herännyt 3 kertaa, normaalisti 5-6, pahimmillaan 12 kertaa. Päivisin nukkuu vain liikkuvissa vaunuissa. Ja kyllä, olen väsynyt. En aio marttyyriäidiksi kirkkaamman kruunun toivossa, vaan todella pyydän ja vaadin, että mies hoitaa yöt, jos en itse jaksa.



Tein niin ikään vaativaa työtä ennen äitiyslomaa ja kyllä tää kotona olo on paitsi fyysisesti (juuri unenpuutteen ja siitä johtuvan päänsäryn ja kohonneen verenpaineen takia) niin myös psyykkisesti (todella puuduttavia toistoja yms. ei juurikaan virkistävää aivotyötä) oamlla tavallaan aika vaativaa.



Mun mielestä työssäkäyvä mies voi osallistua 25 % lasten- ja kodinhoitoon (mä hoidan sit 75 %).

Jos vauva nukkuu hyvin, heräten vain muutamia kertoja yöllä syömään/vaipan vaihtoon niin en näe järkeä herättää miestä.



Jos taas vauvalla on koliikki tai allergiat vaivaavat, en näe mitään järkeä miksi äidin pitäisi jaksaa, jaksaa ja jaksaa. Selväähän on, että pitkään jatkunut liian vähäinen unenmäärä edesauttaa masennuksen syntyä, mihin on jo muutenkin korkeampi riski vastasyntyneen äidillä.



Itse tein sen virheen, että yritin jaksaa ja jaksaa. Reilun kuukauden ajan nukuin tunnin pätkiä, usein vielä sitäkin lyhyempiä ja tietysti tuntitolkulla rauhoittelin vauvaa. Olin ihan loppu sekä fyysisesti että henkisesti ennen kuin tajusin, että nyt on miehenkin tehtävä oma osuutensa vaikka sitten kävisi töissä joka päivä. Toista kertaa en päästä itseäni niin huonoon kuntoon. Käytetäänhän parin tunnin välein herättämistä yhtenä kidustuskeinona...

Ei se ole multa pois jos annan toisen nukkua. Kaksi väsynyttä ei ole parempi kuin yksi. Tosin en itsekään ole kokenut vauva-aikoja kovin raskaina. Ne menee hormonihuuruissa :)



Muuten mies tekee kotona samanverran kuin minäkin. Päivystää kotoa käsin, joten on oikeasti läsnä päivisinkin muutamaa työpuhelua/keikkaa lukuunottamatta.



Lisäksi mies hoitaa iltapalan, iltapesut ja nukuttamiset. Näin on ollut meillä aina. Mun "duunipäivä" loppuu klo 18.

ei yhtään, mutta en apua kaivannutkaan. Mä imetin, ja vauva nukahti aina siihen, joten en mihinkään miestä olis tarttenu. Jos olis ollut tollanen tilanne kun sulla, niin varmaan mies olis muutaman kerran auttanut, mutta ei sentään joka yö.

Esikoisen kanssa mies hoiti yöt puoliksi, kun oli koliikki- ja pullovauva. Mulla oli todellakin jo parin yön (ja päivän) valvomisen jälkeen ihan humalatilaa vastaava olotila, piti kävelläkin seiniä pitkin että pysyi pystyssä. Niin, mä siedän valvomista erittäin huonosti, mies taas paljon mua paremmin. Toisekseen, mä en ollut "vain" kotona, vaan tein opiskeluja samaan aikaan. Mies myös teki osansa kotitöistä, ja kun kerran erehtyi valittamaan ettei ruoka ollut valmiina odottamassa hänen kotiin saapumistaan (joka tapahtui milloin mihinkin aikaan), hän yöpyi muutaman yön kaverinsa sohvalla. Mulle ei todellakaan kannata aukoa päätään silloin, kun olen vielä suhteellisen hyvissä hormonihuuruissani.



Kuopuksen kohdalla yöt on jääneet enempi mun vastuulle, koska mä imetän. Tosin tämä vauva myös nukkuu paremmin, herää kerran tai kaksi yöllä syömään. Mutta edelleen ne yölliset vaipanvaihdot hoitaa mies, samoin esikoisen mahdolliset yöheräilyt hoitaa mies. Edelleen hän sietää yövalvomisia hyvin, nukahtaa nopeasti uudestaan ja herääkin jopa ihan itsekseen, eli en edes herätä häntä. Myös nykypäivänä mies tekee kotitöitä, joinakin päivinä jopa enemmän kuin minä, jos en vain ole ehtinyt tekemään niitä päivän aikana kovin paljon - mies kysyy tätä heti kotiin tullessaan, ja pistää hihat heilumaan ja tekee loput saman tien. Omasta tahdostaan, en käske enkä pakota. Tälläkään hetkellä mä en ole "vain" kotona, vaan teen tässä ohella kahta, tosin molemmat keikkaluonteisia, työtä - jotka tuovat paljon enemmän rahaa tämän talouden elättämiseen kuin mitä mies tuolta töistään tällä hetkellä kantaa. Odottelen sitä hetkeä, kun mies saa opiskeluistaan paperit ulos, ja alkaa saada ihan kunnon palkkaa (nyt ei saa, kun on papereiden puuttumisen vuoksi "epäpätevä"). Mä voin jättää ainakin toisen noista töistäni pois, toisen varmaan pidän kuitenkin ihan siksi että nautin siitä.



Joka tapauksessa, mieheni on tämän kaiken tehnyt ja osallistunut kaikkeen ihan omasta tahdostaan, koska kyseessä ovat myös hänen lapsensa ja hänen kotinsa. Hän itse on sanonut, ettei voisi millään jättää molempia vain mun niskoilleni edes vetoamalla minkään maailman töihin - johon mä tosin sanoin, että vaikka vetoaisikin, ei menisi läpi, vaan joko sovinnolla hoitaisi sekä lapsia että kotia, tai lähtisi kävelemään :)