Miten paljon miehesi auttaa/auttoi vauvan kanssa öisin?

Mun kanta oli itselläni se että mä hoidan mahdollisimaan paljon vauvaa öisin, juuri sen takia että mies aamulla joutuu nousemaan aikaisin töihin, mä taas saan nukkua.



Joskus mies itse huomasi että mä olen oikeesti unen tarpeessa ja tarjoutui hoitamaan vauvaa seuraavan yön. Otin avun vastaan tottakai.

On helpompi olla väsyneenä kotona kuin töissä.

mennä töihin ja vaikka tärkeän asiakkaan kanssa vääntämään miljoonasopimusta ja mies jäisi kotiin lapsen kanssa? Tekisikö mieli yöllä valvoa lapsen kanssa, jotta se toinen "jaksaa" päivällä hoitaa lasta ja tehdä ruokaa? Hmm, mun ei montaa sekuntia tarvitsisi miettiä mitä sanoisin sille kotiin jäävälle, joka yöllä yrittäisi herätellä lapsenhoitoon...

Hehehee.. Ja säkö oot se joka vääntää joka päivä niitä miljoonasopimuksia töissä? :=D

Nymypäivän tosimies ottaa myös vastuun lapsistaan ja ei jaa kotihommia ja työhommia ja naistenhommia ja miestenhommia.

Kunnon isä on jopa ylpeä siitä että osallistuu lastenhoitoon. Tiedän että on miehiä jotka eivät sitä tee ja kääntävät kylkeä kun lapsi herää yöllä.

Ehkä olen sitten maailman onnekkain nainen ja mieheni on supermies, ihan miten vain, mutta meillä heräillään vuorotellen hoitamaan lasta ja silti mieheni jaksaa töissdä ja minä jaksan kotona kunnes palaan töihin. Näin on kaksi jaksavaa ja onnellista vanhempaa ja onnellinen lapsi.

mennä töihin ja vaikka tärkeän asiakkaan kanssa vääntämään miljoonasopimusta ja mies jäisi kotiin lapsen kanssa? Tekisikö mieli yöllä valvoa lapsen kanssa, jotta se toinen "jaksaa" päivällä hoitaa lasta ja tehdä ruokaa? Hmm, mun ei montaa sekuntia tarvitsisi miettiä mitä sanoisin sille kotiin jäävälle, joka yöllä yrittäisi herätellä lapsenhoitoon...

Hehehee.. Ja säkö oot se joka vääntää joka päivä niitä miljoonasopimuksia töissä? :=D

Nymypäivän tosimies ottaa myös vastuun lapsistaan ja ei jaa kotihommia ja työhommia ja naistenhommia ja miestenhommia.

Kunnon isä on jopa ylpeä siitä että osallistuu lastenhoitoon. Tiedän että on miehiä jotka eivät sitä tee ja kääntävät kylkeä kun lapsi herää yöllä.

Ehkä olen sitten maailman onnekkain nainen ja mieheni on supermies, ihan miten vain, mutta meillä heräillään vuorotellen hoitamaan lasta ja silti mieheni jaksaa töissdä ja minä jaksan kotona kunnes palaan töihin. Näin on kaksi jaksavaa ja onnellista vanhempaa ja onnellinen lapsi.

tuohon kun päälle laittaa vähäunisia öitä pinon, niin ei hyvä heilu. Ihan sama kaikissa vähänkään vaativammissa hommissa, mutta sinusta ilmeisesti ruoanlaitto ja siivoaminen on paljon vaativampaa :)

Kysehän ei ole kuin yöheräämisistä, muuten voi olla ihan yhtä vastuullinen perheenisä ja työtä tekevällä on myös vastuu oman työnsäkin sujumisesta.

Meilä olisi mahdollisuus kyllä nukkua päivisinkin muttakun itselle ne päiväunet ei kertakaikkiaan sovi. Päätä rupeaa särkemään, suussa paskan maku vaikka kuinka hinkkais ja entistä väsyneempi olo. Eli kyllä olen pyytänyt että isä vähintääkin viikonloppuisin sitten nousee ylös vauvan kanssa jotta ite saan nukuttua univelat pois...

kaikissa ammateissa ei. Av-mammat ei ilmeisesti tätä edes halua ymmärtää, vaan ajatellaan vain sitä omaa pientä napaa.

Siis huuhhuuh kuinka on raskasta jookaa pääivää tehdä niitä miljoonasoppareita! Heh!

Minunkin mieheni on aika vaativassa hommassa, johtajana suurehkossa firmassa. Toki tulee aikoja jolloin töissä on menossa tiukka vaihe esim jonkun proggiksen kanssa, mutta se "tiukin ja tärkein vaihe" kestää yleensä vain joitakin päiviä.

Siksi kultaseni jaksaa auttaa minua yleensä öisin, hoitaen itkevää vauvaa välillä niin että minun ei sitä tarvitse edes pyytää.

Minun mieheni ei halua että itken päivisin väsymystä kahden lapsen kanssa. Hän haluaa auttaa ja olla mukana lastenhoidossa myös öisin.

mennä töihin ja vaikka tärkeän asiakkaan kanssa vääntämään miljoonasopimusta ja mies jäisi kotiin lapsen kanssa? Tekisikö mieli yöllä valvoa lapsen kanssa, jotta se toinen "jaksaa" päivällä hoitaa lasta ja tehdä ruokaa? Hmm, mun ei montaa sekuntia tarvitsisi miettiä mitä sanoisin sille kotiin jäävälle, joka yöllä yrittäisi herätellä lapsenhoitoon...

Siis huuhhuuh kuinka on raskasta jookaa pääivää tehdä niitä miljoonasoppareita! Heh!

Minunkin mieheni on aika vaativassa hommassa, johtajana suurehkossa firmassa. Toki tulee aikoja jolloin töissä on menossa tiukka vaihe esim jonkun proggiksen kanssa, mutta se "tiukin ja tärkein vaihe" kestää yleensä vain joitakin päiviä.

Siksi kultaseni jaksaa auttaa minua yleensä öisin, hoitaen itkevää vauvaa välillä niin että minun ei sitä tarvitse edes pyytää.

Minun mieheni ei halua että itken päivisin väsymystä kahden lapsen kanssa. Hän haluaa auttaa ja olla mukana lastenhoidossa myös öisin.

mennä töihin ja vaikka tärkeän asiakkaan kanssa vääntämään miljoonasopimusta ja mies jäisi kotiin lapsen kanssa? Tekisikö mieli yöllä valvoa lapsen kanssa, jotta se toinen "jaksaa" päivällä hoitaa lasta ja tehdä ruokaa? Hmm, mun ei montaa sekuntia tarvitsisi miettiä mitä sanoisin sille kotiin jäävälle, joka yöllä yrittäisi herätellä lapsenhoitoon...

ja kyllä, meillä joillakin miehet tekee homia joissa on kysymys ihmishengistä tai suurista määristä rahaa; ihan joka päivä.

hoidin itse yöheräämiset. Muuten kyllä osallistuu perheen arkeen normaalisti, miksi ei osallistuisi.

että lapset tarvitsevat äidin joka on kunnolla nukkunut yöunet, ja hän nousi syöttämään vauvaa yöllä. Itse imetin esikoista joten silloin valvoin minä. Kakkosen kohdalla mies hoiti kaikki yöt. Hyvin suoriutui töistä silti. Nuo ajat ovat nyt takana ja täytyy sanoa että jaksoin hienosti päivät lasten kanssa kun sain nukkua yöt.

oleva ihminen hoitaa yöheräilyt ja kotihommat pääpiirtettäin ja työssäkäyvä saa nukkua. Viikonlppuisin sitten mies heräili lapsen kanssa jos oli tarve nukkua univelkoja pois.

ja kyllä, meillä joillakin miehet tekee homia joissa on kysymys ihmishengistä tai suurista määristä rahaa; ihan joka päivä.

Tilanteet vaihtelevat perheissä ja jokainen tekee kuten omalle perheelle on hyvä. Mutta mielestäni tässäkään tapauksessa ei kumpikaan aikuinen osapuoli voi tuijottaa vain omaa napaa. Periaatteessa olen sitä mieltä, että kotona pärjää kyllä paremmin pienen univajeen kanssa kuin töissä vaikkapa autoa ajaessa. Ehkä mielipiteeseeni vaikuttaa aika paljon se, että tunnen perheen, joka menetti isän tämän nukahtaessa rattiin.

Yövalvomiset yksin saattaa pidemmän päälle vähän rassata päätä. Siinä on kivaa äidin sitten repiä hymyä väkisin kun on pala kurkussa yliväsymyksestä.



Mut hei, mä olenkin vain tyhmä kotiäiti, mitä mä mistään tietäisin...



;)



Kaikki miehet eivät kuitenkaan tee lennonjohdollisia tehtäviä tms, eikä kaikilla mies väännä miljoonasoppareita. Valitettavan usein miehet eivät kuitenkaan auta öisin.



Onneksi minun mieheni auttaa silloin kun on paha vaihe vaavilla ja pieni itkee tunnin välein.

että lapset tarvitsevat äidin joka on kunnolla nukkunut yöunet, ja hän nousi syöttämään vauvaa yöllä. Itse imetin esikoista joten silloin valvoin minä. Kakkosen kohdalla mies hoiti kaikki yöt. Hyvin suoriutui töistä silti. Nuo ajat ovat nyt takana ja täytyy sanoa että jaksoin hienosti päivät lasten kanssa kun sain nukkua yöt.

että meillä mies saa heti unen päästä kiinni jos joutuu yöllä heräämään, kun taas itse jos herään, niin saatan tuntikausia pyöriä sängyssä eikä uni tule millään.

ja kyllä, meillä joillakin miehet tekee homia joissa on kysymys ihmishengistä tai suurista määristä rahaa; ihan joka päivä.

Tilanteet vaihtelevat perheissä ja jokainen tekee kuten omalle perheelle on hyvä. Mutta mielestäni tässäkään tapauksessa ei kumpikaan aikuinen osapuoli voi tuijottaa vain omaa napaa. Periaatteessa olen sitä mieltä, että kotona pärjää kyllä paremmin pienen univajeen kanssa kuin töissä vaikkapa autoa ajaessa. Ehkä mielipiteeseeni vaikuttaa aika paljon se, että tunnen perheen, joka menetti isän tämän nukahtaessa rattiin.

Meidän kuopus heräs monta kertaa yösssä. Silti mä hoisin sen ilman itkuja ja päivisin jaksoin ihan hyvin molempien lasten kanssa. Jos väsytti niin nukuin päikkärit tai sitten olin vaan väsynyt. Tiesin että se joskus loppuu.

Isä otti osaa lastenhoitoon iltaisin ja viikonloppuisin ihan täysin. Mä pääsin sata kertaa helpommalla kuin mies, joka kuitenkin aina heräsi vauvan itkuun ja lähti aamulla töihin. Mä sentään sain kotona loisia vauvan kanssa.



Niin joo, ja hyvin menee edelleen, esikoinen on jo 15-vuotta ja kuopus 9-vuotias. Läheiset välit isäänsä molemmilla lapsilla. Tällä hetkellä teinityttö tulee paremmin isänsä kanssa toimeen kuin mun kanssa, vaikka ei sitä öisin joutunut hoitamaan.

suuressa firmassa ja suuria summia. Kylläpä tuo silti ainakin alkuvaiheessa autteli myös yöllä. Joskus heräsi sen verran että nosti vauvan syömään viereeni ja nukahti sitten itse uudelleen.



Meillä lapsia 3, joten päivällä ei tosiaan nukuta. Pääsääntöisesti minä herään yöllä, mutta imetyksen takiahan en voi samantien nukahtaa uudelleen, kuten mieheni. Kyllä hän jaksaa noita euroja käsitellä, vaikka joutuisikin parina yönä viikossa heräilemään yöllä auttamaan!



Yhteiset lapet, yhteinen koti ja kaikille on parempi, että molemmat saavat silloin tällöin nukkua täyden yön. Molemmat ovat ehkä vähän väsyneitä, mutta parempi se kuin että toinen on virkeä, toinen täysin loppuunpalanut. Eihän tämä pikkulapsiaika niin pitkä ole, verottaa kumpaakin.

Ehkä auttoi sekin että esikoisesi oli kuusi vuotias vauvan tullessa taloon?

Sen ikäisen jo uskaltaa antaa häärätä omiaan jos äiti nukahtaisikin sohvalle..

Meidän kuopus heräs monta kertaa yösssä. Silti mä hoisin sen ilman itkuja ja päivisin jaksoin ihan hyvin molempien lasten kanssa. Jos väsytti niin nukuin päikkärit tai sitten olin vaan väsynyt. Tiesin että se joskus loppuu.

Isä otti osaa lastenhoitoon iltaisin ja viikonloppuisin ihan täysin. Mä pääsin sata kertaa helpommalla kuin mies, joka kuitenkin aina heräsi vauvan itkuun ja lähti aamulla töihin. Mä sentään sain kotona loisia vauvan kanssa.

Niin joo, ja hyvin menee edelleen, esikoinen on jo 15-vuotta ja kuopus 9-vuotias. Läheiset välit isäänsä molemmilla lapsilla. Tällä hetkellä teinityttö tulee paremmin isänsä kanssa toimeen kuin mun kanssa, vaikka ei sitä öisin joutunut hoitamaan.

Ehkä auttoi sekin että esikoisesi oli kuusi vuotias vauvan tullessa taloon? Sen ikäisen jo uskaltaa antaa häärätä omiaan jos äiti nukahtaisikin sohvalle..

Meidän kuopus heräs monta kertaa yösssä. Silti mä hoisin sen ilman itkuja ja päivisin jaksoin ihan hyvin molempien lasten kanssa. Jos väsytti niin nukuin päikkärit tai sitten olin vaan väsynyt. Tiesin että se joskus loppuu. Isä otti osaa lastenhoitoon iltaisin ja viikonloppuisin ihan täysin. Mä pääsin sata kertaa helpommalla kuin mies, joka kuitenkin aina heräsi vauvan itkuun ja lähti aamulla töihin. Mä sentään sain kotona loisia vauvan kanssa. Niin joo, ja hyvin menee edelleen, esikoinen on jo 15-vuotta ja kuopus 9-vuotias. Läheiset välit isäänsä molemmilla lapsilla. Tällä hetkellä teinityttö tulee paremmin isänsä kanssa toimeen kuin mun kanssa, vaikka ei sitä öisin joutunut hoitamaan.

En tiedä miten teillä tehtäis. Ja kyllä ekaluokkalainen tarvitsee paljon tukea, pieni se on vielä sekin.

Siskon poika oli meillä paljon hoidossa kun mä olin kotona vauvan kanssa. Parivuotias oli, me nukuttiin kaikki päikkärit. MInä, vauva ja siskonpoika. Ei asioista kannata tehdä vaikeempia mitä ne on.

" tuohon kun päälle laittaa vähäunisia öitä pinon, niin ei hyvä heilu. Ihan sama kaikissa vähänkään vaativammissa hommissa, mutta sinusta ilmeisesti ruoanlaitto ja siivoaminen on paljon vaativampaa :) Kysehän ei ole kuin yöheräämisistä, muuten voi olla ihan yhtä vastuullinen perheenisä ja työtä tekevällä on myös vastuu oman työnsäkin sujumisesta. "

Eivät todellakaan ole vaativampia, mutta saattavat olla yhtä rankkoja henkisesti. Itse tein ennen äityislomaa hyvin vaativia töitä, ja vastuu oli suuri. Niin suuri kun oman suurehkon firman pyörittämisessä on työntekijöitä kohtaan. Ja voin kertoa että kotityön tuntuvat yhtä rankoilta henkisesti ja fyysisesti.

Kaiken raskauden vaivojen ja unottemuuden jälkeen pienen vauvan kanssa arki ei ole kaikille yhtä helppoa. Johtajanaisille arki saattaa TUNTUA hyvnkin rankalta. Ja johtajamies ymmärtää sen.

Nostan hattua kaikille kotiäideille! varsinkin jos vauvan saa vähän vanhempana, niin arjen sujuminen kotona on haastavaa. Ajatus on sekä firman asioissa että kotona. Fyysinen väsymys on valtavaa.

Ennen jaksoin tehdä yötä myöten töitä ja herätä aamulla kokouksiin pirteänä. Nyt väsymys on valtava. Onneksi mieheni ymmärtää sen, hän siis jaksaa eri tavalla edelleenkin valvoa öisin ja silti nousta aamulla töihin.

Kuten ennen jo sanoin, olen näköjään hyvin hyvin onnekas. Kiitos miehelleni tästä!