Miten paljon miehesi auttaa/auttoi vauvan kanssa öisin?

Eipä sillä että olisi tarvinnutkaan, koska miehen tisseistä ei mitään tullut. Jos olisi ollut ihan mahdoton väsymys niin ehkä miehen vapaapäivinä olisi voinut öitäkin hoitaa mutta onneksi jaksoin ihan ok.

ei le ratkaiseva merkitys onko toinen töissä. Voin kertoa, että se töissäkäyvä saattaa olla levänneempi työpäivän jälkeen kuin se kotonaoleva.

Lapsi on kahden ihmisen tuotos.

Isällä pitää olla velvollisuus JA oikeus osallistua kaikkeen.

Ei äitikään tykkää herätä kuten ei isäkään:)

Vuorottelu.



Meillä vaihdeltiin vuoroja, kuten saatatte päätellä. Joskus jopa mies hoiti pitkiä aikoja hyssyttelyt kun itse menin nukkumaan heti imetyksen jälkeen.

meillä se oli äiti kun hoiti yöt, ihan omasta valinnastani, isä osallistui kaikkeen päivällä. Nukuin siten väsymystäni aamusta ja välillä päivälläkin.

Kotona oleva voi määrätä itse tahdin, jolla kotihommat tekee. Ja ottaa nokoset päivällä vauvan nukkuessa. Siispä kotona oleva hoitaa yöheräämiset. Tällä logiikalla mentiin meillä kun lapsia oli yksi. Saa nähdä mikä on tilanne kun niitä on kaksi :)

on aina osallistunut, myös öisin.Tosin sillon kun imetin niin minä valvoin ehkä enempi, mutta vaikea miehen oli siinä nukkua kun samassa makkarissa valvottiin vauvan kanssa.Edelleen poika herää väh kerran yössä, mies käy töissä, mutta hoitaa silti.Vaikea sitä on vertailla kummalla "rankempaa".En minäkään pysty jatkaa aamulla unia, poika herää 5.30 tai 6.sen jälkeen ei vaan enää nukahda.kyllä väsyttää.

täysin yksilöllistä, pääasia on, ettei kumpikaan pala loppuun. Itsellä on sinänsä eri tilanne, että vauva on alusta asti nukkunut yöt kokonaan. Parina yönä herännyt syömään; kerran kahdelta, kerran kolmelta ja muutamia kertoja viiden aikaan. Yleensä nukkuu n.23-7 heräämättä. Voisin kuitenkin kuvitella, että jos heräilisi, olisin minä se, joka heräisi. En vain tarvitse niin paljon unta, kuin mieheni. Esim. viikonloppuisin herään vauvan kanssa 6-7, mies saattaa nukkua jopa 12! Tosin jos vauva nukahtaa uudestaan, vien isänsä viereen. MUTTA heti, jos tuntisin, etten nyt jaksa herätä, pyytäisin puolisoani sen tekemään, ja olettaisin hänen suostuvan muksiematta. Jos olette molemmat sellaisia, että tarvitsette paljon unta, niin sitten olette kummatkin väsyneitä sen vauva ajan! Ei ole oikein, että äiti, vaikka kuinka kotona olisi, joutuu toimimaan jatkuvasti voimavarojensa äärirajoilla.

Ihan syystä että vauvani ovat pääsäätöisesti olleet maitoa vailla öisin ja kun rintaruokinnalla ovat olleet niin aivan järjetöntä olisi molempien herätä. Kahdella lapsellani kolmesta on lisäksi ollut tapana valvoa yöllä pitempi pätkä n. klo 2-4, eivät ole varsinaisesti itkeneet, mutta vain sylissä pystyasennossa ovat viihtyneet. Yleensä sitten ovat halunneet maitoa ja käyneet taas nukkumaan. Tämä on jäänyt pois siinä parin kuukauden iässä. Esikoisella oli koliikkia, joka ajoittui alkuyöhän klo 18-01 hän karjui joka ilta. Tällöin mieheni oli kyllä apunani ja tukena, vaikka menikin töihin aamulla. Ja on mies sitten kun on ollut näitä isompia lapsia herännyt heitä vessattamaan tms. jos itse olen ollut kiinni vauvassa.

pelkään pudottavani vauvan. Lisäksi unohtelen asioita jatkuvasti univajeen takia. Vauva on viime aikoina valvottanut paljon.



Olen antanut mieheni nukkua, mutta viime yönä oli pakko pyytää apua. Mies suuttui, mutta aamulla pyysi anteeksi, kun oli huutanut.



ap

Minä imetin illalla n. klo 20 asti (tunnin, parinkin iltatankkaus...) ja vauva valvoi yleensä sen jälkeen parikin tuntia. Minä häivyin nukkumaan 20 jälkeen ja mies antoi vauvalle vielä pullomaitoa annoksen ja nukutti olohuoneessa samalla kun katseli telkkaria. Sitten vauva heräsi uudelleen puolenyön jälkeen ja mies toi sen minulle syömään ja tuli itsekin nukkumaan. joskus toi nukkuvana kopassa jo aikaisemmin.



Yöheräilyt minä hoidin, kun muuten imetin. Joskus jos yö oli hankala mies tuli ja käski nukkumaan ja otti vauva heijattavaksi. Useimmiten kyllä lapset nukahtivat rinnalle yöllä. Meillä molemmat ovat olleet aika vähäunisia, vastasyntyneinäkin nukkuivat vain jotain 16 h/vrk. Onneksi yörytmi löytyi muutamassa viikossa aika hyvin eikä mitään suurempia koliikkeja tms. ollut.



Kaksi lasta siis. Esikoisen kanssa annoin miehen nukkua, kun itse sain nukuttua päivälläkin. Kakkosen kanssa esikoinen oli 3 v, ei nukkunut päiväunia ja sen verran vilkas tapaus (vahdittava ;), että itsekään ei juuri voinut unia vedellä.

älä anna muiden mammojen vaikuttaa siihen, että kuvittelisit, että vauvan yöheräämiset on vain äidin vastuulla. Miehelläsi ei ole oikeutta suuttua! Vauvalla on 2 vanhempaa, ja yhtä tärkeitä, ja kummallakin yhtä suuri vastuu. Äiti on kantanut vauvaa 9 kk kohdussaan ja synnyttänyt hänet, siihen isä ei voi auttaa. Mutta heti synnyttä voi!



Itse kävin pari viikkoa töissä kun vauva oli muutaman kuukauden ikäinen, ja voi sitä ihanuutta. Tuntui että sain oikeasti levätä siellä. Ei se töissäkäynti ole todellakaan YLEENSÄ (älkää nyt kirjoittako palomiesten yövuoroista ym) rakempaa kuin kotivanhemmuus.



Jos olet noin väsynyt TARVITSET miehesi apua. Sopikaan nyt illalla vuorotteluista.



Onnea sulle!

sillä on aika raskas työ. Itse sain nukuttua päikkärit joka päivä, joten en nyt ihan puolikuollut ollut.

Tiedän jopa perheitä, joissa yövuorot hoidetaan fifty-fifty huolimatta siitä, että vauva nukkuu pitkiä päiväunia jolloin äiti voi nukkua, ja lisäksi vielä aamulla pitkään eli äiti jää makoilemaan kun isä lähtee töihin. Tuossa tilanteessa minusta on aivan järjetöntä että valvomiset pitää pistää tasan.



Ja jos moni kotiäiti ei jaksa päivisin edes peruskotitöitä tehdä niin miten voitte väittää että ihan helppoa olisi lähteä valvoneena töihin ja saada siellä jotain aikaiseksi?

koska on yötöissä sekä myös päivätöissä, paitsi silloin kun oli vapaalla...

Hyvin olen jaksanut, koska onneksi kaikki 3 lasta ovat olleet "helppoja vauvoja" =)

Nukkuneet yönsä hyvin yms.ja kaikki 3 ovat olleet "tuttelivauvoja".Ei sairauksia, ei yöhuutoja tms...ei varsinkaan koliikkia tai korvatulehduksia...

hoidan itse yöt. Vaivaan ainoastaan silloin jos vauva on tosi hankala, jota ei ole kuin kerran ollut puolenvuoden aikana. Yleensä niin enkeli että yösyöminen menee iisisti. Silloin mielestäni mieheni voi keskittyä nukkumiseen, hänhän tuo elannon meidän perheeseen. :) Hän osallistuu kuitenkin töiden jälkeen täysipainoisesti vauvan hoitamiseen ja saan koska vain itselleni vapaaillan jos niin haluan (joka nukkua tai lähteä ulos). :)



Tuossa en voi muuta sanoa kun voi taivas että minulla on käynyt säkä kun olen saanut niin ihanan vastuuntuntoisen miehen. :)

mutta huvitta toi, että voi nukkua päiväunet. Mun lapsi ei nukkunut alta vuoden koskaan sisällä päivällä 15-20 minsan unia pitempään, ainoastaan vaunuissa ulkona. Ja koska asuimme Helsingin keskustassa, ei vaunuja voinut jättää ulos yksin. Joten vauva nukkui kun äiti lykki vaunuja tuntikaupalla.

mutta huvitta toi, että voi nukkua päiväunet. Mun lapsi ei nukkunut alta vuoden koskaan sisällä päivällä 15-20 minsan unia pitempään, ainoastaan vaunuissa ulkona. Ja koska asuimme Helsingin keskustassa, ei vaunuja voinut jättää ulos yksin. Joten vauva nukkui kun äiti lykki vaunuja tuntikaupalla.

Musta oli luksusta nukkua vauvan/vauvojen kanssa päikkärit yhtä aikaa, eipä tarvinnut olla silmät ristissä. Meillä vauvat nukkuivat hyvin sekä sisällä että ulkona.

Vaikka olin juuri kertonut neuvolassa koliikkivauvasta ja vauva oli demonstroinut samalla pää punaisena ja olin kertonut nukkumistavoista, niin neuvolan täti käski ottamaan päikkärit samalla kun vauva nukkuu. En oikein osannut nukkua pystyasennossa.

Kotona oleva voi määrätä itse tahdin, jolla kotihommat tekee. Ja ottaa nokoset päivällä vauvan nukkuessa. Siispä kotona oleva hoitaa yöheräämiset. Tällä logiikalla mentiin meillä kun lapsia oli yksi. Saa nähdä mikä on tilanne kun niitä on kaksi :)

Meillä tehtiin niin että minä hoidin vauvan öisin, nukuin päivällä vauvan kanssa ja kotihommat tehtiin YHDESSÄ illalla kun mies tuli töistä. Minä hoidan lasta kotona, se oli työni, mies lepäsi omassa helpossa työssään päivisin. Illalla hoidettiin koti YHDESSÄ kun se on YHTEINEN työ se kodinhoito.

En voi nukkua päivisin koska toinen lapsista ei enää nuku päiväunia.



Olisin järjettömän puhki jos mies ei kantaisi hoitovastuutaan öisin. Olen sanonut että "nuku sä vaan kun on aikainen herätys aamulla töihin", mutta mieheni joskus oikein pakottaa minut takaisin nukkumaan.



Onhan se miehellekin kivempaa että äiti on iloinen ja pirteä. Jaksan tehdä kotihommiakin, toisin kuin jos joutuisin valvomaan yksin.



Ja vaikka imetän, niin mies on tuonut vauvan vierelleni ja nostanut siitä pois. Näin en ole joutunut paljoakaan havahtumaan syöttöjen takia.

mennä töihin ja vaikka tärkeän asiakkaan kanssa vääntämään miljoonasopimusta ja mies jäisi kotiin lapsen kanssa? Tekisikö mieli yöllä valvoa lapsen kanssa, jotta se toinen "jaksaa" päivällä hoitaa lasta ja tehdä ruokaa? Hmm, mun ei montaa sekuntia tarvitsisi miettiä mitä sanoisin sille kotiin jäävälle, joka yöllä yrittäisi herätellä lapsenhoitoon...