***Huhtikuun helmet 2009 lokakuuhun***

Pikaisesti tulin taas lukemaan kirjoituksianne. Tunnin päästä lähdetään neuvolaan nimittäin.



ONNITTELUT vielä kerran Kaisa_kissalle työpaikasta!



Palaillaan :)

Prinsessa65

:)

Heippulis beibsulit!

Eipä ole pahemmin ollut aikaa kirjoitella tänne.. Nea menee huimaa vauhtia ympäri kämppää ja ihan just näinä päivinä oppii kunnol konttaamaankin näemmä.. Nea tekee kaikki tuhonsa.. Sitten pitäs viel väsät isäinpäiväkorttei, joulukorttei, muita korttei.. Pari kakkutilausta sain ja ne pitäis suunnitella ja tehä.. Ja lisäks sit viel oksettaa 24h.. Nii joo ja eilen tuli postis vielä 300 valokuvaa mihin pitäis kuvatekstit kirjoitella, että jes..

Mutta pikaiseen tästä nyt kirjoittelen.. On muuten mahtava myrsky ilma ulkona.. Tosi kiva vaunulenkki ilma.. En viitsinyt aamulla ottaa riskiä, että tytön unet pilaisin nukuttamalla sen sisälle, mikä ei edes välttämättä onnistu niin tuonne myrskyyn sitten lähdimme.. Ja Nea nukkui ulkona melkein 2h ja oli kuiva, kun pelkäsin että viritykseni pettää ja se kastuu..

Meillä nukuttiin onneksi viime yö hyvin, normaalit n. 10,5h unet putkeen.. Kun kaksi sitä edellistä yötä on ensin huudettu 22-23 ja sitten vaihdellen joko 00-03 tai 05-06 väli.. Hampaat.. Jei.. Mut ei oo vieläkä läpi tullu, ikävästi tuntuu tuossa ikenellä silti.. Ja tietenki ku viime yön ois saanu nukkuu niin enhän mie osannut, kun miettisin vaan koko ajan, että joo pian se herää huutaa ja miksei se nyt jo huua ja.. Jee.. Ja kait sit ens yö taas huuetaa.. Heh..

En tie johtuuko sitten hampaiden tulosta et mikään uusi ruoka-aine ei ole nyt in.. Puuroist kokeiltii ensin riisipuuroo niin ei Nea tykkää, sitten kokeilin päärynäpuuroa ja sitä söi yhten päivän hyvin mut sit taas ei ole kelvannut. Eilen aloitin parsan kokeilun niin ei sekään mee.. Huokaus.. Hyvä tässä on totuttaa uusia ruoka-aineita ja laajentaa menuuta ku neidille mikään kelpaa..

Pyrystä ihana kuva, ihana ku hampaat pilkottaa :)

Sanden urho ei kuulostaa niin tutulta.. Juuri eilen miehen kanssa puhuttiin, et kuinka paljon nyt saa ei sanaa kylvää.. Mut se on ku kaikki kielletty on niin mielenkiintosta :D ja ku kielletää nii se on vielä mielenkiintosempaa et mikähä tuos on.. Jostain lehest luin et pitäisi vaan siirtää pois pahuuden teosta ja ei välttämättä sanoa edes ei sanaa..

Vähän muuten raksutti tuossa ku Kassun painoa laitoin listaan 10kg80g.. Oli tarkoitus laittaa se grammoissa listaan mutta eihän siitä tullu yhtään mitään.. Mitä on grammois tuo luku :D? 10080? :D No ehkä hyvä et on kilois..

Ihana tuo Päkkänän runo!! Piristi kyllä omalla tavallaan..

Ja kiitän onnitteluista jälleen juu, kiitos :)

Päikkäreistä, meillä nukutaan päikyt ulkona.. Ja ei katsota onko väsynyt vai ei vaan aina ruuan päälle mennään unille..

Äitsykäl ollut taas kyl kurja sairaalareissu. Jaksuja sinne!

Auts, ompa sakulla komee naarmu tai haava tai miksi tuota sanoa poskella. Mahtaa tehä kipeetä, auts.. Toi ois kyl hyvä urho ja saku samaan kuvaan.. Oli pieni matsi.. :D

Kaisa_kissalle hirmuisesti onnitteluita työstä!!!

Oon kyl kade niille jotka tietää ammattivalintansa jo nuorena.. Minä en tiedä vieläkää.. Tosi mälsää!!

Jaha, nyt tuli Nea hakemaan äippää syöttämää häntä ja sit pitäs taas mennä tuonne sateeseen, huokaus..

Hyvää myrskypäivää kaikille!

Verticia & Nea jtn 5,5kk

Ei mun uneton pää nyt yhtäkkii muista, että missä ne aina pidettiinkään. Me kun ei oo vielä aiemmin päästy paikalle. Huomenna tullaan. Mut siis Sanomatalon Waynesissako? Niinkö se oli?



Mulla oikeasti hajoaa aivot tähän nukkumattomuuteen. Kovasti sympatiseeraan Päkkänää. Sulla vielä pahempi kuin mulla. Meillä sentään herätään "vain" kuutisen kertaa yössä, joskus (usein) enemmän, ei juurikaan vähemmän. Niin, ja Tuutiakos se muuten vain valvottaa. Ei kiva.



Mutta huomenna ja pe on miehellä vapaapäivät. Mä saan kuulemma nukkua to-pe-yön. Hoitaa ruuat ja muut. Mä mietin, että jos jäisin miitin jälkeisen anoppivierailun jälkeen vielä jonnekin yksin, vaik leffaan ja sit vasta kotiin, kun lapsi jo nukkuu ja viereiseen huoneeseen itselle unta. Saiskohan tuo tenava kamalat traumat jos äiti olisi reilun puolivuorokautta no show? Saiskohan mun mies siitä traumat? :D



Ei vaan pää kestä. Alkaa mennä hermo pienemmästäkin. Argh.



Mutta kyllä tää tästä. Ihan varmasti.



Kaisa_kissalle onnet työpaikasta! Ja kaikille kk-synttäreitä viettäville vauvoille kanssa.



Lyyti, puolkuallu

Meidän tyttö vetäs samanmoisen otsasta nenänpäähän, sievästi tuohon silmien väliin pystypäin. Yks aamu heräs naama verillä. On hurjia nuo pienten yöt. Meillä alkaa olla parantunut, ei taida huomistapaamisessa olla enää paljon mitä näytellä.



Lyyti

Et me ei tullakaan tänään hesamiittiin, vaikka kauheesti haluttais. Aamu on jo paranemaan päin, mut itelläni vuotaa kokoajan nenä, niin en viitti tulla tartuttaa muita. Varsinkaan niitä pikkusia, jotka on jo oikeesti aika isoja.



Mutta ens kerralla kyllä ollaan tulossa... jos ei olla sit taas kipeitä. Mutta muille lystikästä tapaamista.



Punanenäinen Satuilija ja ekoilta päikkäreiltä heräilevä Aamu vajaan viikon päästä 6kk

siis tänään klo 13 sanomatalon waynesissä, tulkaa tulkaa tulkaa!



t. tsili, sylvi ja puklu olkapäällä ja kohta taas myöhässä muskarista

Tomppa ja Saku ovat tänään siis puolivuotiaita. Hui kuinka aika rientää!



Pojat kävi tänään kahdelleen neuvolassa. Positiivista, painon nousu tasaantunut, menee nyt vaakasuoraa viivaa ja pituus nousee pystysuorasti. Jippii. Strategiset 66 cm ja 10250g. Edelleenkin kuitenkin painonnostajaluokkaa! Mentiin siis jo Tompan ohi :-)



Lähete tuli fysikaaliseen kun ei vielä mitään yritystäkään kääntyilyyn. Tosin kyllähän tuo on selvästi virkistynyt jo on ja yritystä eteenpäin liikkumiseen kuitenkin vähän.



Töitä taas jatkan!



Mukavaa hesamiittiä! Ehkä pääsen joskus vielä mukaan.



Päkkänä

On tää kotiäipän homma ihanaa...Yö valvottu 2 asti, pikkumiehelle nousi 39c kuume, oksentaa limaa ja yskä paha yms...

Käytin lääkärissä jo aamulla kun sain kerta ajan ja nyt ne korvat sit oli oikein kunnolla tulehtuneet että nyt saatiin taas kuuri!!

Toivon mukaan auttaa!!

Alku viikosta ei vielä kuuria kirjoitettu, vaikka tiesin että ei se tilanne ainakaan helpotu...



Isommat muksut on yökylässä mummulassa, saa sen osalta hiukan helpotusta!! Vaikka sit taas kiulutellaan mulle oikein urakalla kun kotiutuvat!!



Isommalla oikein paha uhma-ja mustasukkaisuus kausi, kyllä koetellaan!!



Aurinko paistaa ja oikein tuntui ilma olevan kiva!!



Mä sain muuten uuden auton alkuviikosta, mies ilmoitti kesken työpäivän että on ostanut mulle auton!!

Oli kyllä käyty autoja kattelemassa ja puhuttu, mutta ihmeen nopeesti sit tapahtui osto!! No en valita...Vaikka murehrin taloudellisesta tilanteestamme, mies tuumas että kyllä me selvitään, että älä murehri!!



Aamu aloitettu tavanomaisilla touhuilla: pyykki, tiskit, petaukset, imurointi ja nykyään tää sairaalas hyppääminenkin kuuluu melkeimpä päivittäisiin juttuihin tai ainakin viikottaiseen!



Ens viikolla mies isyyslomalla, ohjelmaa kovasti neuvolaa, neuvolalääkäriä, hammaslääkäriä pikkumiehen sekä 5v, korvapolia yms...



Nyt pikkumies narisee tuos vieres, meinaa väsy tulla, täytyy yrittää nukkumaan sitä.Vois itekki nukahtaa...



paitsi odotan lääkärin soittoa liittyen keskimmäiseen lapseen



Pitäs oikein laskea montako krt olen puolen vuoden aikana ollu lääkärin vastaanotolla pikkumiehen kans, ei 10 krt riitä!



palaillaan...

Eilen tuli Meidän perhe-lehti, tänään kerkesin vasta alkaa sitä lukemaan. OLipas järkyttävä juttu kun perheen isä oli yhtäkkiä kuollut leikkauksen jälkeen ja nuori äiti jäi kolmen pienen lapsen kanssa.

Ei voinut muuta kuin itkeä kun juttua luki!!

Voimia vain tällekkin äidille, rankkoja aikoja on ollut ja varmaan jatkossakin!!



Joskus itekkin miettii että mitäs sitten jos mies kuolis, kuinka sitä pärjäis ja selviäis elämästä. Toivon mukaan tuollasta ei tarvis kokea ainakaan vielä, me tarvitaan iskää viel pitkään!!



Voi kun sitä osais olla kiitollinen siitä mitä on ja kuinka hyvin loppu viimein asiat meillä on!!Vaikka meilläkin on sairastelua ollut, mutta muuten asiat hyvin.On työpaikat, omakotitalo, lapset, puoliso ja terveyttä (pientä sairastelua lukuunottamatta) yms...





Nyt päiväpostin hakuun...



ps. lääkärin piti soittaa aamulla, vieläkään ei ole kuulunut!! Et aamu on joillekkin 8 amulla ja joillekkin iltapäivällä kahden maissa!! Heh...

Kaikkea sitä tulee pohdittua. Mun vanhemmat on sellaisia varsin äiti, että huolehtii ja pelkää koko ajan jotain kamalaa. Olen oikeastaan samanlainen, mutta olen koettanut rentoutua. Itse pelkään joka aamu kun mies lähtee töihin kuinka matka sujuu ja tuleeko turvallisesti takaisin. Avioliittomme alussa soittelimme aina toisillemme, että perillä ollaan jne. Mies on järki-ihmisiä ja kerran sanoi, että tyhmää soitella, että jos jotain tapahtuu niin hän on varmasti niin huonossa kunnossa ettei pysty soittamaan, että kyllä sitten jostain ilmoitetaan tilanne ja jos mitään ei tapahdu eikä hän muista soittaa niin huolehdin enemmän. Olipas tämä sekavan kuuloinen selostus, mutta silleesti olen tuumaillut asiaa, että kaikkea kamalaa ei kannata suotta etukäteen ruveta murehtimaan jos vaikkei mitään koskaan tapahdukaan ja murehtii sitten kun ja jos murehtimisen aika on. Rakkauttahan se on kun huolehtii toisesta niin kuin nyt lapsistakin pelkää pahinta ja haluaa vain kaikkein parasta heille elämässä. Jotenkin päivä kerrallaan koittaa selvitä.



Meilläkin oli viimeyönä säpinää kun esikoinen alkoi itkeä omassa sängyssään eikä millään meinannut rauhoittua. Se oli kahdentoista aikaan. Sitä ennen Tomppaa olin jo imettänyt kun oli mun vieressä. Väsytti ihan kamalasti. Hermot meni mieheltäkin kun Tomppakin rupesi sitten tietysti itkemään viimein karjaisi esikoiselle, että nyt hiljaa ja olihan tuo sitten ja nukahtikin takaisin omaan sänkyynsä.(pyysi isä anteeksi pojaltaan) Enhän minä tietenkään tuntiin saanut unta. Kahden aikaan kuitenkin taas heräsin juomaan kun käsi oli puutunut. Miehen kello herätti ennen viittä. Esikoinen tuli isoon sänkyyn joskus kuuden jälkeen. Voi että kun nukutti kahdeksan aikoihin. Esikoinen oma-aloitteisesti (onneksi) löysi pottansa joka ei on Tompan käytössä ollut kodinhoitohuoneessa ja teki kakat. Pahamieli tulee kun hermostuu lapseen, mutta väsyneenä sitä ajattelee jotain muuta kuin sitä, että pitäisi olla rauhallinen järkevä vanhempi.



Pojat nukkuu nyt päiväunia sain itse vähän syötyä. Pullataikina ryömii kohta pöyvältä pois. Pitäisi herättää apumies nro.1 leipomaan. Apumies 2. saa vielä nukkua hän on vasta puolivuotias eikä siten ymmärrä leipomistouhuista hölökäsen pöläystä.

Kivalta kuulosti äitsykällä tuo mies osti mulle auton. Meillekin pitäisi ostaa auto mutta kun ei meinaa löytyä mieleístä (miehen mieleistä). Nyt vaan yhdellä autolla pärjäillään miten kuten ja välillä lainataan anoppilasta toista. Täällä ilman autoa ei pääse mihinkään. No kävelylenkille..

Sitä on näemmä liikkeellä.. itse olen ihan koomassa kun yöt on niin risaisia.. Saga syö ja syö ja syö..Kakkosella on kova uhmakausi menossa.. on välillä saaälittävää, välillä ihan koomista seurata kun toinen taistelee kuin demonien vallassa.. "olen iso, olen pieni, iso, pieni.. äiti auttaa, minä itte"! Nyt tuohon uhmaamiseen osaa suhtautua ihan eri tavalla kun ekan kanssa kun tietää että se niin kuuluu tähän aikaan. mutta silti välillä potuttaa kun ei tuo osaa päikyillekään nyt rauhoittua vaan herää itkuunsa vähän väliä..



Äitsykän ja pikkuäidin mietteisiin yhdyn minäkin.. vaikka tätä nykyä ihan liian harvoin tulee miehelle annettua tunnustusta niin välillä ajattelen minäkin kauhunsekaisin tuntein että mitä jos jäisin yksin tämän bändin kanssa. että miten ikinä pärjäisin.. Minäkin krooninen murehtija mutta olen yrittänyt päästä eroon tästä koska kun aina pelkää pahinta ja murheita niin jää elämä elämättä ja sitä paisti jos pahat asiat on tullakseen tuevat ne huolimatta siitä onko murehtinu vai ei..



Saga herää, palataan.. terkuin orvokki

Jupe mitattiin ja punnittiin, tulos 67 cm, 7350 g ja maidolla mennään edelleen. Sivuttaisheijasteet löytyy, mutta selkä ei vielä oikene, eli suurempaan istumiseen ei vielä suositella. Ei siis mitään yllättävää.



Onnea kaisakissalle työpaikasta. Jotenkin on mahdotonta muistaa kommentoida muuta. Mites hesa-treffit meni?



tuuti

oispa siistiä jos mies ostais mulle auton...

Kiitos Pikku-Tiuhtille&Nausikaalle ja Lyytille&Inkalle mukavasta iltapäivästä! Suosittelen näitä treffejä kaikille, sillä vauvat käyttäytyvät treffeillä aina paremmin kuin sen kuvan mukaan, minkä täällä annamme! =) Me hengailtiin Sylvin kans vielä kaupungilla neidin viimeisiin päikkäreihin asti. Teki mieli nukahtaa itse sinne metroon ja ajaa päättärille ja takas.



Urhoa ja Sandea kaipailimme, Urholle olisi taas ollut neitiseuraa tarjolla! Tytöt olisivat voineet ottaa mallia sporttipojasta. Jostain syystä Sylvi sitten kääntyi kotona ekaa kertaa takaisin selälleen käytyään ensin masullaan! Tai no, käsi oli jäänyt alle jumiin ja siitä oli helppo kiepsahtaa takas, lasketaanko se? Kyllä se Sakukin vielä joskus kääntyy, terapialla tai ilman!



Tiuhtin kanssa tuumattiin, et pieniä nämä meidän ongelmat. Voi Äitsykkä3, hurjasti tsemppiä sinne sairastelun keskelle!



Kauhea tuo Meidän perhe -lehden juttu, oi ei. Ei voi kuvitellakaan miltä jutun naisesta tuntuu, huh.



Kaisakissalle suuronittelut työpaikan johdosta! Ja Tompalle ja Sakulle puolivuotisonnittelut! Mies oli unohtanut lakupussin pöydälle, hyviä syitä tyhjätä lakupussi teitä juhlien! =)



Meidän DDR-museosta tullut Nukkumatti-nukke on toiminut viimeaikoina vähän huonosti, taitaa olla hiekat loppu. Sylvi kuitenkin nukahti ennätyksellisesti vain 12 minuutin itkun (siitäkin suurin osa hiljaista univalitusitkua) jälkeen, joten toivoa on. Unihiekkaa vauvoille & mammoille!



t. Tsili

On pakko kertoa kun tuli nyt puhetta siitä, että ois kauheaa että jäiskin yksin ilman miestä jos jotain sattuisi.



Meidän äiti on kanssa sellainen ikuinen huolestuja ja huolehtia. Ne on olleet isän kanssa jo ikuisuuden yhdessä. Totuin jo pienestä pitäen siihen, että isä soitti aina töistä äidille. Yleensä aina ruokatunnin jälkeen. Sama vika on periytynyt mulle. Tuskin päivää menee ettei miehen kanssa työpäivän aikana soitella. Joskus vain sanoakseen ettei ollut mitään asiaa.



Vähän ennen kuin kirjoitin ylioppilaaksi, isä sai aivoverenvuodon. Veli on mua 13 vuotta nuorempi joten se oli aika pieni. Äiti meni niin sekaisin, että minä kuljin ambulanssin ja isän mukana. Näin mitä tapahtui kun isä melkein kuoli ja äiti ei tiennyt miten hoitaa pankkiasiat kun isä oli ne hoitanut. No, isä onneksi oppi kävelemään uudestaan ja äiti hoitamaan asiat ja kaikki on kunnossa.



Muutamia vuosi tuon jälkeen, isältä ei kuulunut soittoa ruokatunnin aikoihin. Äitille tuli heti tunne, että jotain on vikana. Isä oli saanut töissä sydänkohtauksen ja viety sairaalaan. Tästäkin selvittiin säikähdyksellä ja kohta heillä tulee 40 vuotta naimisissa oloa täyteen.



Jotkut työkaverit pitää mua hassuna kun mun on pakko soittaa aina työmatkaltakin joka päivä miehelleni. Soitan kun päivä on pulkassa tai jos lähden ilalla vielä ulos. Jos päivä venyy niin sitten laitan hyväyön tekstarin, muuten soitan hyvät yöt. Sitten on kiva mennä nukkumaan.



Niin ja tosiaan minä hoidan meidän perheen pankkiasiat sillä en halua olla pulassa jos jotain sattuu. Ja huolehtivaisuus kun äidistäni tarttunut, niin henkivaakutukset on hankittuna, että jos jommalle kummalle jotain sattuu, niin voi keskittyä muuhun kuin rahasta huolehtimaan.



Menipäs nyt taas vakavaksi asiaksi ennen nukkumaan menoa.



Saku on ollut tänään super ihana. Oli nukkunut 3,5 tunnin päikyt ja on ollut aurinkoista poikaa koko päivän. Viimeyökin meni yllättävän hyvin. Vain 5 herätystä.



Hyvää yötä kaikille ja pitäkäämme rakkaistamme huolta!



Päkkänä

3kk:

Kaarna@laiva 3kk 61cm 5950g



4kk:

Iza80 4kk 65cm 9000g

Jadeade 4,5kk 65cm 7190g

Magda83 4kk 63,3cm 5860g

Orvokki1 4kk 63cm 6420g

Paik 4kk 63cm 6295g

Pikku-Keiju 4kk 64cm 6005g

Sailori 4kk 66cm 7395g

Smoothie 4kk 62cm 5495g

Tiituska 4kk 68,5cm 8585g

Tuuti 4kk 64cm 6980g



5kk

Emminen 5kk 70cm 8430g

Juliaana 5kk 66cm 6910g

Kaisa_kissa 5kk 71,5cm 8725g

Kristiina75 5kk 69cm 7950g

Lyyti 5kk 65cm 8360g

Mikumamma 5kk 70,5cm 9500g

Pikkanen09 5kk 64,6cm 8255g

Pikku-Tiuhti 5kk 68cm 8055g

Pikkuäiti 5kk 69,8cm 9325g

Päkkänä 5kk 63,7cm 9030g

Satuilija 5kk 67,5cm 7340g

Shinon 5kk 69cm 8880g

Verticia 5kk 66,5cm 7100g

Vikasi 5kk 68cm 8190g

Äitsykkä3 5kk 68cm 7845g



6kk

Pikkuäiti 6kk 70cm 9810g

Prinsessa65 6kk 70cm 7500g

Päkkänä 6kk 66cm 10250g

Sande75 6kk 69cm 7575g

Sirppu83 6kk 70,5cm 9005g

Taapero82 6kk 70,7cm 10.80kg

Tsili 6kk 64cm 6830g

Tuuti 6kk 67cm 7350g



Päivitin listan. Olihan niin että tuutilla oli myös 6kk mitat nuo? Meillä painokäyrä oli taas alaspäin mut silti saatiin lupa unikouluun. Nyt siis menossa toinen ilta. Minusta viime yö ei mikään mahdoton ollut, mutta saas nähdä kuin menee eteenpäin.



Prinsssa65

eipä me sitten päästykään hesamiittiin. Höh. Mun piti näyttää kämppää parille tyypille. Ekaks niiden piti tulla 12:lta, mutta sitten siirsivät 13:een. Ja sitten mies olikin kadonnut Urhon kanssa torikahville. No, hyvähän se on, että äijäilevät nyt isyyslomalla. Tänään otettiin puolentoista tunnin perhepäikyt. Heräsin jossain vaiheessa ja katselin liikuttuneena nukkuvia miehiä. Ehkä maailman onnellisinta.



Ihana runo naiseudesta, Päkkänä. Kiitos siitä. Olipa hurja naarmu Sakulla, ja kelläs mulla samanmoinen.



Tsilille. Ai te saitte Nukkumatin? Mä himoitsin sitä kanssa DDR-museosta, mutta olivat loppu. Turvallista johtolelua vois Urhollekin harkita.



Oltiin tosiaan alkuviikko mökillä. Siellä ei ole sähköä eikä juoksevaa vettä, mutta hyvin taas selvittiin myrskystä huolimatta. Äitikin pääsi sienimetsään ja keräsi parissa tunnissa 15 litraa suppinoita. Isi ja Urho oli scoutteina ja etsivät sieniä, mä panna napsuttelin koriin. Kiva sitten talvella syödä sienisoppaa.



Ihanan relaa tosiaan, kun mieskin on nyt lomalla. Ja toisaalta tosi kiva, että se näkee, miten päivät meillä menee. On kyllä välillä kauhuissan Urhon puuhastelusta...henkilövanhingoilta on nyt vältytty.



Meillä olis eka virallinen näyttö nyt sunnuntaina - ja näillä näkymin kiinnostusta tuntuu riittävän. Hyvä niin. Ei olis kiva olla kahden asunnon loukussa.



Kerroinkohan jo viimeksi sitä, että Urho on alkanut yöllä heräilemään "kauhuhuudolla" ts. kiljuu kuin olisi nähnyt pahoja painajaisia (ties vaikka olisikin). Rauhoittuu sitten 5-20 minuutissa tiukassa sylissä. Olen nyt muutaman kerran muutenkin nukuttanut syliin, kun omaan sänkyyn on vaikea rauhoittua, äskenkin seisoskeli pinnoista pidellen ja huusi kuin heikkopäinen. Mutta nyt hiukan paremmin nukkuneena teen niin kuin parhaaksi nään. vähemmän huutoa, parempi mieli.



Kukas siellä sairaalassa joutui ravaamaan? Hirveästi voimia, voin vaan kuvitella kuinka raskasta se on.



Palailen Pablo-asiaan ensi viikolla, kun miehen isyysloma loppuu, siihen asti nautin perheestäni. (ja koitan hoitaa tota asunnon myyntiä ja siivousta ja papereita ja laskuja ja opsikelukirjoja ja työnhakua).



Ilon pikku pipanoita teillekin,



Sande



Laitan vielä mökkiterkkukuvan "Kakkapyllyä pesemässä" ja toisen "Matkasänkypaketin ylityksen jälkeen tunnelma on korkealla!"

vai johtuukohan se siitä, että ne vauvat on niin ihania, miettii nakupellen äippä.