Raskaus ja sairausloma?! Koska jäädä vai jäädäkö?
Rv 29+ menossa eli äitiyslomaan on vielä 6 viikkoa. Pikkuhiljaa alkaa tuntua vaivaisemmalta ja vaivaisemmalta ja mietin työssä jaksamista. Olen ihan siistissä sisätyössä tietokoneen ääressä enimmäkseen ja olen ollut koko raskauden ajan sillä asenteella, että raskaus ei ole sairaus ja vaikka sisulla sinnittelen loppuun asti töissä.
Nyt kuitenkin selkä- ja kylkikivut vaivaavat ja huonosti nukutut yöt alentavat työtehoa (nukahdan kyllä illalla, mutta herään yöllä ilman syytä tai vauvan ollessa aktiivinen, enkä saa enää helposti uudelleen unta).
Toistaiseksi olen töissä selvinnyt kohtuullisesti, mutta iltaisin olenkin sitten kuin piesty, enkä juuri mitään pysty tekemään. Viikonloppuisin tilanne tuntuu aina helpommalta, kun saa nukkua aamulla pitkään ja levätä, kun siltä tuntuu.
Mietin nyt vaan, että onko nämä vaivat sellaisia, että olisi "oikeutettu" sairaslomaan. Tai siis kun työt kyllä hoituu, vaikkakin joskus hampaat irvessä ja sitten kotihommat jää tekemättä ja kotona on sen näköistäkin (mies on reissuhommissa, eikä siitä juuri apua kodinhoitoon).
Toisaalta tekisi mieli sinnitellä vaan, kun kerran töihin olen vielä aamuisin selvinnyt, niin en kai niin kipeä voi olla. Ja läheisin työkaverikin jäisi aika pulaan, jos nyt joutuisin jo saikulle jäämään...
Mistä sitä sitten tietää, koska on sairasloman aika?!
Kommentit (87)
Ugh! Inhottavaa kun jengi käy täällä pahentamaan muiden mieltä kertomalla kuinka raskaus ei ole sairaus ja minä kyllä jaksoin läpäLäpä. Koska ihmiset oikeasti tajuis, että jokainen keho ja raskaus on erilainen! En minäkään tykkää saikuttaa, mutta en helvetissä halua pienen kustannuksella sinnitellä, !! Mulla työ tosi fyysistä ja liikkeessä koko ajan, selkä meni, supistelut rv 27 lähtien ja liikuntakyvytön työpäivän jälkeen. Minkä ihmeen takia pitäis kun ei pysty? :-( näitä harjoittavia kipujakin ( siis KIPUJA) pahempaa on arvostelu! kun joku on joskus saanut lapsen, hän kyllä tietää sinunkin tuntemuksesi. PAH.
Olen puhunut :-)
Jokainen raskaus on tosiaan erilainen ja jos joku on poissa töistä enemmän raskaudeta johtuen kun toinen, ei siitä tarvitse huonoa omatuntoa kokea. Moni nainen miettii, että töissä on oltava vaikka väkisin. Siskoni oli projektipäällikkönä töissä 10h päiviä väkisin melkein koko raskauden vaikka kuinka välillä tuntui pahalta eikä voimat riittäneet. Ajatteli tilannetta uran kannalta, ei lapsen. Viikolla 30 hän joutuikin menemään sairalaan kovien ennen aikaisten supistusten vuoksi. Hänet määrättiin sairaslomalle ja lapsi tulikin sitten 2 viikkoa etuajassa. Onneksi ei sen aikaisemmin. Jälkeenpäin häntä on lähinnä kaduttanut se, että veti itsensä niin piippuun eikä ajatellut lapsen parasta. Ei sitä antaisi itselleen helposti anteeksi jos lapsi tulisi pahasti ennen aikaisesti ulos vain sen takia, että työt on vain hoidettava vaikka mikä olisi.
Itse olen nyt raskaana viikolla 28+1 ja jouduin olemaan 5 viikkoa sairaslomalla kilpirauhasen vajaatoiminnan vuoksi. Neuvolasta tilannetta oli tarkkailtu huonosti ja lääkistystä nostettu liian vähän joka nosti arvoni yli 5 kertaseksi siitä mitä ne saivat olla. Uuvuin siis pahasti, nukuin vain ja tukkakin alkoi lähtemään. Syynä oli raskaus. Vaihtoehtona ei ollut olla töissä, se ei olisi ollut vain mahdollista. Työterveyslääkäri minulle sairasloman kirjoitti ja sanoi suoraan, että nyt asiat tärkeysjärjestykseen. Se on se pieni lapsi mitä tässä kasvatetaan, ei se työnantaja siihen kuole jos on tarpeen vaatiessa töistä poissa (mutta vauva voi kuollakkin). Nyt on lääkkeet kunnossa, mutta edelleen työ uuvuttaa pahasti ja aiheuttaa supistuksia. Onneksi kohta alkaa loma ja saa 3 viikkoa hengähtää. Väkisin ei töissä mielestäni pitäisi olla. Työkyvyton jos on ei töihin pidä mennä vaikka syynä olisikn raskaus. Tärkein on se pieni vauva vatsassasi, yrittäkää muistaa se.
Täällä taas jälleen nähdään miten kamalia naiset on toisiaan kohtaan. Ja niiden syntymättömiä lapsia. Ei tippaakaan kiinnosta että miten jonkun raskaus menee kunhan vaan ei olla töistä pois päivääkään. Olen järkyttynyt.
Jos miehet voisivat tulla raskaaksi niin koko raskausaika olisi lomaa.
Joo, jos kirjoittelet tänne ja kysyt, niin sitten et sairaslomaa tartte. Töiden vaikutus kotitöihin ei ole sairasloman peruste, vaan osoitus siitä että olet sitä tyyppiä oleva ihminen, joka pelkää töitä. Itse olen joka ilta todella väsynyt töiden jälkeen. Useille tuo on ihan jokapäiväistä, vaikka eivät ole raskaanakaan. Pitäisi varmaan hakea työkyvyttömyysleimaa, kun kun väsyn töissä.
Oialara kirjoitti:
Joo, jos kirjoittelet tänne ja kysyt, niin sitten et sairaslomaa tartte. Töiden vaikutus kotitöihin ei ole sairasloman peruste, vaan osoitus siitä että olet sitä tyyppiä oleva ihminen, joka pelkää töitä. Itse olen joka ilta todella väsynyt töiden jälkeen. Useille tuo on ihan jokapäiväistä, vaikka eivät ole raskaanakaan. Pitäisi varmaan hakea työkyvyttömyysleimaa, kun kun väsyn töissä.
Kiitoksia tästä vastauksesta. Ei ole enää selkä kipeä ja lapsikin on jo pieni koululainen.
Ap
Menepä miekkonen siitä takaisin töides pariin. Siitä sulle maksetaan eikä trollaamisesta.
Ei silloin, kun muu elämä ei työn ja raskauden takia ole niin kivaa.
Tosiaan se varhennettu äitiyslomakin on olemassa, ja sitä on ihan järkevä käyttää.
Mä itse olin ekan raskauden ekat 14 viikkoa täysin työkyvytön pahoinvoinnin takia. Opiskelin tuolloin, enkä päässyt ikinä edes koululle asti, koska en päässyt paria pysäkinväliä bussilla ilman että piti hypätä ulos yrjöilemään puoleksi tunniksi. Ja jos jotain yritin tehdä enemmän, yrjöilin vuorokauden.
Se oli hirveää. Koko muu raskaus menikin oikein mallikkaasti.
Tokan raskauden olin täysin työkykyinen, ja teinkin töitä rv 36 asti.
Kolmannessa raskaudessa olisin saanut saikkua käytännössä rv 16 lähtien loppuun saakka ( vuotava hematooma kohdunsuulla), mutta totesin, että töissä mun on helpompi olla kuin kotona 2- ja 4-vuotiaiden poikien kanssa. Olin töissä rv 34 asti, lapsi syntyi rv 36