Lue keskustelun säännöt.
Raskaus ja sairausloma?! Koska jäädä vai jäädäkö?
28.09.2009 |
Rv 29+ menossa eli äitiyslomaan on vielä 6 viikkoa. Pikkuhiljaa alkaa tuntua vaivaisemmalta ja vaivaisemmalta ja mietin työssä jaksamista. Olen ihan siistissä sisätyössä tietokoneen ääressä enimmäkseen ja olen ollut koko raskauden ajan sillä asenteella, että raskaus ei ole sairaus ja vaikka sisulla sinnittelen loppuun asti töissä.
Nyt kuitenkin selkä- ja kylkikivut vaivaavat ja huonosti nukutut yöt alentavat työtehoa (nukahdan kyllä illalla, mutta herään yöllä ilman syytä tai vauvan ollessa aktiivinen, enkä saa enää helposti uudelleen unta).
Toistaiseksi olen töissä selvinnyt kohtuullisesti, mutta iltaisin olenkin sitten kuin piesty, enkä juuri mitään pysty tekemään. Viikonloppuisin tilanne tuntuu aina helpommalta, kun saa nukkua aamulla pitkään ja levätä, kun siltä tuntuu.
Mietin nyt vaan, että onko nämä vaivat sellaisia, että olisi "oikeutettu" sairaslomaan. Tai siis kun työt kyllä hoituu, vaikkakin joskus hampaat irvessä ja sitten kotihommat jää tekemättä ja kotona on sen näköistäkin (mies on reissuhommissa, eikä siitä juuri apua kodinhoitoon).
Toisaalta tekisi mieli sinnitellä vaan, kun kerran töihin olen vielä aamuisin selvinnyt, niin en kai niin kipeä voi olla. Ja läheisin työkaverikin jäisi aika pulaan, jos nyt joutuisin jo saikulle jäämään...
Mistä sitä sitten tietää, koska on sairasloman aika?!
Kommentit (87)
Eli en synnytykseen asti, vaan äitiysloman alkuun. Ensimmäisellä kerralla en ollut sairaslomalla yhtään päivää, toisella kerralla olisinko ollut kaksi päivää pois jossain välissä. Ja kyllä, minun oli raskas kävellä, kyllä, olin väsynyt iltaisin, kyllä, jalat olivat täysin turvoksissa, kyllä valvoin yöt. Mutta silti odotusaika oli kevyttä siihen verrattuna kun on pieni vauva, joka väsyttää ja pistää pään sekaisin. Eli mikäli ei ole jotain sellaisia vaivoja, joista lääkäri ehdottomasti määrää sairaslomalle, minusta on todella vastuutonta pohdiskella, olisiko syytä hakeutua lomalla. Se, mitä nyt koet, ap, on hyvää harjoittelua tulemaan, lapsen kanssakin on pakko tsempata eikä voi heittäytyä sängyn pohjalle lepäilemään silloin, kun siltä tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinkahan monta lääkäriä täällä on vastaamassa, kun yks jos toinen tuntuu tietävän paremmin kun lääkäri, millon "kannattaa" jäädä sairaslomalle? Eiköhän vaan jokainen tee omalla tavallaan ilman hirveetä moralisointia; jos töissä ei jaksa, ota saikkua. Piste.
Oon minäkin niitä pyytänyt ja terkkarille valittanut, esim. juuri raskauksissa, että oloni on tavattoman huono. Ja viimeksikin juuri ei se ollut mitään aamupahoinvointia, vaan ympärivuorokautista syömisen lähes täysin estävää huonoa oloa. Ja mitä terkka siihen: toivottavasti olo paranee. No ei parantunut, mutta sairaslomaa ei herunut.
Sama töissä: olen puhetyöläinen, ja vaikka flunssa oli vienyt äänen jo täysin, niin lääkäri sanoi vain, ettei tuosta mitään sairaslomaa tarvi, koita puhua vähemmän!! Tsiisus!
Että minä en käsitä, miten niitä sairaslomia oikein voi saada. Itselläni kaikki elämäni sairaslomat on sairaalasta määrättyjä. Terveyskeskuksesta olen saanut yhden sairasloman: Se oli keuhkokuumeeseen.
Mun todella tarvis tietää miten sairaslomaa saa johonkin keuhkokuumetta vähäisempään!
mitä porukkaa täälläkin kirjottelee!!
Eiköhän se ole jokaisen oma asia milloin sen äitiyslomansa aloittaa?? Jos tuntuu siltä, ettei pysty keskittymään työhönsä, on kipeä, paikkoja särkee eikä pysty nukkumaan, tai ei vaan enään fyysisesti suoriudu työtehtävistään niin uskon sen olevan tarpeeksi hyvä peruste sairaslomalle jäämiseen.
No onhan täällä taas näitä täydellisiä supermammoja, jotka jaksaisivat kymmenpäisen lapsikatraansa kanssa vaikka vuorokauden ympäri ja kävisivät vielä töissä, jumpassa, kaupassa ja tekisivät välipalat, lounaat ja kolmen ruokalajin illallisen ihan helposti, koska "se kuuluu siihen äitiyteen" ja "tiesin mihin olin ryhtymässä raskaaksi tullessani".
Mä myönnän olevani tällainen tavallinen (laiska??) ihminen, joka ei varmasti tule olemaan työelämässä enään äitiysloman alkaessa. Teen helvetin raskasta kotisiivousduunia, kannan painavia mattoja, siivousvälineitä ja imuria, siirtelen huonekaluja, joten voitte olla ihan varmoja, etten aio enään montaa viikkoa maha pystyssä tätä tehdä. Eikä se ole oikeastaan edes mahdollista. Kantaa nyt jotain parin kymmenen kilon mattoja rappusia ylös alas, iso maha koko ajan tiellä ja selkä paskana. Ja uskon, että se on työnantajankin mielestä parempi ratkaisu, että työntekijä lähtee pois työstä, ennen kuin tapahtuu joku peruuttamaton katastrofi (toimistotyössä esim. huolimattomuusvirhe tms).
No joo, kukin tyylillään. Voitte ihan vapaasti valita kuinka pitkään työelämässä olette ennen äitiyslomaa, mutta älkää jumalauta osoitelko sormella, että tuo on mua huonompi tai laiskempi tai muuten vaan eri arvoinen ihminen, kun se ei jaksa töitään tehdä.
Kettu kuittaa.
Ja vika ei todellakaan ole työntekijöissä, vaan työn raskaudessa ja epäsäännölisessä kolmivuorossa.
Ja minusta on hyvä, että raskaana olevat ovat jääneet saikulle, koska he eivät jaksa tehdä enää töitä täydellä teholla ja yhtä nopeasti, niin sitten muut joutuvat rehkimään entistäkin enemmän. Ja meidän työpaikassa ei ole vaihtoehtoa "ota rauhallisesti", vaan työ on todella hektistä ja edestakaisin juoksemista.
Työ on raskasta ei raskaana olevillekin, hyvä kuntoisille ihmisille, niin en ihmettele yhtään, että minun työpaikasta jäädään sairaslomalle viimeistään rv 30 paikkeilla.
Onneksi en ollut nykyisessä työpaikassani, kun odotin lastani.
Terveisin nainen, joka on aivan puhki työpäivän jäljiltä ilman iso mahaakin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos jotain oikeasti vialla. Itse jäin verenpaineen 160/95 takia muistaakseni 32 viikolla. Ei siksi, että väsyttää. Nuku siis illat, niin jaksat töissä. Mulla on niin raskas duuni, että on jaksa iltaisin tehdä mitään, vaikka en ole raskaana, vaan on ihan normaali tilanne
Eihän sitä suoraan tarvitse jäädä loppuajaksi pois. Joskus muutama päivä auttaa katkaisemaan väsymyskierteen, ja sen jälkeen jaksaa sitten jo paremmin.
Pienen vauvan kanssa oleminen on raskasta, joten itseään ei kannata ihan piippuun vetää ennen sitä. Äitiysloman alkaessa ehtii kyllä myös lepäämään, mutta aina se ei riitä. Ja työnantajaa (ja työtoveria) kannattaa sen verran miettiä, että jos työssä alkaa tulemaan virheitä ym. ei työnantajankaan edun mukaista sinnitellä töissä.
Elämän ei pitäisi olla pelkästään työstä selviytymistä. Jos arki-illat menevät jatkuvasti vain työstä palautumiseen, on jossain vika. Niin ei pitäisi olla. Onko kyse sitten huonosta kunnosta, liian raskaaksi mitoitetusta työstä, liiallisesta työmäärästä, huonosta työilmapiiristä vai omista huonoista elintavoista riippuu tilanteesta. Mutta jos (oli raskaana tai ei) tuntuu, että työssään ei jaksa, on pysähdyttävä ja pohdittava, miksi näin on, ja tehtävä mitä asialle vain voi.
Raskausaikana kannattaa otta huomioon myös veriarvot. Heikko hemoglobiini on yksi yleisempiä väsymyksen aiheuttajia. Toinen mahdollinen syy on kilpirauhasen vajaatoiminta. Kannattaa tarkistaa se, jos tuntuu, että edes lepäämällä ei väsymys parane. Rankka väsymys "kuuluu" vain alkuraskauteen. Sen jälkeen ei kuuluisi olla enään loputtomalta tuntuvaa väsymystä, jos sellaista tuntuu, on jossain vikaa. Kipu myös syö jaksamista. Sikiölle ei tee hyvää jatkuva särkylääkkeiden syöminen, ei edes sen panadolin. Ne on tarkoitettu vain väliaikaiseen käyttöön. Jos päivät jaksaa vain särkylääkkeillä, on lääkärinkin siihen pakko jo puuttua.
Pystyisitkö, ap, pitämään kertyneitä lomapäiviä jo nyt ennen äitiyslomaa pois? Se voisi helpottaa myös akuuttia väsymystä.
Mulla on niin raskas duuni, että on jaksa iltaisin tehdä mitään, vaikka en ole raskaana, vaan on ihan normaali tilanne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei siis silloin kun väsyttää. On normaalia olla väsynyt iltaisin,kun on raskaana ja silloin ehtii levätä.
Uuvuttava väsymys on normaalia vain raskauden ensimmäisellä kolmanneksella. Myöhemmässä raskauden vaiheessa väsymyksen perimmäinen syy on selvitettävä.
Pieni väsymys on normaalia. Jos illat menevät työpäivästä palautumiseen, on väsymys epänormaalia.
On normaalia olla väsynyt iltaisin,kun on raskaana ja silloin ehtii levätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsiisus näitä juttuja. Olen lukenut ja ihmetellyt.
Siis ketjun aloittajalle voi vaan sanoa että olis kannattanut mennä lekuriin suoraan kuin alkaa kyselemään neuvoja palstalla:)
Mammoja on joka lähtöön. Jotkut voi loistavasti koko raskauden ja jotkut tosi huonosti. Ja ne ketkä voioneet hyvin ja pärjänneet duunissa hyvin loppuun asti,niin hienoa ja voitte jättää moralisoinnit ja haukkumiset ja mielellään olla vastailematta palstalle ;) Aikamoista skeidaa oli osa noista vastauksista.
Sairaslomalle voi ilman muuta jäädä jos on huono olo oikeesti. Ei paineita. Kaikki lekurit ei anna niin helposti kuin toiset. Raskausaikana voi jäädä sairaslomalle useiden eri oireiden johdosta. Yksi on mm. Väsymys. Yleisimpiä oireita on selkäkivut joihin saa helposti sairaslomaa.
Tiedän myös mammoja jotka ei jää saikulle duunista vaikka ovat tosi huonokuntoisia. Se on tyhmyyttä.
Esim. Työkaveri ei mennyt sairaslomalle pahojen selkäkipujen takia vaan sinnitteli. Lopuksi selkä meni niin huonoon kuntoon että makas sairaalassa viisi viikkoa. Itkuhan siel tuli. Jos olis mennyt saikulle ajoissa olis säästynyt sairaalareissulta. Mutta kun on pakko esittää urheaa. Se on ärsyttävää kuunnella duunissa niitä ihmistyyppejä jotka aina duunissa vaikka pää kainalossa ja hakevat sillä huomiota kovaan ääneen. Sellaset alkaa ottaa aivoon. Ne on olevinaan niin tarpeellisia. Ja kuitenkin joka yt:ssä sellasia lähtee sillä herättänyt kovaa ärsytystä.
Eli ei kannata olla tyhmä tai liian urhea. Jos loppuraskaudesta alkaa tuntuu tosi huonolta niin saikkuu vaan ilman mitään tunnontuskia. Ei kannata kuunnella muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse kävin töissä ja sitten en juuri muuta tehnyt(vein koiria vähän lenkille). Huilaa töiden jälkeen, pieni kävely tekee myös hyvää ettei selkä kipeydy. Ei kannata istua kerralla liian pitkiä jaksoja. Kokeile venyttelyä, uintia tms. Mun mielestä jos ei ole mitään oikeaa vaivaa esim. ennenaikaisia supistuksia tai verenpainetta niin miksi pitäisi jäädä pois töistä.
Kahden seuraavan kanssa en ole ollut kodin ulkopuolella töissä mutta olen yksin hoitanut kodin ja pienet lapset ja ollut raskaana että sanoisin että ekan kanssa odotusaika oli helpompi kun sai nukkua yönsä ja nukkua silloin kun väsytti. Sitten kun on isompia lapsia ei voi muuta kun hoitaa niitä aamusta iltaan. Joo ja väsymys kuuluu raskauteen ja kivut synnytykseen mun mielestä(sille joka sanoi ettei varmaan sitten oteta kipulääkettäkään niin en ole kyllä ottanutkaan mitään lääkkeitä synnytyksiin vaan ihan luomuna on menty).
sanottiin, ettei raskaus ole mikään sairaus.
Mut passitettiin aikoinaan kättärille tutkimuksiin voimakkaiden suppareiden vuoksi. En enää muista tarkkoja viikkoja, ehkä n. 8 viikkoa ennen laskettua aikaa. Joka tapauksessa, menin sinne vain tutkimuksiin, en pyytämään mitään sairaslomaa.
Siell oli nuori naislääkäri, joka tutki vihaisena ja alkoi sitten huutaa pää punaisena, ettei raskaus ole mikään sairaus ja mä en tajua miksi tänne tullaan vinkumaan jotain sairaslomaa.
Nainen ei kuunnellut ollenkaan, kun selitin, etten mä mitään sairauslomaa tänne tullut pyytämään vaan mut LÄHETETTIIN tänne. Ei tullut selvyyttä miksi supisteli ja eukko häipyi helmat hulmuten tiehensä. Hoitajat pahoitteli lääkärin käytöstä ja soperteli, että hän nyt on välillä tuollainen.
Kuulin myöhemmin monilta muilta tuosta samaisesta lääkäristä, miten todella töykeä oli.
Mutta vastaus kysymykseesi, mene ihmeessä lääkäriin jos olo alkaa olla hankala etkä pysty enää työssä olemaan. Ja jos vastaan tulee tuollainen kuin mulle sattui, hakeudu asialliselle lääkärille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen niin samaa mieltä. Ihmisen jaksamisella on rajat! Kukaan ei ole samanlainen eikä kenelläkään ole samanlaista raskautta.
Mä olen nyt 17 raskausviikolla ja varastotyössä. Mun työ on erittäin raskasta sekä henkisesti että fyysisesti. Miesvaltainen ala jossa katsotaan naista alaspäin. Joka päivä saan kuulla jonkun herjan. Jaksoin sitä ihan hyvin ennen raskautta mutta nyt se on liikaa. Ja se ettei juuri keventämisen mahdollisuutta työssä ole. Lääkärini on sitä mieltä että parempi jäädä pois jo nyt ettei romahda ihan täysin, kun itken töihin mennessä ja sieltä tullessa. Ja nyt kun järjettömät alaselkäkivutkin on alkaneet niin jään pois ilman minkäänlaisia omantunnontuskia. Tämä lapsi on mun tulevaisuus, ei se että miten pystyn yhteikunnalle olemaan hyödyksi. Se että jotkut tahtoo olla työnarkomaaneja ja itse jaksavat töissä pidempään ei tarkoita sitä että jokaisen siihen täytyisi pystyä. Heti kun tuntuu siltä että tämä ei ole minun lapselle hyväksi, voi ihan hyvällä omalla tunnolla jäädä pois.
kai kukaan hae saikkua sen takia, ettei kotona jaksa touhuta ja että yöllä heräilee?!? Heräileminen kuuluu monesti raskauteen ja monet kärsii siitä ihan ilman raskauttakin. Ei kai kuka tahansa voi mennä vain sanomaan: "heräilen öisin, en jaksa tehdä töitä" (jos ei siis mistään sairaalloisesta unettomuudesta ole kyse). Ja kyseessä vielä ei-fyysinen työ.
Mielestäni sairauslomaa voi hakea sitten, jos vauvan terveys on vaarassa. Väsymys ja liitoskivut ovat ihan normaaleja raskausvaivoja; voisiko sitten samoilla perusteilla ne alkuraskauden haukottelijat ja aina väsyneet jäädä koteihinsa nukkumaan? Tuo kuulostaa vain laiskuudelta, ei pakkolevon tarpeelta.
Kannattaa myös miettiä sitä, maksetaanko sairasajalta palkkaa. Jos lääkärintodistuksessa lukee jotain z-alkuista, kuiten unettomuus, niin työnantajan ei tarvi palkkaa maksaa. f-diagnoosit ovat sairauksia, ja niiden ajalta palkkakin maksetaan.
Sama tilanne täällä kuin ketjun aloittaneella. Nyt sitten kävikin niin, että neuvolalääkäri kirjoitti sairauslomaa pyytämättä äitiysloman alkuun. Olin aivan hämmentynyt tilanteesta, kun en ollut ko. tilanteeseen varautunut. Neuvolan täti sitten kertoi vesilasi-testistä, eli täytä lasi vedellä. Upota sinne etusormesi ja nosta se jonkin ajan kuluttua pois. Jos veteen jää kuoppa, olet työpaikalla korvaamaton. Jaksamisia kaikille samassa tilanteessa oleville.
kyllä säästellä itseään pikkuisen sinne vauvan syntymän jälkeiseenkin aikaan.
Tiedän tapauksen, jossa äidillä oli sangen rankka raskaus ja oli siten ihan puhki jo vauvan syntyessä. Vauvalla olikin sitten yhtä sun toista ongelmaa, joten riittävän pitkään kärsittyään ja valvottuaan vauvan äiti löysi itsensä "lataamolta" eli pää ei enää ihan oikeasti kestänyt vaan joutui mielisairaalaan hoidettavaksi taas kuntoon.
Ihmisen jaksamisella on rajat ja se pitää muistaa. Monelle aika pienen vauvan kanssa on fyysisestikin jo erittäin rankkaa samoin kuin synnytys, eikä niihin ole kovin suotavaa lähteä jo valmiiksi kaikkensa antaneena ja täysin uupuneena. Varsinkaan, kun ei koskaan tiedä millainen vauva ja vauva-aika odottaa.
verenpaine oli reilusti kohonnut, ei kuitenkaan auttanut vaan pian jouduin sairaalaan kun vaan nousi
Kyllä mä jäisin saman tien saikulle, jos lääkäri kehottais. Luotan sen verran paljon suomen terveydenhuoltoon, että vaikka "supitelut ei avaisikaan kohdunsuuta" niin saikuttaisin, jos lääkäri käskis. Tulevaa vauvaahan tässä pitäisi ajatella, eikä työmoraalia...