Sopisimmeko sijaisperheeksi, jos haluaisimme mahdollisimman pienen ja vähäongelmaisen lapsen?

mitään ennustajia ole. Ei he voi sen kummempaa arviota lapsesta antaa.

Teinit sensijaan sijoitetaan siksi, että he eivät ole sen kuntoisia, että heitä pystyisi hoitamaan. Usein teinit sijoitetaan siksi,e ttä he itse sekoittavat oman elämänsä, esimerkiksi päihteiden käytöllä tai lintsaamisella. Vanhemmat voivat olla ihan kunnollisia, mutta teinin murrosikä vaan on niin hirveä, että koko touhu pitää katkaista siirtämällä se teini jonnekin muualle. Sitä en sano, ettänäm olisivat helpompia hoitaa, mutta usein itse asiassa vähemmän traumatisoituneita, vaikka toisin luulisi.

Rohkenisin olla tästä eri mieltä. Omassa työssäni törmään ihan liian usein niihin tilanteisiin joissa sijoitus tehdään tosi myöhässä - olisi pitänyt toimia 10 vuotta aiemmin jotta homman olisi saanut raiteilleen. Teininä koko kasvun aikana kertyneet ongelmat sitten vaan räjähtää käsiin, eikä jää enää mitään muuta vaihtoehtoa kuin sijoitus.

Toki voi olla niitäkin joiden kasvu on ollut tervettä ja murrosikä vaan on karmea, mutta useimmiten siihen täysin pitelemättömään murrosikäänkiin on kyllä jokin syy. Huumeisiin tietysti voi haksahtaa kuka vaan ja joutua siksi sijoituksi toiselle puolen maata, mutta ainakin täälläpäin (länsi-suomi) nämä on tosi marginaalisia tapauksia kaikista sijoituksista.

Haluatko ehkä olla kotona ja tuo on siihen hyvä syy? Vai mikä on motiivisi? Siitähän se koko juttu lähtee.

Minä toivoisin nimenomaan että voisin jatkaa normaalia työssäkäyntiäkin.



T. 10

Vasta lähempänä kouluikää oleville on vaikea löytää koteja. Pikkulapsille olisi ottajia vaikka kuinka paljon.

Taas työskentelee eräässä lasten neurologisten ongelmien vertaisyhdistyksessä ja näkee näitä sijoituksia siellä. Siellä on paljon sellaisia lapsia, jotka seijoitetaan murrosiässä, koska neurologinen ongelma nmenee niin pahaksi, että ovat vaaraksi kotona tai etenkin pikkusisaruksilleen. Vaikka siis kotiväki on ihan normaalia. Se on tietysti aika valikoitunutta joukkoa, mutta koska meillä on kontakteja aika paljon myös poliisiin, luottaisin siihen kuvaan, minkä poliisistakin aa, että tämmöiset huostaanottotilanteet ovat itse asiassa ihan tavanomaisia, sikäli kuin huostaanotto nyt koskaan on tavanomainen.

Teinit sensijaan sijoitetaan siksi, että he eivät ole sen kuntoisia, että heitä pystyisi hoitamaan. Usein teinit sijoitetaan siksi,e ttä he itse sekoittavat oman elämänsä, esimerkiksi päihteiden käytöllä tai lintsaamisella. Vanhemmat voivat olla ihan kunnollisia, mutta teinin murrosikä vaan on niin hirveä, että koko touhu pitää katkaista siirtämällä se teini jonnekin muualle. Sitä en sano, ettänäm olisivat helpompia hoitaa, mutta usein itse asiassa vähemmän traumatisoituneita, vaikka toisin luulisi.

Rohkenisin olla tästä eri mieltä. Omassa työssäni törmään ihan liian usein niihin tilanteisiin joissa sijoitus tehdään tosi myöhässä - olisi pitänyt toimia 10 vuotta aiemmin jotta homman olisi saanut raiteilleen. Teininä koko kasvun aikana kertyneet ongelmat sitten vaan räjähtää käsiin, eikä jää enää mitään muuta vaihtoehtoa kuin sijoitus.

Toki voi olla niitäkin joiden kasvu on ollut tervettä ja murrosikä vaan on karmea, mutta useimmiten siihen täysin pitelemättömään murrosikäänkiin on kyllä jokin syy. Huumeisiin tietysti voi haksahtaa kuka vaan ja joutua siksi sijoituksi toiselle puolen maata, mutta ainakin täälläpäin (länsi-suomi) nämä on tosi marginaalisia tapauksia kaikista sijoituksista.

ei pääse tuosta vaan,ensin tavataan perhetyöntekijöitä ja sosiaaliviranomaisia joiden kanssa keskustellaan perheen omasta tilanteesta.Joudut myös tekemään selvityksen terveydentilastanne,luottokelpoisuudesta ja tilamaan rikosrekisteri otteen josta käy ilmi onko esim tuomittu jostain rikoksesta ja huom joka ikinen sakko yms tulee ilmi tuossa selvitys vaiheessa.Sijoitus lapsi voi asua sijaisperheessä jopa täysi-ikäiseksi asti,joten kysessä ei välttämättä aina ole vuosi tai lyhyt aika vaan asia vaatii oikeasti sitoutumista,sillä noita lapsia on yleensä pompoteltu jo aivan liikkaa.Olen itse ollut sijaisvanhempana sukulaislapsille ja voin sanoa että homma on todella haastavaa ja vaatii työtä,pitkäjännitteisyyttä sekä ymmärrystä.On myös todella antoisaa.

Sun pitäis miettiä tätä siltä kannalta, että mitä te tekisitte, jos teidän omalla lapsella olisi ne samat ongelmat. Neurologisia ongelmia, adhdta, jumeja, vaikeuksia koulussa, sosiaalisissa suhteissayökastelua, pelkotiloja jne. Jos nämä kaikki olisi jollain sun nykyisistä lapsista. ETKÖ SÄ SILLOIN TANSSISI SEN LAPSESI PILLIN MUKAAN? Miksi sitten antaisit sijaisäitinä vähemmän, miksi se ennestäänkin huonommat lähtökohdat saanut lapsi pitäisi vielä teilläkin asettaa toisarvoiseen asemaan, ö-luokkaan oman perheen jäsenten jälkeen? Olisiko se hänelle hyväksi? Onko se oikein?

biolapsellani olisi tällaista. Ei kai kukaan ehdoin tahdoin tilaa lapselleen ongelmia. Se otetaan, mitä elämä antaa. Rakastaisin lastani siinä missä muitakin ja vastaisin hänen tarpeisiinsa, mutta ei, en tanssisi hänen pillinsä mukaan!

Ei minusta missään tilanteessa koko perheen pidä "alistua" yhden jäsenensä ongelmiin niin, että muiden tarpeet tallotaan ja kaikki kärsivät. Kyllä tuossa tilanteessa pyrkisin hankkimaan kaiken avun koko perheelle enkä tekisi tästä yhdestä lapsesta jotain yksinvaltiasta. Sama koskee myös aikuisia; ei esim. toisen vanhemman sairaus saisi olla perheessä sellainen asia, jonka mukaan koko perheen kaikki ratkaisut pitää aina tehdä.

Sijoitetun lapsen ollessa kyseessä on tilaisuus miettiä, mihin haluaa perheenä sitoutua ja mihin ei. En haluaisi meille EHDOIN TAHDOIN asumaan mitään väkivaltaista, varastelevaa narkkaria. Jos tämä "epärealistinen toive" sitten on estää sijaisvanhemmuuden, niin ehkei asia ole minua varten.

ap

koska ei vähäongelmaisia sijoiteta.

mulla ei ainakaan mitään käytöshäiriöitä ja muita ongelmia ollut.Ihan normaali,mutta todella hiljainen ja ujo lapsi.

Sijoitus johtui muista syistä

sitä aikaa rakentaa turvallisen suhteen tämän sijaisvanhemman kanssa. Eli oman työn jatkaminen ei välttämättä onnistu. Kun nyt noin ajattelee, että pieni lapsi otetaan vanhemmilta pois ja sitten menee vieraaseen perheeseen ja päiväkotiin jne. Aika paljon pienelle ihmiselle, mun mielestäni.

sinä voit silti sellaisen sinne saada ihan niistä biologisistakin lapsistasi.

Miehenkin kanssa asiasta on keskusteltu. Meillä tällä hetkellä 2 teiniä ja yksi leikki-ikäinen.

Kertokaa kokemuksia jos täällä on sijaisvanhempia paikalla. Minua pelottaa lähinnä se että millaista yhteistyö lapsen biovanhempien kanssa on. Haluttais mielellään pitkäiaikainen sijoitus ja tietenkin toiveena olisi että hänestä olisi seuraa meidän nuorimmaisellekin. Onko mahdoton toive. Minkätasoisia ja hoidettavia lapset yleensä ovat?

Kaikki vanhemmat on erilaisia, myös sijoitettavien lasten vanhemmat. Osan kanssa yhteistyö on helppoa ja osan kanssa vaikeaa. Teidän homma on vaan ottaa sellainen asenne, että se saadaan sujumaan.

Sijoitukset ovat aina "mahdollisimman lyhytaikaisia", eikä kai yhdenkään lapsen kohdalla voida luvata, että sijoitus jää ikuiseksi. Todennäköisyyksistä voidaan puhua, mutta eikö olisi aika rumaa lähtökohtaisesti tuomita joku tapaus "toivottomaksi" koskaan palaamaan kotiinsa?

Yleensä pyritään siihen, että sijoitettava lapsi olisi se perheen nuorin. Sikäli varmaan seuraa nuorimmaisellekin olisi. Mutta toisaalta voi olla, että hän ei ehkä ole kovin sosiaalinen ihminen, jos on rankkoja kokemuksia takana.

Se, minkä tasoisia ja miten hoidettavia nämä lapset ovat, vaihtelee myös joka lapsen kohdalla. Yksilöitä ovat sijoitettavatkin lapset. TOki on niin, että jos joku tarvitsee enemmän kuin mihin normaali järjesllä pystyy, niin siitä keskustellaan erikseen. Ja esim liikuntakyvyttömiä lapsia ei juuri sijoitella. Mutta voit kyllä varautua siihen, että ensimmäisen puoli vuotta lapsi tarvitsee jatkuvaa läsnäoloa ja opastusta. Siinä alkuvaiheessa voi olla vaikea ehtiä töihin. Sen jälkeen tilanne tasaantuu.

Jostain syystä näihin ketjuihin eksyy aina näitä ihme perusnegatiivisia besserwissereitäkin.



Edelleen saa vastata! Palaan lukemaan ketjua myöhemmin. :)



ap

että ainakin vuosi pitäisi olla kotona.



Joten voisin kuvitella että sijoituslapseen pätee sama sääntö.



En kyllä minä huomannut täällä mitään besserwissereitä...



Ap

mahdollisesti siinä vaiheessa, kun biokuopuksemme on 2-3 v. Näin voisin olla kotona vielä jonkin aikaa uudenkin tulokkaan kanssa ennen töihin paluuta.



ap

että näitä ongelmateinejä ei todellakaan sijoiteta mihinkään tavisperheisiin jotka eivät taatusti pärjää vieraan nuoren kanssa sen paremmin kuin omat vanhemmat. Ne menee nuorisokoteihin, ammatillisiin perhekoteihin ym. missä on ammatti-ihmiset auttamassa. Jos ei perheessä mitään vikaa niin ei se vieraaseen perheeseen siirto mitään auta.

En kyllä minä huomannut täällä mitään besserwissereitä...

ap

En haluaisi meille EHDOIN TAHDOIN asumaan mitään väkivaltaista, varastelevaa narkkaria. Jos tämä "epärealistinen toive" sitten on estää sijaisvanhemmuuden, niin ehkei asia ole minua varten.

ja on vaivattomasti älykäs ja ongelmaton neurologisesta vammastaan huolimatta.

Koska nyt puhutaan sijoituslapsista. HALOO, niitä ei sijoiteta, jolleivät ne ole tosi huonoista oloista tai tosi vaikeita itse. Sun ehkä ei tosiaan kannata ottaa sijoituslasta.

Eikä tosiaan ole oikein, että et olisi valmis hoitamaan sitä lasta kuin omaasi.

Pride ohjelma on mm sijaisvanhemmiksi haluavien valmennusohjelma, joka on käytössä aika monessa kunnassa.



http://www.pesapuu.fi/index.phtml?s=435

sijaisvanhemmaksi aikovilta? Miten ne liittyy hyvään sijaisvanhemmuuteen?



Mietityttää myös se että pitää olla "hyvä taloudellinen tilanne", mutta samalla odotetaan toisen vanhemman jäävän kotiin lapsia hoitamaan. Silloinhan se taloudellinen tilanne ei enää ole kovin hyvä kun vain toinen käy töissä.

Ja kuitenkin korostetaan sitä ettei tarvitse olla hyvätuloinen. Mutta miten yhden vanhemman pienellä palkalla taloudellinen tilanne on enää hyvä? Sijaislapsesta maksetaan kuitenkin kulukorvaus ja hoitopalkkio vanhemmalle joka jää lasta kotiin hoitamaan. Mitä väliä niillä tuloilla sitä ennen kuitenkaan on, jos ne loppuu kun vanhempi jää kotiin?