Sopisimmeko sijaisperheeksi, jos haluaisimme mahdollisimman pienen ja vähäongelmaisen lapsen?

Kunta voi tukea harkintansa mukaan lapsen harrastusta summalla, joka päätetään siellä kunnan toimielimissä.

Entä siinä tapauksessa, jos itse vielä imetän omaa lastani, onko mahdollista/toivottavaa sijoittaa vauvaikäinen perheeseen (jotta siis voisin myös häntä imettää)?

Tämän vuoden alusta kulukorvaus on ollut huikeat 375,08. Se on vähimmäismäärä, joka useimmissa kunnissa maksetaan. Siitä hankitaan lapsen vaatteet, lääkkeet jne. Ja pääsääntöisesti myös harrastusvälineet.

Tällä hetkellä Paimion sosiaalilautakunnan lastensuojelun perhe- hoitoon sijoittamia lapsia on yhteensä 12, jotka asuvat seitsemässä eri perheessä. Lisäksi perhehoidossa on 2 kehitysvammaista kahdessa eri perheessä. Hoitopalkkioiden määrät vaihtelevat 345 - 766 €/lapsi ja kulukorvaukset 430 - 626 €/lapsi iän ja hoitoisuuden perusteella.

Paitsi että noin korkeaa kulukorvausta ei taida saada kukaan.

kulukorvauksista yms.tietoni perusuvat faktaan ja nämä palkkio/kulukorvaukset ovat ollet voimassa Helsingissä 1.1.2009 alkaen.Ja tosiaankin harrastusraha on tuo 450 e per lapsi.

ihan julkista kaikille jotka viitsivät asiaan perehtyä,jos siis haluaa tarkistaa nuo kulukorvaukset yms.

kohdalta nuo tiedot löytyvät netistäkin.

juurihan tuossa korjasin että 1.1.2009 Helsigissä vpimaan tulleet palkkiot/korvaukset.

ton vastausviestin kirjoittaja taas työskentelee psykiatrian polilla nuorten kanssa, joten varmaankin kyse on nyt siitä että meillä on eri tavoin painottuneet näkökulmat tilanteeseen. Toki neurologisten asiakkaiden kanssa meilläkin tehdään töitä, mutta ovat vain pieni osa "otoksesta", saati sijoitetuista joihin siellä törmää.

Taas työskentelee eräässä lasten neurologisten ongelmien vertaisyhdistyksessä ja näkee näitä sijoituksia siellä. Siellä on paljon sellaisia lapsia, jotka seijoitetaan murrosiässä, koska neurologinen ongelma nmenee niin pahaksi, että ovat vaaraksi kotona tai etenkin pikkusisaruksilleen. Vaikka siis kotiväki on ihan normaalia. Se on tietysti aika valikoitunutta joukkoa, mutta koska meillä on kontakteja aika paljon myös poliisiin, luottaisin siihen kuvaan, minkä poliisistakin aa, että tämmöiset huostaanottotilanteet ovat itse asiassa ihan tavanomaisia, sikäli kuin huostaanotto nyt koskaan on tavanomainen.

Teinit sensijaan sijoitetaan siksi, että he eivät ole sen kuntoisia, että heitä pystyisi hoitamaan. Usein teinit sijoitetaan siksi,e ttä he itse sekoittavat oman elämänsä, esimerkiksi päihteiden käytöllä tai lintsaamisella. Vanhemmat voivat olla ihan kunnollisia, mutta teinin murrosikä vaan on niin hirveä, että koko touhu pitää katkaista siirtämällä se teini jonnekin muualle. Sitä en sano, ettänäm olisivat helpompia hoitaa, mutta usein itse asiassa vähemmän traumatisoituneita, vaikka toisin luulisi.

Rohkenisin olla tästä eri mieltä. Omassa työssäni törmään ihan liian usein niihin tilanteisiin joissa sijoitus tehdään tosi myöhässä - olisi pitänyt toimia 10 vuotta aiemmin jotta homman olisi saanut raiteilleen. Teininä koko kasvun aikana kertyneet ongelmat sitten vaan räjähtää käsiin, eikä jää enää mitään muuta vaihtoehtoa kuin sijoitus.

Toki voi olla niitäkin joiden kasvu on ollut tervettä ja murrosikä vaan on karmea, mutta useimmiten siihen täysin pitelemättömään murrosikäänkiin on kyllä jokin syy. Huumeisiin tietysti voi haksahtaa kuka vaan ja joutua siksi sijoituksi toiselle puolen maata, mutta ainakin täälläpäin (länsi-suomi) nämä on tosi marginaalisia tapauksia kaikista sijoituksista.