Tyttäreni (16v) raskaana, miksi tunnen
epäonnistuneeni äitinä? Tiesimme tyttäremme seurustelevan ja ehkäisystä ja muustakin on puhuttu. Miksi minusta silti tuntuu, että olen epäonnistunut jotenkin. Olen itse saanut esikoiseni samassa iässä enkä todellakaan halua tehdä samaa virhettä kun vanhempani eli katkaista välejä. Tämä tytär on toiseksi vanhin, vanhin poikamme on pian 18v.
Meillä on kaikkiaan lapsia kahdeksan, iltatähdet on nyt 2v.
Tyttö ei vielä tiennyt mitä aikoo tehdä raskauden suhteen, mutta olipa hänen/heidän päätös mikä tahansa niin yritän ainakin olla tukena.
Kommentit (73)
ja kiva kun annat heille kaiken tuen
ja iloinen. Toki olisi parempi jos ikää olisi enemmän mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi. Auttaisin ja tukisin parhaani mukaan.
vasta sitten kun on kykenevä hoitamaan mahdollisen vauvan.
pitäis jättää harrastamatta seksiä tuolla ajattelumaailmallasi. Ei kaikki lain mukaan täysi-ikäisetkään ole kykeneviä huolehtimaan lapsistaan.
Mutta tuota en allekirjoita, etteikö 16v pystyisi hoitamaan vauvaansa. Minä olen saanut esikoiseni 17v ikäisenä (täysin 17v 1kk ennen synnytystä) ja itse olen vauvan hoitanut, mies toki ollut apuna. Miksei siis 16v pystyisi lapsestaan huolehtimaan, jos sen päättää pitää. Jos luit ap:n kirjoituksia niin tyttö oli (muistaakseni) sanonut, että hoitaa itse vauvan ja ap sanoi, että auttaa, jos tyttö haluaa palata aiemmin opiskelemaan.
Älä rakas ihminen ajattele epäonnistuneesi äitinä. Se, että tyttärellesi on käynyt vahinko ei ole sinun syytäsi - tuskin kenenkään. Mikään ehkäisykeino ei ole 100% varma.
Itse tulin raskaaksi 17-vuotiaana lukiolaistyttönä. Oltiin alettu seurustella tämän pojan kanssa n. ½-vuotta aikaisemmin, kunnes tajusin sitten olevani raskaana. Me oltiin käytetty kondomia JOKA IKINEN kerta. Ja oltu varovaisia. Tarkistettu yleensä vielä sekin, että kortsu on seksin jälkeen ehjä (jälkiehkäisy). Mutta näin vaan oli päässyt käymään.
Tilanne oli shokki meille molemmille, lyhyehkön keskustelun jälkeen yhteistuumin päädyttiin kuitenkin raskauden keskeytykseen joka minulle sitten tehtiin.
Minä en missään vaiheessa uskaltanut puhua raskaudestani kotona. Pelkäsin niin kovin aiheuttavani pettymystä ja mielipahaa vanhemmilleni, jotka olivat niin hyvin ja rakkaudella minua kasvattaneet. Kuri meillä oli aina ollut kova, yökylässä en mm. tämän pojan luona koskaan ollut. Mutta kuten sanottu, ei seksi yökyläilyä tarvitse. Koulun jälkeen treffattiin pojan kotona (äitinsä tuli töistä vasta lähempänä klo 18) ja peitot heilui ahkerasti.
Mutta joo... Ajauduin nyt sivuraiteille... Piti siis sanomani, etten uskaltanut kertoa asiasta vanhemmilleni koska pelkäsin heidän pettyvän minuun ja itseensä. Halusin siis suojella ennenkaikkea heitä.
Keskeytys ei sitten mennytkään ihan oppikirjojen mukaan, vaan jouduin pidemmäksi aikaa sairaalaan sen päivystystoimenpiteen sijaan - ja pakkohan sitten oli vanhemmille kertoa etten ole tulossa pariin päivään kotiin. Ja itkun kanssa kerroin mitä on tapahtunut. En ikinä unohda miten lohduttomasti äitini itki puhelimessa. Hän oli niin onneton siitä, etten ollut hänelle kertonut näin isoa ja vakavaa asiaa. "Kyllähän meillä aina puhutaan tällaisista asioista" ja "kyllä sinä tiedät että kotona voi kaikesta puhua" jne. Eli älkää hyvät naiset jotka täällä ap:n lynkkaatte huonoksi äidiksi ja epäonnistuneeksi kasvattajaksi IKINÄ tuudittautuko siihen kuvitelmaan, ettei teidän lapsellenne ikinä voisi vastaavalla tavalla käydä! Minutkin on kasvatettu rakastamaan itseäni ja ruumistani. Niin rakastankin! Mutta rakastin ja rakastan edelleen tuota silloista poikaystävääni, nykyistä aviomiestäni jonka kanssa olemme olleet yhdessä jo 11 vuotta. Ja rakastin seksiä hänen kanssaan. Kyllä nuoren naisen seksuaalisuus todellakin herää jo 16-v paikkeilla jollei aikaisemminkin, se on ihan normaalia.
En kadu tekemääni keskeytystä, tiedän että se oli oikea ratkaisu. Elämämme ei olisi mennyt näin miten se on mennyt, jos meistä olisi tullut vanhempia 18-vuotiaina. Nyt meillä on ihana talo, ihana lapsi, ihana elämä.
Toki suren tekemääni, ja suren sitä etten kertonut äidilleni etukäteen mitä mieheni kanssa päätimme. JOskus miehen kanssa mietitään millaista elämä olisi jos meillä olisi 10-v lapsi. Se on outo ajatus, mutta sellainenkin tulevaisuus olisi voinut olla mahdollinen.
Anteeksi sekava viesti joka pääosin ajatuksen virtaa.. Mutta tsemmpiä ap sinulle ja lämpimiä ajatuksia tyttärellesi. Hänellä ei ole loputtomiin aikaa päättää miten raskautensa kanssa päättää edetä. Voimia kumpaan tahansa ratkaisuun!
Ja ap. Sinä olet hyvä äiti :)
saanko kysyä, että millä siitä pidetään huoli, ettei 16v harrasta seksiä??
Mitä arvoja on kotona annettu kun lapsen täytyy miellyttää vanhempia miehiä ja harrastaa seksiä heidän kanssaan. Eikö jotain ole mennyt jo pieleen?
kun telkkaa katsoo niin sehän on yhtä seksiä vaan! Mitään ei voi mainostaa ilman sitä..! Ja tuon ikäisen lempisarjat ovat juuri mm.sinkkuelämää ja bb sun muut! Kamalat paineet nuorilla tytöillä nykyään, surullista... =( Joten tuskin on kotiolissa vika...
vaikka täällä monet väittävätkin, että kasvatuksella ym. olisi tämän voinut välttää. Se ei pidä paikkaansa. Jätä nämä syyllistämisviestit omaan arvoonsa.
Ole tukena tyttärellesi, kerro eri vaihtoehdoista, myös adoptiosta, vaikken tiedä moniko pystyy luopumaan lapsesta kun on häntä sisällään kantanut. Minä en pystyisi, vaikka 17v iässä harkitsinkin adoptiota kun sain tietää raskaudesta.
Miksi ihmeessä tuntisin? Kylläpä te teette ongelmia turhista asioista. Olisin ylpeä ja iloinen.
Itse tulin raskaaksi 17v ja todellakin ihan tarkoituksella. Nyt lapsi on 15v ja todella paljon paremmin kasvatettu kuin moni ikäisensä. Ei hillu kaupungilla eikä tupakka ja alkoholi kiinnosta. Tukioppilaana koulussaan toimii ja paljon kavereita hänellä on.
Äitini tuli äidiksi 20v, äidinäiti 22v. Kyllä se kulkee yleensä suvussa, mutta kyse on varmasti myös geeneistä. Toiset kypsyy aiemmin kuin toiset. Ei siinä ole mitään surullista. Surullisempaa kuin se että teini kypsyy aikaisin ja perustaa perhettä on että 16v olisi vielä täysin vastuuton, hilluisi ryyppäämässä kaupungilla ym.
nyt hänellä on menossa rv 8. Aikaa ei tietenkään ole loputtomiin päättää, sen tiedän itsekin. Nyt kun tytön kanssa on tästä puhuttu, niin vaikuttaa siltä, että hän on pääsemässä ratkaisuun.
Meidän tyttö on ikäisekseen kypsä ja myös vastuuntuntoinen eikä mikään jakorasia. On poikaystävänsä kanssa kohta 2v ollut yhdessä, tämä poika on tyttöämme reilun vuoden vanhempi. Tuleva isä on myös ikäisekseen kypsä ja ovat myös yhdessä keskustelleet vaihtoehdoista. Tulevan isän vanhemmat ovat meille tuttuja ennestään ja heidänkin kanssaan on tästä keskusteltu. Onneks pojan vanhemmat ovat samoilla linjoilla, että ovat poikansa tukena ja auttavat, oli lastemme päätös mikä tahansa. Tytölle en tietenkään ole näyttänyt, että tunnen olevani jollain lailla pettynyt.
ap
Ei todellakaan ole tarkoitus, että lapseni saisi lapsia jo 16 vuotiaana. Sen verran tiukkis äiti olen, että pidän huolen, ettei lapseni edes aloita mitään seksisuhteita noin nuorena. Ja älkää väittäkö, etteikö kasvatus merkitse mitään, sillä se jos mikä juuri merkitsee.
minulla oli juurikin sinun kaltainen tiukkis-äiti ja sitä enemmän kokeilin kaikkea mahdollista, mitä kielletympää oli. en suosittele tuota tiukkis-linjaa. emme ole äitini kanssa väleissä olleet viimiseen 8vuoteen koska ei vieläkään hyväksy valintojani. itse siis sain esikoiseni 17v ja sitä ennen huumekokeiluja yms.
tulee todennäköisesti äiti/isä nuorena. Se nimittäin on niin, että jos nuorilta kieltää jonkun niin sitähän on sitten pakko tehdä, ihan vaikka vaan siks, et vanhemmat kieltänyt.
Ei todellakaan ole tarkoitus, että lapseni saisi lapsia jo 16 vuotiaana. Sen verran tiukkis äiti olen, että pidän huolen, ettei lapseni edes aloita mitään seksisuhteita noin nuorena. Ja älkää väittäkö, etteikö kasvatus merkitse mitään, sillä se jos mikä juuri merkitsee.
Enkä usko mustavalkoisesti, että lapsi haluaa protestoida aina vanhempiensa arvoja vastaan. Meillä ja minun tuttavapiirissäni kasvatus on ehkä jonkun mielestä tiukkaa, mutta omasta mielestäni juuri syy- ja seuraussuhteisiin opettamista, opettamista vastuun kantamiseen omasta elämästä ja oikeaksi pitämien arvojen kunnioittamista. Vaikka seksuaalisuus herää hyvinkin jo alle 16-vuotiaana, en pidä välttämättömänä tai edes suotavana seksin kuulumista seurustelusuhteessa sen ikäisenä. Toki tiedostan, että lapseni voivat silti valita eri tavalla, mutta en väheksy kasvatuksen ja oman esimerkin voimaa. Sama koskee esim. alkoholin käyttöä. Vaikea perustella siiderilasi kourassa, ettei alkoholi kuulu 15-vuotiaan elämään.
Ja lasten ympärivuorokautinen vahtiminen on kaksi eri asiaa.
Mä en usko vahtimiseen, vaan keskusteluun vapauksista ja vastuista. Jos teinille hokee, ettei se saa tehdä sitä ja tätä, koska VANHEMMAT NIIN SANOO, niin totta kai se tekee.
Jos taas lapsi opetetaan arvostamaan itseään, ymmärtämään syy-seuraus-suhteita, ymmärtämään omien tekojensa merkityksen ja vastuun niistä, voipi lopputulos olla parempi.