Tyttäreni (16v) raskaana, miksi tunnen
epäonnistuneeni äitinä? Tiesimme tyttäremme seurustelevan ja ehkäisystä ja muustakin on puhuttu. Miksi minusta silti tuntuu, että olen epäonnistunut jotenkin. Olen itse saanut esikoiseni samassa iässä enkä todellakaan halua tehdä samaa virhettä kun vanhempani eli katkaista välejä. Tämä tytär on toiseksi vanhin, vanhin poikamme on pian 18v.
Meillä on kaikkiaan lapsia kahdeksan, iltatähdet on nyt 2v.
Tyttö ei vielä tiennyt mitä aikoo tehdä raskauden suhteen, mutta olipa hänen/heidän päätös mikä tahansa niin yritän ainakin olla tukena.
Kommentit (73)
lapsen kanssa, niin ole lapsesi tukena. Sitten ainakin osaat varmaan hyvin asettua hänen asemaansa.
Vaikeampaa ymmärtäminen varmaan sellaiselle äidille, joka itse aloittanut seksielämän 25-vuotiaana ja jos oma lapsi aloittanut 10v. nuorempana.
Saat tuntea kuten tunnet, kunhan olet näyttämättä tunteitasi lapsellesi. Olet itse lapsesi kasvattanut, joten voit odottaa hänen tekevän fiksuja ratkaisuja. Oli se sitten abortti tai lapsen pitäminen.
Vauvan pitäminen ei välttämättä ole maailman kaatava juttu. Vahinkoja sattuu, ehkäisy pettää ja sitä voi käyttää väärin, mutta se ei ole sinun kasvatuksesi vika.
Tsemppiä koko perheelle!
Ei todellakaan ole tarkoitus, että lapseni saisi lapsia jo 16 vuotiaana. Sen verran tiukkis äiti olen, että pidän huolen, ettei lapseni edes aloita mitään seksisuhteita noin nuorena. Ja älkää väittäkö, etteikö kasvatus merkitse mitään, sillä se jos mikä juuri merkitsee.
Ei todellakaan ole tarkoitus, että lapseni saisi lapsia jo 16 vuotiaana. Sen verran tiukkis äiti olen, että pidän huolen, ettei lapseni edes aloita mitään seksisuhteita noin nuorena. Ja älkää väittäkö, etteikö kasvatus merkitse mitään, sillä se jos mikä juuri merkitsee.
Menetkö tyttäresi mukaan kouluunkin? Itse olen harrastanut seksiä yläasteen vessassa välitunnilla, itse asiassa nykyisen mieheni kanssa :D.
onko kenelläkään käynyt mielessä, että raskaaksi tuleminen 16-vuotiaana ei välttämättä ole oman mokan tuotosta?
Minä olen ihan oikeasti tullut 16-vuotiaana raskaaksi ENSIMMÄISESTÄ seksikokeilustani, käytimme kondomia joka hajosi. Hain jälkiehkäisyä joka ei tehonnut. Miten ihmeessä tällainen tapaus olisi nuoren syy ja miten ihmeessä äidin pitäisi tällaisat hävetä?
Vähän sama kun häpeisi sitä, että lapsi jää auton alle. Elämä vaan on vähän sellaista, että kaikkeen ei voi itse vaikuttaa!!!
Vaikka toki kauhuissani ja järkyttynyt varmasti aluksi olisinkin. Tukisin lastani päätyisi hän mihin tahansa ratkaisuun. Tsemppiä sinulle ja tyttärellesi!
niin silloinhän hän on aloittanut seksisuhteen jo aika paljon aiemmin.
Muistelen omasta nuoruudestani kun ysiluokalla joku pimu tuli raskaaksi, sitä pidettiin kyllä vähän tyhmänä jakorasiana.
Ei se nyt ihan niiiiiiin tavallista ole paneskella 16 vuotiaana ja hommata lapsia.
saavat ensimmäisen lapsen myös teini-iässä. Malli siirtyy sukupolvelta toiselle, surullista.
Ei todellakaan ole tarkoitus, että lapseni saisi lapsia jo 16 vuotiaana. Sen verran tiukkis äiti olen, että pidän huolen, ettei lapseni edes aloita mitään seksisuhteita noin nuorena. Ja älkää väittäkö, etteikö kasvatus merkitse mitään, sillä se jos mikä juuri merkitsee.
mutta kappas, 15 vuotiaana sain ensimmäisen eikä siihen mitään yökyläilyjän tarvittu!
niin silloinhän hän on aloittanut seksisuhteen jo aika paljon aiemmin. Muistelen omasta nuoruudestani kun ysiluokalla joku pimu tuli raskaaksi, sitä pidettiin kyllä vähän tyhmänä jakorasiana. Ei se nyt ihan niiiiiiin tavallista ole paneskella 16 vuotiaana ja hommata lapsia.
yhdestä kerrasta yhden pojan/mihen kanssakin voi jo tulla paksuki, tiesitkö?
...epäonnistuneeksi, muttet sinä sitä ole! Ei noita teinejä voi vahtia ja vierellä koko aikaa kulkea. Itsellläni on juuri 17v täyttänyt tyttö ja kun hän alkoi seurustella ehkäisystä keskusteltiin paljon, annan hänelle rahaa e-pillereihin tai vastaavasti minä tai mieheni haemme ne apteekista, kun siellä muuten asioimme.
Toivon, että mihin tahansa ratkaisuun tyttäesi päätyykin, niin juuri se äidin tuki on tärkein, on joku jonka kanssa voi puhua.
Kovasti jaksamista teille!
aika monenlaista mollaamista mahtuu maailmaan ja tähän keskusteluun. Aina ei kasvatus auta, ei yökylien kieltäminen..
Ja uskon, että 16v voi olla jo valmis äidiksi ja hyvinkin vastuun tuntoinen, riittää kun ymmmärtää, että ite on vastuussa tekemisistään ja elämästään. Ja se ei sulje pois sitä, että auttaa nuorta äitiä. Vanhan sanonnan mukaan on turha itkeä läikkynyttä kermaa. Eli on vaan elettävä tilanteen mukaan, vaikka ei olis toivonu niin käyvän. Tue tytärtäsi, älä syytä itseäsi.
Mä en voi ainakaan sanoa, että mä olisin niin hyvä kasvattaja, ettei mun lapset tuon ikäisenä tekis mitään kiellettyä tai ei suositeltavaa. Siihen tosin menee vielä yli 10v ennen kuin mun lapset on tuossa iässä. Mutta 16v osaa jo tehdä ratkaisuja myös vanhempiaan uhmaten ja jos "rikkomuksista" seuraa sanktioita, osaavat tehdä salaa.
Saatteko oikeesti jotain tyydytystä siitä, että syyllistätte ap:ta ja väitätte, että toisenlaisella kasvatuksella tmv. ei olisi käynyt näin. Herätkää nyt jo oikeesti, 16v ei ole enää mikään vauva, jonka perässä kuljetaan 24h ja kytätään kaikki tekemiset.
Minä tulin raskaaksi ensimmäisen kerran 17-vuotiaana, muutaman kk päästä olin 18v. Vanhempani olivat todella kauhuissaan ja sitä mieltä, että abortti minun on tehtävä. Äitini sai esikoisensa (minut) yli 30-vuotiaana kun oli korkeasti koulutettu. En kuitenkaan halunnut tehdä aborttia ja välit vanhempiini katkesivat. Myöhemmin sain tietää odottavani kaksosia ja raskauden puolivälissä menetin poikaystäväni, hän kuoli auto-onnettomuudessa. Jäin siis totaalisen yksin kaksosten kanssa. Vuosien päästä löysin uuden rakkauden ja hänen kanssaan ollaan yhä yhdessä ja yhteisiä lapsia on viisi.
Nyt kaksoseni ovat 15v ja toinen heistä seurustellut vuoden verran. Ehkäisystä ym. tarpeellisesta on puhuttu. Mutta jos saisin tietää, että jompi kumpi saisi vauvan (kaksoseni ovat tyttö ja poika) niin en kyllä välejä katkaisisi. Luultavasti tuntisin jollain lailla epäonnistuneeni, mutta olisin silti heidän tukenaan enkä näyttäisi heille näitä epäonnistumisen tunteita.
Ap:lle voimia, tärkeintä on, että olet tyttäresi tukena ja kerrot (jos hän haluaa tietää) omasta kokemuksestasi millaista oli tulla nuorena äidiksi. Eikä se minusta ole katastrofi, vaikka tyttäresi päättäisi pitää vauvan, opiskella ehtii myöhemminkin.
Ja onneksi en minä ja tuskin tyttärenikään on niin idiootti, että harrastaa seksiä koulun vessassa!
No ap:n tapauksessa on myöhästä katua kun maito on maassa mutta itse todellakin aion yrittää opettaa lapsilleni, että seksiä ei aloiteta ennen kuin on niin vanha, että on kykenevä myös kantamaan vastuun mahdollisesta lapsesta.
Saatteko oikeesti jotain tyydytystä siitä, että syyllistätte ap:ta ja väitätte, että toisenlaisella kasvatuksella tmv. ei olisi käynyt näin. Herätkää nyt jo oikeesti, 16v ei ole enää mikään vauva, jonka perässä kuljetaan 24h ja kytätään kaikki tekemiset.
Minä tulin raskaaksi ensimmäisen kerran 17-vuotiaana, muutaman kk päästä olin 18v. Vanhempani olivat todella kauhuissaan ja sitä mieltä, että abortti minun on tehtävä. Äitini sai esikoisensa (minut) yli 30-vuotiaana kun oli korkeasti koulutettu. En kuitenkaan halunnut tehdä aborttia ja välit vanhempiini katkesivat. Myöhemmin sain tietää odottavani kaksosia ja raskauden puolivälissä menetin poikaystäväni, hän kuoli auto-onnettomuudessa. Jäin siis totaalisen yksin kaksosten kanssa. Vuosien päästä löysin uuden rakkauden ja hänen kanssaan ollaan yhä yhdessä ja yhteisiä lapsia on viisi.
Nyt kaksoseni ovat 15v ja toinen heistä seurustellut vuoden verran. Ehkäisystä ym. tarpeellisesta on puhuttu. Mutta jos saisin tietää, että jompi kumpi saisi vauvan (kaksoseni ovat tyttö ja poika) niin en kyllä välejä katkaisisi. Luultavasti tuntisin jollain lailla epäonnistuneeni, mutta olisin silti heidän tukenaan enkä näyttäisi heille näitä epäonnistumisen tunteita.
Ap:lle voimia, tärkeintä on, että olet tyttäresi tukena ja kerrot (jos hän haluaa tietää) omasta kokemuksestasi millaista oli tulla nuorena äidiksi. Eikä se minusta ole katastrofi, vaikka tyttäresi päättäisi pitää vauvan, opiskella ehtii myöhemminkin.
vaikka oma tyttäreni on nyt 18-vuotiaana raskaana. Hän on niin vilpittömän onnellinen odotuksestaan ja tulevasta vauvasta, että ei tässä voi mummikaan muuta kuin olla onnellinen. Tytöllä on koulut käymättä, mutta opiskella ehtii tosiaankin koko loppuelämän, lapsi ei sitä estä. Pikemminkin päinvastoin, saattaa motivoida enemmänkin hankkimaan kunnon koulutuksen kun on pienestä vastuussa. Tulen ihan varmasti auttamaan ja tukemaan tulevaa äitiä kaikin mahdollisin keinoin, sillä helppoa ei varmastikaan tule olemaan. Onneksi tytöllä on mukava poikakaveri 20 v. ja hänellä työpaikka ja oma asunto.
lapset tekee juuri niin kun vanhemmat käskee ja ehkäisy ei voi koskaan pettää vaan raskaus on suunniteltu ja jos alaikäisenä harrastaa seksiä on vähintäänkin jakorasia jne. Vähän tämän suuntaisen kuvan olen saanut ketjuja lukiessa. Aina löytyy jotain, jolla kaiken olisi voinut estää tapahtumasta.
Saatteko oikeesti jotain tyydytystä siitä, että syyllistätte ap:ta ja väitätte, että toisenlaisella kasvatuksella tmv. ei olisi käynyt näin. Herätkää nyt jo oikeesti, 16v ei ole enää mikään vauva, jonka perässä kuljetaan 24h ja kytätään kaikki tekemiset.
Minä tulin raskaaksi ensimmäisen kerran 17-vuotiaana, muutaman kk päästä olin 18v. Vanhempani olivat todella kauhuissaan ja sitä mieltä, että abortti minun on tehtävä. Äitini sai esikoisensa (minut) yli 30-vuotiaana kun oli korkeasti koulutettu. En kuitenkaan halunnut tehdä aborttia ja välit vanhempiini katkesivat. Myöhemmin sain tietää odottavani kaksosia ja raskauden puolivälissä menetin poikaystäväni, hän kuoli auto-onnettomuudessa. Jäin siis totaalisen yksin kaksosten kanssa. Vuosien päästä löysin uuden rakkauden ja hänen kanssaan ollaan yhä yhdessä ja yhteisiä lapsia on viisi.
Nyt kaksoseni ovat 15v ja toinen heistä seurustellut vuoden verran. Ehkäisystä ym. tarpeellisesta on puhuttu. Mutta jos saisin tietää, että jompi kumpi saisi vauvan (kaksoseni ovat tyttö ja poika) niin en kyllä välejä katkaisisi. Luultavasti tuntisin jollain lailla epäonnistuneeni, mutta olisin silti heidän tukenaan enkä näyttäisi heille näitä epäonnistumisen tunteita.
Ap:lle voimia, tärkeintä on, että olet tyttäresi tukena ja kerrot (jos hän haluaa tietää) omasta kokemuksestasi millaista oli tulla nuorena äidiksi. Eikä se minusta ole katastrofi, vaikka tyttäresi päättäisi pitää vauvan, opiskella ehtii myöhemminkin.
että lapsen voi synnyttää, mutta antaa adoptioon, jos kokee itsensä liian nuoreksi huolehtimaan lapsesta. Eri asia sitten, kuinka moni siihen pystyy, kun on kantanut ensin lasta sisällään 9kk. Tsemppiä joka tapauksessa teille molemmille :)
saanko kysyä, että millä siitä pidetään huoli, ettei 16v harrasta seksiä??
mutta eipä niitä lapsia voi pöytäänkään sitoa. Seksiähän voi tosiaan harrastaa vaikka keskellä päivää, ei siihen yökyläilyjä tarvita.
En osaa sanoa mitään, sen tiedän etten kannustaisi omaa tyttöä äidiksi tuossa iässä.
ei liity asiaan mitenkään. Nyt kaikki energia tyttären tukemiseen.