Miksi niin moni vanhempi hankkii 3-6 vuotiaille pojilleen...?

Luulet varmasti tekeväsi juuri oikein ja olevasi parempi kasvattaja kuin useimmat muut, mutta väärässä olet. Sinulla on vielä paljon opittavaa.

t. viiden äiti

Jos katson että lapseni lahjaksi saama lelu ei sovellu hänelle niin hän ei leiki sitten sellaisella. Minä olen kasvatusvastuussa ei kukaan kaveri ja minä määritän mikä on sopivaa ja mikä ei.

se kertoo ihan muista taidoista, mutta ei siitä sen enempää.

En sano olevani hyvä kasvattaja, parhaani kuitenkin yritän. Minulla on arvot jotka ohjaavat omaa toimintaani. Jos minusta aseet, hirviöt, pääkallot ei ole pienille lapsille soveliaita leluja niin silloin ei lapseni sellaisilla leiki.

Ihan mielenkiinnosta jos 6v. lapsesi saa syntymäpäivälahjaksi kaveriltaan K18 kummisetä pleikkapelin niin annatko lapsesi pelata sitä kun on kerran saanut sen kaveriltaan?

Tuskin annat tai ainakin niin toivon.

Ihan sama pätee ihan mihin tahansa muuhunkin lahjaan, jos vanhempi ei katso sen soveltuvan lapselleen niin vanhemmalla on oikeus ja velvolisuus ottaa se tavara pois

Luulet varmasti tekeväsi juuri oikein ja olevasi parempi kasvattaja kuin useimmat muut, mutta väärässä olet. Sinulla on vielä paljon opittavaa. t. viiden äiti

Jos katson että lapseni lahjaksi saama lelu ei sovellu hänelle niin hän ei leiki sitten sellaisella. Minä olen kasvatusvastuussa ei kukaan kaveri ja minä määritän mikä on sopivaa ja mikä ei.

Vanhin poika asuu omillaan, on 20 v, hänestä tuli aliupseeri ja hän aloittelee parhaillaan läärärinopintojaan:) Ei hänkään leikkinyt aikoinaan örkeillä tms. Nallipyssy oli jossain vaiheessa, mutta ei mitenkään lempilelu silloinkaan.



Nuoremmat lapset ovat 4 v poika ja 7 v tyttö.



ap

Ei lasta voi oikein pakottaa millään leikkimään. Meillä kyllä toimii se, että jos haluan innostaa lasta kokeilemaan jotain leikkiä (kyllä, katson, että minulla on äitinä jotain tekemistä ohjaamisen kanssa!), menen hetkeksi itse mukaan ja annan ideoita. Joskus juttu sitten ottaa tulta alleen, joskus ei.



Mun vanhempi poikani (nyt 6 v.) ei ole ikinä ollut kiinnostunut örkeistä. Yksi pyjamakin jäi käyttämättä, koska siinä on pelottava kuva. Siis ihan tiikeri vain, mutta jotenkin mielipuolinen katse. Ja ihan kuten ap, olen todella, todella toivonut, että hän löytäisi jotenkin kaltaistaan leikkiseuraa. Ja se EI tarkoita, että halveksin toisenlaisia lapsia. Onhan hyvillä ystävillänikin poikia, jotka ovat aika rajuja, ja silti ystäväni ovat mielestäni ihan hyviä kasvattajia!



Mutta totta on sekin, että kun meille syntyi toinen lapsi (poika silloin 4 v.), alkoi pojan käytös muuttua rajummaksi. Keskenään nykyisin nujakoivat. Mutta toisaalta tässä esikoisessa on edelleen aimo annos pelkuria ;) Ja minusta on jotenkin ihanaa, että hänen lempivärinsä on todella keltainen, eikä mustia juttuja halua...

eikä yhtään robottia, hirviötä tai örkkiä. Eivät ole koskaan olleet sellaisia vailla, joskus katselivat lelukirjasta ja kauhistelivat minulle, että kato äiti miten rumia ukkeleita.Meillä on paljon pikkulego-autoja, pikkuautoja, piirustus ja askarteluvälinetä jne. En kyllä yhtään ole pahoillani,että eivät ole sellaisia örkkejä halunneet, minustakin ne on vaan niin kammottavia.

pojat eivät todellakaan tykkää örkeistä.



ap

Olen pian kolmen lapsen 24 vuotias äiti ja täytyy sanoa että Auts olempas ollut lapsena kieroutunut.Täälä puhuttu että hoidosta saavat mallia ja osaavat sitten kotonakin vaatia..Minä olen kyllä lapsena päättny itse millä leikin ja ne lelut nyt vaan sattui olemaan autoja,mopoja,sotaukkeleita,radio ohjattavia,aseita,sota helikoptereita..en oo kenenkään apua tarvinnut päättämiseen mistä tykkään.. Eikä oo ollut veljiä joilta olisin oppinut eikä naapurin poikia.naapusrissa asu 7 tyttöä ja minulla on yksi sisko ja kaikki pitivät barbeista ja nukeista.Omat poikani ei oo hoidossa olleet ja hyvin osaavat lelut valita hyllystä.. On ÖRKEISTÄ lähtien aina violettiin puhuvaan poniin asti..

Bakuganit on meillä kova sana ja myös legot.

Leluja voi olla laidasta laitaan, mutta lapsen kehitystaso sanelee myös paljon.

Tietyt lelut jää tietyssä iässä pois.

Meillä pojat itse pyytää tiettyjä leluja ja tietävät mitä tahtovat.

Ei sekään nyt kauhean hyvä ole, että 6v. leikit on tasolla 3v.

laittaisi rahojanne leluihin, joista voisi kehitellä kuvailemiani leikkejä? Ostatteko vain leluja, joita lapsenne osaa pyytää ja mankua? Meillä on myös paljon kirjoja, dvd:ä, askartelu-, piirtämis- ja taiteiluvälineitä, karttapallo, mikroskooppi jne. ap

tai jos niin en ainakaan arvostelisi muiden hankintoja.

Sellaiset usein eivät välitäkään mistään "hirviöistä", mutta meidän poika ei ole koskaan pelännyt mitään. Nyt kohta 3 täyttävänä bongailee kirjasta innoissaan mörköjä (Kunnas suosikki), Muumien hahmoista Mörkö ja Hattivatit ovat selkeitä lemppareita. Suu kääntyy hymyyn aina kun nämä tulevat puheeksi tai näkee jossain niitä. Ai juu unohdin listasta lepakot, hämähäkit...toivoin pikkusievää tyttöä mutta tulikin niin poikamainen poika ettei tosikaan :D. Ja vaikken mitään pyssyjä hänen käteensä lyökään, en myöskään teeskentele että maailma pelastuisi sillä ettei yksi pohjoismaalainen poikalapsi saa leikkiä aseilla kun äitinsä on jättänyt Sinkkosensa lukematta...

ne ovat leikkipyssyt, miekat ja roolivaatteet. Isot vesitykit.

Bakuganit, turtles, gormitit, bionicle ja legot. Sekä pleikkari.

Muut lelut saa olla aika rauhassa.

Meillä kaikki lelut jäljellä paitsi vauva lelut.

T.149

sisustuksessa ainakaan mitään pääkalloja ym. ällötyksiä, ovat tyylittömiä ja rumia. Samoin kaikki monsteri, örkki, pääkallo jne. lastenvaatteet.

No vielä vähemmän ymmärrän niitä pääkallokuvioita aikuisilla :x.

Meillä poika tykkää leikkiä eniten autoilla, traktoreilla, eläimillä, tehdä palapelejä, lukea, piirtää, maalata jne. Mutta on sillä myös muutama pyssy ja esim. dinosaurus-ja muita pelottavia leluja.

Pojilla tiettyyn vaiheeseen kehitystä kuuluu ns. mustat leikit, miekkaleikit, pyssyleikit, riehuminen, leikkipainit jne. eikä se ole mitenkään sairasta tai poikkeavaa, päinvastoin. On ihan hyvä purkaa itseään leikeissä, tietysti siten, ettei satuta toisiaan tai itseään. Eli ihan järki käteen...

pojasta kasvaa tyttömäinen ja myöhemmin on sitten herkkä ja älykäs, tasapainoinen ja pärjäävä. Hui kauhistus, kaikki muut lelut paitsi örkit saattavat kasvattaa poikalasta ihan väärään suuntaan elikäs siitä saattaa tulla...voi EI, en voi sanoa ääneen...ei, sanon sittenkin: hömöseksyääli!!!

tahtoisin vähän kommentoida sitä oletusta, että tappelu-örkki-räiskintä- leikkejä leikkivistä pojista tulisi samanlaisia nuoria ja aikuisia.



Oman kokemukseni perusteella tämä ei kyllä pidä pätkääkään paikkansa. Olen seurannut elämäni aikana kymmenien lapsien kehittymistä (Itse olen vasta 25, mutta äiti pph ja suvussa paljon lapsia, joita olen paljon hoitanut :) ).



Siitä, millä lapset leikkivät ja miten, ei todellakaan voi päätellä myöhempää kehitystä. Pikkuveljeni esimerkiksi leikki vain turtleseilla yms, rakenteli pommejaan, järjesteli milloin mitäkin sotakohtauksia jne. Häntä ei voi kyllä miksikään väkivaltaiseksi kusipääksi luonnehtia, on pikemminkin leppoisin nallekarhu mitä on olemassa (vaikka on ulkoiselta habitukseltaan aika körmy).



Myös kaksi empaattisinta ja fiksuinta tuntemaani poikaa (äidin entisiä hoitolaisia) leikkivät pääsäntöisesti pelottavia rymyleikkejä.



Olen myös huomannut sen, että lapset, joilla on eniten ongelmia myös aikuisiällä ovat poikkeuksetta olleet niitä, jotka eivät leikkineet juuri ollenkaan. Sellaisia huomaamattomia kyyhääjiä, jotka tarkkailevat kokoajan valppaina ympäristöään ja aikuisten toiveita ja odotuksia, eivätkä syvenny omiin maailmoihinsa, olivatpa ne sitten prinsessojen tai örkkien.

kinuavat? Eikö olisi parempi ajatella, että mitä he menettävät, kun huone on täynnään sälää, joista syntyy vain sitä ja samaa peloista kumpuavaa tarinaa? "Nykylapset eivät osaa leikkiä!" Näinköhän...?

ap

mutta meidän pojat osaavat leikkiä vaikka heillä on robotteja, örkkejä, lohikäärmeitä ja ties mitä kammotuksia värikkäästi sisustetussa (!) huoneessaan.

Nyt leikkivät gogoilla ja gormitilinnalla. Heillä kuuluu olevan siinä äiti-, isä- ja lapsigogoja. Tuokin leikki muistuttaa lähinnä tyttöjen nukkeleikkejä, puitteet vaan on erilaiset. Siellä autetaan ja hoidetaan toisia gogoja ja välillä käyvät eväsretkellä tai seikkailumetsässä mutta välillä myös taistelevat.

Meillä on myös iso laatikollinen puisen junaradan osia taloineen, kasveineen ja ihmisineen. Silläkin usein leikkivät. Paljon ns. kehittäviäkin leluja meiltä löytyy. Eivät ne örkit niitä pihalle potki =D

Viimeksi eilen pojat tappelivat kuka saa nukuttaa pehmoleluaan nukenvaunuissa. Päätyivät kuitenkin laittamaan pehmonsa vierekkäin sinne vaunuun ja peittelivät hienosti. Sitten taas juoksivat miekat tanassa.

Sinulla, ap on hyvin omituinen käsitys poikien leikeistä ja maailmasta.

Vesipyssyn saattaisi huolia, mutta tappaminen ei taida olla hänellä oikein verissä. Ötököitäkin pyydystää ja päästää vapaaksi ulos.

ap

taas taitaa olla luontainen metsästäjä. Oli muistaaksen 3-vuotias kun hyppi pehmohämähäkkinsä (iik!!) päällä ja selitti sitten pikkuveljelleen että 'syö tämä nyt, nyt tämä on hyvä syötäväksi'.

3-vuotias oli siis metsästänyt, tappanut ja valmistanut ruoaksi hämähäkin. Tuohon aikaan hänellä oli muutenkin tapana kokkailla mielikuvitusruokia, yleensä kalaa tai kakkuja. Tuo hämähäkki oli vähän erilainen ruoka =).

5-vuotiaana samainen poika rakensi pk:ssa narunpätkästä ja tikuista 'talitintinmetsästysaseen'. Kovasti kyseli minulta osaanko valmistaa talitintistä ruokaa sitten kun hän semmoisen saa metsästettyä.

Itse näen tuon niin, että lapsi opettelee pitämään huolta perheestään hankkimalla ruokaa.

Nykyään on kuitenkin sitä mieltä että parhaat ruoat löytyy pitseriasta :p

Ja hyvin kehittävät riehumistaistelut ja kunnon nahistelut ja painiottelut joka ainoa päivä, vaikka millä välineillä..

Ymmärrän ap:n pointin, vaikka hän esittikin asiansa hieman kärjistetysti.



Tuttavaperheen 6v pojalla on suurimmaksi osaksi bioniclejä ja kaiken maailman örkkejä ja hänen kaikki leikit ovat tappelua ja tappamista. Jos joskus ehdotetaan esimerkiksi pikkuautoilla leikkimistä, niin nekin vain murskaa ja ajaa toistensa yli... Joskus hän leikkii dinosauruksilla, mutta nekin vain syö ja tappaa toisensa... En ole koskaan kuullut hänen leikkivän nätisti siten, että leikeissä tapahtuisi jotain muutakin kuin tappelua, väkivaltaa, tappamista.



Itse muistan lapsuudestani, kun meitä ankarasti kiellettiin, että ketään ei saa tappaa, eikä niin saa sanoa. Muistan kun pelattiin commander keenejä, niin veljeni kanssa hihkuttiin toisillemme ''tuhoa se kettu'' meillä puhuttiin siis tuhoamisesta ja nyt täytyy myöntää että mielestäni on kauhean kuulosta jos lastenhuoneesta kuuluu ''tapa se'' huutoja. Onko se oikeasti lapsen kehityksestä jotenkin pois jos kielletään leikkimästä tappoleikkejä? Ja ettei nyt kukaan pääse takertumaan, niin kuolemaa ei mitenkään meiltä pimitetty vaan se oli ihan luonnollinen asia, toisin kuin tappaminen.

Tasapuolisesti hankittu kaikenlaisia leluja, ja sisustus on neutraalia mutta lapsille sopivat väritykset jne.