Miksi niin moni vanhempi hankkii 3-6 vuotiaille pojilleen...?

Tuollaiset pojat sulattavat sydämen.

vanhemmat eivät tee mitään, jotta leikit monipuolistuisivat. Samat lapset eivät näytä saavan autoleikeistäkään paljoa muuta irti kuin kaahailun, kolaroinnin ja rikkomisen. Örkkileikessä urahtelevat ja huutavat yksinkertaisia juttuja esim "pakoon!" Miksi leikkiin ei kuulu normaali keskustelu ja yhdessä oppiminen? Miksi leikki ei hio taitoja, joita tarvitaan aikuisten maailmassa? ap

Ihan pikkuarvaus, että nämäkin lapset voivat yksin/kaksin leikkiä rauhallisemmin/pitkäkestoisemmin jne. Kun kaverukset tapaavat, tuppaa pienillä ja isommillakin innostus lyömään päälle ;)

yhdessä vanhempien kanssa. Ohjattua harjoittelua vain mahdollisimman paljon ja lapsen vapaa mielikuvitusleikki minimiin. Sillä saadaan kyllä aikaiseksi hyvin menestyviä ja vanhempien mieleisiä lapsia, mutta luovuuden ja omaehtoisen toiminnan kehitys jää puolitiehen, samoin vapaan leikin puute vie lapselta keinot käsitellä tunteitaan. Lapsi tarvitsee vapaata leikkiä.

Olen siis Fletcherin kanssa kyllä samaa mieltä vapaan leikin tärkeydestä. Mutta. Minä kyllä vedän jossain vaiheessa rajat siihen, miten "vapaata" leikki saa olla. Esim. jos mitään muuta kuin tappojuttuja ei leikitä, puutun asiaan. Juttelen poikien kanssa ja tuon esiin arvomaailmaani, johon ei kuulu jatkuva väkivalta ja räiske.

Ikkunani alta kulkee jatkuvasti naapurin 7 v poika, jolla on nyt ollut viimeiset kaksi vuotta täydet jenkkiarmeijavarusteet päällä päivittäin. Poika kulkee asearsenaalinsa kanssa "ampumassa" muita lapsia päivät pitkät. Varmaan on pojan mielestä kivaa ja vapaata, mutta jos oma lapseni alkaa harrastaa samaa, on keskustelun paikka ja ohjaan poikaa hellävaraisesti muihin puuhiin, koska meidän kotimme arvoihin ei sovi JATKUVAT sotaleikit.

Eli kaikkea kohtuudella meidän perheessä. Myös vapaan leikin valvontaa tarvitaan, eikä kaikkia leluja tarvitse vanhempien hyväksyä kotiinsa ollenkaan.

Minä olen naapureitten mielestä kontrollifriikki, koska en anna tulla pihallemme kuula-aseitten kanssa. Poika on mankunut tasaisesti jotain hempatin konekivääriä kosk anaapureillakin on. Siinä menee rajani. Samat pyssyt ja kiväärit ns. rehelliset aseet joita 70- luvullakin käytimme inkkarileikeissä- ne ovat ok. Mutta yhtäkään modernia joukkotuhoasetta jäljitelevää kapinetta meille ei tule.

61.

sitä pyssykeskustelua nyt tässä. Ap paheksui örkkejä ja hirviöleluja ja kehuu kuinka hänen poikansa leikeissä poliist aina pidättää tuhmat. Ei meilläkään ole suosittu kaupallista örkkikrääsää, mutta toki jotakin on kertynyt. Ja pojat leikkivät taisteluja, räjähdyksiä, kolareita. Linnoja rakennellaan, mutta aika usein ne sitten myös pmmitetaan tennsipalloilla mäskäksi. Junaradoille on kiva laittaa kaksi junaa menemään niin, että jossain vaiheessa ne törmää...



Lasten vapaaseen leikkiin kuuluu myös se anarkia ja hajottaminen ja rajojen testaaminen. Jos siinä on äiti vieressä koko ajan lässyttämässä, että ei saa rikkoa ja laita rosvo vankilaan että se muuttuu kiltiksi, ei leikki aja tarkoitustaan. Toki jotkin rajat pitää aikuisten pitää ja tarkkailla, että leikki pysyy ns. terveen rajoissa. Tappamispuheita minä en ole hyväksynyt, ja tietysti aina välillä muistutan että OIKEA sota on kauhea asia. Pojat (nyt jo koululaisia molemmat) vastaavat aina "joo joo äiti, kyllä me tiedetään, mutta tää onkin leikkiä" :-)

mihin suuntaan lapset jotenkin menevät sellaisilla leluilla, joilla leikitään kovaäänisesti sisällä, leluhahmon hyökätessä toisen päälle aiheuttaakseen tuhon, täytyy olla räiskintää sekä kovaa menoa ym.



Lapset ovat lapsia, pojat ovat poikia -silti lapsuus on alku tulevaan. Näkee ja kuulee, kuinka pienenä oikeasti ei ketään haluta tappaa, mutta leikeissä saattaa kuulua - Nyt tää tappais ton toisen ja tää toinen pääsis...Tappamis-sana saattaa tulla aivan spontaanisti leikeissä.



Lapsen mielikuvitus, voi jäädä aika suppeaksi joissain leikeissä. Jotkut valmiit lelut asettavat odotuksia kuinka niillä leikitään. On myynnissä, vaikka sellaisia valtavia pyssyjä, kovaäänisiä ja tehokkaan näköisiä, lelupuukkoja, pistooleja vyössä jne. Lapsi voi tehdä näitä itsekin kepeistä ym.



Kun lapsi pitää muovipyssyä kädessään ja tähtää kaveria, jonka tiedetään lysähtävän leikkiin kuuluvana juttuna "saatuaan osuman", niin vähän kyllä pistää silmään, onko ihan pakko tähdätä ihmistä, vaikka leikistä on kyse. Voisihan "ampua" vaikka villieläimiä viidakon keskellä itsepuolustukseksi, mutta koska mielikuvitusta ei ole kehittynyt laajemmalti, leikitään sitä yleisintä, mitä pyssyillä tehdään.



Lapset pitävät ammunnasta, jousimmunta esim. imukuppinuolilla maalitauluun on hyvä vaihtoehto. Pisteitä voi laskea jne. Meillä oli useamman pojan mielileikki lapsena, vanhempana lienekö jousiammunnasta lähtöisin, kun yhdellä pojista on mm. kunnan mestaruus Darts-tikanheitosta.

että poikani saisi kaverin, jonka kanssa leikit menisivät yksiin! Tähän asti on ollut turhauttavaa huomata, että ulkona tavattu kiva kaveri lähinnä rikkoo lapseni tavaroita meillä leikkiessään! Riittää, kun kysyn vanhemmalta, että mitkä ovat hänen lapsensa suosikkileluja/leikkejä ja osaan varautua näkemään taas yllätyksettömän lastenhuoneen... Tapa leikkiäkin sen jo kertoo!



Minunkin mielestäni vapaa leikki on tärkeää. Vanhemmat tarjoavat virikkeellisen ympäristön ja leikkivät lapsen kanssa joskus, jotta lapsi tulisi uteliaaksi ja kekseliääksi uusien lelujen käyttöön otossa. Kunpa lapseni saisi kaltaistaan seuraa!



ap

on ihana kirkaan värinen huone, jossa kaikenlaisia pelejä ja vehkeitä, enkä koskaan ole ohjannut häntä minkään hirviöiden, robottien tai merirosvojen ääreen. Mutta kuinkas on käynytkään??! Poika itse RAKASTAA niitä ja haluaa leikkiä roboteilla ja hirviöillä. Ei meillä vieläkään niitä juurikaan ole, mutta poikapa kehittä niitä sitten itse, vaikkapa legoista. Sama juttu on aseiden kanssa. En missään nimessä halua hankkia hänelle leikkiasetta, mutta poikapa askarteli sellaisen kaverinsa kanssa paperista. Pojat on poikia!

ja leikkiä lapsesi kanssa niillä, jotta hänen mielikuvituksensa ja kekseliäisyytensä kehittyisi ja hän oppisi niillä leikkimään. Sitten voisivat leikit muiden kanssa sattua paremmin yhteen ja lapsesi saisi tärkeää harjoitusta sosiaalisissa taidoissa ja yhteisleikeissä. Kertomasi mukaanhan lapsesi ei varsinaisesti leiki mielikuvitus- ja roolileikkejä vaan rakentaa ympäristöjä. Vastavuoroinen leikki tosiaan harvoin onnistuu ilman harjoitusta, mutta lapsesi on vielä niin pieni, että aikaa oppimiselle on.

Minunkin mielestäni vapaa leikki on tärkeää. Vanhemmat tarjoavat virikkeellisen ympäristön ja leikkivät lapsen kanssa joskus, jotta lapsi tulisi uteliaaksi ja kekseliääksi uusien lelujen käyttöön otossa. Kunpa lapseni saisi kaltaistaan seuraa!

ap

itelläkin lasten huoneissa vaaleat (kerma ja vsininen) seinät, huonelakut valkoisia. leluina on kaikkea mahdollista (niitä örkkejä ja robottejakin muutama). Ja AIVAN järkyttävä jatkuva riehuminen päällä, kun 3 poikaa painii, pelaa palloa, hyppii huonekaluilta, kiipeilee yms yms. että eipä taida olla väreistä tai leluista kiinni, luonne on luonne.

Lapset leikkii omasta vapaasta tahdostaan niillä leluilla jotka kokee mieleisiksiin? Jos lapsi tykkää pelailla ja rakennella niin miten tuo ei ole vapaata? Lapsi valitsee rakentamisen ihan samalla tavalla kuin örkeilläkin leikkimisen...

Minun poikani leikkii ihan siksi nätisti legoilla ja junaradoilla, koska ei ole sitä seuraa! Uskoisin että mieli muuttuisi jos saisi kaverin. Mutta kun ei ole! Kaikki asuu niin kaukana ettei usein nähdä.

Eikä kyllä tulisi mieleenkään alkaa määräämään lapsen leikkien kulkua. Mielikuvitusta pitää löytyä :)

aina halveksutaan poikia?

Tämä ei todellakaan ole ensimmäinen kerta, yleensä aiheena tosin on poikien meluisuus ja fyysinen aktiivisuus.



Tuolla jo jonkun poika pukeutuu prinsessaksi ja sehän on taas sitten niiiiiin ihanaa.

Miksi poika on hyväksyttävä vasta kun on käytökseltään ja olemukseltaan tytön kaltainen?

Mitä jos annettaisiin poikien olla poikia?

Että 4-vuotiaana tämä minunkin poikani leikki vielä autoilla ja junaradoilla, mutta kyllä rupesi kaikki muut jutut kiinnostaa 5-vuotiaasta eteenpäin. Että Ap saattaa olla kyllä ihmeissään, kun hänen poikansa yksi kaunis päivä tuo kotiin paperista askartelemansa örkin tai tappovehkeen.

on ihana kirkaan värinen huone, jossa kaikenlaisia pelejä ja vehkeitä, enkä koskaan ole ohjannut häntä minkään hirviöiden, robottien tai merirosvojen ääreen. Mutta kuinkas on käynytkään??! Poika itse RAKASTAA niitä ja haluaa leikkiä roboteilla ja hirviöillä. Ei meillä vieläkään niitä juurikaan ole, mutta poikapa kehittä niitä sitten itse, vaikkapa legoista. Sama juttu on aseiden kanssa. En missään nimessä halua hankkia hänelle leikkiasetta, mutta poikapa askarteli sellaisen kaverinsa kanssa paperista. Pojat on poikia!

ja leikkiä lapsesi kanssa niillä, jotta hänen mielikuvituksensa ja kekseliäisyytensä kehittyisi ja hän oppisi niillä leikkimään. Sitten voisivat leikit muiden kanssa sattua paremmin yhteen ja lapsesi saisi tärkeää harjoitusta sosiaalisissa taidoissa ja yhteisleikeissä. Kertomasi mukaanhan lapsesi ei varsinaisesti leiki mielikuvitus- ja roolileikkejä vaan rakentaa ympäristöjä. Vastavuoroinen leikki tosiaan harvoin onnistuu ilman harjoitusta, mutta lapsesi on vielä niin pieni, että aikaa oppimiselle on.

kehittää rakentamalla? Silloinhan voi tehdä ihan mitä vaan!

Täytyykin niitä ostaa viikonloppuna pojalle, kun on jo 6-v. Josko tykkäisi niillä leikkiä enemmän kuin mätkiä siskonsa nukkeja!

aina halveksutaan poikia? Tämä ei todellakaan ole ensimmäinen kerta, yleensä aiheena tosin on poikien meluisuus ja fyysinen aktiivisuus. Tuolla jo jonkun poika pukeutuu prinsessaksi ja sehän on taas sitten niiiiiin ihanaa. Miksi poika on hyväksyttävä vasta kun on käytökseltään ja olemukseltaan tytön kaltainen? Mitä jos annettaisiin poikien olla poikia?

aina halveksutaan poikia?

Tämä ei todellakaan ole ensimmäinen kerta, yleensä aiheena tosin on poikien meluisuus ja fyysinen aktiivisuus.

Tuolla jo jonkun poika pukeutuu prinsessaksi ja sehän on taas sitten niiiiiin ihanaa.

Miksi poika on hyväksyttävä vasta kun on käytökseltään ja olemukseltaan tytön kaltainen?

Mitä jos annettaisiin poikien olla poikia?

Meillä vanhin poika on fiksu ja älykäs 15v, joka on saant leikkiä poikien leikkejä niin paljon kuin on halunnut. Uskonpa että kahdesta nuoremmasta tulee ihan samanlaisia, en ymmärrä miksi pitäisi pojan olla kuin tyttö? Kyllä pojilla pehmoleluja on, mutta enemmän niitä ne örkit kiinnostaa ja asia on ihan normaali.

Raisa Caccatoren Pelastakaan pojat tai Jari Sinkkosen elämäni poikana. Kun näitä lukee, niin ymmärtää, että kaikenlainen räiskiminen, räjäyttäminen, tappeleminen yms. vain kuuluu poikien mieheksi kasvamiseen eikä sitä pitäisi rajoittaa.

Miksi täällä aina halveksutaan poikia? Tämä ei todellakaan ole ensimmäinen kerta, yleensä aiheena tosin on poikien meluisuus ja fyysinen aktiivisuus. Tuolla jo jonkun poika pukeutuu prinsessaksi ja sehän on taas sitten niiiiiin ihanaa. Miksi poika on hyväksyttävä vasta kun on käytökseltään ja olemukseltaan tytön kaltainen? Mitä jos annettaisiin poikien olla poikia?

Sellaisia me vaan ollaan...