Lue keskustelun säännöt.
Oikeastiko ihmiset on näin pinnallisia???
17.09.2009 |
Luin tuota ketjua, jossa mies lähtenyt lapsettomuuden takia ja oikeasti yllätyin miten moni sanoi ymmärtävänsä tätä miestä ja että itsekin jättäisi puolisonsa, jos eivät voisi saada lapsia. En voi ymmärtää tätä, oikeastiko olisitte valmiit hylkäämään hyvän suhteen ja puolison vain siksi, että saisitte lapsia? Entä jos käykin niin, ettette saa seuraavassa suhteessakaan lapsia, harmittaako siinä vaiheessa, että jätitte edellisen?
Minä en voisi kuvitellakaan jättäväni miestäni lapsettomuuden takia. Meillä oikeastaan on tavallaan tätä jouduttu miettimään, sillä minä sain muutama vuosi sitten tietää, että en välttämättä saa tulla raskaaksi kun kerran, ei välttämättä tuota yhtäkään kertaa, sillä raskaus saattaisi olla minulle hengenvaarallinen. Lopullinen päätös selviää vasta myöhemmin. Olemme miehen kanssa keskustelleet tästä, sillä molemmat olemme haaveilleet vähintään 4-5lapsesta, mutta nyt oltais ikionnellisia siitä yhdestäkin. Toisaalta, jos emme sitä saa niin ero ei kyllä tule sen takia. Sitten ryhdymme joko sijaisperheeksi ja/tai menemme adoptiojonoon.
Ja miten joku oikeasti voi ymmärtää tuon toisen ketjun ap:n miestä, joka oli sanonut, ettei jättäisi lapsettomuuden takia ja kun se sitten osui kohdalle niin teki juuri toisin kun oli luvannut. Minusta jos tuo mies olisi rakastanut tätä ap:ta, niin hän olisi suostunut mm. pariterapiaan ja vasta sen jälkeen olisi keskustellut asiallisesti, mikäli olisi kokenut, ettei voi elää suhteessa, jossa ei saa biologista lasta.
Kommentit (39)
Kun mieheni kanssa tavattiin, kävi nopeasti selväksi, että hän on todella lapsirakas ja perhekeskeinen ihminen. Asia rupesi minua hieman vaivaamaan, koska itse elin " villiä nuoruutta ", enkä lainkaan ollut vielä ajatellut perheen perustamista. Ja jos olinkin, niin minun tuleva perheeni olisi ollut varsin pieni. Mieheni myös sanoi suoraan, että haaveilee ainakin kolmesta lapsesta.
Häneen kaikesta huolimatta rakastuin ja naimisiin mentiin. Jossain vaiheessa alkoi lasten hankinta tulla ajankohtaiseksi.
Jos olisin saanut tietää etten koskaan saisi lapsia, niin voisi olla että minä olisin ollut se, joka olisi eroa ehdottanut. Olisinko voinut elää miehen kanssa, jota en koskaan voisi tehdä täysin onnelliseksi? Tietäisin aina sisimmissäni, että mieheni haluaisi omia, biologisia, lapsia, joita minä en hänelle voisi antaa. Mieheni ei koskaan voisi elää sellaista elämää, josta on aina haaveillut?!
Tällä en nyt halua missään tapauksessa ap pahoittaa sinun mieltäsi. On ihanaa, että te voitte elää asian kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä löytyi diagnoosi lapsettomuuteen miehestä, enkä häntä jättänyt lapsettomuuden takia. Tuloksettomissa hoidoissa käytiin reilut 7 vuotta. Ero tuli myöhemmin ihan muista syistä.
Monesti mietin kuitenkin suhteen lopettamista lapsettomuuden vuoksi, ikinä en olisi ääneen mennyt hänelle sitä sanomaan. Mietin silloin että mitä jos mies vaikka rakastuisi toiseen kun oma hedelmällinen ikä olisi jo ohi ja olisi liian myöhäistä. Kaduttaisi taatusti.
Miehellä oli aikaisemmasta suhteesta lapsia ja jos tuo liitto olisi jatkunut, olisin varmaan jossain vaiheessa katkeroitunut. Äidiksi tuleminen on ollut kuitenkin haaveeni jo ihan nuoresta asti.
Nykyisin olen kahden lapsen onnellinen äiti.
1. lasten pykääminen 2. lasten kautta eläminen Kun tämän muistaa niin ymmärtää miksi niin moni aaveemamma on valmis jättämään miehensä jos ei tältä lapsia saisi.
kun saa jonkun miehen nalkkiin ja elää sitten tämän kautta hysteerisessä krampissa ja prinsessasadun opit mielessä.
puhetta lasten hankkimisesta ja molemmat halunneet lapsia jne, mutta sitten syystä tai toisesta käy niin, että kohtaa lapsettomuus (yhteiseloa takana monia vuosia) enkä tarkoita, että jompi kumpi ei haluaisi vaan että raskaaks tulo ei onnistu normaalisti tai ei ole ollenkaan mahdollinen. Tässäkin tapauksessa jättäisit puolisosi ja etsisit toisen, jonka kanssa mahdollisesti saisit luonnollisesti lapsia tai sitten et saa tämänkään kanssa luonnollisesti.
ap
Minusta ainakin puoliso hankitaan juur niitä lapsia ajatellen. Muutenhan sitä voisi elää yksikseenkin ja tapailla vaan miehiä huvikseen mutta puoliso valitaan juuri perheenperustamismielessä. Ja minusta se on ihan luonnollista. En pidä perheen perustamista pinnallisena touhuna ollenkaan. Lapsissa on kovat työ ja huoli, ei niiden kanssa helpolla pääse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaan ne ovat näitä äitiyteen hurahtaneita nuoria naisia ja tämä hurahdus aiheuttaa näköalattomuutta. Jos kysyy että kumpi on tärkeämpi, mies vai lapsi ja joku vastaa että kumpikin yhtä tärkeitä tai vielä pahempaa, vastaa että mies, niin johan on siinä huono ihminen! Tunneköyhä, kovasydäminen, julma, sairas nyt vähintääkin.
Tämmöisiä ovat av-mammat. Mutta se on vain vaihe elämässä. Kunhan lapset vähän kasvavat, niin sitten helpottaa.
nämä jutut nyt ovat muutenkin ihan satuja. Kaikki mammathan täällä ovat rikkaita kotiäitejä joilla on rikkaat miehet ja kaikki täällä ovat juristeja ja ekonomeja ja lääkäreitä jotka tienaavat 5 tonttua kuussa:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloituksessa piti siis vielä lukea, tämän joku jo mainitsikin, että onkohan tämä mielipide/ajatusmaailma vallalla vaan täällä av:lla? :-)
ap
mutta kuulostaapa kummalliselta. Jätätkö puolisosi, jos hän joutuu pyörätuoliin, neliraajahalvaantuu tai sairastuu vakavasti? Sama asia, koska tuossa tilanteessa joutuu toinenkin osapuoli luopumaan monesta omasta haaveestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kyllä minä olen niin itsekäs ihminen että saattaisin jättää mieheni jos hän neliraajahalvaantuisi tai sairastuisi vaikkapa skitsofreniaan. Olemme puhuneet tästä ja mieheni tietää etten minäkään odota hänen jatkavan suhdetta minun kanssani mikäli minulle tapahtuu jotain peruuttamatonta.
Syöpä, lapsettomuus tai pyörätuoliin joutuminen eivät silti vielä ole minun mielestäni sellaisia asioita, joiden takia minä jättäisin.
Ensimmäinen viesti osui villakoiran ytimeen. Ei todellakaan kannata tulla tänne vauvapalstalle, tuoreiden äitien kanssa juttelemaan lapsettomuudesta. Moni kirjoittajista on just siinä vaiheessa, että lapsi on koko maailma, ja koska lapsen kanssa ollaan koko ajan intensiivisesti tunnetasolla läsnä, myös muihin asioihin suhtaudutaan hyvin tunnepitoisesti. Sä kysyt nyt asiaa teoreettiselta tasolta ihmisiltä, joille pelkkä ajatus siitä, että ei olis tätä omaa lasta, aiheuttaa paniikin.
Ennen lasta minäkin olisin ollut valmis pohtimaan tällaista. Nyt kun toi lapsi on tossa, ja tärkeämpi kuin minä, mieheni tai kukaan muu ihminen tässä maailmassa, mä en vaan voi edes kuvitella, että en olis saanut häntä. Tämä ei ole ollenkaan loogista, mut mä en enää äidiksi tultuani ole kyennyt keskustelemaan lapsista teoriatasolla, en vaan kykene siihen kun. :)
Joten kannattaa laittaa toi aloituksesi jollekin muulle palstalle. Vaikka olihan sulla tietenkin joku syy tulla just vauvapalstalle...mä vaan en käsitä, mikä se on. Turhaa pahoitat mielesi, tällä aloituksellasi. Tämä kun kuitenkin on just se paikka, jossa kaikki toivoo sinunkin saavan kokea äitiyden jonain päivänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja adoptiojonoon "meneminen" ei vielä mitään ratkaise. Adoptiolapsen saa ehkä noin joka 10. joka on ensin sinne jonoon hyväksytty.
Ykkönen kirjoitti hyvin
Ensimmäinen viesti osui villakoiran ytimeen. Ei todellakaan kannata tulla tänne vauvapalstalle, tuoreiden äitien kanssa juttelemaan lapsettomuudesta. Moni kirjoittajista on just siinä vaiheessa, että lapsi on koko maailma, ja koska lapsen kanssa ollaan koko ajan intensiivisesti tunnetasolla läsnä, myös muihin asioihin suhtaudutaan hyvin tunnepitoisesti. Sä kysyt nyt asiaa teoreettiselta tasolta ihmisiltä, joille pelkkä ajatus siitä, että ei olis tätä omaa lasta, aiheuttaa paniikin. Ennen lasta minäkin olisin ollut valmis pohtimaan tällaista. Nyt kun toi lapsi on tossa, ja tärkeämpi kuin minä, mieheni tai kukaan muu ihminen tässä maailmassa, mä en vaan voi edes kuvitella, että en olis saanut häntä. Tämä ei ole ollenkaan loogista, mut mä en enää äidiksi tultuani ole kyennyt keskustelemaan lapsista teoriatasolla, en vaan kykene siihen kun. :) Joten kannattaa laittaa toi aloituksesi jollekin muulle palstalle. Vaikka olihan sulla tietenkin joku syy tulla just vauvapalstalle...mä vaan en käsitä, mikä se on. Turhaa pahoitat mielesi, tällä aloituksellasi. Tämä kun kuitenkin on just se paikka, jossa kaikki toivoo sinunkin saavan kokea äitiyden jonain päivänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ajatuksella lukenut aloitukseni olisit sen tiennyt kysymättäkin. Meille ei välttämättä koskaan tule yhtäkään lasta ("vika" minussa), jos lääkärin lopullinen päätös on tuo.
ap
otsikosta sain sen käsityksen, että kyse on jostain materiasta tai muusta tyhjänpäiväisestä!
syvä tarve tulla äidiksi. Perustarve kuten syöminen. Olemme kuitenkin vain eläimiä vietteinemme.
Minusta ainakin puoliso hankitaan juur niitä lapsia ajatellen. Muutenhan sitä voisi elää yksikseenkin ja tapailla vaan miehiä huvikseen mutta puoliso valitaan juuri perheenperustamismielessä. Ja minusta se on ihan luonnollista. En pidä perheen perustamista pinnallisena touhuna ollenkaan. Lapsissa on kovat työ ja huoli, ei niiden kanssa helpolla pääse.
ettei voida saada lapsia luonnollisesti.
jos itsessänne olisi ollut vika, niin täällä itkisitte.
Ja kyllä sen on kestävässä suhteessa oltava se kumppani tärkeämpi kuin mahd tulevat lapset.
Jos on erimieltä niin auts.:/
Sitten kun ovat syntyneet niin voi olla tärkeempiäkin...'
Jos mut aiheesta jätettäisiin, niin huikkaisin vaan että ei selvästikkään ollut rakkauden arvonen, ja olisi suhde poikenut joka tapauksessa, kerta ei rinta rinnan kulje kanssani mahd ongelmia.
Minun mieheni sanoi diagnoosin kallistuessa minuun, että kyllä me tästä yhdessä selviämme vaikka mitä kävisi. Ja että jos tästä selvitään, niin selvitään mistä vain. Ihana mieheni:)
No niin siinä sitten kävi ettemme tule koskaan onnistumaan, mutta meillä on toisemme ja hyvä niin.
Onneksi minulla on järkevä mies!
Älkää puhuko asioista mistä ette ymmärrä mitään.
ja lapsi ei ole mikään itseisarvo vaan rakkauden hedelmä. Näin ainakin ideaalitilanteessa.
Minä en jättäisi miestä lapsettomuuden takia, sen takia kyllä jos tämä ei jostain syystä haluaisikaan lapsia.