Lue keskustelun säännöt.
Mitä ajattelit, kun näit ensimmäisen kerran vauvasi?
17.09.2009 |
Tuli toisesta ketjusta mieleen, että ehkeivät ne ensimmäiset ajatuksetkaan siitä omasta vastasyntyneestä ole aina niin poliittisesti korrekteja. Itse voin tunnustaa, että ensimmäinen ajatukseni nähdessäni oman tyttäreni oli "Voi ei, miksi tuo on niin ruma?"
Tästä spontaanista reaktiosta olen tuntenut syyllisyyttä ja murehtinut ensimmäisen hetkemme alhaisia ajatuksia. Eihän se nyytti nyt kaunis ollut, verisenä ja turvonneena, eikä lainkaan sen näköinen mitä olin kuvitellut tai 4D-ultrasta nähnyt. Nenä oli lytyssä, enkä tunnistanut hänessä yhtään omaa tai puolisoni piirrettä.
Toki turvotus laski parissa päivässä ja lapsi on nyt vanhempana kaunein ja ihanin pieni tyttö maan päällä, enkä tätä ammoista ajatustani tule kenellekään livenä koskaan paljastamaan :)
Kommentit (61)
Jesh - tyttö! (kuopuksesta - huom. esikoinen on poika)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
neljän synnytyksen jälkeen ovat olleet "Anna mun lasit!", koska olen todella likinäköinen enkä olisi nähnyt koko vauvaa muuten.
Siitä vauvan näkemisestä en muista yksityiskohtia kenenkään kohdalta, muistan vain, että yhtä ihania ovat olleet jokaikinen!
ensimmäinen ajatus, että se on tyttö!!! Toivoin nimittäin molemmista kovasti tyttöä, mutta kaikki sanoivat raskausaikoina vauvojen olevan poikia, siksi olin niin iloisesti yllättynyt sukupuolesta. Esikoisesta ajattelin lisäksi, että onpa se karvainen, hänellä oli ihan mielettömän suloiset peikkotupsut korvissakin! :) Myöhemmin tuo karvoitus kyllä hävisi. ;D
ensimmäiset ajatukset olivat että ompa se niin pieni ja sulonen(2780g/48cm)...mies ihmetteli ekana kuinka noin valmis vauva voi tulla kohdusta.pikkusisko sanoi, kun tuli sairaalaan kattomaan, että näyttää ihan sammakolta :)
ihan kaasuissa ja muutenkin poissa pelistä. En oikein muista tarkkaan. Ihmettelin vain. Sitten kun vauva oli rinnalla enkä nähnyt kasvoja kunnolla, tuli huoli downista, kun nenä ja silmät näytti olevan niin lähellä toisiaan. Kyselin mieheltä, onko se normaali. Pikku hiljaa aloin kai käsittää että nyt se on peruuttamattomasti tuossa.
Alun hämmennyksestä huolimatta vahvasti kuitenkin kiinnyin vauvaan päivässä tai parissa. Välillä piti oikein itkeä vähän, kun se oli niin suloinen ja rakas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"onko sillä kaikki hyvin? tossa se nyt on, toi on todella meidän vauva, ainakin näyttää terveeltä/normaalilta."
sen jälkeen sain rinnalle ja se oli ihanaa :)
Mutta poika vietiin samantien elvytykseen.
Ehdin nähdä hänet vain vilaukselta, oli veltto ja valkoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nauroin että ompa hassun näkönen. Olin ilokaasupöllyssä. Ja kokeilin heti että onko päässä aukiletta :P
Toinen oli erilailla pöljän näkönen, leveä pää ja harteikas.
voi olla punainen tukka ja noin paksut huulet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja todella vaikea loppuraskaus, lapsi syntyi kiireellisellä sektiolla: "Ei voi olla totta, nyt se on ohi ja me ollaan molemmat hengissä!"
suoraan pois, nenä-nielu imettiin tyhjäksi koska syntyi vihreästä vedestä.
Eka ajatus, kun hänet kapaloituna tuotii viereeni oli:
Älä nyt vaan rupea itkemään, ei mul oo mitään hajuu mitä pitää tehdä! (kitisi hetken) ja että ompas Baby born -nuken näköinen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
.. niin ihmeissäni kuinka niin ihana poika sieltä tulla tupsahti syliini. :)
Esikoisen aikaan (poika): "Kai se selviää!!??" (vietiin sinisenä ja velttona juoksujalkaa vastasyntyneiden teholle, jossa Luojan kiitos tokeni hetimiten kun oli röörit putsattu!)
Toisen aikaan: "Ihana miten virkeä, suloinen, ja vauhdikkaan oloinen vauva, ompas eri näköinen kuin veljensä!"
Kolmas: "On se tyttö, vitsit ihan saman näköinen kuin nuorempi isoveljensä :D"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Se onkin poika!" :) Olin aivan ällistynyt, miten valmis ja kipakka pakkaus sieltä syntyikään - ja miten helposti! Oliko se tässä?! Mitä ihmettä?!
Olin koko raskausajan (kaikkien mielestä mulla oli tyttömaha) jotenkin elänyt siinä mielikuvassa että mulla kasvaa mahassa tyttö. Kun se olikin poika, olin ihan ihmeissäni. Aivan onnessani ja haltioissani tosin, olinhan salaa toivonut esikoiseksi poikaa... :)
Ja se miten lapsi huusi kurkku suorana heti synnyttyää, heristi nyrkkejään ja oli kertakaikkisen sähäkkä tapaus.. Se oli ihmeellistä. Kun sain hänet syliini, hän tuijotti minua suuret mustat (syvän tummansiniset) silmät selällään ja olin aika... Noh. Sanaton. HÄn vaikutti niin viisaalta (kuulostaa typerältä) ja valmiilta.. Niin ihmiseltä. Olin odottanut jotain tuhisevaa säälittävää riepulaista, ja sainkin vauvan joka vaikutti vastasyntynyttä "vanhemmalta"..
Kyllä siinä vilisti ihmeellisiä ajatuksia päässä. Huhhuh :)
"Se onkin tyttö" Siinä oli ensimmäiset sanani kun näin esikoiseni!
Poika tuijotti tummilla syvänsinisillä silmillään jotenkin niin viisaasti ja valmiina. Ihmeellinen tunne.
"Se onkin poika!" :) Olin aivan ällistynyt, miten valmis ja kipakka pakkaus sieltä syntyikään - ja miten helposti! Oliko se tässä?! Mitä ihmettä?! Olin koko raskausajan (kaikkien mielestä mulla oli tyttömaha) jotenkin elänyt siinä mielikuvassa että mulla kasvaa mahassa tyttö. Kun se olikin poika, olin ihan ihmeissäni. Aivan onnessani ja haltioissani tosin, olinhan salaa toivonut esikoiseksi poikaa... :) Ja se miten lapsi huusi kurkku suorana heti synnyttyää, heristi nyrkkejään ja oli kertakaikkisen sähäkkä tapaus.. Se oli ihmeellistä. Kun sain hänet syliini, hän tuijotti minua suuret mustat (syvän tummansiniset) silmät selällään ja olin aika... Noh. Sanaton. HÄn vaikutti niin viisaalta (kuulostaa typerältä) ja valmiilta.. Niin ihmiseltä. Olin odottanut jotain tuhisevaa säälittävää riepulaista, ja sainkin vauvan joka vaikutti vastasyntynyttä "vanhemmalta".. Kyllä siinä vilisti ihmeellisiä ajatuksia päässä. Huhhuh :)
"Se onkin tyttö" Siinä oli ensimmäiset sanani kun näin esikoiseni!
"meinasit rääpäle tappaa minun vaimoni."
"meinasit rääpäle tappaa minun vaimoni."
Tämä sai minut herkistymään jostain kumman syystä. Osoittaa ainakin, että vaimosi on sinulle rakas, miten olet kantanut huolta tilanteesta ja aitoa miehistä vaistoa suojella rakkaintaan.
(Tai sitten olen niin raskaushormooneissani, että kaikki liikuttaa. :D )
Kun olin nähnyt kamalia unia että mahassa oli kaikkea koiranpennuista dildoihin... Niin normaali ihmisvauva oli ihana helpotus :-)
1. poika: Luojan kiitos tämä on nyt ohi. Ja taivaan kiitos lapsi on hengissä. Olen ihan loppu. Ei enää koskaan tällaista.
2. poika: Luojan kiitos tämä on nyt ohi. Ja taivaan kiitos lapsi on hengissä. Olen totaalisen loppu. Ei enää koskaan tällaista.
Rajut synnytykset, imukupit molemmissa, molemmissa lapsi jumissa ja sykkeet romahtivat. Niin.... ja kivunlievitystä en sitten saanut vaikka olisin halunnut.
esikoisesta: Tässäkö tämä nyt on? (hieman hölmistyneenä)
kuopuksesta: vihdoin ohi... ...ai vitsi kun oot söpö!