Nuoret ja lapsettomuus "gallup"

En osaa enää edes kirjoittaa. Ei nyt ole 25 vaan 27 tai 28 yrityskierto meneillään. En osaa enää edes laskea! Ylihuomenna aion testata. Pelottaa ihan älyttömästi, jos näistä clomifeneista ei ole ollut hyötyä. Tosin voihan olla että hyöty näkyy vasta myöhemmin.



Emaema, käyn psykoterapeutilla 2krt viikossa. Oli hieman vaikeampi lapsuus/nuoruus. Mieheeni tutustuttuani päätin pistää kaiken uusiksi ja onnistuinkin siinä. Elämässä on asiat nyt oikein hyvällä mallillaan, mutta että piti vielä alkaa kärsiä lapsettomuudesta.. Se syö paljon pois sitä, mitä olen ehtinyt rakentaa. Ei siinä ettenkö olisi jo täysin vakaa. Mieli vaan ei ole niin positiivinen kun voisi olla. Asiat kuitenkin muuttuu kunhan se plussa pärähtäisi...

Minä olen 21 vuotias nuori naikkonen, ja mieheni on 23 vuotias.. Ollaan yritetty saada lasta vähän vajaa vuosi, mutta vielä ei ole tärpännyt :(

Minä hakeuduin lääkäriin epäsäännöllisten kuukautisten takia, ja siinä samalla tiedustelin, mikä voisi olla vikana kun ei onnistu. Sitten otettiin verikokeita, ja eilen tehtiin munasarjojen ultra. Kyllä vetäs mielen alas, kun mulla todettin PCO. Oikean puoleinen munasarja on ilmeisesti täysin pois laskuista, lääkärin mukaan siellä ei näy mitään elonmerkkejä, ja vasemman puoleinen munasarja yrittää epätoivoisesti toimia. Sain nyt reseptin noihin Clomeihin, ja juuri äsken tilasin todella ison kasan ovulaatiotestejä, ja raskaustestejä. Minua pelottaa myös todella paljon ettei nuo Clomit auta. :( Vaikea yrittää pysyä positiivisena, ja olla stressaamatta.. Mutta nyt vaan täytyy odottaa kuukautisia, alkaa napsimaan pillereitä, ja tarkastella josko sen ovulaation saisi noilla aikaan, että olisi edes jonkinlaista toivoa..

Eipähän tuottanut tulosta ensimmäinen clomifenkierto. Nyt toista viedään ja pelottaa että sekään ei tuo plussaa testiin.



Aika kurja olo, kun nyt tässä kuussa todella moni tuttu synnyttää. Ja joulukin lähestyy. Kolmas joulu lapsettomana.



Mitä teille kuuluu?

Täällä kaivataan päivä päivältä kipeämmin omaa nyyttiä syliin! On niin vaikea ajatella positiivisesti tai toteuttaa varmasti hyvää tarkoittavia neuvoja: "Älä stressaa asiasta, jos lopetat sen ajattelun, niin tulet heti raskaaksi."



Hoitoihin meneminen askarruttaa. Jo 2v. yritystä takana mutta tutkimuksiin meneminen tuntuu niin lopulliselta. Olenko valmis kuulemaan tutkimusten tulokset? Haluanko mieluummin elää edes pienessä toivossa(ollaaha me vielä nuoria) lapsesta?



Miten kunnalliselle pääsee tutkimuksiin tai mitä perustutkimukset maksavat yksityisellä? Miten teillä muilla nuorilla lapsettomilla on varaa hoitoihin? Omasta mielestäni ne summat kuulostaa tähtitieteellisiltä, kymmeniä tuhansia euroja..



Lukisin mielellänne teidän omia muistojanne tutkimuksiin hakeutumisesta ja hoitojen alkutaipaleelta.



Meillekin tulossa kolmas lapseton joulu..

Toissapäivänä syntyi siskoni poika, rakas kummipoikani :) Pitkästä aikaa onni käväs meilläkin, mutta nopeasti se mielen matalaksi vetäs :/ Olen onnellinen kyllä siskonpojasta, mutta on tähän kahteen päivän tosiaan kyyneleetki kuuluneet, eikä suinkaan onnesta. Koska on meijän vuoro?

Yli 2 pitkää vuotta.. Kolmas joulu ilman vauvaa :`(

Mahdollisuuksien mukaan olemme päättäneet, ei tähän kiertoon, mutta seuraavaan (joulukuun alussa) kokeilla ekaa inseminaatiota. Enää ei jaksa yrittää luomuna ja häätkin tuntuvat sivuseikalta. Tahdon niin kovasti olla äiti!!

Perjantaina syntyi mieheni parhaan kaverin vauva, eli hänen kummilapsensa ja lauantaina siis heti perään siskonpoikani. Ja pian muutaman kk päästä miehen sisko saa toisen lapsensa. Ja jopa Johanna Tukiainen on raskaana! onko tämä enää reilua.

Koskaan ei ole kyllä olo ollut näin maassa, mietinkin, kuinka kauan tätä jaksaa.



Tässä mun tuntemukset taas.

Mites te muut jakselette?

Hei kaikille!



Me olemme mieheni kanssa yrittänyt lasta noin 3vuotta.Olen kyllä muutamia kertoja tullut raskaaksi mutta kaikki on mennyt alkuvaiheessa kesken. Olen aijemmin ollut clomifen kuurilla mutta siitä ei tulosta. Nyt ollaan sitten oltu pari vuotta ilman mitään hoitoja ja nyt ollaan sitten taas aloitettu.

Nyt tänä aamuna lääkäri määräsi taas Clomifen kuurin viideksi päiväksi ja sitten kahtena päivänä pitää pistää Menopur lääkettä. Eli Ma-Pe:clomifen ja La-Su:menopur. Ensiviikon Maanantaina pitää sitten mennä lääkäriin taas hän tutkii silloin uudestaan.

Nyt kaipaisin kokemuksia tällaisista hoidoista?

Miten muilla on hoidot tepsiny?

Tämä Menopur on aivan uusi asia minulle en ole koskaan ennen edes kuullut tällaisesta.Onko muilla ollut apua kyseisestä lääkkestä?



Kiitos vastauksista jo etukäteen!

Toinenkaan clomikierto ei tuonut plussaa. Ensi viikolla alkaa sitten kolmas. Neljä kiertoa syön näitä ja jos ei täsmää, on inseminaatio luultavimmin edessä.



Aika järkyttävää kyllä että Tukiainenkin on raskaana!!

Me saatiin lähipäivinä verikokeiden tulokset, käytiin siis hepattiiti ja hiv testit ottamassa, että päästään inseminaatioon. Molemmilla puhtaat paperit, onnesta :D no se oli ihan odotettavissakin kyllä siis!

Nyt odotellaan seuraavia menkkoja ja niiden jälkeisiä ovulaatiota :) Eli silloin päästään inssiin sitten :) Pidetään peukkuja että tuottas tulosta. Siitä eteenpäin en tiedä jos ei kolmella inssillä vauvaa tule :/ kai se on keinohedelmöityksiin/koeputkihedelmöityksiin vielä mentävä, sitten en tiedä. No eipä ole enää kuin hieman yli 1,5v kun pääsee adoptiojonoon :)

Olo on kyllä ihmeen toiveikas inssin suhteen, mutta pelottaa että saa pettyä kerta toisensa jälkeen. Mutta ehkä se positiivinen ajattelu auttas enempi ku negatiivinen :)

Ihana oli viimein löytää kohtalon tovereita. Me ollaan avopuolisoni kanssa yritetty lasta reilu kaksi vuotta, vaan ei veilä kuulu mitään. ehkäsy jätettiin sillon pois kun tiedettiin että ei se kaikilla onnistu sormia napsauttamalla ja tässä sitä ollaan, meidän kohdalla on se tilanne. :/



Mulla ikää pian 22v ja tuntuu todellakin sille että läheiset, tutut ja tutun tutut saa lapsia, mutta mä en. Pelkään että kohta huomaa että on aikaa menny ja ikää pian enemmänkin.

Nyt tilasin ovulaatiotestejä, aijemmin kerran oo kokeillu, mutta ei oo niissä mitään näkyny. Nyt tilasin sit digitaalisen, ajattelin että josko siinä varmemmin näkysy, ei tarviis sit epäillä mitään. En tiiä mitä sit sauraavaks!!?

Meillä plussattiin 2h sitten :)) ilman hoitoja siis alkunsa on nyt sitten saanu! Aivan uskomatonta!



Toivoa siis on! älkää milloinkaan luovuttako! Olen varmasti hengessä mukana ja seuraan palstaa siltikin! Tiedän mitä käytte läpi, vaikka meijän vuoro oli nyt :) Onnea ja tsemppiä teille kaikille!

Vuosi sitten mieheni kanssa alettiin keskustelemaan vakavasti lapsen hankkimisesta, ja jätettiin ehkäisy kokonaan pois,- asenteella et tulee jos on tullakseen.



Reilu puol vuotta meni, eikä merkkejäkään raskausdesta. Eikä kyllä ole tullut menkkojakaan. Tosin olin melko varma etten tule raskaaksi ilman hoitoja, kun reilu puoltoista vuotta sitten mulla todettiin pcos.



No, viime kesänä otin yhteyttä paikkakuntani neuvolaan, ja varattiin sitten aika hoitajalle ja samalla tapasin sitten lääkärinkin.



Keskusteltiin aiheesta, ja multa otettiin papa-koe siinä sitten.

Lääkäri laittoi lähetteen labraan veri- ja virtsa näytteisiin. Verikokeet oli ok, mutta virtsasta ilmeni, että olin saanut klamydia-tartunnan. Miehelläni oli myös, ja ne on nyt hoidettu kuntoon.



Aikamme sitten odoteltiin, eikä neuvolasta alkanut kuulua mitään.

Otin sitten asiakseni soittaa sinne, ja selvittää että mitä nyt tapahtuu vai tapahtuuko mitään, kun ei kerta minuun oo otettu mitään yhteyttä pitkään aikaan.



Neuvolan täti vaan sano jotain tähän suuntaan, että: " Yrittäkää nyt vielä vaan kokeilla iteksiään raskautumista, kun täällä ei nyt ole vakituista lääkäriä, eikä tiedä kuka lekuri tulee seuraavaksi, ja noin.." -Vaikka ties ettei se luultavasti onnistu ilman hoitoa.



Kyllä vaan turhautuminen nous melko roimasti tuon puhelun jälkeen.

Sitten loppu puhelussa se käski ottamaan yhteyttä terveysasemalle ja hoitamaan asian sen omalääkärini kanssa.



Soitin sitten sinne vastaanottoon, ja sain lekurin soittoajan kahen viikon päähän. -Eli taas lisää odottamista. Toiveet kyllä nous, et vihdoinkin jotain tapahtuu.



No, sitten kun tää lääkäri soittaa mulle, niin se vaan kysyy, et Mitäs asiaa sulla oli. Kerroin sitten et missä mennään, ja se sitten sano vaan et "en oo lukenu koneelta noita sun tietoja, ja et mun pitäis selvittää tää asia sen neuvolan lääkärin kanssa!

Sanoin kyllä melko suoraan selvät sävelet sille lääkärille ja hyvä etten alkanu itkemään siinä puhelimessa..



Sitten se lupas henkilökohtaisesti hoitaa asian, ja soittaa sille neuvolan lääkärille, että ottaa muhun yhteyttä.



Sitten seuraavan päivänä se neuvolan lekuri soitti mulle, ja varattiin aika pari viikkoa eteen päin.

Kävin siellä sit juttelemassa jonku vartin verran asiasta, ja se sitten laittoi lähetteen KYS:iin.



KYS:istä tuli vastaus, että aika on varattu toukokuulle 2011. Mukana oli myös spermanäyte purkki, ja se on toimitettava labraan viikko ennen sovittua aikaa, että näyte kerkeää varmistua.

Puolvuotta on odotettava, taas (!!!) mun mielestä melko pitkä aika....



Tässä projektissa on menny nyt noin puol vuotta, kun otin ensimmäistä kertaa yhteyttä neuvolaan.

Mun mielestä hiukka turhan kauan..



Musta on alusta lähtien tuntunu siltä', ettei mua oteta siellä tosissaan ollenkaan. Koko ajan ovat vaan kyseenalaistaneet mun todellista halua tulla äidiks, ja onko musta siihen ja et pitäiskö sitä nyt kumminkin siirtää eteenpäin ja noin, yms.



Ilmeisesti sen takia et oon joskus sairastunut masennukseen, ja erehtynyt hakemaan apua siihen...tiedoissa kun se lukee, niin aina se otetaan esille kun on lääkärissä käyntiä. Oli tyyliin kyseessä kurkkukipu taikka unettomuus..

Siitä saa näköjään kärsiä sitten loppu elämänsä.

Kukaan ei ota tosissaan..

'

Pakko päästä vähän purkamaan ajatuksia tänne, tai muuten hajoo pää.



Viimesen puol vuotta oon päivittäin vaan toivonu hartaasti tulevani raskaaks, ja äidiksi tulemisen tunne on vaan vahvistunut päiväpäivältä.



Tuntuu kuin multa haluttais riistää koko lapsen hankkiminen, kun kukaan ei tee mitään et asiat etenis. Ihan kuin olisin yksin koko jutussa.

Mulla pitäis olla ihan hiton hyvät perustelut noille,et miks haluan lapsen. Joka ikinen kerta kun oon ollu tekemisissä hoitajien/lääkärin kanssa, niin aina saanu selittää ja perustella uudestaan ja uudestaan miks haluan lapsen.



Olen nyt 21,ja tiedän kyllä että mulla olis aikaa hankkia se lapsi myöhemminkin, mutta oon sen verran vanhanaikainen (ja muutenkin), et mun mielestä ja mun miehen mielestä, lapset tulis hankkia nuorena.



Jotenkin vaan alkaa tuntemaan ittensä huonoks ihmiseks...ihan kun en ois ansainnukkaan lapsia ollenkaan..



Olis mukava kuulla miten muilla on mennyt odotuksen odotus, ja onko se ollut sellaista mitä on odattanut sen olevan?



Meikäläisen odotus ainakin on ollut paljon rankempaa mitä odotin sen olevan.

Monet itkut on saanut kyllä itkeä..

Mutta toivoa parempaan on vielä jäljellä.

Hei! Ajattelin liittyä tänne. Elikkäs olemme, mä 23v. ja mieheni 26v., avopari. Olemme yrittäneet lasta vuoden. Mulla todettu PCO eikä menkkoja ollenkaan moneen vuoteen. Aloitin joskus puoli vuotta sitten VHH:n ja laihduin 30kg, nyt normaali painossa, aloitin myös salilla käynnin. Nyt kaksi kuukautta sitten tuli yhdet luomu menkat, mutta seuraavia ei ole vielä tullut.



Pääsimme lapsettomuushoitoihin julkiselle puolelle. Eka käynti takana ja tutkimukset alkoivat. Kierron kartoittaminen. Nyt odotetaan jos menkat alkavat itse(lääkäri epäili että tulevat) tai sitten sain terolutteja jos ei ala. Ajattelin aloittaa ne vasta tammikuussa kun tulemme thaimaasta kun on joulu ja reissu niin ei kuitenkaan pääsisi tutkimuksiin. Toivon kyllä että menkat alkaa tai että raskautuisin jo ennen.



Nyt on jo rinnat kipeät ja vihloo välillä kovasti mahasta/kyljestä. Mutta luulen että vaan toiveajattelua. Teen varuiksi testin viikon päästä ennen hepatiitti rokotusta.



Tälläinen tarina meillä, lasta haluamme molemmat todella paljon. Toivoa ei olla vielä menetetty.



Paljon plussatuulia kaikille! :)

Keskenmenonhan me luultavammin sitten saatiin :(

Eilen alkoi verinen vuoto, illalla tuli kivut ja aamulla kahta kauheammat kivut. Verta tulee ihan kuin olisi menkat ja kivutkin sen tapaisia, ehkä ainaki ajoittain voimakkaammat ja kivuliaammat. Menin lääkäriin ja sain lähetteen "isoon sairaalaan" ultraan. Siellä todettiin että todennäköisesti keskenmeno, kohdun ulkopuolinen raskaus tai sitten että olen paljon aikasemmassa vaiheessa raskautta kuin luultiin, piti olla 7.viikko. Jälkimmäinen vaihtoehto lääkärin mukaan epätodennäköisin, muttei pois suljettu.

Raskaushormonia ei kehossani ollut paljoakaan, kohdussani oli pieni pussukka, josta ei voinut sanoa muuta kuin että en ainaka ole tai ole enää vkolla7. :(

Ylihuomenna menen verikokeisiin, katsotaan onko hormonin määrä noussut tai laskenut ja vkon päästä on kontrolliultra, onko kaikki siis tullut ulos vai onko siellä eloa.

Että näinkin voi siis käydä. Eli olemme lähtöpisteessä taas. Positiivista on se että ainaki tulin raskaaksi vihdoinkin. Paskaa se että minut ultrannut lääkärikin sanoi että todennäköistä on ettei me saada lasta ilman inseminaatiota tai muita hoitoja. Pitää saada karsittua ne huonot siittiöt pois, ettei mun elimistö ota niitä ja käy näin uudestaan :(

Fiilikset on todella paskat, mutta toivoa en vieläkään heitä pois, en vielä.

Kävin toteamassa tänään että keskenhän se oli mennyt. Kivut yltyivät sietämättömiksi. todennäköistä että tuulimuna.

kuumeenkin sain kaupanpäälle. 39astetta, todennäköisesti johtuu influensasta. meen aamulla lisätutkimuksiin. mutta että täällä taas.

eipä kannata nuolasta ennen ku tipahtaa. :(

yritystä nyt siis takana noin 26,5kk elikäs 2v 2kk ja 15pvä.

30kk takana ja pari tuntia sitten napsahti vahva plussa kolmannesta clomikierrosta testiin. Olen sekaisin onnesta ja totaalisessa shokissa.



Nyt pelkään emaeman kokemuksen vuoksi. Olen niin pahoillani emaema!

Voi Emaema, en voi edes kuvitella kuinka pahalta täytyy tuntua. Kun on kerennyt jo iloita ja ihmetellä, luulla, että nämä huolet nyt olisi vihdoinkin takana. Voimia nyt sekä fyysiseen että henkiseen palautumiseen..! Ihmeitä on tapahtunut ennenkin, eihän siihen loppujen lopuksi tarvita kun yksi terve siittiö. Ja jos raskautuminen on jo kerran onnistunut, niin on sentään toivoa! Tsemppiä.



Ellenille, Onnea plussanneelle! Vaikka varmasti on vaikea uskoa, että se vihdoinkin voisi olla totta, niin yritä! Ja koita nauttia raskausajasta työntämällä pelkoja syrjemmäksi..



Meillä laitellaan joulua ristiriitaisin tuntein. Tollaset juhlapyhien ajat on aina kaikista vaikeimpia, kun on aikaa omille ajatuksille, surulle ja tuskallekin. Kun joulu vielä lisäksi on niin voimakkaasti lasten juhla..

En ihan kaikkia tämän ketjun viestejä lukenut, mutta mitä nopeasti katsoin, niin "mukava" tietää ettei ole ainut...



Ne lukuisat kerrat, kun menkat aina alkoivat.. Se tunne on niin sydäntä raastava.



Mun tilanne on hieman poikkeava, sillä mulla on jo kaksi tervettä lasta. Molemmat raskaudet alkoivat lähes heti ja sujuivat oikein hyvin. Mikä siis voi olla tällä kertaa vikana? Tätä kolmatta rakkauden hedelmää on yritetty ihan tosissaan jo vuoden verran. On ollut kaiken maailman nettilaskurit varmoista päivistä ja ovulaatiotestejä jne. Mutta ei. Mikä nyt yhtäkkiä voi olla vikana... En olisi ikinä voinut kuvitella olevani tällaisessa tilanteessa!



Ollaan aina puhuttu miehen kanssa, että "laitetaan silloin ja silloin lapsi alulle, niin siitä tulee sitten kiva jouluvauva... :)" Voi jeesus! On kyllä jouluvauvat aika kaukana tästä tilanteesta.



Olen tietysti maailman onnekkain, että mulla on kaksi tervettä ja ihanaa lasta. Nyt todella ymmärrän, ettei se ole itsestään selvyys! Mutta silti. Se yksi vielä puuttuu. Päässäni on aina ollut se ajatus, että olen kolmen lapsen äiti. Ei siitä ajatuksesta voi noin vain luopua. Meidän perheestä puuttuu yksi ihminen. Se on tuolla jossain enkä saa häntä syliin...



Olemme nuoria ja perusterveitä, ei tupakoida, ei juoda...

Hei kaikki.



Päätin vihdoin kertoa meidän tarinan tälleen julkisesti.



Minä ja mieheni jätimme ehkäisyn pois 2005 kesällä ja päätimme että lapsi saa tulla jos on tullakseen, yritys ei ollut mitään erityistä eikä me kytätty oviksia tms. ennen kuin vuosi oli kulunut. Keväällä 2006 päätimme yrittää lasta ihan tosissamme ja käytimme jopa ovulaatio testejä. No tätä jatkui vajaan vuoden tuloksetta mutta emme vielä huolestuneet paljoa sillä ajattelimme että olemme vielä nuoria, minä silloin 24 ja mies 27. Pidimme pientä taukoa aktiiviseen yrittämiseen ja aloitimme kunnollisen yrittämisen uudestaan vasta 2008 kesällä.



2009 tammikuussa tuli ensimmäinen + tikkuun ja olimme tietysti riemuissamme ja kerroimme heti perheelle ja tuttaville että meille tulee lokakuussa 2009 vauva. Helmikuussa se raskaus päättyi keskenmenoon ja uutta ei sitten aktiivisesta yrityksestä huolimatta kuulunut seuraavaan reiluun puoleen vuoteen. 2009 vuoden lopulla menimme miehen kanssa testeihin selvittämään oliko kaikki kunnossa ja muutaman kuukauden jälkeen ei mistään testistä löytynyt mitään vikaa.



Päästiin kuitenkin inseminaatio hoitoihin heti helmikuussa 2010 ja niitä tehtiin peräti 4, kaikki ilman tulosta. Sitten tuli kesä tauko ja päätimme ettemme aloita koeputki hoitoja ennen syksyä. Kesällä yritimme luomu lasta mutta ei tärpännyt.



Elokuun lopulla odottelimme minun kuutautisten alkamista jotta voisimme sopia seuraavaa käyntiä lapsettomuus klinikalle. Kuukautisia ei kuitenkaan tullut vaan raskaus oli alkanut ihan luomuna ilman yrittämistä (pientä ironiaa sillä olin jo itse täysin luopunut toivosta että saadaan oma lapsi).



Nyt siis raskaus jo yli puolessa välissä ja uskaltaa vihdoin huokasta helpotuksesta kun kohdussa temmeltää se pieni ja ulrassa terve poika vauva.



Itse kävin läpi 2 vuoden rankan masennuksen keskenmenon ja lapsettomuuden takia ja vasta rv. 18 tietämillä uskalsin oikeasti jo vähän iloita tästä raskaudesta. Nyt kun poika potkii ja saatiin tietää että kaikki näytti ultrassa hyvältä uskaltaa jo kertoa asiasta muille.



Lapsettomuus jätti kyllä pahat arvet jälkeensä joita edes onnistunut raskaus ei ole täysin korjannut. Se avuttomuuden tunne mitä joutuu läpikäymään on täyttä tuskaa kun haluaisi niin kovasti saada pienokaista mutta sitä ei vaan kuulu eikä sille mitään voi itse tehdä.



Kovasti tsemppiä kaikille.

Mitä mahtaa JL09 tai emaemalle kuulua?



Ei tämä lapsettomuus koskaan niskalta katoa. Lähipiirin vahinkoplussa tekee tajuttoman pahaa.



T.rv 10+0

Meille ei mitään uutta. Ekat menkat keskenmenon jälkeen juuri tänään loppuneet, eli ovulaatiota ruvetaan kohta testaileen, että pääseekö tässä kierrossa vihdoin inssiin.

Jotenkin toivoa löytyy vieläkin, mutta toisaalta alkaa oleen henkisesti niin lopussa, ettei jaksas enää. En tiiä, ollut vähän matalalentoa viimeset pari vkoa. Onnesta edes siskonpoika piristää :)