Nuoret ja lapsettomuus "gallup"

Meillä on nyt hieman jäänyt asiat "retuperällä", eli emme ole tehneet asioiden eteen juuri mitään, kuin yrittäneet perinteisellä konstilla. Oli hieman shokki molemmille avomieheni todella huono sperma jo tässä iässä. Eikä asiaa helpota että saamme maksaa 500e eikä tietenkään takuita ole että hedelmöitys onnistuu apukonstillakaan. Eli asia on jäänyt roikkumaan.



Tänään, koin shokin. Rakas siskoni, juuri täyttänyt 18v, ilmoittaa olevansa raskaana.. pillereitä on syönyt sekä kumia käyttänyt, eli tuplavahinko.. voiko enempää ironiaa olla. Tiedä kuinka kauan jaksan.

Miten täällä menee ihmisillä? Plussia tullut testeihin?



Itsellä rajua väsymystä, oksettaa ja edes lempiruoat eivät maistu. Tosin menkkamaista kipua välillä, eli ehkäpä se täti tulee kylään..

pahoittelut.

Heips kaikille :)



Ei ole plussaa kuulunut tai näkynyt :/

Toissapäivänä kävimme nyt vihdoin lapsettomuusklinikalla. Keskustelimme vähän ja mut ultrattiin, kaikki näytti olevan niinkuin pitääkin eli noin päällisin puolin kaikki mulla ok, siis munasarjoissa ja kohdussa. Tänään kävin verikokeissa, katsotaan keltahormonin määrä ja joku muu, mitä en nyt muista :/ Seuraava askel on sperma-analyysi, joka tehdään ensi vuoden puolella, koska nyt klinikka menee 2viikon joululomalle. että tälläistä meillä :)



Mites muilla?

Emaema, julkisella vai yksityisellä puolella? Kauanko teillä kesti lähetteen tekemisestä lapsettomuusklinikalle, että saitte ajat?



Minut on ultrattu yksityisellä, mutta kaikki oli ok. Sitten en tiedä mitä verikokeet näyttäisivät ja miehen testit.. Tuskallista kun silloin lapsettomuusklinikalta tuli kirje, että lähete on vastaanotettu mutta aika lähetetään perässä eikä aikaa näy. Missä se viipyy?



Ei plussaa näy eikä kuulunut täälläkään..

Me mentiin suoraan yksityiselle, löydettiin klinikka jonne ei tarvitse mitään lähetettä tai aikaisempia tutkimuksia, riittää kun lasta ei vaan näy. Soitin ajan ja sainkin sen heti viikon päähän siitä. Oli todella nopeaa ja muutenkin ihania ihmisiä siellä. Ne verikokeet kävin kyllä otattaan ihan terveyskeskuksessa ja niiden pitäisi tulla ensi viikon alussa, lähetän ne klinikalle ja sitten odottelen että klinikka palaa joululomaltaan, että voin varata sen sperma-analyysin ukolle. Se analyysi onkin sitten ratkaiseva, että mitä seuraavaksi.

Mutta nyt kun tietää että on tarkka suunnitelma asian suhteen, niin kyllä lasti on keventynyt. Tottakai kalvaa asia vieläkin, ja ainahan hoidoistakaan ei ole apua, mutta toivon parasta..

oòòaan suhteellisen nuoria vielà,minà 27v ja mies 31v. Nyt eritààin aktiivista yrittàmistà takana 2vuotta,pelkàstààn 1keskenmeno jouluna 2008..sen jàlkeen ei mitààn.

Olen kovasti yrittànyt pààstà gynen ja yleislààkàreiden kautta lapsettomuuspolille tutkimuksiin,mutta turhaan vaikka ultrassa lòytynyt pco,taaksepàin kààntynyt kohtu,joka myòs normaalia pienempi,myòs kohdun seinàmàt nàytti turhan ohuilta,eli ei kuulema pysty edes kiinnittymààn kunnolleen jos niikseen tulee...

clomi kuuri takana viime kesàltà..

ihmettelen vain et miten on mahdollista kun oon lukenu tààltà noita tarinoita,et jo 6kk yritàmisen jàlkeen jotkut pààssy tutkimuksiin/hoitoihin??

aika outoa...

tosiaan,itse tottunut siihen ettà lapset tehdààn nuorena,yleensà alle 30v....ja nyt alkaa tuntumaan,ettà jos ei 2010 synny,unohdan koko homman.=/ henkisesti niin turhan rankkaa tàmà toivominen ja oireiden seurailu ja pettyminen.

minulla on esim.ystàvàtàr,sinkku,joka juoksee kylillà ja làhes joka toinen kk sitten itkee kun "mua pelottaa et oon raskaana.."kerran tokasin et "ok,synnytà se ja anna meille".siitàkòs suuttu.ei jotenkin vaan kukaan tajua kuinka riipii sisintà tàmà.hònkin tietàà varsin hyvin meidàn tilanteen...

Meillà mies ei hyvòksy adoptiota tms,mutta pitàà myòs oikeutenaan saada biologisen lapsen.(johtuen syntyperàstààn).. vàlillà kun jutellaan saa verenpaineen nousemaan niin korkealle...mieleen tulee aika ajoin tàytyisikò laskea menemààn,niin varmasti jo ensi vuonna ainakin hànellà olisi oma kààrò..

blaa..

tàssà nyt tuli selitystà,mutta lukekoon ken jaksaa =)

Täytyy yrittää pysyä vaan positiivisena ja vahvana!



...Hankalaa se toki on: meillä miehen äiti esitteli ihastuneena vauvavaatetta, jonka oli ostanut jo valmiiksi.



Soittelin ja piinailin lapsettomuuspoliklinikkaa. Sanoivat että ajan pitäisi tulla ehkä vuodenvaihteessa ja sitten itse aika olisi helmikuulle. Toivottavasti.



Ehkäpä vuosi 2010 on suotuisa ja tuo meille kaikille rakkaat nyytit kotiin. :)

Huh meillä huomenna miehellä sperman analyysi, eli klinikalle menee antamaan näytteen, miestä vähän jännittää :) Samalla ukko vie mun verikokeiden tulokset sinne, kertovat hänelle samalla niiden tulokset. Ne oli vissiin siis tulos siitä että ovuloinko. Huomenna siis jännä päivä meillä :) Saadaan ainaki selville onko miehessä mitään vikaa, spermahan kun kertoo jo paljon. Sitten tiedetään mihin kannattaa panostaa tutkimuksissa. Jos mies on terve, niin multa tutkitaan munajohtimet, ettei niissä ole tukosta tms. Sitten varmaan seuraava vaihe joko lääkkeet tai keinohedelmöitys mieheni spermalla tietty :)

Jos miehen sperma on "huonoa" sieltä poimitaan hyvä siittiö joka laitetaan muhun, ja se on mun mielestä sitten koeputkihedelmöitys, korjatkaa jos olen väärässä :)

Muistaakseni tuo koeputkihedelmöitys maksaa kelan korvauksien jälkeen n.1500e ja tuo keinohedelmöitys oli noin 300e tai alle. Huominen siis jännä meille :)



Ilmoittelen huomenna missä mennään!

voimia kaikille ja toivotaan todellakin että tänä vuonna meillä kaikilla olisi ne nyytit sylissä

Emaema, ihan hemmetisti tsemppiä teille kummallekin huomiseen! Varmasti kaikki menee hyvin ja "toivottavasti löytyy joku helposti korjattava ongelma".



Huh, tänään olen vaihteeksi taas niin turhautunut ja pohjattoman surullinen. Miksi ihmiset saa vahinkolapsia?

Hyvin meni eilinen. Näyte saatiin ;) Nyt sitten odotellaan noin 2viikkoa tuloksia. Vähän on jännää, mutta onpa jotain mitä odottaa vaikka tietty olisi mukavampaa jos samantien saisi tietää. Niistä mun verikokeista ne ei ollut miehelle mitää sanonut, eli niistäkin tulee varmaan kotiin sitten "suomennos", kun siinähän ne tulokset mun kädessä oli, mutta lääkäri kun en ole niin en niistä mitään tajunnut :)



Mutta parin viikon päästä sitten lisää taas :)

kyllàpàs pienistà asioista piristyy..eli,,nyt tàssà jànnàillààn onko huomenna plussaa vai ei. omituinen olo.hmmmm.

ja eilisestà asti ollaan nyt sit virallisesti odottamassa ajanvarmistusta yksityiselle,ettà vihdoinkin saatais se làhete sinne laps.polille.

julkiselta tuli ehdoton ei.en tiedà todellakaan millà perustein tààllà valitsevat kenellà okeus ja kenellà ei.

mut kuitenkin.toivottavasti ei tule ajalle kàyttòà,mutta jos tulee,ainakin ollaan eteenpàin pààsemàssà!=)

Habiba, miten kävi?



Mitä muille kuuluu? Täällä 31(28?)

Me aloimme yrittämään ensimmäistä lasta kun olin 18-vuotias. Vuoden saimme odottaa että tärppäsi. Nyt olemme yrittäneet toista lasta taas vuoden, ja syy on löytynyt:miehellä huonot siittiöt.Mies nyt 25-vuotias. Eli odotellaan mitä tapahtuu, emme lapsia ilmeisestikään voi saada ilman hoitoja.

Itseä kans ärsyttää, ne jotka suunnittelevat että silloin ja silloin tehdään lapsia. Tekisi mieli sanoa, ettei se aina niin menekään. Joskus ajattelen ihmisiä jotka tietoisesti jättävät lasten toivomisen vasta vanhemmalle iällä; Mitä jos joku syy lapsettomuuteen löytyykin ja aika käy vähiin kun lykätty perheen perustamista niin kauan. Olen yrittänyt ajatella positiivisesti, että onneksi me olemme toivoneet perhettä jo nuorena, on nyt vielä aikaa seisoskella lapsettomuushoitojonossa. Vaikka aivoon se ottaakin.

Mutta tsemppiä teille yritykseen. Mun mielipide, että heti kun vuosi yritystä takana (oli minkä ikäinen tahansa) hakeutuu tutkimuksiin. Ei sitten "turhaan" toivo ja yritä jos löytyykin syy lapsettomuuteen.

"Mukava" törmätä vihdoinkin nuoriin ihmisiin, jotka kamppailevat saman asian kanssa.



Itse olen pian 19-vuotta täyttävä ja mies kohta 23-vuotta. Yritystä takana siis 14kk, yksi kolmen kuukauden kestoinen Terolut kuuri takana minkä lääkäri määräsi UÄ-tutkimuksien jälkeen.



Nyt kierto 39/28, vaikka lääkkeiden avulla onnistui tasoittumaan, eli melkoista jännittelyä olisiko jo mahdollisesti tärpännyt!

On erittäin piinaavaa ja rankkaa kun jotkut parit saavat vahinkolapsia tai jotkut tuuppautuvat yhdenyön jutusta raskaaksi! Itse kun yrittää kaiken maailman vinkkeleitä, pää alaspäin roikkumista, greippi-mehuja. Ei tupakoida, ei käytetä alkoholia, liikutaan paljon ja syödään terveellisesti. Joten missä vika? Vaikka aikaa on hankkiutua raskaaksi niin sama liikkuu mielessä, entä jos?..

Kyllä on juu niin "epäreilua" kun vähän väliä selviää että taas joku tuttu on raskaana, suoraan sanottuna en pysty kohta enää iloitsemaan edes toisten puolesta! Tähän asti olen ajatellut että kyllä se meidän aika koittaa vielä, mutta kohta kun on se vuosi yrittämistä takana niin ei usko ja toivo enää lohduta. Tiedän ettei vuosi ole paljoa joidenkin kokemuksien jälkeen, mutta kyllä mua masentaa jo nyt. Oon nuori ja terve ihminen, missä vika? Vaikka tietty mitä vain voi löytyä kun tästä tutkimuksiin päädytään tällä menolla.

Joskus mietin rangaistaanko mua nyt sitten teinivuosien hurjasteluista, kondyloomanhan niistä sai. Tosin se ei ole koskaan uusiutunut, yli 6vuotta siis aikaa kun sen sain.

Toinen mitä oon miettinyt on se että mieheni on tupakoinut 6vuotiaasta(!!!) asti, tupakointihan vaikuttaa siittiöihin. Olisi se kamalaa jos selviäis ettei vois saada lapsia ja olis oma vika.

Mutta olisi se kyllä jos omalle kohdalle sattuis, on mulla kavereita jotka on menneistä taudeistaan huolimatta lapsen saaneet ja isäpuolenikin tupakoinut 5vuotiaasta asti ja sai lapsen äitini kanssa, että kai sitä epätoivoisena spekuloi kaiken mahdollisen.

Viime aikoihin asti olen ottanut tämän tosiaan "kevyesti", eli tulee kun on sen aika. Mutta nyt viimeiset viikot on olleet aika raskaita. Muutaman kerran on tullut itkettyäkin :(

ÄRSYTTÄÄ kun kaikki kaverit ovat tulleet parin kuukauden yrittämisen jälkeen raskaaksi, toiset yhdenyön jutuista ja yksi jopa vaikka söi pillereitä! eihän sais verrata, kaikki ovat yksilöitä, mutta ei olis uskonut että tämä omalle kohdalle sattuu.

"Mukavaa" kuulla, etten ole ainoa nuori nainen, joka kamppailee tämän asian kanssa.

Minä 22v ja mies 29v. Naimisissa, molemmilla vakituiset työt ja asiat muutenkin kunnossa...Vauvaa vain ei tule.

Lopetin ehkäisyn viime vuoden joulukuussa. Kuukautiseni tulivat 6kk normaalisti, kunnes kesän jälkeen yhtäkkiä loppuivat kokonaan. En kuitenkaan ollut raskaana. Ultrassa todettiin lievä PCO jonka epäilevät aiheuttavan kuukautisten epäsäännöllisyyden. Tuntuu vain hieman omituiselta, koska tähän asti kuukautiset ovat kuitenkin tulleet säännöllisesti?! Voiko ehkäisyn lopettaminen vaikuttaa vasta nyt, yli puoli vuotta myöhemmin???

Sain terolutit kuukautisten aikaansaamiseksi ja ne toimivatkin viime kierrossa. Nyt joudun kuitenkin syömään kuurin uudelleen, koska ovulaatiota ei tapahtunut tässäkään kierrossa ja kierto pitkittyi jälleen. Kunhan kuukautiset tästä alkavat niin aloitan clomifenit. Jospa meilläkin tärppäisi sitten...Nimim. Tänä vuonna kaveripiirissä jo 4 "vahinkovauvaa", alkaa huumorintaju loppua....

Hei!

Ajattelin kertoa tarinani teille kaikille koska haluan kertoa että vielä on toivoa!!! :)

Itse olen 24v. ja mieheni 25v. Aloitimme yrityksen 06/06 minun lopetettua pillereiden käytön. Kierto meni nopeasti todella sekaisin ja näin ollen pääsimme perhesuunnittelupolin asikkaiksi oman tk-lääkärin lähetteellä. Hoidot aloitettiin 01/07, minulla todettiin PCOS,anovulatorinen kierto ja endometrioosi. Nämä kaikki diagnoosit varmistivat sen etten voisi saada lapsia ilman hoitoja. miehen siittiöt normaalit joten minussa siis "vika".Yritimme tablettilääkityksellä ja pistoshoidoilla+inseminaatiolla. Nyt hoitoja on takana kaksi vuotta ja kesäkuussa tein positiivisen raskaustestin ja raskaana ollaan edelleen!!!!

ja mies 25, kun jätettiin ehkäisy. Vuodet vieri ja me ajattelimme, että ollaan vielä nuoria ja, että ei meille voi käydä oikeasti tässä asiassa huonosti. Nyt ollaan 31 ja 33, kun reilu vuosi sitten päätettiin lopulta mennä oikeasti hoitoon ja pitkän täysin plussattoman odotuksen tiimoilta päästiin heti ivf jonoon. Odotusaikana tehtiin yksi inseminaatio. Ensimmäinen ivf tuotti plussan. Nyt raskaus vasta aivan alussa, mutta toki mietin välillä miksi ihmeessä emme tehneet tätä aiemmin. Pelotti kai ja hoidot vaatii myös vankan parisuhteen, joka ei tietty olis ollut ihan niin kypsä vielä kahdeksan vuotta sitten.