Subjektiivinen oikeus päivähoitoon

[i ajattelen homman menevät tässä vaiheesa metsikköön ja pahasti. Jos tai kun lapsia ei jakseta niin ei niitä tarvitse tehdä. Piuhat kiinni, e-pillerit suuhun ja vielä varmuudenksi vaikka kondomi käyttöön niin ei taatusti tule lapsia enempää.

Mutta minulle soitti poikani päiväkodin johtaja tänään pyynnöstäni, ja tätä subjektiivista hoitoasiaa sivuttiin keskustelussa.



Johtaja muistutti, että kyseessä on _LAPSEN_ subjektiivisesta oikeudesta varhaiskasvatukseen. Eli ne jotka suureen ääneen vaativat oikeuden poistamista, vaativat ko. oikeuden pois lapsilta, ei vanhemmilta.



Eli lapsen omaa parasta ajatellaan, ei sitä että pääseekö mutsi shoppailemaan...

Mutta minulle soitti poikani päiväkodin johtaja tänään pyynnöstäni, ja tätä subjektiivista hoitoasiaa sivuttiin keskustelussa. Johtaja muistutti, että kyseessä on _LAPSEN_ subjektiivisesta oikeudesta varhaiskasvatukseen. Eli ne jotka suureen ääneen vaativat oikeuden poistamista, vaativat ko. oikeuden pois lapsilta, ei vanhemmilta. Eli lapsen omaa parasta ajatellaan, ei sitä että pääseekö mutsi shoppailemaan...

Itseasiassa lapsi ei kyllä ole oikeustoimikelpoinen, eikä takuulla yksikään pieni lapsi itse valitsisi mennä päiväksi päiväkotiin, jos äiti on saa olla sen aikaa kotona pienen sisaruksen kanssa. Eli tuo nyt (jälleen) on yksi tapa kiertää ja kaunistella tätä hyvin yksinkertaista asiaa - missä on pohjimmiltaan kyse juuri siitä, että pääseekö mutsi shoppailemaan vai ei.

Ei voi muuta kuin ihmetellä, että missä kohden "kehitystä" te olette vieraantuneet kaikesta siitä, mikä on hyvää, luonnollista ja oikein, kun ette tämän vertaa asioista ymmärrä. Mihin ihmeen upeeseen ja uljaaseen, ylivertaiseen "varhaiskasvatukseen" esim. 1½-vuotiaalla tulisi olla oikeus, kun se mitä hän siinä iässä vielä tarvitsee on läheinen, turvallinen ja pysyvä ihmis-/ hoivasuhde sekä ympäristö, jonka viriketulvaa hän pystyy vielä jotenkuten käsittelemään. Varhaiskasvatus on käsitteenä jo mielestäni jollakin tavalla hyvin kieroutunut - ainakin silloin, kun sen mielletään olevan hoitajan taholta jotakin aktiivista toimintaa ja ylivertaista, jatkuvaa virikettä. Ei lapsuutta pitäisi liiaksi tehostaa, tai kiinnittää ylen palttisesti huomiota siihen, missä keskiarvotaulukolla nyt kehityksessä mennään; jokainen on erilainen ja jokainen kehittyy omaan tahtiinsa. Perustarpeet ovat silti pienellä lapsella samat; eikä niihin tarpeisiin (eikä sitä kautta myöskään oikeuksiin) kyllä tasan tarkkaan kuulu tehostettu varhaiskasvatus! Siitä voitte olla varmoja.

Mihin ihmeen upeeseen ja uljaaseen, ylivertaiseen "varhaiskasvatukseen" esim. 1½-vuotiaalla tulisi olla oikeus, kun se mitä hän siinä iässä vielä tarvitsee on läheinen, turvallinen ja pysyvä ihmis-/ hoivasuhde sekä ympäristö, jonka viriketulvaa hän pystyy vielä jotenkuten käsittelemään.

Mitäs sitten kun kyse on esim viisivuotiaasta jolle on tärkeä sopeutua isoon ryhmään ennen esikoulua? Jos subjektiivinen hoito-oikeus otetaan pois lapsilta, se menee kyllä viisivuotiaalta, joka menettää vuosikausia olleet ystävyyssuhteet yms. sen vuoksi, että äiti on vauvan kanssa kotona.

Meillä lapsi jää hoitoon osa-aikaiseksi, päiväkodinjohtajan suosituksesta. Puhuimme myös kerhomahdollisuudesta, joka kyllä sopii minulle, mutta kasvatusalan ammattilainen oli eri mieltä.

Jätkä on kuitenkin ollut päiväkodissa vuoden vanhasta saakka, kolmessa vuodessa sitä ehtii kiintymään ystäviinsä jo aika tavalla. Valitettavasti asumme paikassa, jossa ei ole paljon lapsiperheitä, joten kotona jo viikonloputkin on yhtä kurjia kun ei ole leikkikavereita...

Kaikki kun emme asu samalla paikkakunnalla koko elämäämme, meillä ei ole lapsen isänkään kanssa ensimmäistäkään ystävää paikkakunnalla, joten emme kyläile, emme tunne yhtään lapsellista perhettä paikkakunnalla, leikkipuisto on aina tyhjä... Miten helkutissa sitä viisivuotiaan saa viihtymään 24/7 kotona äidin ja vauvan kanssa jos ei ole missään ikäistään seuraa? En minä ainakaan halua kokeilla...

Perheet ja elämäntilanteet ja lapset ovat erilaisia. Se mikä sinun mielestäsi on vain tekosyy taata mutsille shoppailuaikaa voi ollakin sille lapselle tärkeää aikaa ylläpitää sosiaalisia suhteitaan.

kun tajuat,että et pärjännyt kahden lapsen kanssa. Yllättävän moni halveksii näitä äitejä, joille 2 lasta on liikaa.

Yllättääkö sinut tämä tieto, että kaikki lapset eivät ole hoidossa 5 päivänä viikossa 10 tuntia joka päivä?

Oma lapseni oli virikehoidossa 3 päivänä viikossa 4 tuntia kerrallaan. Kerrassaan kamalaa eikö vain? Olenko nyt huono äiti ja menettänyt kaikki mahdollisuudet oman lapseni kasvattamiseen? Olisiko tilanne toinen jos lapsi olisi ollut saman ajan esim. seurakunnan kerhossa?

äiti kun menettää oman lapsensa seuran.

Tunteeko kukaan eläkeikää lähestyvää naista, joka sanoo, että olisi pitänyt pitää lapsia enemmän hoidossa.

Kokemuksesta naisvaltaisella alalla naiset eivät kadu elämässään mitään muuta niin paljoa kuin sitä, etteivät viettäneet aikaa enemmän lapsiensa kanssa.

Kun lapsena jo antaa kasvatuksen muiden haltuun, on hankalaa enää murrosiässä yrittää saada yhteyttä lapseensa.

Ajattelin että otan pojan kotiin jos vain vähänkin tuntuu siltä että ei viihdy ja itkee minun perääni aamulla. No, ei ole kertaakaan itkenyt vaan aina pomppii iloisesti tarharyhmäänsä ja huutelee: "terve kaverit!". Illalla kun jutellaan seuraavasta päivästä poika yleensä sanoo: kiva mennä tarhaan, siellä on kivoja kavereita.



Olen oikein iloinen että saan leikkiä ja olla vilkkaan poikani kanssa sitten vielä 7 h tarhan jälkeen ja 3 pv viikossa koko päivän mutta olen myös iloinen että voin antaa ajastani muutaman tunnin 4 päivänä viikosta pelkästään pienelle vauvalle. Vilkas leikki-ikäinen vie niin paljon virtaa äidiltäkin että vauva jää aika vähälle huomiolle ja tästä olen surullinen.



Olen siis päättänyt pitää lapseni tarhassa. Jos joku on sitä mieltä että olen huono äiti niin ei voi mitään, itse haluan antaa myös toiselle lapselleni edes murto-osan siitä vuorovaikutuksesta minkä esikoinen sai aikanaan.

Miten teillä ei ole kavereita jos ootte kolme vuotta (ainakin) asuneet kyseisellä paikkakunnalla???

Ja saanko kysyä mikä on tämä paikkakunta jossa ei asu lapsiperheitä, puistot tyhjinä.. Mitä teet itse kaikki päivät, kenen kanssa juttelet?

Mihin ihmeen upeeseen ja uljaaseen, ylivertaiseen "varhaiskasvatukseen" esim. 1½-vuotiaalla tulisi olla oikeus, kun se mitä hän siinä iässä vielä tarvitsee on läheinen, turvallinen ja pysyvä ihmis-/ hoivasuhde sekä ympäristö, jonka viriketulvaa hän pystyy vielä jotenkuten käsittelemään.

Mitäs sitten kun kyse on esim viisivuotiaasta jolle on tärkeä sopeutua isoon ryhmään ennen esikoulua? Jos subjektiivinen hoito-oikeus otetaan pois lapsilta, se menee kyllä viisivuotiaalta, joka menettää vuosikausia olleet ystävyyssuhteet yms. sen vuoksi, että äiti on vauvan kanssa kotona. Meillä lapsi jää hoitoon osa-aikaiseksi, päiväkodinjohtajan suosituksesta. Puhuimme myös kerhomahdollisuudesta, joka kyllä sopii minulle, mutta kasvatusalan ammattilainen oli eri mieltä. Jätkä on kuitenkin ollut päiväkodissa vuoden vanhasta saakka, kolmessa vuodessa sitä ehtii kiintymään ystäviinsä jo aika tavalla. Valitettavasti asumme paikassa, jossa ei ole paljon lapsiperheitä, joten kotona jo viikonloputkin on yhtä kurjia kun ei ole leikkikavereita... Kaikki kun emme asu samalla paikkakunnalla koko elämäämme, meillä ei ole lapsen isänkään kanssa ensimmäistäkään ystävää paikkakunnalla, joten emme kyläile, emme tunne yhtään lapsellista perhettä paikkakunnalla, leikkipuisto on aina tyhjä... Miten helkutissa sitä viisivuotiaan saa viihtymään 24/7 kotona äidin ja vauvan kanssa jos ei ole missään ikäistään seuraa? En minä ainakaan halua kokeilla... Perheet ja elämäntilanteet ja lapset ovat erilaisia. Se mikä sinun mielestäsi on vain tekosyy taata mutsille shoppailuaikaa voi ollakin sille lapselle tärkeää aikaa ylläpitää sosiaalisia suhteitaan.

Miten teillä ei ole kavereita jos ootte kolme vuotta (ainakin) asuneet kyseisellä paikkakunnalla???

Ja saanko kysyä mikä on tämä paikkakunta jossa ei asu lapsiperheitä, puistot tyhjinä.. Mitä teet itse kaikki päivät, kenen kanssa juttelet?

Viikonloppuisin puuhastellaan kotipihassa, kyläillään sukulaisissa kauempana, vietetään ihan vaan luppoaikaa kotona... Mitä nyt milloinkin. Käydään leikkipuistossa, lenkillä, yms. Mitä nyt ihmiset viikonloppuisin tekee?

Paikkakunnalla kyllä on lapsiperheitä varmaankin, mutta en minä tiedä missä ne luuraa viikonloppuisin. Ei ainakaan tuossa lähipuistossa. Arkisin ollaan yleensä töissä, olen nyt äitiyslomalla toista viikkoa...

Asuinalueella on paljon eläkeikäisiä ja teini-ikäisten vanhempia, muutama vauva on ilmestynyt lähikaduille, mutta tuollaisia leikki-ikäisiä ei ole (paitsi pari naapurin poikaa käy samassa tarhassa, viikonloput viettävät jossain muualla tai sitten eivät ulkoile koska eivät ole koskaan pihassa).

Juttelen mm. miehelleni, siskolleni, äidilleni, työkavereille. En minä kamalasti ole seuraa työpäivän jälkeen kaivannutkaaan. Mutta viisivuotiaalle ei kyllä seuraa ole löytynyt viidessä vuodessa muualta kun päiväkodista ja harrastuksesta.

Yritin silloin kun esikoisen kanssa oltiin kotona etsiä itselleni äitiseuraa, mutta paikalliset eivät olleet halukkaita tutustumaan, enkä minä nyt väkisin kenenkään seuraan tuppaudu, vaikka puhelias ja sosiaalinen olenkin. Käytiin muskarissa, äitikahviloissa, yms. mutta ei sieltä seuraa löytynyt "tuntemattomalle" kun muut olivat vanhoja koulukavereita tai muuten vaan hengasivat keskenään. Kun työt alkoi, lakkasin yrittämästä kun työ on melko sosiaalista, saa höpötystarpeet tyydytettyä työpaikalla.

Vähän kyllä ihmettelen, että miten itsekään saan aikani taas äitiyslomalla kulumaan... Tämmöstä tämä toisinaan on, näillä pienillä paikkakunnilla. :)

Avaukseni on saanut aikaan tosi paljon keskustelua, mikä on todella hyvä ja tällaisesta keskustelustahan ne parannusehdotukset alkavat toivottavasti muotoutua. Rehellinen keskustelu lienee aina hyväksi. Kommentoin vielä muutamaa asiaa.



En itse kannata luokittelua hyviin ja huonoihin äiteihin esim.juuri sillä perusteella sattuuko 2.5 vuotias olemaan ns. virikehoidossa. Äitinä tämä ihminen on todennäköisesti oikein hyvä. Itsellänikin on monia ystäviä,joilla lapsi käy hoidossa vanhemman ollessa kotona. Heidän kanssaan olen myös asiasta usein keskustellut. Useinmiten lapset käyvät päiväkodissa vain muutamana päivänä viikossa tässä tilanteessa. Usein myös yli 3 vuotiaat haluavat viettää enemmän aikaa kotona eivätkä ole päiväkodissa yhtä pitkää aikaa kuin ennen pienen tuloa taloon. En pidä näitä äitejä huonoina äiteinä. Heidän valinnoissaan näkyy kuitenkin aikamme mahdollisuudet ja tapa ajatella.



Mielestäni olisi kuitenkin vakavasti herättävä todellisuuteen etteivät päiväkodit isoine ryhmineen ole alle 3-vuotiaalle eivätkä isommillekaan tässä kokoonpanossa niitä laadukkaita paikkoja. Puhun nyt seuraavassa alle 3-vuotiaista päiväkodin realismin valossa:



Neljää lasta kohden on/tulisi olla yksi aikuinen. Aikuinen voi vaihtua usein eikä ole aina tuttu. Vaikka vahemmalla olisi vauva kotona,hän pystyy antamaan varmasti alle 3-vuotiaalle enemmän rakkautta,hellyyttä,lohtua,kuuntelua, leikkiä ja ohjausta tunteiden hallintaan kuin päiväkotiryhmän aikuinen. Siellä ei kertakaikkiaan syli riitä eikä sellaiseen vuorovaikutukseen ole mahdollisuutta. Pienet tarvitsevat tunteidensa kanssa jatkuvaa ohjausta ja tukea. Alle 3-vuotiaat ovat ihmisrodussa aggressiivisimmassa vaiheessa,koska kyky tunteiden säätelyyn ja oman toiminnan kontrollointiin on vasta kehittymässä.Tunteet menevät suoraan toiminnaksi=puremista, läpsimistä, vahvemman oikeutta, varastamista toiselta yms.joka kuuluu ikäkauteen. Päiväkodissa toteutuu vahvemman oikeus,koska niissä ei ole tällä hetkellä edes mahdollisuutta vahtia ja olla läsnä ohjaten,tukien ja puuttuen. Jos kahden lapsen kanssa on tiukkaa kotona,koittakaapa kasvattaa neljää alle 3-vuotiasta!



Olemme äitien kanssa seuraneet useita päiväkotiryhmiä puistoissa, joissa itsekin käymme.Meno on tosi hurjaa! Olemme jatkuvasti myös itse ohjaamassa lapsia,jotka ajattelemattomuuttaan haukkuvat,tönivät,kävelevät vahingossa toisten leikkien yli yms. On enemmän kuin sääntö,että päiväkotien ohjaajat seuraavat asioita sivusta katsellen yleiskuvaa ja sitä ettei keneltäkään henki menisi(valitettavan usein myös puhelevat toistensa kanssa;). Pienet konttaavat mukana, syövät pulun/kin kakkaa ja yrittävät selvitä joukon jatkona. Tilanne on kamala, kun katsoo sitä äitinä. Ei tällaisen edes pitäisi olla ns.virikehoitoa. Voisiko nykyinen pahoinvointi ja aggressivisuuden lisääntyminen johtua puutteellisista tunne/sosiaalisista taidoista? Nämä taidot kehittyvät varhaisessa vuorovaikutuksessa, empatiassa, ymmärryksessä...ja OHJAUKSESSA.



Itse olen ollut yhteydessä Helsingin kaupungin sosiaalitoimeen ja kysynyt sieltä mielipidettä osa-aikaiseen päivähoitoon tai päiväkerhoon.Henkilö sanoi minulle, että hän ei saisi tätä sanoa, mutta älä vie päiväkotiin,jos se on sinulle mahdollista. Päiväkodit ovat aivan täysiä ja ryhmät liian suuria. Aika menee lapsen kanssa perushoitoon; syöminen, nukkuminen ja ulos. Hän sanoi, että jos lapselle haluaa virikkeitä ehdottomasti parempi pienelle on päiväkerho, jossa koko kerhoaika on tarkoitettu lasten kanssa olemiseen ja puuhaamiseen ilman perushoitoa.



Subjektiivisen päivähoito-oikeuden poisto/rajoittaminen ei poista ongelmaa ryhmäkoosta. En siihen usko. Ryhmäkoon pienentämisen pitää lähteä laista ja pakotteista. Kuitenkin vaikka saisimme lain joka pakottaisi kunnat tiettyyn ryhmäkokoon olisi rahavarat löydyttävä järjestelmän ylläpitoon. Mielestäni alle 3 vuotiaiden ns.virikehoito ei voi olla tällaisen tuen piirissä. Sille ei ole normaaleissa oloissa mitään lapsen kannalta pitävää perustetta.



Suomi on varmaankin kotiäitien luvattu maa myös siksi, ettei kunnallinen päivähoitojärjestelmä enää toimi kaikilta osin hyvin. Tiedostavat vanhemmat eivät enää halua laittaa lapsiaan päiväkotiin,joka ei tue lapsen kehitystä, vaan aiheuttaa hänelle jopa vahinkoa. Tämä aiheuttaa myös epätasa-arvoa. Jos on vara laittaa lapsensa yksityiseen, kalliimpaan,järkevämpään hoitoon.



Kirjoituksessani ei ole kysymys siitä, että vastustan äitien työssäkäyntiä. Alkuperäisesti kirjoitin nimenomaan alle 3-vuotiaiden ns virikehoidosta. Tämän asian lisäksi meidän tulisi kuitenkin huolestua koko päivähoitojärjestelmän tilasta niin paljon,että olisimme siitä valmiita avoimesti keskustelemaan. Jos minulla olisi tilanne, että en voisi valita kotona oloa, järjestäisin ehdottomasti pienten lasten päivähoidon jotenkin muuten kuin päiväkodilla. Kuitenkin ymmärrän, että varmasti täältä löytyy vielä ihania,pieniä oikeasti toimivia päiväkotejakin. Mikään ei ole ehdotonta ja mustavalkoista.



t. Ap

Ehka voisimme talla palstalla toistemme arvostelun sijaan yhdistaa voimamme ja miettia miten saavutamme parempaa hoivaa lapsillemme. Sitahan kaikki haluamme!

esim.

-pienemmat ryhmakoot paivakoteihin

-enemman hoitajia / lapsi

-lisaa vaihtoehtoja alle kouluikaisten virikehoidolle

-lisaa tukea aidille joka hoitaa kotona pienia lapsia (ei vain rahaa vaan myos henkista tukea, verkostoja, aitikerhoja, kaytanon apua, positiivista asennetta ym)

Höpsistä. VarhaiskasvatusOIKEUS pitäisi mielestäni suoda jokaiselle yli kolmivuotiaalle lapselle: pitkällä aikavälillä tämä olisi kannattavaa koko valtiolle.



Esikoiseni on nyt 5-vuotias ja olen luojan kiitos ollut töissä siitä asti, kun hän täytti 2-vuotta eli lapseni on käynyt päivähoidossa. Ainoana lapsena hän oppi monia tärkeitä vuorovaikuttamisen ja sosiaalisen kanssakäymisen perusteita itsenäisesti ilman äitiä jo hyvin varhain. Jos olisin jäänyt kotiin, mahdollisuus tähän olisi poistunut ja nämä taidot olisivat hirveän huonolla pohjalla varsinkin, kun hän on perheemme ainoa lapsi. Vuosien myötä olemme saaneet apua kasvatuksen ammattilaisilta asioissa, joihin on helppoa puuttua näin varhaisella iällä: siis erilaiseen häiriökäyttäytymiseen. Hyvillä ohjeilla olemme opettaneet lapsellemme itsehillintää, vahvuuksien jalostamista ja paheiden purkamista vahvuuksia hyväksi käyttäen. Nämä poistavat vilkkaalta ja eloisalta lapselta monia kouluiässä kalliiksia käyviä ongelmia (aikuisiästä puhumattakaan).



Nyt saamme toisen lapsen tammikuussa ja mahdollisuus päiväkotiin on suorastaan pelastus. Vaikka olenkin kotona, niin vauva vie luultavasti monen kuukauden ajan suuren palan huomiotani, jota vanhempi lapsi myös kaipaa. Lähellämme ei asu muita lapsia ja perhepuistoihin olisi mentävä autolla, mikä ei välttämättä taloudellisesti ihan heti onnistu, koska vauvakin kaipaa paljon hankintoja. Päiväkoti tarjoaa lapsellemme mahdollisuuden säilyttää jo aikaansaadut sosiaaliset lahjat ja ystävyyssuhteet. Sen rinnalle olemme ottaneet myös kaksi lapsen "omaa" harrastusta: jalkapallon ja uimakoulun.



En kerta kaikkiaan tajua kuinka tämän palvelun tarjoaminen muka säästää missään? Minäkin olen töissä käyvä veronmaksaja ja ahkera, tunnollinen äiti. Silti päiväkodilta saatu tuki kasvatuksessa on suorastaan korvaamaton. Vuosien myötä kasvatuksen paineet ovat helpottuneet ja lapsi osaa itse käyttää ja soveltaa opittuja sääntöjä: hän tuntee velvollisuutensa ja saa tukea ja rakkautta perheeltään. Hänellä on ystäviä ja harrastuksia. Olen varma, että aikuisena hänestä tulee tasapainoinen ja velvollisuudentuntoinen ihminen, joka tuo monta uutta euroa valtion säästölippaaseen, myös sinne päivähoidon suuntaan.

Lukematta muiden vastauksia sanoisin, että aikuinen pystyy järjestämään alle kouluikäiselle (myös 5-vuotiaille) laadukasta ja kehittävää ohjelmaa ilman päivähoitoa!!! Kerhoakaan ei tarvita. Vain vähän viitsimystä kasvattaa omaa lastaan!

Lukematta muiden vastauksia sanoisin, että aikuinen pystyy järjestämään alle kouluikäiselle (myös 5-vuotiaille) laadukasta ja kehittävää ohjelmaa ilman päivähoitoa!!! Kerhoakaan ei tarvita. Vain vähän viitsimystä kasvattaa omaa lastaan!

Mutta kun se äidin seura ei aina sille 5-vuotiaalle riitä! Minäkin luulin näin kun omat lapseni olivat vielä siinä 3-4 -vuotiaita että "kyllä minä keksin meille tekemistä eikä päiväkotia mihinkään tarvita". Mutta kun se lapsi nimenomaan KAIPAA IKÄISTÄÄN SEURAA ja kehittyy ikäistensä seurassa paljon paremmin!

Ettekö te itse ole muka olleet lapsia??? En minä ainakaan halunnut jatkuvasti vain olla äidin kanssa. Äitini oli kotona jatkuvasti eikä se ollut minulle hyväksi ollenkaan. Muistan lapsuudestani sen, että olin yksinäinen, kaipasin leikkitovereita. Parasta oli aina jos sai mennä jonkun luo leikkimään!!!

Luojan kiitos lapsillani on samanikäisiä sisaruksia ja luojan kiitos ovat myös hoidossa välillä. Saavat siellä pysyviä kaverisuhteita, helpottaa kouluun menemistä ehdottomasti. Toisin kuin itsellä jonka piti mennä kylmiltään suoraan kotoa kouluun!

Kaverit, kaverit, kaverit... Niistä vaan puhutaan ja yhteisiä touhuja muistellaan.



Olen kyllä lasten mukaan ihana äiti, mutta ei meidän lapsille ole 4 v:näkään enää palkkä äiti riittänyt, vaikka äiti olisi kuinka niin halunnut...! Lapsi haluaa leikkiä kavereiden kanssa ja piste. Puistoa ei täälläpäin ole, tarha on ainoa vaihtoehto, jos niitä kavereita haluaa päivisin nähdä.

alkaisi leikkikavereita ylläri-pylläri löytyä kotiseuduiltakin.

Kun me muutettiin tähän nykyiseen taloon, vastapäisessä talossa oli yksi samanikäinen lapsi. Parissa vuodessa kuitenkin naapuruston asukkaat vaihtuivat niin, että kadun vastapäisissä taloissa asuikin lapsia 6 - 2 - 2- 3 - 2 ja meidän 3 lisäksi toisella puolella 3 - 1 - 3. Kylläpä alkoivat leikit sujua.

Toivottavasti teillä on sama tilanne. Jos seudullanne on paljon eläkeläisiä, voi hyvinkin käydä niin - vanhat muuttavat palveluasuntoihin ja uusia lapsiperheitä tulee tilalle.

Asuinalueella on paljon eläkeikäisiä ja teini-ikäisten vanhempia, muutama vauva on ilmestynyt lähikaduille, mutta tuollaisia leikki-ikäisiä ei ole (paitsi pari naapurin poikaa käy samassa tarhassa, viikonloput viettävät jossain muualla tai sitten eivät ulkoile koska eivät ole koskaan pihassa).

Hei. Aihe on saanut aikaan paljon keskustelua. Osa asiasta ja osa ihan asian vierestä. Olisi kiva kuulla ehdotuksia malleista mitkä voisivat toimia suomessa. Vielä kertaan: Kyse oli siis tässä kirjoituksessa alle 3-vuotiaan päivähoidosta äidin ollessa kotona pienemmän kanssa. Älkää nyt hyvät ihmiset kommentoiko tähän, että ainakin meidän 5-vuotias:) Lukekaa mistä on kysymys, vaikka tämä ketju on jo tajuttoman pitkä ja rönsyillyt paljon.



Siis alle 3-vuotiaan viemistä päiväkotiin on mielestäni kaikkien nykytutkimusten mukaan turha perustella lapsen parhaalla. En väitä, että lapsi siitä välttämättä vahingoittuukaan. Vahingot näkyvät kyllä yleensä vuosikymmenienkin jälkeen,jos sellaisia tulisi. Tiedämme myös, että päiväkodit ovat ylikuormitettuja ja ryhmäkoon säätävän lain loputtua aivan liian isoja ryhmäkooltaan. Melua liikaa, viidakon lait yms. Kyllä kotona varmasti pystytään syliä enemmän tarjoamaan kahden lapsen kanssa.



Mielestäni ei kuitenkaan pitäisi aloittaa sättimistä ja haukkumista huonoiksi ja hyviksi äideiksi, panettelemaan ja ymmärtämään tahallaan väärin toisia. Hyviä äitejä on erilaisia...tulee mieleen joitakin kirjoituksia lukiessa, että ovatko nämä henkilöt saaneet tapakasvatuksensa ylisuuressa viidakkoryhmässä:) anteeksi, mutta tuli ihan mieleen.



Kaikissa elämäntilanteissa esim. väsyminen, yksinhuoltajuus yms. pitäisi saada apua ja varhaisen puuttumisen ajatus jo velvoittaa tukemaan perheitä. Tämä tulee kuitenkin luonnostaan esim.neuvolan kautta. Ei mielestäni tule ihannoida jaksamistakaan liikaa, ero, vammainen lapsi, konkurssi, työttömyys, vakava sairaus yms. voi viedä keneltä tahansa voimat ja masennus on yleinenkin ongelma.Silloin lapsen etu toki vaatii esim. päivähoidon järjestämistä vaikka vanhempi olisi kotona.



Isommille järjestelmää tulisi kehittää siten,että se voi toimia laadukkaasti varhaiskasvatuksen antajana lapsen kehitystason mukaisesti 3-VUOTIAASTA ylöspäin.



Laki maksimiryhmäkoosta tulisi saada takaisin. EI alle 3-vuotiaita silti niihin ryhmiin virikehoitoon. Yksiköt järkevämmän kokoiseksiyms. Muistetaan kuitenkin ettei ole sellaista kuin ilmainen ateria. Ei voi olla vain oikeuksia ilman velvollisuuksia, mulle mulle kaikki ilmaiseksi. Lapsella on oikeus ikätasonsa mukaiseen turvalliseen ympäristöön.

eikä maksanut Santran adhd-sähköjänisten kasvattamisesta.

Koko kylä kasvattaa-mentaliteetti on tainnut joiltain unohtua Päiväkoti on nykyään merkittävä osa nyky-kylää!

subjektiivista ph-oikeutta oikeisiin uomiinsa: jos joku vanhemmista on kotona esim. vauvalomalla, isommalla lapsella on oikeus osapäivähoitoon, ei enää kokopäivähoitoon. Juuri näin sen pitäisi olla! Muutokset voimaan 2011, sanottiin uutisissa. Vaasassakin on 10% hoitolapsista hoidossa, vaikka jompikumpi vanhemmista on kotona.

Ja kyllähän se lapsi häviää äidin huomion kun hänen viedään päiväkotiin. Pikkusisarus saa olla äidin kanssa koko päivän, ja isompi laitetaan tieltä pois. 1- tai 2- vuotias taatusti ikävöi äitiä ja ihmettelee miksi ei saa olla kotona.

laittoi vihdoin luun kurkkuun kaikille turhan ulisijoille. Subjetiivisen päivähoito-oikeuden pitäis saada kaikki se kunnia, joka sille kuuluu ja vaikka oma liputuspäivä, se on niin upea juttu!

Päivähoito-oikeus on sekä naiselle että lapselle hyvä juttu. Ei heittelyä päiväkodista toiseen, sama tuttu paikka säilyy. En minäkään ymmärrä mitä pahaa on siinä jos esikoinen käy muutaman päivän viikossa tutussa päiväkodissa. Ja mitä eroa siihen kuin jos hänelle ei olisi syntynyt pikkusisarta? Päiväthän päinvastoin LYHENEVÄT sisaren syntymän myötä. Lapsihan hyötyy tästä syntymästä kaiken puolin. Ette te monet taida mistään ymmärtää mitään -> olen itse nähnyt kuinka aikaisin ne tärkeät kaverisuhteet syntyvät. Päiväkodissa ne jo täällä syntyvät ja jatkuvat usein koulussakin. Olisi sääli ottaa lapsi kokonaan kotiin ja riistää häneltä ne leikkikaverit. Ei niitä leikkikavereita kuitenkaan usein ehdi ilitaisin tai viikonloppuisin nähdä.