Miksi lääkäreitä saa haukkua ihan vapaasti?

tai siihen, että ei saa oikeanlaista hoitoa.

Kyllä lääkäriin yleensä ihminen menee sairaana ja siinä uskossa, että saa oikean diagnoosin ja oikeat lääkkeet siihen.

Näin ei tänä päivänä useinkaan enää ole. Miksi? Onko sairaudet muuttuneet oireiltaan tunnistamattomiksi vai opetetaanko siellä lääketieteellisessä jotain muuta kuin sairauksia ja niiden hoitoa?

Turha on lääkäriin enää mennä, jos vastaus on vaivaan kuin vaivaan, että lepoa ja buranaa. Tai jalkansa taittaneelle annetaan lähete fysioterapiaan, niinkuin minulle.

että ei lääkärit ole yksin. Opettajat saa myös tosi paljon haukkuja. Ja tällä palstalla lastenhoitajat. Maanviljelijöitä haukutaan yleisesti tosi paljon. Ja ainakin paperipaikkakunnilla myös paperimiehiä. Kaikenlaiset johtajat saa yleensä vain haukkuja. Ja niin edelleen. Lista on loputon.



Mutta oikeesti tietenkin toisissa ammatteissa sitä haukkumista on enemmän kuin toisissa. Kaikki asiakaspalveluhommat on riskialuetta tuon suhteen.

Minulle on aivan täysin yhdentekevää mitä esim. paperimiehet tienaavat tai millaiset lomat opettajilla on. Minä olen itse tehnyt ammattivalintani ja olen siihen tyytyväinen. En koe tarvetta hakkua kenenkään toisen ammattivalintaa, oli se sitten juristi tai vaikka roskakuski. Jokainen, joka osaa ajatella ymmärtää, että kaikkiin ammattikuntiin mahtuu erilaisia ihmisiä ja on aivan sula mahdottomuus, että vaikkapa tk-lääkäri tietäisi kaikesta kaiken, saati, että hän tutkimatta osaisi sanoa mikä vaivaa.

ihmistä joka käyttäytyy minua tai toisia kohtaan epäystävällisesti. Eli siis AMMATISTA riippumatta kaikkia kusipäitä saa tasapuolisesti haukkua;)

- Tällä palstalla haukutaan aina ja kaikkia, ei pelkästään lääkäreitä



- Kaikenlaiset asiakkaat ja potilaat ovat viimeisten 10-20 vuoden aikana muuttuneet vaativammiksi. Omat oikeudet tiedetään ja heti jos kuvitellaan, että ollaan tultu väärin kohdelluiksi, valitetaan. Ihmiset epäilevät nykyisin kaikkia ja kaikkea.



- Nykyajan ihmiset ovat myös oppineet tai opetettu siihen, että jokaikiseen asiaan tarvitaan ammattilaisen kannanotto. Ns. "maalaisjärki" tai terve harkinta ei enää nykyisin toimi, vaan joka asia pitäisi hoitaa ammattilaisella, oli se sitten sähkömies tai lääkäri.



- Lääketieteen kehitys on mennyt viime vuosina järjetöntä vauhtia eteenpäin (kuten moni muukin asia). Vielä 20-30 vuotta sitten "kunnanlääkärin" oli mahdollista hallita edes mitenkuten "koko lääketieteen kirjo" eli käytettävissä olevat hoitomenetelmät. Nykyisellään kukaan ei pysty hallitsemaan kaikkea, mutta silti ihmisillä on ihan epärealistiset kuvitelmat siitä, mihin lääkärin pitäisi pystyä.



- Ihmisillä (varsinkin nuoremmilla) on kaiken ympäristön kehityksen myötä yhä useammin sellainen epärealistinen kuvitelma, että joka oireeseen ja vaivaan on olemassa ja pitää löytyä selitys (diagnoosi) ja hoito. Jos sellaista ei ole, on vika lääkärissä, joka on tumpelo ja huono.



- Todellisuus on kuitenkin se, että lääketiede ei vielä nykyisinkään tunne lähimainkaan kaikkia sairauksia joille ehkä joskus tulevaisuudessa löydetään selitys, eikä joka vaivaan yksinkertaisesti ole hoitoa olemassa. Lisäksi niitäkin sairauksia, joita tunnetaan, on miljoonia ellei miljardeja, eikä niitä kaikkia kukaan yksittäinen lääkäri pysty hallitsemaan. Monen vaivan hoidossa on pakko lähteä todennäköisimmästä syystä ja hoidosta ja kokeilla eri hoitomuotoja ja sitten ne lääkärit joiden arvaus ei osunut oikeaan ovat niitä huonoja ja se oikein arvannut saa sädekehän vaikka kaikki olisivat toimineet ihan järkevästi. Joskus vaiva hoituu itsestään ajan kanssa ja silloin "tehokkaaksi hoidoksi" osoittautuu ihmisten mielessä vaikkapa joku sellainen hoito, mistä ei ole mitään näyttöä ja joka ei kuulu koululääketieteen piiriin.



- Se asia mikä varsinkaan ei monesti istu potilaiden päähän, on se fakta, että tutkimuksetkin on jossain vaiheessa lopetettava, kun niistä voi olla enemmän harmia ja haittaa kuin itse vaivasta. Monen on vaikea ymmärtää, että lääketieteessä ei useinkaan ole itse tarkoitus löytää tuntemukselle tai vaivalle syytä, vaan ainoastaan poissulkea vakavat sairaudet ja sitten hoitaa oiretta esim. kipulääkkeellä. Selityksen löytymättömyys usein pistetään lääkärin huonouden piikkiin, vaikkei selitystä ole nykylääketieteen keinoin löydettävissä tai sen etsiminen ei ole järkevää tutkimusten haittavaikutusten, kustannusten tai vaivan pienuuden vuoksi. Itselläni on usein tapana sanoa potilaalle, että "olis kiva tietää" ei ole riittävä indikaatio tutkimukselle julkisella sektorilla jos tutkimus ei kuitenkaan johtaisi mihinkään toimenpiteisiin. Omalla rahallaan voi toki tutkituttaa ihan mitä tahansa.



t. Toinen (vai kolmas) lääkäri, joka onneksi työskentelee suppealla erikoisalalla, jolla on mahdollista edes jotenkuten hallita erikoisalansa asiat. Säälin kyllä tosissaan teitä siellä perusterveydenhuollossa, missä sontaa sataa niskaan vaikka osaatte todennäköisesti paljon enemmän kuin minä.

miten asiat asiakkaalle esitetään. Jos on ylimielinen ja paskamainen ja töykeä, saa sontaa takaisin.



Lääketieteen opiskelijoille pitäisi olla tarkat psykologiset testit, soveltuvatko he ihmissuhdetyöhön. Nyt alalla hakeutuu täysin vääräntyyppistä erehtymätöntä jumalainesta, joka ei kestä minkäänlaista kritiikkiä tai edes sitä, että asiakas uskaltaa kyseenalaistaa heille syydetyn jumalan sanan.

lähihoitajissa on uskomattoman paljon töykeitä ja ylimielisia ihmisiä. Kun hoitoon hakeutuu niin toiset hoitsut katsoo, että h***kös tänne tulit hoitoon sen vaivasi kanssa ja myöskin toisten ihmisten kohtelu on osalla aivan ala-arvoista...

ehkä haukutaan, mutta meitä psykologeja PELÄTÄÄN. Kummallista, että vielä 2000-luvulla suuri osa ihmisistä luulee, että psykologit osaavat suunnilleen lukea ajatuksia tai ainakin "analysoivat" ihmisiä koko ajan (mitä se sitten tarkoittakaan...).

itse olen kokenut niin, että hoitajan ystävälliset sanat ja aito empatia veivät kivun pois paremmin kuin mitkään särkylääkkeet.



Monesti myös hoitajat joutuvat siloittelemaan lääkärin tokaisuja.

En ole sitä mieltä, että lääkäreitä saa haukkua. Mutta ainakin minun on vaikea suhtautua kovin positiivisesti terveydenhuoltoalan henkilökuntaan, sen jälkeen mitä olen kokenut potilaana.



Eräskin lääkäri haukkui minut "luonnevikaiseksi", kun kerroin olevani eri mieltä yhdestä kohdasta hänen kirjoittamassaan lausunnossa. (Korjasi kyllä kohdan toivomaani suuntaan minun haukkumiseni jälkeen.) Esim. Tällainen käytös henkilökunnan puolelta voi johtaa siihen, ettei paljon arvostusta myöhemminkään löydy. Jos joukossa on muutamia todella törkeitä ammattilaisia, se pilaa usein muidenkin hyvän työn. Moni lääkäri tai hoitaja osaa varmaan itsekin nimetä niitä kollegoja, jotka ovat alalle sopimattomia.

Tarkoitan siis, että lääkäri ensin haukkui minut, sitten korjasi ko. kohdan lausunnossaan. Minä en haukkunut lääkäriä. Olin asiallinen koko ajan ja pyysin ko. kohdan korjaamista koska se oli mielestäni minun etuni.

Eri erikoisalat ovat aloina itse asiassa hyvin erilaisia ja niillä tarvitaan hyvin erilaisia taitoja. Hyvin monenlaisia lääkäreitä tarvitaan ja sisäänpääsyvaiheen "soveltuvuuskokeet" voisivat aiheuttaa sen, että joillekin aloille ei löytyisi joko lääkäreitä lainkaan tai ainakaan kunnollisia sellaisia.



On monia aloja, joilla ihmissuhdetaidot ovat oleellisia ja tärkeitä. Toisaalta on sellaisia aloja, joiden erikoislääkäreiltä ei juurikaan ihmissuhdetaitoja vaadita ja jotka eivät juurikaan joudu potilaiden kanssa tekemisiin, esim. patologit, laboratoriolääkärit, kliiniset fysiologit ja osin röntgenlääkärit.



Lisäksi kannattaa muistaa että on hyvin paljon aloja, joilla lääkäriltä vaaditaan tiettyjä ominaisuuksia, jotta hänestä voisi tulla kyseisellä alalla hyvä. Esimerkiksi operatiivisilla aloilla (kirurgiset alat, osin gynekologia, silmätaudit, korvataudit) vaaditaan hyvää hahmotuskykyä, matemaattista lahjakkuutta, sorminäppäryyttä ja erityisesti rohkeutta ja uskallusta satuttaa ihmistä hänen parhaakseen ja osin hänen senhetkisten toiveidensa vastaisesti. Monet tällaisia ominaisuuksia omaavat ihmiset saattavat olla ihmissuhdetaidoiltaan vajavaisia, mutta työnsä he taitavat hyvin. Harvasta ihmisestä löytyvät kaikki hyvät ominaisuudet samassa paketissa. Monikaan lastenlääkäri ei pärjäisi kirurgina ja toisinpäin.



Vastustan ehdottomasti soveltuvuuskokeita lääketieteellisen pääsykokeissa. En usko että soveltuvuuskokeiden laatijat osaisivat ottaa huomioon kaikki erilaisilla erikoisaloilla tarvittavat ominaisuudet, vaan painotuksesta tulisi jollain tavalla vinoutunut. Sen sijaan kannattaisin kyllä ennen erikoistumista tehtyjä jonkinlaisia soveltuvuuskokeita, jotka testaisivat kyseisen henkilön soveltuvuutta juuri sille erikoisalalle. Ongelma olisi se, mitä ominaisuuksia milläkin alalla painotettaisiin ja toisaalta se, että yleensä erikoistuttaessa pitää joka tapauksessa tehdä töitä muillakin aloilla laajan näkemyksen hankkimiseksi.



t. lääkäri #10

vaan todenmukaiseksi. Lääkärin täytyy kertoa lausunnossa totuus silloinkin kun se on potilaan etujen vastaista.



Sinun tapauksestasi en tietenkään tiedä sen enempää.

Laitetaanpa asia AV-kielelle:



Minä tahdon, että lääkäri osaa hoitaa vaivani, minulle on täysin sama pärjäisikö lääkäri BBssä.



Lääketieteelliselle alalle on niin paljon hakijoita, että sinne saadaan varmasti valikoitua ihmisiä melko paljonkin.



Totta on myös se, että AVlla mammat haukkuvat KAIKKI, joiden kanssa ovat tekemisissä - esimerkkeinä opettajat, lääkärit, lastenhoitajat, vaatekauppojen myyjät, Reimatecin suunnittelijat jne, jne, jne.



Ainoat, joita AVmammat eivät hauku ovat palomiehet (UUH, AAH), poliisit (UUH, AAH) ja komponenttitehtaan kokoonpanolinjan työntekijät, koska eivät ole heidän kanssaan tekemisissä.



AV on likasanko, ja täällä on paljon ihmisiä, jotka olisivat kallonkutistajan tarpeessa, jos eivät jo sellaisella käy. Minäkin muuten käyn. :D

Kyllä sinne kirurgeiksikin löytyisi sekä ystävällisiä että sorminäppäriä. Onhan noita muissakin ammateissa ihmisiä, joilla on suorastaan kyky jauhaa purkkaa ja kävellä yhtä aikaa. Miksi ihmeessä lääkäreiksi pitäisi kelpuuttaa jotakin luonnevikaisia peruspöllöjä?

Paluuta entisaikoihin, jolloin lääkärit olivat tavallisen rahvaan silmissä pelkän ammattinsa vuoksi arvostettuja yli-ihmisiä, ei ole. Sokea auktoriteettiusko on pitkälti hävinnyt, mikä on ihan hyväkin asia.



Mutta monilta lääkäreiltä tuo vanha asenne ei ole hävinnyt. Vaikuttaa siltä, että yhä monet lääkärit luulevansa olevansa parempia ihmisiä. Tämä voi näkyä myös potilastyössä. Eikä sitä enää alistuen katsella.



Toki hoitopaikoissa potilaat voivat olla kärttyisiä ja kärsimättömiä jo ihan sairauden tuoman kärsimyksen vuoksi. Mutta tämähän ei ole mikään uusi asia.



Ehkäpä olisi aika ottaa uusi asenne potilastyöhön: lääkäri ja potilas toimivat yhteistyössä sairauden kukistamiseksi. Lääkäri on asiakaspalvelija, joka käyttää asiantuntemustaan potilaan parhaaksi.



T.Potilas

Osta mopo ja aja Mongoliaan, niin me muut saamme olla rauhassa matkasi ajan. Ärsyttääkö, kun et päässyt lääkikseen?

ostamassa toisen, kolmannen ja neljännen mielipiteen. Siitä vaan - pidätpähän yllä kokonaista yhteiskunnan sektoria.



Tietty perä tuossa asiakaspalvelijuudessa on, mutta lääkäri on kuitenkin koulutettu asiantiuntija ja viime kädessä juridisesti vastuussa ratkaisuistaan.



Siksi hän ei voi neuvotella lopullista päätöstä kompromissiksi kanssasi, vaan hänen tulee tehdä lääkinnällisesti paras ratkaisu, jopa vastoin sinun toiveitasi.



Ja EN ole lääkäri.

Tuo on ihan hyvä ja asiallinen lähtökohta. Yksityispuolella se usein toimiikin jos ja kun potilas maksaa kaikesta siitä palvelusta, mitä haluaa. Lääkäri voi toimia konsulttina ja potilaan haluamat tutkimukset, toimenpiteet ja hoidot voidaan toteuttaa siinä laajuudessa kuin yhdessä sovitaan.



Julkisella sektorilla ongelmaksi muodostuu se, että maksajalla ja palvelun käyttäjällä on erilaiset toiveet ja näkemykset siitä mitä haetaan. Maksaja ei yleensä ole valmis maksamaan kaikesta siitä palvelusta, mitä palvelun käyttäjä haluaisi.



Tämä johtaa siihen, että potilas saa 15 minuutin ajan, vaikka haluaisi keskustella ongelmastaan tunnin tai mieluummin kaksi. Potilas toivoisi kaikkia mahdollisia tutkimuksia, mutta maksajataho on määritellyt, mitkä tutkimukset on milläkin vaivalla mahdollista ottaa. Potilas toivoisi toimenpidettä tai hoitoa ihan varmuuden vuoksi tai kokeiluksi, mutta maksajataho on sitä mieltä, että vain niitä hoitoja annetaan, joiden tehokkuudesta on näyttöä. Jne...



Ristiriita toiveiden ja resurssien välillä on loputon ja välikädeksi joutuu usein se lääkäri, jolla ei ole valtuuksia ylittää maksajan määrittelemiä rajoja, mutta joka joutuu silti kohtaamaan potilaan toiveet ja vaatimukset. Vika ei ole asenteessa, vaan ajan ja resurssien puutteessa: jossakin vaiheessa se lääkäri väistämättä turhautuu, kun potilas jumittaa vastaanotolla yliaikaa ylisuurine vaatimuksineen ja käytävässä odottavat seuraavat (yhtä suuria vaatimuksia omaavat) potilaat hermostuvat siihen, että "lääkäri on taas myöhässä".



Kyllä jokainen lääkäri haluaisi tehdä työnsä paremmin ja perusteellisemmin. Olisi loistavaa, kun olisi aikaa kunnolla keskustella potilaan kanssa asioista ja tehdä päätökset yhdessä tuumin. Olisi mielettömän hienoa jos olisi resursseja tutkia ja hoitaa perusteellisesti, kokonaisvaltaisesti ja moniammatillisesti. Vaan kun ei ole ja vika ei ole lääkärissä. Jossain vaiheessa jokainen kyllästyy siihen, että syytetään asioista joihin ei voi vaikuttaa.



t. 10 & 17

julkisen puolen palvelut?? Asiakas tietenkin senkin maksaa. Voiko joku oikeasti olla noin tyhmä?