Mieheni kuoli eilen sairauskohtaukseen.

Toivottavasti tämä Petri Laaksosen laulu saa lohduttaa Sinua:



Ota hänet vastaan,

suuri, pyhä Jumala.

Ota hänet vastaan,

kaipaavia lohduta.

Ota hänet vastaan

taivaan kotiin avaraan.

Ota hänet vastaan

iloon loppumattomaan.



Ota hänet vastaan.

Tuuli hiljaa puhaltaa.

Ota hänet vastaan.

Virta kantaa kulkijaa.

Ota hänet vastaan

rantaan suuren rauhan maan.

Ota hänet vastaan

kotisatamaan.



Ota hänet vastaan.

Meillä on niin ikävä.

Ota hänet vastaan,

murheellisten ystävä.

Ota hänet vastaan,

silta yli pimeyden.

Ota hänet vastaan,

syli rakkauden.

Antaa kyynelten tulla, antaa sydäntä pakottaa, antaa ajatusten sattua. Kun suru on kohdannut, lamaannuttanut, mykistänyt. Kyyneleet pesevät, itku hoitaa. Sydän aina tuntee ja ajatukset tekevät surutyötä. Surutyö on hyvästijättöä ja luopumista. Luopumista siitä, mitä emme koskaan omistaneet, vaan saimme pitää määräajan lahjana.

-tuntematon

olemme kaikki hiljaa kätketyt."



Virsi 600

Tiedän mitä on menettää lähiomainen äkilliseen sairauskohtaukseen..



Toivon kaikkea hyvää sinulle ja lapsillesi.

Hakekaa ammattiapua, OIKEESTI. Te tarvitsette jokainen kriisiapua eri tavalla..

Älä yritä olla liian urhea, vaan anna surun viedä. Älä turvaudu lääkkeisiin, ellet siis muutenkin tarvitse. (omalla kokemuksellani sanon että lääkärit auliisti kirjoittaisi jos jonkinlaista pilleriä, itse en niitä ottanut)



Ja se klisee "AIKA PARANTAA HAAVAT" -on totta!

Ikävä jää, mutta suurin suru muuttuu kaipaukseksi, ja kauniit muistot saattelevat sinua ja lapsiasi elämässänne eteenpäin.



VOIMIA!

Pyydä joku tukihenkilöksi- äitisi tai siskosi, jos on, paperiasioitasi ja miehen hautajaisia ym. hoitamaan.

Toivottavasti et pahastu. Tilannetta ei tietenkään voi verrata omaasi, mutta tämä laulu sai minut itkemään, kun mieheni lähti 5 kk komennukselle ja jäin yksin lasten kanssa kotiin. Korostan etten vertaa tilannettani omaasi, mutt laulussa on koskettavat sanat.



Eppu Normaali, Voi kuinka me sinua kaivataan



Niin tyhjä taas kun olet pois tää talo on.

Me ovi haassa ollaan vain pois valo on.

Ja me talon kanssa kuunnellaan, kun sade lyö ikkunaan.

Voi, kuinka me sinua kaivataan!



Mä itkin vähän kun tiskasin ja lakaisin

Mä tahdon tähän taloon sinut takaisin.

Ja kun yksin sänkyyn kömmin, talo naristi nurkkiaan.

Voi, kuinka me sinua kaivataan!



Kuuletko tuulen riehuvan

Vastusta vailla ärtyneen?

Kuuletko meren kiehuvan

Hetkellä illan hämärtyneen?

Entä kuuletko keskeltä kaipuun hiljaisen,

Kun nimesi kiljaisen?



Minä onneton sinun tyynyliinaasi haistelin.

Turhaan murhetta vastaan taistelin.

Ja taas kyynelten seitsemän meren taakse

Minua laivataan.

Voi kuinka me sinua kaivataan!



Kuuletko tuulten riehuvan

Maailman merten kiehuvan?

Kuuletko tähtien hyminää

Maailman akselin jyminää?

Entä kuuletko keskeltä yön hiljaisen,

Kun nimesi kiljaisen?

Tässä pari runoa:



Tiedämme,

ettei surua paloiksi saa,

osamme silti tahtoisimme kantaa.

Hiljaa tukea, lohduttaa,

aikaan,

jolloin lohduttomuus katoaa

ja ikävä

ja muistot

sijan saa.



Rakkahin lensi pois, vaikka hän vielä elää vois.

Säilyttää hänet mielessäni saan,

ja surun perheen kanssa jaan.

Kiitos kauniista runoista ym. Mieheni piti Epuista. Kyyneet valuvat...

Kriisiapua on saatu koko perheelle ja lisäapua on tulossa sekä käytännön asioissa että itse suruprosessissa.

Siis ymmärrän ap:n toiveen niin, että

auttaisimme hänet itkemään kauniiden runojen avulla.

Eli olisiko jollakulla.

Nyt olen vapaa ja mukana tuulen

saan kulkea rajoilla ajattomuuden.

Olen kimallus tähden,

olen pilvenlento,

olen kasteisen aamun pisara hento.

En ole poissa,

vaan luoksenne saavun

mukana jokaisen nousevan aamun

ja jokaisen tummuvan illan myötä

toivotan teille hyvää yötä

Eräänä yönä mies näki unen.

Hän oli kävelemässä rannalla Luojamme kanssa,

kun taivaalle välähti näkymiä hänen elämästään.

Jokaisessa näkymässä hän huomasi kahdet jalanjäljet

hiekassa; toiset hänen omansa

ja toiset Luojan jalanjäljet.

Ennen kuin viimeiset näkymät hänen elämästään

tulivat esille, hän katsoi taakseen jalanjälkiä hiekassa.

Hän huomasi, että monta kertaa matkan varrella

oli vain yhdet jäljet hiekassa.

Hän myös huomasi, että jäljet puuttuivat juuri

niinä aikoina, jolloin hänellä oli ollut

elämässään kaikkein vaikeinta.

Tämä vaivasi häntä kovasti,

joten hän kysyi siitä Luojalta.

"Luoja, kun päätin seurata Sinua,

sanoit kulkevasi mukanani joka askeleella.

Nyt kuitenkin huomaan, että elämäni vaikeimpina aikoina hiekassa on vain yhdet jalanjäljet.

En ymmärrä, miksi hylkäsit minut silloin,

kun Sinua eniten tarvitsin."

Luoja vastasi, "Rakas lapseni, rakastan sinua

enkä milloinkaan hylkäisi sinua.

Vaikeuksiesi aikoina, jolloin näit vain yhdet jäljet hiekassa, minä kannoin sinua."



M. R. Powers

Olit siinä, minä silmäni ummistin.

Pienen ohikiitävän hetken näin sut siivin valkoisin.

"Ota minut", minä hiljaa rukoilin.

"Ota minut, ota minut

Tai kuihdun ja pois ajelehdin."



-Egotrippi

Ei muistu mieleen muuta kuin vanha muistovärssy.



Näin murtuu elon siteet

ja kaikki häviää.

Vain muiston kauniit kiteet

ne pysyviksi jää.

Tiedän täsmälleen ap tuon tunteen,kun ei saa itketyksi vaikka tietää että pitäisi. Kun äiti kuoli, luin aina sunnuntaisin hesarin kuolinilmoituksia.



Myös sopivan muistovärssyn etsintä auttoi.



Jostain syystä myös suruvirret saivat itkemään, vaikka en niin kovin uskonnollinen olekaan.

Jospa voisin sitoa

särkevän sydämesi haavoja.

Jospa voisin kantaa

edes hiukan suruasi.

Jospa voisin olla rinnallasi,

kun ystävää kaipaat.

Mutta tiedä,

että muistan sinua.

-Marleena Ansio-





¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨



Voi kuinka sitä voikaan olla pieni,

arka ja avuton juuri silloin kun sitä

oikein toivoisi olevansa rohkea ja turvallinen,

johon voisi nojata silloin,

kun ystävää on kohdannut

suuri suru ja järkytys.

Nyt ajatuksissani kiedon käteni ympärillesi,

puristan sinua pitkään toivoen samalla

että Luoja antaisi sinulle voimaa ja lohdutusta.

-Marleena Ansio-





¨^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^





Taatusti hän kuulee.

Hän katselee sinua varmasti kaiken aikaa.

Ehkä hän on nyt onnellinen,

ehkä joidenkuiden ei ole tarkoituskaan

jäädä meidän elämäämme pysyvästi.

Ehkä jotkut ovat vain ohikulkijoita,

vain läpikulkumatkalla.



Ehkä he täyttävät tehtävänsä nopeammin kuin muut.

Heidän ei tarvitse vitkutella täällä sataa vuotta

saadakseen kaiken kuntoon.

He hoitavat hommansa tosi nopeasti jotkut.

Jotkut vain ikään kuin käväisevät

elämässämme antamassa meille jotakin,

tuovat lahjan tai opettavat meille jotakin tärkeää,

ja se on heidän tehtävänsä meidän elämässämme.

Hän opetti sinulle varmasti jotakin.



Ehkä hän opetti sinua rakastamaan,

antamaan ja välittämään.

Se oli hänen lahjansa sinulle.

Hän opetti sinulle paljon,

ja sitten hän lähti.



Ehkä hänen ei yksinkertaisesti tarvinnut viipyä pitempään.

Hän antoi sinulle lahjansa ja oli sitten vapaa jatkamaan matkaa,

mutta häneltä saamasi lahjan

sinä saat pitää ikuisesti.

-kirjasta Siivet, Danielle Steel-



*********************************



Sometimes there's a time

you must say goodbye

Though it hurts

you must learn to try

I know I've got to let you go

But I know anywhere you go

You'll never be far

'Cause like the light of a bright star

You'll keep shining in my life

You're gonna be right



Here in my heart

That's where you'll be

You'll be with me

Here in my heart"

-Scorpions-



***************************



Kauniina nauhana vuosien päivät,

helminä jokainen muistoiksi jäivät.

Elämän päivien ketju on kallis,

helmist` en yhdenkään kadota sallis.



Koskaan ei tiedä,

onko aikaa paljon vai vähän.

Yht'äkkiä huomaa,

se päättyikin tähän.



Muistot kauniit voimaa antaa,

surun raskaan hiljaa kantaa.



Ei jaksanut sydän kultainen,

vaan lähdit luokse pilvien valkeiden.



Kyyneleet eivät tuo sinua takaisin,

vaikka hetkellisesti sitä toivoinkin.

Katseesi kopin pienessä ikkunassa,

on vieläkin muistoissani olemassa.

Talletan tuon kuvan syvälle sydämeen,

kun pyyhin silmäkulmastani kyyneleen.



Nuku siis rauhassa syvää unta,

ympärilläsi sateenkaaren valtakunta.



-Hannele Vänskä-

"On hiljainen taivaanranta,

ei linnunlaulu soi,

ei kuoleman tarkoitusta aina ymmärtää voi. "

Jälkeenpäin



Olen polkuni päässä, tuhansistani erään

- ja niitä on täynnä maa.

On viileä ilta, eräs päivä on mennyt,

on painunut metsien taa.



Ei mikään voi kuolla, ei rakkaus, ei tuuli,

ei kukat kuolla voi.

Ohi polku vain kulkee ja kukat jää taakse

ja muualla tuuli soi.



Ja rakkaus, hetki, vain silmissä siirtyy ja

mennyt taival sen vie.

Ja puristus käden, tosi eilen, tänään unen lailla

rauennut lie.



Ei mikään kuollut, et sinä en minä, ei tuokio rakkauden.Erään polun vain kuljin, minä kuljin ja sinä...



Jäi hymyily surullinen.



-Aila Meriluoto_

En osaa mitään hienoja lohduttavia sanoja sanoa, mutta olen pahoillani ja en todellakaan tiedä mitä minä kestäisin sinun tilanteessasi. Toivottavasti saat itkettyä vielä kunnolla jossain vaiheessa ja käyt surutyön läpi. Voimia sinulle ja lapsillesi.

kihlattuni kuoli yllättäen sairaskohtaukseen. Siitä on jo melkein kymmenen vuotta, mutta ne pahimmat päivät ovat piirtyneet mieleeni... Vaikka useamman vuoden keikuin itsekin tapahtuman jälkeen elämän ja kuoleman rajamailla, niin elämä voitti lopulta. Se rakentui aivan itsestään uudelleen, aivan kuin minulta itseltäni salaa... Tässä olen tänään ja rakastan elämääni.

Kaikkea hyvää ap:lle! Siunattua suruaikaa!

En osaa laittaa lohduttavia sanoja mutta olet ajatuksissani.

vakavan sairauskohtauksen muutama kuukausi sitten, mutta selvisi. Pahimmat pelot tuli käytyä läpi- myös se kuolema. Voimia sinulle ap.