Lue keskustelun säännöt.
Mieheni kuoli eilen sairauskohtaukseen.
21.08.2009 |
Laittakaa minulle kaikenlaisia viestejä, toivotuksia, rukouksia, värssyjä jne..
Olen edelleen sokissa enkä pysty itkemään ja itkua tarvitsen.
Häntä jäi kaipaamaan minun lisäkseni eka- ja kolmasluokkainen lapsi sekä suuri joukko ystäviä ja sukulaisia.
Käyn välillä lukemassa viestejänne.
Kiitos etukäteen!
Kommentit (45)
"Me kutsumme häntä, mutta hän ei käänny enää. Siellä hän on matkalla lapsuutensa metsiin.sinisen kukan ja kultaisen kesän maahan. Siellä laulavat toisenlaiset linnut."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten joku jaksaa tälläsellä asialla provosoida?
Siis 2v. siis. Kuka näitä vanhoja ketjuja nostaa?!!!!!!!
Voimia ja siunausta sinulle ja lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa edes kuvitella mitä käyt nyt läpi. Voimia ja jaksamista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkoi itkettää kun luin viestisi.
Otan syvästi osaa suruunne, en osaa kuvitella miten itse jatkaisin elämääni. Meillä täsmälleen samanikäiset lapset ja vielä yksi nuorempi.
Toivon sinulle ja lapsillenne kovasti voimia sopeutuessanne tilanteeseen. Pidä lapsia paljon sylissä jos vain jaksat ja jutelkaa isästä kun jaksatte!
Vaikka välillä tuntuu, ettet jaksa, usko huomiseen. Jonain päivänä aurinko taas paistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vai muutenko vaan olet huomionkipeä...
valinnoista.. Taitaapi ap asua Porvoossa!
Tuliko hyvä mieli?
Vai muutenko vaan olet huomionkipeä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystäviä riittää.. koko ajan on joku minun ja lasteni tukena ja apuna.
Se mitä haluaisin lukea olisi erilaisa runoja, värssyjä jne.
Ystäviä riittää.. koko ajan on joku minun ja lasteni tukena ja apuna. Se mitä haluaisin lukea olisi erilaisa runoja, värssyjä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon että enkelit ovat luonanne nyt ja suruaikana. Ja varmasti miehesi on myös läsnä.
Itku tuli kun ajattelin tilannettanne. Mutta elämä ei lopu tähän maanpäälliseen. Te tapaatte vielä.
Pyydän voimia teille.
Olette kamalia!!!! Oli provo tai ei niin ette te voi sitä tietää! Surussa painiskeleva ihminen tekee paljon sellaista mitä ei toiset voi käsittää mutta kun suru on rämmittävä jotenkin läpi ja elämän jatkuttava. Tämä palsta on kaikkea muuta kuin empaattisuuden ilmentymä! Ap:lle voimia ja enkeleitä. Runoja en osaa ainuttakaan...
Hidas kyynel valuu poskeani pitkin - miksi se on niin hidas? Koska se on niin tuskainen kyynel - vaatien, että sen tuska huomataan!
Yleensä vittuilen ja väännän jotain vitsiä...Mutta osanottoni ja toivon että olosi edes vähän helpottuisi, siis jos tämä ei ole trolli. Vaikka ei tämä mitään merkitse niin koita jaksaa.
Minun tuttavani ei pystynyt suremaan läheistään moneen kuukauteen. Ei itkenyt, ei käsittänyt, että on kuollut. Ihmetteli vaan, että mitähän sitten tapahtuu, kun hän sen itselleen myöntää.
auttaisimme hänet itkemään kauniiden runojen avulla.
Eli olisiko jollakulla.
puolestanne.Olette ajatuksissa, voimia jaksaa, hetki kerrallaan.