Lue keskustelun säännöt.
Mieheni kuoli eilen sairauskohtaukseen.
21.08.2009 |
Laittakaa minulle kaikenlaisia viestejä, toivotuksia, rukouksia, värssyjä jne..
Olen edelleen sokissa enkä pysty itkemään ja itkua tarvitsen.
Häntä jäi kaipaamaan minun lisäkseni eka- ja kolmasluokkainen lapsi sekä suuri joukko ystäviä ja sukulaisia.
Käyn välillä lukemassa viestejänne.
Kiitos etukäteen!
Kommentit (45)
Taivas antoi meille, taivas otti pois
minkä sille mahtaa ihminen
Taivas antoi meille, taivas otti pois
kipu kiivas luuhun leikaten
Kaunis rakkaani nouse kuivaa kyyneleet
on onni meillä toisella puolen virtaa
Vaikka meille täällä ei tähdet loistaneet
ne kirkkaammat on toisella puolen virtaa
Vaikka tie on poikki mustat tuulet käy
ja ilomme jo multiin pantu on
Vaikka tie on poikki ja valoa ei näy
et kyyhkyni saa olla toivoton
Kaunis rakkaani nouse kuivaa kyyneleet
on onni meillä toisella puolen virtaa
Vaikka meille täällä ei tähdet loistaneet
ne kirkkaammat on toisella puolen virtaa
Anna myrskyn tulla pauhatkoon se vaan
mä kannan sua iltaan tummuvaan
Anna myrskyn tulla enemmän kuin uskotkaan
mä rakastan vain sua aina vaan
Kaunis rakkaani nouse kuivaa kyyneleet
on onni meillä toisella puolen virtaa
Vaikka meille täällä ei tähdet loistaneet
ne kirkkaammat on toisella puolen virtaa
-Juha Tapio
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi että. Minun tuttavapiiristäni kuoli juuri parin päivän sisällä kaksi ihmistä - toinen oli isä, toinen äiti, eri perheistä siis. Isä kuoli kans aivan yllättäen sairauskohtaukseen, äiti syöpään. Kuusi lasta yhteensä menetti vanhempansa. Aivan kamalaa!
Olen iloinen, että sinulla on iso tukijoukko. Kaikki apu kannattaa ottaa vastaan. Itseään ei kannata ajaa liian piippuun. Sinua tarvitaan. Lapsille kannattaa olla rehellinen. Ja muista, että lapset usein syyllistävät itseään kuolemasta, kannattaa keskustella asiasta tai pyytää ammattiapua.
Minulta kuoli kauan, kauan sitten ensimmäinen poikakaverini liikenneonnettomuudessa. Siitä on jo 26 vuotta ja vieläkin se satuttaa. Kokemuksesta voin sanoa, että ensimmäinen vuosi on kamala. Toisena vuotena vähän jo helpottaa. Mutta elämä jatkuu. Sen täytyy jatkua. Kaipaus ja muistot säilyy aina. Kannattaa yrittää tallettaa jotain konkreettisia muistoja isästä lapsille.
Silmät alasluotuina,
ripsillä kyyneleet -
suru ikimuistoinen
etten mistään löydä
lohdutuksen sanaa.
-Lassi Nummi-
Voimia tulevaan ja ennen kaikkea yritä kaiken keskellä jaksaa huolehtia itsestäsi, jo lastesi takia! Olet kaikki mitä heillä on, eikä sinulla ole varaa palaa loppuun.
Ota vastaan kaikki apu mitä saat. Näytä tunteesi lapsillesi, niin hekin saavat tilaa ja luvan surra.
Mutta kuitenkin, ole itsellesi armollinen ja anna itsellesi lupaa iloon ja lepoon.
Been there, done that. Valitettavasti. Kaikkea hyvää sinulle!
Minä kuljen yksinäin
on kuollut rakastettuni
on kuollut koko kaupunki, on linnut vaienneet.
Minä häntä rakastin niin, hänen suutaan silmiään
hänen käsiään, hänen sydäntään
on suru jäänyt vain
Surevalle ojennetaan käsi
kukkaset
Sanotaan: otan osaa
Ei kenenkään suruun
surusta
voi ottaa osaa.
Jokaisen kohdattava
kannettava
oma surunsa
ehjä
kokonainen
Juuri niin painavana
maahanluhistavana
kuin se kunkin kohdalle tulee.
Voin pysähtyä rinnallesi
katsoa kanssasi pimeyttäsi
syvälle silmiin
kokea kivunpoltteen kanssasi
sulkea hetkeksi käteni käteesi,
pienen pelokkaan
palelevan linnun
että jaksaisit taas
surun viiltävässä yössä
kunnes on uusi aamu
yö lopussa
aurinko nousee
kuivaa kyyneleet
kasteen kukkien terälehdiltä.
[Maaria Leinonen]