Meidän tarina...Menin 19v naimisiin 4-kymppisen miehen kanssa.
Seurustelemaan aloimme kun minä olin 15v ja mies 36v. Tiedän, laitonta, mutta se oli rakkautta ensisilmäyksellä ja jne. Minulla oli kaveripiiristä ainoana mies (ja itse asiassa olin ainoa jolla oli MIES, muilla oli pikkupoikia), jolla oli varaa ostella minulle ihania vaatteita, maksoi aikanaan ajokorttini jne. Opiskeluaikoina ei ole tarvinnut tehdä töitä vaan on saanut keskittyä itse siihen opiskeluun. Mies oli jo hurvittelunsa hurvitellut ja näin säästyin turhilta sekoiluilta miehen osalta. Mieheni mielestä taas oli vain söpöä kun minä hassuttelin, otin ekat kännit ja kävin ekoja kertoja ravintolassa. Seksiä meillä ei ollut heti vaan vasta vuoden seurustelun jälkeen eli sitten vasta kun olin virallisesti siinä iässä että minuun kajoaminen ei ole rikos ;) Sitä ennen oli kyllä pusuttelua ja hivelyä ja mies katseli minua kun olin alasti jo ennen sitä jne.
No mutta. Ekan lapsen sain 22v eli nuorena, mutta seurustelua oli takana jo useita vuosia. Oli oma talo, oma auto, varaa maksaa harrastuksia itselle ja lapselle, varaa olla kotona useampikin vuosi.
Nyt olen 27v ja kahden "ison" lapsen kotiäiti / kotirouva. Lapset on 5v ja 3,5v. Saan olla kotona niin pitkään kuin vaan tahdon. Kotona olo ei ole mitään kitkutelua vaan saan shoppailla itselleni ja lapsille kaikkea kivaa, siivooja käy 2 x viikossa ja kodinhoitaja/lastenhoitaja aina kun niin toivon. Esim. tänään tulee kohta lastenhoitaja ja me mieheni kanssa lähdetään kahdestaan kesäiltaa viettämään
Kommentit (85)
sai katsella ja hivellä alastonta 15 vuotiasta.
Nyt sitten on kasvamassa omasta takaa uusia pikkutyttöjä, joita saa katsella ja hivellä.
Mitä yhteistä teillä oli miehesi kanssa kun olit 15? Olen itse nyt 35 ja enpä kyllä osaa kuvitella että jonkun 15-vuotiaan pojan kanssa olisin parisuhteessa.
Eihän tuossa ole mitään pahaa. Teillä on kaikki hyvin ja se on pääasia. Jos 21 v ikäero ei haittaa, mitä se kenellekkään kuuluu!
Nauttikaa elämästänne kun siihen on mahdollisuus ja vielä noin upea!
Olen itse 40v tällä hetkellä, kuten miehenikin.
Tuntuisi todella sairaalta jos mies tai joku miehen kaveri hommaisi 15 vuotiaan tyttöystävän, jota saa alasti katsella ja hivellä. Kaipa ne miehet nuorista naisista on aina tykännyt, mutta että ihan käytännössä...hrrrr....
Itse kyllä vielä muistan, millainen olin siinä iässä. Itsekunnioitusta oli sen verran paljon, että ei taatusti kukaan vanha äijä olisi voinut ostaa minua hiveltäväksi ja katseltavaksi. Halusin itse hommata ammattini ja ansaita elantoni. En myydä itseäni eniten tarjoavalle vanhalle äijälle.
kouluttanut sinut hyvälle alalle -> eläkeratkaisu ;)
Ja mitä tulee siihen, että vanhan ukon hoitaminen käy mahdollisesti rankaksi: Mieheni on luvannut että hänet saan lykätä hoitolaitokseen koska tahansa siltä tuntuu, hän ei tahdo että olen hänelle taakka.
Kannattaa AP huomioida näissä "lykkään ukon sitten vanhana laitokseen" -suunnitelmissa se pikku seikka, että laitosmaksut määräytyvät hoidettavan tulojen ja omaisuuden perusteella ja sinne menee sitten noin 80% ukon kuukausituloista. Ja jos rahat ei meinaa riittää niin sitten vaaditaan omaisuuden realisointia.
"Jokaisen nuoren miehen tulisi lähteä vuodeksi merille" (vapaa lainaus)
Jokaisen nuoren miehen ja naisen tulisi lentää omilla siivillään ennen kuin sitoutuu. Vaikka löytäisi sen oikean teininä, niin olisi hyvä asia elää esim. vuosi ihan omillaan (toisessa kaupungissa tai vaikka ulkomailla) ja pärjätä ihan itse.
Joutua ottamaan 100% vastuu itsestään. Laskujen maksamisesta, ruuan laittamiseen. Yksinäisyyden kokemisesta itsensä kohtaamiseen ja tuttavien löytämiseen jne.
Vasta kun tuntee itsensä ja rakastaa itseään voi solmia kunnollisen ihmissuhteen. Moni ei pärjää omillaan, ja vaikkapa parin viikon reissu YKSIN johonkin (sanotaan vaikka syrjäiselle mökille Lappiin) ilman kännykkää, tietokonetta, tmv. vempaimia aiheuttaa ahdistuskohtauksen.
Moni pelkää itsensä kohtaamista, ja joskus se saattaa olla haastavaa. Mutta se KANNATTAA, koska ikävää on jos koskaan ei ole täysin omillaan joutunut olemaan ja pärjäämään, edes muutamaa viikkoa.
Etpä ole koskaan kokenut OMAA elämää, olet joutunut menemään miehesi "ehdoilla". Et varmaan ymmärrä mitä tarkoitan mutta näin se nyt vaan menee sun kohdallas... Sulla on ollu AINA "isi" mukana jutuissa etkä oo siksi kokenut mitään itse. Onhan sulla varmaan aina ollu turvattu elämä mutta sekin on vain miehesi ansiosta. Elämä on toisinsanoen jäänyt "elämättä".
vaikka mitä, että sitä pillua saa. Jos nuori tyttö suostuu myymään itsensä rahan ja perinnön toiveessa niin kyllähän sitä voi luvata vaikka mitä.
Mutta kun sitä ikää tulee ja äijä alkaa 80 vuotiaana olla vaippakunnossa, voi olla, ettei sinne vanhainkotiin niin halutakaan. Ja toisaalta, ap on silloin 60 vuotias. Eli ei kovin nuorena kuitenkaan pääse nauttimaan rahastaan ja vapaudestaan.
Oletkohan nyt laskenut tämän ihan oikein. Ei mies vielä 60 vuotiaana ole vanhainkotikunnossa. Kyllä saat viettää vanhenevan miehen vieressä oman elämäsi ihan rauhassa.
Toivottavasti teillä oli kiva ilta;=)
mielestä tuollainen ei ole sopivaa koska olet elänyt miehesi siivellä ja hänen täysin elättämänään kymmenen vuotta (tai lähes). Sinun pitäisi nyt nousta barrikadeille vaatimaan oikeuksiasi ja samaa palkkaa itsellesi pitkän kotona olon jälkeen. Tiedät varmaan sinäkin tosi hyvin että naisen euro on 80 senttiä. Samanlaisia tapauksia on todella, todella paljon Suomessakin, siis miesten elättämiä naisia. On se niin väärin!!!
Kyllä minullekin ap.n tyylinen elämä kelpaisi!
Ei kaikkien tässä maassa tarvitse elää väsynyttä ja katkeraa elämää.
Monistakin paistaa läpi se, että on olemassa joku tietty kaava jonka mukaan KAIKKIEN elämä pitää mennä, muuten siinä on jotain pahasti pielessä.
Muuten, on paljonkin pareja jotka ovat olleet yhdessä teinistä asti eivätkä näinollen ole eläneet sitä OMAA elämää, eikä näitäkään paheksuta ja säälitellä...
Ihan oikeasti, avartakaa nyt vähän tuota maailmankatsomustanne!
t. eräs, joka on ikäisensä kanssa naimisissa
"minäpä olen kyllä ollut erossa miehestäni ja elänytkin eri paikkakunnalla
kun opiskelin. Olen myös matkustellut ystävieni kanssa ilman miestäni. Että se siitäkin"
Opiskelijana elit opintotuella soluasunnossa ilman miehesi/vahempiesi RAHALLISTA tukea? Kukaan ei ostanut sinulle ruokaa/kirjoja/bussikorttia/maksanut sähkölaskuasia vaan KAIKKI maksoit itse?
Ja kai tajuat että on eri asia matkustaa YSTÄVIEN kanssa kun olla vaikkapa muutama kuukausi ihan YKSIN jossakin...!
Kai tajuat että normaalissa parisuhteessa ollaan usein erossa toisesta? Ei ole mitään erikoista siinä että mies lähtee viikoksi kalastamaan lohijoelle tai nainen kavereiden kanssa Kreikkaan viikoksi.
Tuo kertoo maailmankuvasi pienuudesta; etä pysty edes kuvittelemaan että olisi ihan YKSIN, vaan se mies on (taloudellisena)tukena aina taustalla tai yksin olo on sinulle Thaimaan reissu tyttöporukalla. Tuo ei ole mitään YKSIN PÄRJÄÄMISTÄ vaan ihan normaalia parisuhdetta.
kun huoletta kertoilet että miehesi voi sitten vanhana lykätä vanhainkotiin ettei ole taakkanasi-itse en ikinä laittaisi miestäni hoitokotiin vaan rakkaudella hoitaisin hänet hautaan asti. lisäkis puhut perinnöstä ja vakuutuksista ja siitä että "pärjäilet" jos miehesi kuolee aikanaan..kuulostaa jotenkin karmivalta. itse en edes halua ajatella mieheni kuolemaa tulee tippa silmään pelkästä ajatuksesta ja siiä ei ystävät ja suku paljoa auta!!!!
terv. rakasa miehen(työtön) avovaimo
saan sen kuvan, että raha on ainoa, mikä ap:lle merkkaa. Ja koska sitä on hänellä riittämiin, on hän tietysti onnellinen.
Haluan mieluummin elää miehen kanssa, jota rakastan ja joka kiihottaa minua seksuaalisesti.
Teen mielenkiintoista työtä ja minulla on kiinnostava harrastus.
Minun elämän sisällöksi ei kelpaisi antaa pillua miehelle vain sen takia, että saan elatuksen. Toisekseen, elämäni sisällöksi ei riitä kotonaolo ja shoppailu.
Kukin tavallaan. Toisilla voi olla tosiaan haaveena se, että vanha äijä jyystää iltaisin päällä ja itse laskeskelee, että kyllä tän kestää kun huomenna ei tarvi mennä töihin ja saa maata vain kotona.
Kyllä minullekin ap.n tyylinen elämä kelpaisi!
Ei kaikkien tässä maassa tarvitse elää väsynyttä ja katkeraa elämää.
Ap lienee ollut 15-vuotiaana varhaiskypsä ja "nainen". Minä en ollut sen ikäisenä eikä moni muukaan, mutta onhan tälläkin palstalla monia jotka ovat 15-vuotiaasta tai nuoremmastakin asti kumppaninsa kanssa olleet.
Itse en arvosta 35-vuotiaita miehiä jotka seurustelevat 15-vuotiaiden kanssa, mutta mistäs minä tiedän miten ihana mies ap:n mies nykyisellään on. Ehkei se päältä näy että on varhaiskeski-iässä pokannut teinin.
Jos on itse tyytyväinen elämäänsä niin sehän on hienoa. Se ensimmäinen työpaikka kannattaa tosiaan hankkia, niin pääsee sen työuran alkuun, koska on melko varmaa, että jossakin vaiheessa ap:n elämään tulee vaihe, jolloin hän on itse pääasiallisessa vastuussa elannostaan, ja siinä vaiheessa työkokemus on kova sana.
Eihän hän halnnut töihin.
Mies elättää ja saa olla kotona, eikä tarvitse elämänsä aikana töitä tehdä kun mies on luvannut mennä vanhainkotiin ja ap saa nauttia rahoista.
Taidatte olla kateellisia.
Ja en todellakaan ole kateellinen. Jos minun tyttäreni alkavat yläasteella seurustelemaan yli 20-vuotiaiden kanssa, niin hommaan ukot kyllä syytteeseen takuuvarmasti. Toivottavasti osaan kasvattaa heidät niin, ettei tätä tule edes tapahtumaan.
Itse olen 27 ja en kyllä mihinkään nelikymppisiin koskisi nyttenkään.
Onpa kiva välillä lukea, että joku on tosiaan onnellinen ja toimivassa suhteessa ja kaikki muutenkin hyvin.
Ei kaikkien tarvitse kulkea "vaikeimman kautta" elämässään. Hyvä näin.
Lapsillanne on varmaan hyvä olla kun saavat olla kotosalla, eikä tarvitse joka aamu raahata jonnekin hoitoon. Itsekin haluaisin olla enemmän kotona lasten kanssa ja taloudellisesti se olisikin mahdollista, mutta "ilmapiiri" sellainen, että rohkeus ei vaan riitä askeleen ottamiseen.
Kaikkea hyvää teille tulevaisuudessakin!