Olen menossa huomenna ruokakassin hakuun

ongelma on vähän niin päin nyt, että vaikka mä en olisi nirso, niin mulla on sen verran korkea ja jokseenkin erikoinen koulutus, että vaikka haen vaikka myyjäksi, ja olisin valmis sitoutumaan esim. määräaikaiseen, niin työnantaja katsoo, ettei mua kannata palkata, kun häivyn kumminkin heti oman alan työn perään...



Olen miettinyt kyllä, että jos ei ala nappaamaan pikkuhiljaa jotakin, niin hankin jonkun muun lyhyemmän koulutuksen, vaikka koulunkäyntiavustajan tai täällä parjatun lähihoitajan tutkinnon, jos se kestää vuoden. Nimittäin hain koulunkäyntiavustajaksi, mutten päässyt, kun se jolla oli alan koulutus valittiin, tietenkin.



Mua sinänsä voisi kiinnostaakin joku tuollainen kehitysvamma/erityisopetusala, vaikka sillä ei hirveän hyvä palkka olekaan.



ap

koskaan en varmaan tuu unohtamaan, että näinkin köyhää aikaa on eletty. Stressaa välillä jos sairastetaan, että mihinkään tuommoiseen ylimääräiseen rahanmenoon ei olisi varaa.

Tarvisin uudet silmälasit, entiset hajoaa kohta... mutta ei oo varaa ennen kuin saan ihan palkkaa joskus taas.

En ole käynyt kampaajalla lähes 3 vuoteen, itse leikannut tukkaani ja värjännyt joskus kaupan väreillä, nyt en sitäkään.

Mutta toisaalta itse olen osittain valinnut tämän yh:n elämän... en oo eron myötä tullut yh:ksi, vaan lapsi ilmoitti tulostaan, kun olin erään miehen kanssa seurustellut vajaat 2 kk, ehkäisy (kondomi) petti ja mies ei halunnut isäksi + häipyi.

Aborttia en harkinnut sekuntiakaan. Olin silloin jo melkein 35 v ja ollut kerran aviossa, josta lasta ei syntynyt 7 vuoden yrityksen jälkeen. Rakasta tyttöäni en vaihtaisi pois mistään maailman rahasta!

ap

Ap, meidän oli kans pakko ottaa yhdessä vaiheessa noita ruokakasseja. Siellä oli kuivatarvikkeita, puuroa, maitojauhetta, mannaryynejä jne.

Se oli oikeasti kauheaa aikaa, onneksi selvittiin. Se joka ei ole oikeasti kokenut köyhyyttä, ei tiedä millainen stressi se on!

Tsemppiä sulle, toivotaan että asiat alkais taas sujumaan!