"Mykkä tyttöystävä" - tunnetko ilmiön?
Rasittaa, kun juhlissa tai kyläilyssä miehet tuovat mukanaan mykkiä tyttöystäviä tai vaimoja. Siis sellaisia naisia, jotka eivät koko illan aikana puhu kellekään mitään. Jos jollekin puhuvat, niin omalle miehelleen korvaan supattamalla.
Miten näin huonokäytöksisiä naisia voi olla? Ärsyttävää.
Kommentit (86)
usein tapaamaan ujoja, juntteja joita ei kiinnosta jutella niin ehkä ei olisi huono ajatus vilkaista peiliin...
Mutta kummasti siellä juhlissa tapaa myös niitä mukavia, sosiaalisia, kiinnostavia ihmisiä. :) Ja en sano että ujo ei voisi olla mukava, sitä vaan ei saa koskaan tietää jos ujo ei ota mitään kontaktia.
Olin minäkin nuorena ujo, mutta en enää.
Minusta juhlien tms. tapaamisten parasta antia on muiden ihmisten kanssa oleminen, höpöttäminen ja ehkä uusien tuttavuuksien saaminen. Usein mukavilla kavereillani on muitakin mukavia kavereita. Viikonloppuna oli esimerkiksi hienoa tutustua kaverini siskon kokki-poikaystävään, jonka kanssa juteltiin ruoanlaitosta. Oli hyvä tyyppi ja piristävää oli tavata!
Toisella kaverilla oli myös poikaystävä mukana, joka saattoi olla mukava, mutta puhui illan aikana ehkä kaksi lausetta, niin että eipä hänen mukavuudestaan muille paljon iloa ollut.
olet kyllä melkoisen rasittava ja itseäsi täynnä oleva ihminen.
Onneksi siellä juhlissa on myös muita rasittavia ja itsekkäitä ihmisiiä joiden kanssa voi jutella. Kaikki älykkäät mutta superujot voivat sitten olla suvaitsematta meidän erilaisuuttamme. :)
Persoonallisuuden piirteet ovat synnynnäisiä ja vaikka niiden merkitystä voi viisaalla kasvatuksella ja myöhemmin itsetutkiskelulla vähentää, ei niiden vaikutus koskaan poistu kokonaan.
Karkeasti ihmiset voidaan jakaa niihin, joiden mielestä uusien ihmisten tapaaminen on PIRISTÄVÄÄ, kuten RoughLovelle, ja niihin, joiden mielestä uudet ihmiset VIEVÄT HEILTÄ ENRGIAA. Molemmat ovat siis synnynnäisiä piirteitä ja ovat perinnöllisiä, sen takia on "mykkiä" sukuja.
Tutustukaa esimerkiksi Briggs-Myers-persoonallisuustestiin, jota pidetään aika luotettavana.
En ota kantaa aloittajan käytökseen, mutta ihan hyvä, että muistutetaan, miten jollekin voi tosiaan se tervehtiminen olla täyttä työtä.
Mutta sekin on totta, että piinallisen ujon ihmisen kanssa on tosi raskasta jutella. Siis silloin, kun toinen ei saa sanaa suustaan ja on silminnähden vaivaantuneen tuntoinen. Tulee fiilis, että minä vain kiusaan toista, kun yritän jutustella, vaikka oikeasti minusta olisi kiva tutustua esim. sukulaisten ja ystävien puolisoihin.
Mikä on sopiva määrä kontaktia noissa tilanteissa, että antaa sen vaikuteolman, että on kiinnostunut ja ystävällinen? Paljonko on ahdistavan raja?
...ovat tutkimusten mukaan keskimäärin epäsosiaalisempia, siis itsekkäämpiä, kuin hiljaiset introvertit (yllätys joillekin?). Hiljaisuuteen liittyy yleensä halu ymmärtää toisten tarpeita ja ottaa toiset huomioon. Impulsiivisille ekstroverteille on tärkeämpää saada toisista iloa itselleen, kuten RoughLovenkin viestit niin kauniisti osoittavat. Näin he tulevat myös usein vahingossa loukanneeksi toisia, koska kuuntelemisen (tai kuullun ymmärtämisen?) taito on keskimäärin heikommin kehittynyt kuin hiljaisemmilla ihmisillä.
Olin minäkin nuorena ujo, mutta en enää. Minusta juhlien tms. tapaamisten parasta antia on muiden ihmisten kanssa oleminen, höpöttäminen ja ehkä uusien tuttavuuksien saaminen. Usein mukavilla kavereillani on muitakin mukavia kavereita. .
Se ei todellakaan ole oikeaa ujoutta,ihan nuoruutta vain.
Ja mulle,ujolle,on nimenomaan ahdistavaa tuollainen "höpöttäminen". Mitä ihmettä vastaan umpivieraalle iihmiselle joka tulee höpöttämään minulle niitänäitä??
Hyvä jos saan kerättyä rohkeutta tervehtiä ja silmiin katsominen ahdistaa.
SILTI nautin juhlissa käymisestä,ihmisten seurasta.MUTTA myöskin,en ole niin juntti&mykkä ettenkö tervehtisi,kyllä minusta sen verran voimaa löytyy :) ja kohteliaisuutta.
Ja jos joku tuleee vartavasten minulle puhumaan niin jos se joku ei ole ihmeellinen höpöttöjä joka laukoo kysymyksiä tykin suusta niin kyllä minä myös pystyn keskustelemaan :) mutta kieltämättä se vaatii hieman aikaa minun kanssani. Jos pelkästään töksähtää eteeni ja alkaa kyselemään papupatana saattaa olla et mykistyn...
kuten av:lta voi odottaakin. :)
Kyllä, minullakin on usein tilanteita, joissa en jaksa tai halua puhua ihmisten kanssa. Viihdyn silloin yksin ja hiljaisuudessa ja välttelen muiden seuraa.
Juhlat, joihin minut on kutsuttu vieraaksi, eivät mielestäni ole kuitenkaan tällaisia paikkoja. Yleensä juhlien järjestäjä toivoo, että vieraat viihtyvät ja tunnelma on mukava. Koen, että on hyvien tapojen mukaista yrittää vieraana luoda tällaista tunnelmaa: jutella muiden kanssa, esittäytyä niille joita ei tunne, hymyillä ja olla ystävällinen.
Vaikka minulla olisi huono päivä tai väsyttäisi, en mene nurkkaan seisomaan ja tuijota muita mykkänä vihainen ilme naamallani. Se olisi mielestäni huonoa käytöstä minulta vieraana.
Ja kyllä, minä nimenomaan koen "saavani" jotain siinä, että saan kuunnella muiden ihmisten mielipiteitä, näkemyksiä ja tarinoita.
Jos siis ihmisten kanssa jutustelu on ylivoimaisen vaikeaa? Vai onko mies sitten sellainen päällepäsmäri, jota pokattavan naisen mykkyys ei haittaa?
Tosin, jos joku RL:n tapaan alkaa jutella kaksin, yritän kyllä lähteä siihen mukaan. Harmillisen harvoin kukaan niin kuitenkaan tekee, tuttavapiiri on aika sosiaalista, kovaäänistä ja vauhdikasta väkeä. Kaikki tohottavat omiaan, eikä kukaan juuri huomaa, että meikäläinen jää taas "vakoilijaksi" sinne nurkkaan.
Tahtomattani olen kyllä kieltämättä se, joka tietää jälkeenpäin "kuka teki mitä ja kenen kanssa" ;)
Olen aina ollut ujo, ja nyt aikuisena yrittänyt "opetella" small talkia. Joukossa olen edelleen liian ujo tulemaan esille. Jos keksinkin jonkun hyvän heiton, alan miettiä, onko se sopivaa sanoa ääneen, ja sitten sen aika onkin jo mennyt ohi... Tuntuu, että jos intoudun (harvoin!!) juttuhin mukaan, pääsee suustani kamalia sammakoita:(
Mutta olen huomanut, että minua pidetään vähän koppavana ja kylmänä ihmisenä, vaikken todella sitä ole! En todellakaan ole olevani mitään parempaa kastia, päinvastoinhan se asia on!
Ja olen kyllä noita jotka tuntevat saavansa energiaa uusista ihmisistä:)
Ihan lähimmät tietävät sen, ja senkin, että kun minuun tutustuu, ei suu tahdo pysyä kiinni millään...
Ja se on niin ärsyttävää. Suomi on yksi harvoista maista, joissa ujoutta oikeasti arvostetaan ja normaaleja sosiaalisia taitoja pidetään päsmäröintinä tai jotenkin epäilyttävinä. En jaksa superujoja ihmisiä ja kaikista vähiten sellaista puolisoa, jota pitää kantaa sosiaalisten tilanteiden läpi. Ex-poikaystäväni oli sellainen ja yksi syy, miksi hän on ex, oli juuri tuo sosiaalinen avuttomuus. Sosiaalinen elämäni on vilkasta ja halusin miehen, jonka voi esittelyjen jälkeen päästää omilleen ja luottaa, että hän pärjää. Sellainen löytyikin.
Oma äitini on malliesimerkki siitä, kuinka sosiaalisuutta voi opetella. Hämäläisellä maatilalla kasvaneena ei juuri lehmien kanssa tarvinnut smalltalkia harjoittaa. Mutta sitten kun työelämä pakotti erilaisiin kökkäjäisiin, äitini tajusi, että tätäkin taitoa on opeteltava. Ja nyt hän pärjäisi varmasti vaikka Nobel-illallisilla. No, ehkä ei ruotsiksi kuitenkaan. Mutta luonne on perusujo.
En jaksa nähdä vaivaa, että alkaisin kamalasti pumpata ihmisestä tietoa ulos. Minusta superujot ja sosiaaliset mykät ratsastavat muiden kustannuksella.
mutta nyt toit esille jotain ihan uutta: sanoit että "mykkänä seisoo nurkassa VIHAINEN ilme kasvoilla" (tmv)
Kyllä mä vaikka olen ujo,silti pyrin näyttämään ja olemaan iloinen.
Koskeeko tää aloituksesi siis "vihaisia mykkiä tyttöystäviä",se onkin jo aivan eriasia kuin olla "vain" ujo...
mutta nyt toit esille jotain ihan uutta: sanoit että "mykkänä seisoo nurkassa VIHAINEN ilme kasvoilla" (tmv)
Kyllä mä vaikka olen ujo,silti pyrin näyttämään ja olemaan iloinen.
Koskeeko tää aloituksesi siis "vihaisia mykkiä tyttöystäviä",se onkin jo aivan eriasia kuin olla "vain" ujo...
Myös mykkä hymyilevä ihminen vaikuttaa epäkohteliaalta, jos ei tervehdi eikä muutenkaan sano mitään.
mun mielestä taas hymyilevä mykkä joka ei tervehdi vaikuttaa lähinnä hullulta :D
Mutta ok,myönnän. Olen itse super-hyper-ujo,mutta tervehdin AINA silti ja kaikkia (esim. juhlissa). Juttelu saattaa olla vaikeaa,mutta tervehdin koska se kuuluu todellakin kohteliaisuuteen.
Jos todella olet törmännyt mykkään (ujoon?) ihmiseen joka tönöttää vaan eikä edes tervehdi (juttelusta ei nyt puhuta,tarkoitan ettei todella edes kuiskaa hei tai moi...) niin SE on epäkohteliasta.
Oikeastikko olet siis tavannut näin mykkiä? Eivät tervehdi MITENKÄÄN? Ei edes päätä nyökkää?
Tai hymyile tervehtiäkseen?
Tervehtiikö ne muita? Tuttujansa?
Miksi lähteä vierailulle jos on koko ajan hiljaa? Tosi loukkaavaa käytöstä.
Lopulta ahdisti pakkososiaalisuus niin paljon, että erosin. Ja joo, olen superujo. Joo, käyn terapiassa. Joo, on lääkitys. Joo, vituttaa Roughloven kaltaiset päänaukojat.
suu auki. Olen ujo minkin, mutta en todellakaan juntti.