"Mykkä tyttöystävä" - tunnetko ilmiön?
Rasittaa, kun juhlissa tai kyläilyssä miehet tuovat mukanaan mykkiä tyttöystäviä tai vaimoja. Siis sellaisia naisia, jotka eivät koko illan aikana puhu kellekään mitään. Jos jollekin puhuvat, niin omalle miehelleen korvaan supattamalla.
Miten näin huonokäytöksisiä naisia voi olla? Ärsyttävää.
Kommentit (86)
ujo, mutta kyllä uskallan seurassa puhua. Ujous ja töykeys ovat kaksi eri asiaa, ja ujoudellakin on rajansa. Ei pidä liiaksi piiloutua sen taakse.
Itsellä ainakin oli puhumisen aiheet aikoinaan aika vähissä kun pari vuotta kotona lasta hoitelin.
jotka sanovat asiat "niinkuin ne oikeasti ovat". Toisissa piireissä sitä kutsutaan myös pidättyvyydeksi, ujoudeksi tai sivistyneeksi käytökseksi. Ei kaikkien tarvitse olla suuna päänä päsmäämässä.
Jotain sosiaalisuutta pitää ihmisellä olla vaikka kuinka olisi ujo. Juoruilu on yhtä moukkamaista.
ujo, mutta kyllä uskallan seurassa puhua.
Minä olen mallia äärimmäisen ujo. Kahden kesken pystyn keskustelelmaan kohtalaisen normaalisti vieraidenkin ihmisten kanssa, mutta isommassa joukossa hyydyn täysin, kunnes opin tuntemaan. En vaan saa sanaa suustani! Ja jos sitten pakotan itseni sanomaan jotain, se tulee niin epäluonnollisesti (takeltelen, sävy on väärä, näkee kilometrin päähän että jännitän), että kaikki vaivautuvat ja keskusteluun tulee katkos. Kyllä siinä nyt vaan käytännössä käy niin, että olen aluksi vaivaantuneena hiljaa. Luojan kiitos tämä on vanhemmiten pikkasen helpottanut, mutta nuorena oli tosi kamalaa ja pelkäsin kaikki bileitä ja juhlia tms. :(.
sitten sopia vaikka miehensä kanssa, että tämä aloittaa keskustelun, johon ujo tyttöystäväkin pääsee mukaan.
Mua haittasi seurustelumme alkuaikoina todella paljon toisenlainen ilmiö: jurottavat emännät! Mentiin miehen kanssa kylään jollekin miehen kaverille ekoja kertoja. Miehet jutteli tavalliseen tapaan, minäkin osallistuin ja yritin olla tavallistakin sosiaalisempi ja pitää tunnelman omalta osaltani hyvänä. Mutta mitä tekee miehen kaverin tyttöystävä? Ei sano mitään, tuijottelee vaan. ERITTÄIN kiusallista, ettei lähde mukaan keskusteluun, vaikka toinen miten yrittää.
jos pakotan itseni puhumaan, se tulee usein sellaisena kamalan nopeana ja epäluonnollisena tykityspuheena. Aargh, se on niin noloa. Lisäksi joissakin stressaavissa tilanteissa katoaa tilannetaju ja sanon tai teen jotain noloa, jonka nolouden tajuan vasta jälkikäteen. Just tollasta, että jätän vaikka esittäytymättä vai hyvin tiedän että se on kohteliasta ja niin edelleen. Se tilanteen sietäminen vie niin suuren osan huomiokyvystä, että tärkeätkin asiat saattaa jäädä havaitsematta ja tekemättä. Siihen tyyliin että jos ihminen näkee vaikka onnettomuuden, eihän siinä huomiokykyä riitä mihinkään muuhun ympärillä tapahtuvaan. Sama periaate. Rentona pystyy paremmin havainnoimaan ympäristöään ja tekemään tarvittavat jutut.
Ujo olen edelleen vieraassa seurassa, mutta nykyään uskallan jo puhua suhteellisen luontevasti.
On kamala vaiva olla niin arka, ettei saa sanaa suustaan vieraiden läsnä ollessa. Tunnen suurta sympatiaa heitä kohtaan jotka kärsivät ujoudestaan, koska se hallitsee koko elämää. Siihen liittyy yleensä myös äärimmäisen huono itsetunto ja ajatus, että vaikuttaa itse typerältä eikä kukaan ole kiinnostunut siitä mitä ko.henkilö sanoo.
Koettakaa kestää, sillä ei meillä helppoa ole.
He ilmiselvästi pelkäävät ottaa kontaktia muihin ko. seurueessa. Saattavat olla oikein mukavia ja puheliaitakin kunhan vaan pääsevät jutustelun alkuun.
Olen yrittänyt sosiaalistaa itseäni koko elämäni, hakeutunut jopa ammattiin jossa tarvitaan paljon vuorovaikutusta.
Mutta ei. Nykyisin en käy enää juhlissa, häissä, illanvietoissa. Missään. On piinallista itsellenikin kun en keksi puhuttavaa. Tai keksin, mutta isommassa seurueessa ehdi jotenkin reagoida keskusteluun, olla mukana. Se kai johtuu epävarmuudesta.
Mutta miksi sinä ap ihmettelet? Aikuisena ihmisenä tietänet kai jo että ujoudesta on kyse. Kyllä meitä tänne maailmaan mahtuu monenlaista tallaajaa. Annetaan olla jokaisen sellainen kuin on.
Eräällä miehen tutulla on tämmöinen mykkä tyttöystävä, jonka kanssa ei voi keskustella, koska hän vaan vastaa joo tai ei, jatkamatta juttua millään lailla. Seurauksena on se, ettemme enää juurikaan tapaa pariskuntina, koska en kestä olla kahdestaan sen tyypin kanssa miesten saunoessa.
He ilmiselvästi pelkäävät ottaa kontaktia muihin ko. seurueessa. Saattavat olla oikein mukavia ja puheliaitakin kunhan vaan pääsevät jutustelun alkuun.
yritän usein, mutta keskustelu tyrehtyy, jos juttelu menee sellaiseksi yksipuoliseksi nyhtämiseksi. Jos sanon jotain "eikös olekin hyvää ruokaa", ujo ei vastaa ollenkaan. Jos tivaan suoraan jotain tyyliin "ai oletko sinäkin opiskellut täällä", siihen vastataan yksitavuisesti joo tai ei. Ei sitä kauaa jaksa :/
vain huonokäytöksisiä. Jotkut ujoja tottakai, mutteivat kaikki.
Mulle on sattunut sukuun näitä mykkiä miniöitä enemmänkin. Veljeni ex-vaimo ja tämän koko perhe on mykkää sakkia. Kukaan heistä ei tervehdi. Rohkeimmat nyökkää jos sanoo heille päivää, mutta suurin osa vain luimistelee ja katsoo muualle. Ihan oikeasti! Veljen esikoisen ristiäiset oli niin kiusallinen tilaisuus, kun yli puolet vieraista ei tervehdi edes pappia ja virallisen osuuden ulkopuolisen ajan luimistelevat ulkona tai makuuhuoneissa piilossa. Ei siinä tiennyt itkeäkö vai nauraa...
Sitten on vielä yhden serkun tyttöystävä ja toisen vaimo. Tämä tyttöystävä on totaalimykkä, ei tervehdi eikä hääviin vastaakaan jos yrittää hänelle puhua. Naama on 100% norsunveellä vierailujen tai juhlien ajan. Voi sanoa että kyllä me häntä moukkana pidetään.
Tämä toisen serkun vaimo ihmetyttää meitä kaikkein eniten. Hän puhuu ja rupattelee kyllä, muttei koskaan tervehdi ketään. Ei sano hei, moi tai päivää, ei koskaan. Kummastusta aiheuttaa se että hän on lääkäri, siis ihan pitäisi olla sivistynyt ihminen.
Ei sitä kauaa jaksa :/
Mutta on ihan kiva jos yritettyään jättää ujolle sellaisen fiiliksen että keskustelija hyväksyy ujon sellaisena kuin tämä on ja hyväksyy sen ettei teillä vaan juttu luista. Tarviiko sitä aina mitään tunnin keskustelua käydäkään? Tarviiko kaikkien kanssa jutun luistaakaan? Myöhemmin voi silti olla normaalin ystävällinen ujolle ja niin edelleen. Ei me ujotkaan mitään ääliöitä olla. Ei me odoteta että toinen jatkaa monologia jos keskustelu ei suju.
Normaaliälyllä varustettu ihminen päättelee, että hiljainen ihminen on ujo. Ei ole hyvää käytöstä ajatella uudesta ihmisestä, että hän on moukka, tai hermostua siitä, ettei tiedä, onko hän moukka vai ei. MItä väliä sillä on, onko hiljainen moukka? JOs hän kerran on hiljaa, ei hän koskaan tuo moukkamaisuuttaan esiin. Eikö se ole vain hyvä tilanne? Jos on sekä hiljainen että moukka, pitääkö teidän päästä vielä sillekin nauramaan?
kärsivä lopulta haekin ammattiapua. Toisaalta jos ujo ja estynyt pärjää töissä ja parisuhde on ok, eli periaatteessa ei ole mitään akuttia syytä, kynnys hakea apua sukujuhlien kestämiseen on taatusti aika suuri. Tälläkin palstalla mielenterveysongelmaiseksi haukkuminen on suurin piirtein pahin mahdollinen loukkaus. Ei sellainen kauheasti motivoi hakemaan apua.
Onko silmiin katsominen, esittäytyminen ja hyvän päivän sanominen liikaa?
On. Ainakin minulle oli n 10 vuotta sitten. Huh, vieläkin alkaa ahdistaa kun muista millasta se silloin oli. Vaikka tasan tarkkaan tiesin mitä minun kuuluisi tässäkin tilanteessa tehdä, en pystynyt. Ja ahdistuin siitä lisää, olin aivan kipsissä ja onneton.
Ujoille tiedoksi, että kukaan muu ei näe päänne sisään. En voi tietää, onko mykkä ihminen ujo, vaiko esimerkiksi ylimielinen, typerä tai juntti.
Tämäkin on ollut aina ihan tiedossa. Silti ei voinut mitään. RoughLovelle tiedoksi että ujo ei välttämättä kuitenkaan ole tyhmä tai vailla sosiaalista tilannetajua.
usein tapaamaan ujoja, juntteja joita ei kiinnosta jutella niin ehkä ei olisi huono ajatus vilkaista peiliin...
älykäs kuin tyhmä. Minä en jaksa, ja viihdyn omien seinieni sisällä.
Onko silmiin katsominen, esittäytyminen ja hyvän päivän sanominen liikaa?
Ujoille tiedoksi, että kukaan muu ei näe päänne sisään. En voi tietää, onko mykkä ihminen ujo, vaiko esimerkiksi ylimielinen, typerä tai juntti.