Onko liian "myöhäistä" tai liian raskasta saada lapsi 38 vuotiaana??

syntyi, kun olin jo melkein 42. Nyt vauvelimme 1 v 1 kk. Ainakaan vielä ei ole kertaakaant tullut sellaista tunnetta etteikö jaksaisi ja että elämä on jotekin vaikeaa.

Elämä on ihanaa vauvan kanssa. Päivääkään en vaihtaisi pois.



Mutta kukin tietysti omien voimavarojensa ja elämänarvojen mukaan.

kun 25-vuotiaana jolloin sain esikoiseni. Silloin oli vielä ihan muut asiat mielessä eikä kavereillakaan vielä ollut lapsia.



Ei valvomiset väsytä yhtään enempää nyt kuin silloin. Kunto on suorastaan parempi kuin nuorena ja olen suunnitellut eläväni vielä vähintään toiset 40-vuotta.

ja mulla on ihan törkeä vauvakuume....

Mies ei suostu asiaa ajattelemaankaan, on aivan varma asiasta. Mutta mä haaveilen pienestä vielä, tikittää, tikittää..... Kaksi lasta meillä on nyt.



Jos vuoden sisään tärppäisi, olisin 42 kun vauva syntyisi.

Ja minä en enää tekisi lisää lapsia. En kerta kaikkiaan enää jaksaisi heräillä jne. Mutta me olemme yksilöitä, sinä tunnet itsesi parhaiten ja toimit sen mukaan.



Itselläni on uusi suhde ja jos olisin nuorempi voisi olla, että oma yhteinen olisi ihana, mutta koska koen, että ei enää, niin ei enää :)

Miten kävi? Teittekö lapsen?

fyysisesti raskasta tai myöhään ole. Eri asia sitten jos on jo sitä mieltä ettei halua enää sitoutua pikkulapsiarkeen vaan haluaisi vapaampaa elämää.



Itse sain lapseni 40- ja 42-vuotiaana, kun ei ollut miestä aiemmin. Oikein hyvin on mennyt, ei mitään väsymystä tai muita ongelmia. Aina ihmettelen sitä että miksi sanotaan että ENSIMMÄINEN lapsi olisij otenkin paha näin myöhään - en ymmärrä mitä eroa sillä on onko eka vai viides? Valvomiset ja muut on sama kummassakin tapauksessa, samoin raskauden ja synnytyksen rasitukset keholle.

ja onnellisesti raskaana! Esikoinen on nyt 5-vuotias, vauvan syntyessä jo -vuotias. Mielestäni ihan ok ikä vielä saada toinen lapsi.

Tunnen monia yli nelikymppisenäkin esikoisen saaneita, ovat jaksaneet siinä mitä nuoremmatkin. Jos lapsia on jo ennestään niin 38 ei ole vielä ikä eikä mikään. Yksilöllistähän tuo sopiva ikä on. Ei kaikilla ole sitä sopivaa puolisoakaan perheen perustamiseen välttämättä vielä kolmekymppisenäkään (mikäli siis haluaa lapsen ihan parisuhteessa syntyvän).



Itselle sain esikoisen 26v. ja viidennen 34v. Mulle 38 olisi ollut 'liian myöhään', 35v on ollut mulle aina ehdoton takaraja. Jaksanut varmasti olisin myöhemminkin, mutta haluan nelikymppisenä olla kuitenkin jo ennemmin kouluikäisten kuin ihan pikkulasten äiti.

Äitini sai kuopuksen 36-vuotiaana, ja oli pahoillaan kuinka väsynyt oli, olisi kuulema jättänyt tekemättä, jos olisi tiennyt. Minut teki 19-vuotiaana.



Sain itse viimeisimmän 38-vuotiaana; en kokenut sitä sen raskaampana kuin edellisiäkään raskauksia tai vauva-aikoja. Kun huolehtii vain omasta jaksamisesta syöden terveellisesti ja ulkoilemalla ja tekemällä sellaisia asioita pitkä piristää mieltä, nimenomaan raskausaikana, kun voi, vauvan kanssa on hieman hankalampi toteuttaa itseään. Minulla on myös rakastava ja huomioiva puoliso, mikä seikka muutenkin tekee elämästä 'kevyemmän'.

Ja kyllähän toki positiivinen asennoituminen auttaa elämässä yleensä.



Itsellä on yksi huono kokemus iäkkäästä (42-v.) ensisynnyttäjästä äitiysneuvolatyössä, tuo äiti oli aivan avuton ja kädetön, mutta eiköhän lie ollut ennemminkin persoona- kuin ikäkysymys.



Onnea matkaan ja iloista lapsentekoa :-)

Äitini sai kuopuksen 36-vuotiaana, ja oli pahoillaan kuinka väsynyt oli, olisi kuulema jättänyt tekemättä, jos olisi tiennyt. Minut teki 19-vuotiaana.



Sain itse viimeisimmän 38-vuotiaana; en kokenut sitä sen raskaampana kuin edellisiäkään raskauksia tai vauva-aikoja. Kun huolehtii vain omasta jaksamisesta syöden terveellisesti ja ulkoilemalla ja tekemällä sellaisia asioita pitkä piristää mieltä, nimenomaan raskausaikana, kun voi, vauvan kanssa on hieman hankalampi toteuttaa itseään. Minulla on myös rakastava ja huomioiva puoliso, mikä seikka muutenkin tekee elämästä 'kevyemmän'.

Ja kyllähän toki positiivinen asennoituminen auttaa elämässä yleensä.



Itsellä on yksi huono kokemus iäkkäästä (42-v.) ensisynnyttäjästä äitiysneuvolatyössä, tuo äiti oli aivan avuton ja kädetön, mutta eiköhän lie ollut ennemminkin persoona- kuin ikäkysymys.



Onnea matkaan ja iloista lapsentekoa :-)

olimme äitini kanssa yhtä aikaa raskaana, minä 20v ja äiti 40v, oli ihana odottaa vauvaa samaan aikaan! äidille kolmas lapsi ja iltatähti, minulle ensimmäiseni. hyvin on äidillä mennyt, ainut että sai erittäin vilkkaan pojan, mutta silti, en huomaa hänessä minkäänlaista väsymystä tai muuta! ei todellakaan liian myöhäistä :)

Jos nyt vähänkin käy kouluja ja edes muutaman vuoden on töissä, niin ei sitä ehdi vauvoja alle kolmikymppisenä edes ajatella. Täällä lapset tehty 36-39v, 3 kpl.

vaan ihanaa :-)



t. äiti 40 v ja poika 2 v

Okei, ekan lapsen kanssa voi ehkä olla hiukan vaikeaa, mutta jos on jo lapsia ennestään, tietää mitä tuleman pitää.



Mutta toki omalla kokemuksellani voin sanoa, että sain 2 ekaa lasta alle 30v:na, ja viimeisen 36v:na ja yöheräilyt tuntuivat aika paljon raskaammilta kuin isommilla lapsilla aikanaan.

kuin ei silloinkaan! :0)

Mutta ei tietenkään kannata tietoisesti odottaa noin pitkään...

Enkä hetkeäkään pohdi, ettenkö jaksaisi... Toisen sain 35-vuotiaana ja tämä kuopuksemme on ollut paljon rauhallisempi/parempi nukkuja kuin esikoinen aikoinaan. Ja vaikka olisi minkälainen kukkuja se kolmas, ei mieli raskautumisen myötä muutu.

lähes mummoikäiset haaveilee omista lapsista

lähes mummoikäiset haaveilee omista lapsista

perheen talous hyvässä kunnossa, joten voi olla vuosia kotona ilman ongelmia.



muuta johonkin keskustan kallille alueelle niin huomaat olevasi ikäistesi seurassa leikkipuistossakin. ei täällä alle kolmekymppiset vielä lapsia tee. teiniraskaudet keskittyy lähiöihin.