Mikä saa sisarukset vihaamaan ja kadehtimaan toisiaan?

Kyllähän se oikeastaan on vanhempien vika jos joku sisaruksista on toisia kauniimpi tai lahjakkaampi;)Olisivat prkl siementäneet tasapuolisesti:D

sen vähemmän lahjakaan näkökulmasta. Sukulaisperheellä on tällainen tähtilapsi joka on todella lahjakas eräässä asiassa. Lapsi on muutenkin kaikin tavoin parasta A ryhmää. Kaikki perheen lapset myös laulavat, tosin kuin ammuvainaat. Aavistuksen verran vähiten huonosti laulaa tämä perheen kruununjalokivi. Silti hän laulaa kaikissa sukujuhlissa. Mietin viimeksi sitä kuunnellessani että eikö joku muu sisaruksista voisi saada estradia kuin aina tämä sama? Kun kerran kyseessä ei oikeasti ole mikään taidenautinto.

tuolla tavoin esille, pikemminkin himmennettiin osaamisiani ja aina todettiin, kuinka pikkusiskoni on oikeasti jossakin hyvä - minä vain ahkera ja siksi teen hyvää jälkeä.



Kyllä minä pitäisin sitä enemmän luonteenpiirteenä tai jonain ihan varhaislapsuuden kehityksessä saamatta jääneenä juttuna, joka sitten vääristää havainnot.



15

ulkonäkö, hyvä luonne, vanhempien lellikki..

tuolla tavoin esille, pikemminkin himmennettiin osaamisiani ja aina todettiin, kuinka pikkusiskoni on oikeasti jossakin hyvä - minä vain ahkera ja siksi teen hyvää jälkeä. Kyllä minä pitäisin sitä enemmän luonteenpiirteenä tai jonain ihan varhaislapsuuden kehityksessä saamatta jääneenä juttuna, joka sitten vääristää havainnot. 15

En tiedä miten teillä on ollut, mutta kyllä sen vaistoaa jos yksi lapsi on perheessä tähti ja muut statisteja, jos tämä on oikeasti vanhemman käsitys asiasta. Sitä voi sitten yrittää peitellä paremmalla tai huonommalla menestyksellä.

Minulle se aiheutti vuosiksi sen, että opin alisuoriutujaksi. Pelkäsin osata ja menestyä, olla suosittu, käyttää rahaa siskoni nähden jne. koska sain siitä aina järjettömiä raivokohtauksia osakseni. Aina oli tunne, että piti jotenkin hyvitellä ja pyydellä anteeksi. Nyt kun viimein en sitä enää tee, välit siskooni katkesivat vuoden raivoamisen jälkeen...



15

Av-mammojen mielestä viha ja katkeruus johtuvat epätasa-arvoisista vanhemmista. Muistakaa tämä, jos omat lapsenne eivät aikuisena olekaan bestiksiä..



Minusta huonoihin väleihin voi olla myös syynä ihan vaan luonne-erot. Sisarukset voivat luonteeltaan olla niin erilaisia, etteivät varmasti viettäisi aikaa yhdessä, elleivät olisi sukua. Kun sitten nämä erilaiset ihmiset joutuvat väkisin viettämään aikaa keskenään ja sopimaan mm. vanhempien hoidosta, omaisuuden jaosta yms, niin riitojahan siitä tietysti tulee. Uskokaa mua, niin monet sisarusten riidat meidän suvussa oon nähny, ei se kaikki epätasa-arvoisuudesta johdu.

ja se, että jouduin olemaan "se iso ja omatoiminen" pienestä pitäen ja auttamaan veljiäni. Sekä isoa että pikkuveljeä.



Nuorin lapsista oli ja on edelleen äitini silmäterä, jonka kaikkea tekemistä kerrotaan ihailevaan sävyyn ja kehutaan älykkyyttä yms.



Sekin on vain hauska luonteenpiirre, ettei veljeni siivoa itse, vaan soittaa sukulaisia paikalle siivoamaan jopa 300km päästä, passuuttaa edelleen (ruuat jää pöytään hänen syötyään, leipäpussit auki, juusto lämpenee pöydällä, maidot samoin...) ja kertoo, mitä ruokia suostuu milloinkin syömään kylässä ollessaan.



Maksattaa muilla kaiken mitä pystyy.



Lapsena jos tähän lellittelyyn ja eriarvoiseen kohteluun uskalsi puuttua, sai kuulla olevansa kateellinen ja valehtelija. Niin, reiluahan se on, että koska pikkuveli on väsynyt, niin sisko tekee tämän puolesta läksyt, ettei vaan koulusta tule sanomista, muut juo vettä, mutta veli tuoremehua, muut osallistuvat siivoukseen, mutta pikkuveli ei ja sisko pääsee siivoamaan pikkuveljenkin huoneen, sisko saa käyttää isoveljen vanhoja vaatteita vielä 14v ja pikkuveljelle ostetaan kalliita merkkivaatteita "kun ne näyttää niin hyvältä pojan päällä".



En varsinaisesti ole koskaan vihannut veljeäni, vaan äitiäni, joka tämän asetelman kehitti. Nyt tunnen suunnatonta vahingoniloa, kun äitini valittaa veljen käskevän häntä kuin koiraa tulemaan siivoamaan hänen asuntonsa, pyykkäämään ja päivittelee, kuinka veli ei osaa tehdä mitään käytännön töitä, edes keittää perunoita... Itepähän kasvatti!

mutta jotenkin ei tule sellainen olo että teillä on ollut ihan ok asiat perheessä. Tuli mieleen sellainenkin vaihtoehto, että vanhempasi näkivat eron siskosi ja sinun välillä ja rupesivat ylikompensoimaan olan takaa. Siskollesi jäi sellainen olo, että hänen "pitäisi" suoriutua paremmin kuin sinä, että vanhempasi odottivat sitä häneltä, ja sitten kun sinä suoriuduitkin luontaisesti paremmin, seurasi tuollaisia suhteettomia raivokohtauksia. Koska siskollasi oli siedettävänä pettymys ei vain sitiä, että sinulla menee paremmin, vaan myös siitä että sinulla menee paremmin vaikka vanhemmat antavat ymmärtää että hänellä pitäisi mennä paremmin.

Hän kilpailee koko ajan aivan kaikkien kanssa. En tajua tätä piirrettä! En ole koskaan tajunnut.



Rasittavinta oli, kun hän kilpaili myös mm. lasteni huomiosta - ja raivostui sairaasti, kun näille kuitenkin äiti on äiti ja täti täti.



15

Hän kilpailee koko ajan aivan kaikkien kanssa. En tajua tätä piirrettä! En ole koskaan tajunnut. 15

opetettiin tuollaiseksi.

"29 no meillä minua ei ikinä nostettu

tuolla tavoin esille, pikemminkin himmennettiin osaamisiani ja aina todettiin, kuinka pikkusiskoni on oikeasti jossakin hyvä - minä vain ahkera ja siksi teen hyvää jälkeä."

vanhempien epätasa-arvoisuus lapsiaan kohtaan. Omassakin lapsuudenperheessä tämä tilanne. Perheessämme poikalapsi nostettiin jalustalle. Näin oli aina. Hän sai kalliita harrastusvälineitä, "poikien juttuja", hänen ystävänsä olivat aina tervetulleita kotiimme ja söivät jääkaapistamme jne. Mitä vanhemmaksi tulimme, sitä räikeämpiä (lue taloudellisesti isompia) eroja kohteluumme tuli. Veljen vuokra maksettiin, hänelle ostettiin autoja, veljeä avustettiin taloudellisesti usealla sadalla eurolla kuukaudessa opiskelujen aikana, hänelle maksettiin matkoja jne. Itse jouduin kitkuttamaan pennejä laskien samaan aikaan. Ja ei siinä mitään, hyvä että opin rahankäyttöä. Pahalta tuntui vaan se, että saman perheen lapsista ei olisi voinut kuvitella olevan kyse.



Veljeni on kuitenkin syytön tähän. Vika on vanhemmissamme.

Isoveli ei voi sietää minua ja omaa vääristyneitä käsityksiä elämästäni yms. (mitä olen hänen puhumisiaan kuullut) Olen yritttänyt kaikkeni, pyytänyt anteeksi kaikkea mahdollista mutta ei, hän ei koe mitään tarvetta pitää yhteyttä. Ei suostu selventämään miksi, ei tule kutsuttuna edes tärkeisiin perhejuhliin yms. Tosi pahalta tuntuu, olen surullinen. Minäkin olen ilmeisesti liian koulutettu. liian menestynyt ja ties mitä-siksi menetin sisarussuhteen.

Ihan normaalia on, että pienet lapset kadehtivat toisiaan. Kyllä meilläkin kadehtivat ja molemmat ovat kyllä saaneet huomiota ihan yhtälailla.

Minä synnyin ei-toivottuna melkein teiniperheeseen. Siskoni syntyi vajaa kaksi vuotta myöhemmin toivottuna.

Tunsin aina lapsena, miten siskoani rakastetaan enemmän, ja vielä näin aikuisenakin (minä 36 ja sisko 34) siskoni on PALJON läheisempi vanhempiimme. Hän toisaalta auttaa vanhempiamme asioissa ja toisaalta taas saa hirveästi apua esim. lasten hoidossa. Minä en tee, enkä saa kumpaakaan.

Kuitenkin siskon kanssa ollaan puoliskot toisillemme. Molemmat olemme naimisissa ja lapsia on, mutta voidaan sanoa rehellisesti, että me ollaan keskenämme läheisemmät kuin miestemme kanssa koskaan, ja avioliitot ovat kuitenkin siitä onnellisemmasta päästä.



Siskoni kanssa ollaan hyvin hyvin erilaisia, mutta jotenkin se yhteys on aivan valtava, ja ilman kateutta tai paremmuutta/huonommuutta.



Tätä yhteyttä on ihan turha kellekään vääntää rautalangasta, kukaan ei ymmärtäisi kuitenkaan, miten ihmiset voivat tietää toistensa ajatuksetkin. Me siskon kanssa voimme, vaikka toinen meistä on se rakastettu ja toinen se joka ei ole saanut lähellekään sitä mitä toinen.

Miten selitätte tämän: .

Ehkä teitä ei kuitenkaan asetettu kotona niin suoraan konfliktitilanteeseen kuin monissa muissa perheissä? Ehkä olette menestyneet aika samalla lailla ja elämäntilanteenne ovat samanlaiset? Vai onko teillä niin että siskosi on korkeasti koulutettu, menestynyt ja hyväpalkkaisessa työssä (ihan kuin vanhempasi odottivat) ja sinä köyhä duunari? Tällaiset eroavaisuudet usein saa aikaan kränää. Ja sitten on vielä temperamenttierot, toiset ei vaan tule toimeen.

Näin sokea sitä on oman perheensä kanssa...



15

mulla on hyvät välit sisaruksiini ja lapsillanikin tuntuu olevan hyvät välit keskenään..

Meillä on menneet välit jo poikki vaikka molemmat vanhemmat vielä elossa. Ja enimmäkseen siitä että perintöjä ollaan jaettu jo valmiiksi. Jostain syystä jota ei kai itsekään tiedä, isä lahjoitti omalle lellipennulleen kaiken vähäisen omaisuutensa. No tulemme tappelemaan sitten lakiosuuksiemme kanssa niistä. Äiti myi asuntonsa 10 v sitten ainakin n. 60 000 euroa alle käyvän markkinahinnan yhdelle sisarukselleni. Äidiltä on meille muille tulossa max 30 000 euroa perintöä kullekin, kun tuo yksi saisi siitä asunnosta tänä päivänä jo 4 * sen mitä itse maksoi. Jos me oltaisi saatu sama ennakkoperintö sillä olisi ostanut sijoitusyksiön Helsingin keskustasta siihen aikaan. 30 000 eurolla saa hädin tuskin vessan siitä yksiöstä.



No ei olla koskaan oltu oikein hyviä kavereita muutenkaan, eikä johdu siitä että äiti olisi vanhempia laittanut vauvan synnyttyä päivähoitoon. Oltiin kaikki kotihoidossa ja on jopa pienet ikäerot.

Olen itse ainoa lapsi, mutta minulla on kolme lasta. Ei ole henk koht kokemusta sisarkateudesta.



En ole koskaan yrittanyt kohdella lapsia tasapuolisesti. Esim jos yksi saa uuden lelun ei se automaattisesti tarkoita etta kaikki saavat. mennaan tarpeitten mukaan. Isommat myos ymmartavat etta taapero ikainem vaatii hieman enemman kuin isommat koululaiset. Taas isommilla on sitten enemman vapautta ja luottamusta minun osalta.

Tunnen itse asiassa vain yhden ihmisen, jolla on jokseenkin välit poikki yhteen sisarukseensa. Ystäväni veli on kuuleman mukaan juuri tällainen itsekäs maksattaja, joka lypsää vanhoilta vanhemmilta kaikenlaisia taloudellisia etuja.



Muuten lähes kaikilla tutuillani on ihan normaalit välit sisaruksiinsa, toisilla läheisemmät, toisilla etäisemmät, muttei mitään kadehtimista ja katkeruutta kuitenkaan.