uurperheen helvetti

Jos olet oikeasti aikuinen, asetat lapselle rajat. Ai niin mutta sähän inhoat lasta, yrität sietää. Mitä suotta osoittaa välittämistä...

tiedän monia eroperheitä, mutta en ainuttakaan joissa lapsi on vuoroviikoin vanhemmillaan, kaikki ovat perheitä, joissa lapsi on isällään kaksi viikonloppua kuussa ja loput ajat äidillään. Onhan se selvää, että ei se isän uuden perheen luona oleilu voi olla samanlaista kotielämää kuin siellä äidin luona vietetty, kun sitä aikaa ajallisestikin on niin paljon vähemmän.

Nyt nyt tiedät yhden, jossa lapsi asuu isän luona 85% ja loput äidillään. Ja kyllä olen se "paha" äitipuoli. Siedän jopa mieheni lasta, vaikka useimmiten tekemäni ruoka on pahaa, minua ei tervehditä, ei varsinkaan totella ja omaa lastani vedetään päin näköä. Mutta mitäs tekisin, oma valinta, turha ruikuttaa ja stressata asioista joihin ei voi vaikuttaa. Voin vain itse toimia oikein ja antaa aikuisen esimerkin omalla käytökselläni. Onneksi en ole juridisessa vastuussa tästä "kullannupusta"!

ja 10v kokemuksella voin sanoa, että oma asenne ratkaisee hemmetin paljon. Itse en tiennyt lapsista mitään kun miehen kanssa yhteen muutin ja pakko on ollut sopeutua vieraan lapsen kanssa elämiseen. Joskus on ollut hankalaa, mutta olen alusta asti ollut sitä mieltä, että lapsi on isälleen tärkeämpi kuin minä ja minä aikuisena olen se, jonka tulee sopeutua. Pojan olen hoitanut kuin omani ja poiak on nyt erittäin mukava 15v nuorimies. Toki meillä joskus otetaan yhteen ym, mutta niinpä käy omienkin lasten kanssa. Olisi älytöntä väittää, että vain omat lapset ovat ihania ja muiden pennut ällöjä: siinä tapauksessa vika löytyisi omien korvien välistä. Yritän aina miettiä, että toimin siten, miten haluaisin omia lapsiani kohdeltava, jos elämässä niin kävisi, että heille jostain syystä tulisi äitipuoli.

Meilläon todellinen uusperhe, minun poika joka asuu viikot meillä ja omalla isällään joka toien vkloppu sitten miehen 2 poikaa jotka asuvat meillä joka toinen VIIKKO.yhteinen lapsi on tulossa 2 kk päästä ja olemme todella onnellisia kaikista lapsista vaikka helppoahan tämä ei ole ollut,mutta meillä on tehty säännöt selväksi ja ne koskee kaikkia poikia!pojat on kaikki melkein saman ikäisiä joten on helppo "vaatia" samoja käyttäytymissääntöjä kun käsittävät ne. mieheni ex-vaimo yritti suhteemme alussa manipuloida lapsiaan vihaamaan minua ja poikaani mutta fiksuina poikina eivät aöun jälkeen menneet lankaan ja miehenikin tajusi ex-vaimonsa toimet ja puuttui asiaan.ex-vaimolla on itsellä ollut uusi mies avioerosta lähtien joten taisi tehd tiukkaa että mieheni vihdoin löysi uuden elämäänsä.

en pystyisi kuvittelemaankaan etteivät pojat tulisi meille joka toinen viikko, he kuuluvat elämämme vaikka kuinka vaikeaa se välillä onkin kun murkku-ikäkin kolkuttelee oven takana. He eivät ole minun lapsia,mutta olen kuitenkin vastuussa niistä mieheni tavoin niillä viikoilla kunhe meillä ovat.mietippä ap jos kiellät miehesi lasta teille tulemasta,että vihaako miehesi sinua vielä joskus tästä asiasta??se on hänen lapsi ja kuuluu miehesi elämään,sinun pitää aikuistua ja katsoa asiaa muidenkin kuin itsesi kantilta.et ole maailman napa...lapsi on viaton vanhempiensa eroon ja ei halua "uusia" vanhempia vaan omansa mutta joutuu sopeutumaan uusiin ja äitipuolen pitää käsittää se alkaessaan suhteeseen miehen kanssa jolla on jo lapsia!!!

..jolla on jo lapsi. Heh, harva lapseton haluaa naisen, jolla on toisen äijän kakarat kotona notkumassa. Eli voi olla sun vaikea löytää miestä!

en puhunut itsestäni ja minulla on sinun harmiksesi mies, jolla on lapsia.tiedät jos luit koko juttuni ja on ollut ennen nykyistä mies jolla ei ollut lapsia ja minun lapseni ei suhdettamme rikkonut!

tarkoitin lauseella,ettei sellaisen ihmisen kannata alkaa suhteeseen miehen TAI naisen kansa jolla on lapsia jos tietää ettei kykene sietämään puolison lapsia!!lapset menee kuitenkin puolison edelle,niin meilläkin;)