uurperheen helvetti

että mä voisin olla vaikka tämän teinin äiti.. Meidän tapauksessa voisi kyllä sanoa olevan syytä siinä isän perheessäkin. Lapsen, teini-ikäisenkin kanssa on vielä tehtävä töitä ennen kuin hän on valmis ihminen.

Miksi niiden kanssa on uusperheessä vaikeaa niin usein? Lapsi ei sitä tilannetta ole koskaan valinnut. Kyllä se sen aikuisen vastuulla on.

Mieheni on myös kahden teinin isäpuoli, mutta tehnyt vuosia töitä lasten ja etenkin oman itsensä kanssa jotta elämämme sujuisi ja hänen suhteensa lapsiin olisi hyvä. Suurimmalta osalta siinä on kyse aikuisen oman pään sisällä tehtävästä työstä, omien asenteiden ja oman käytöksen muuttamisesta. Vaikeaa se on, mutta liian helposti ei saa periksi antaa.

Meidän teinin kanssa valitettavasti isä ja uusi vaimo eivät ole jaksaneet käydä mitään vaikeuksia läpi, vaan kaiken olisi pitänyt sujua helposti ja mukavasti. Niinhän se harvoin teini-ikäisen kanssa menee.

Mieheno lapsen, teini, käytös oli järkyttävää (usean ihmisen esim. mieheni vanhempien mielestä), että ilmoitin, että lapsella ei ole meille enää asiaa.

Isä saa tavata ja pitää yhteyttä lapsen kuinka paljon haluaa mutta meille tämä lapsi ei tule.

Olen saannut päätökselleni tukea mieheni vanhemmilta, mieheni siskolta, kälyltä jne. Mieheni on keskustellut lapsen käytöksestä myös tämäm äidin kanssa. Miehenikin on sitä mieltä, että lapsi teki kaikista yhteisistä viikonlopuista jamatkoista helvetillisiä.

Niin, että ymmärrän kyllä erittäin hyvin ap:ta ja kaikki niitä, jotka samoin kokevat ja tuntevat. Sitä on niin pirun helppoa arvostella mutta kun tilanne sattuu omalle kohdalle, niin huomaa kulkeneensa ruusunpunaiset lasit silmillä.

ole joutunut olemaan kyseisen lapsen asemassa.



Aikuisella on AINA vastuu lapsen hyvinvoinnista.



Ettekö te itsekeskeiset ämmät tajua, että lapsella on kenties paha olla, koska oma isä on valinnut tuollaisen haahkan uudeksi puolisokseen.





Halveksin sinua ap ja kaikkia jotka ovat samanlaisia lehmiä kuin sinä!

että mä voisin olla vaikka tämän teinin äiti.. Meidän tapauksessa voisi kyllä sanoa olevan syytä siinä isän perheessäkin. Lapsen, teini-ikäisenkin kanssa on vielä tehtävä töitä ennen kuin hän on valmis ihminen. Miksi niiden kanssa on uusperheessä vaikeaa niin usein? Lapsi ei sitä tilannetta ole koskaan valinnut. Kyllä se sen aikuisen vastuulla on. Mieheni on myös kahden teinin isäpuoli, mutta tehnyt vuosia töitä lasten ja etenkin oman itsensä kanssa jotta elämämme sujuisi ja hänen suhteensa lapsiin olisi hyvä. Suurimmalta osalta siinä on kyse aikuisen oman pään sisällä tehtävästä työstä, omien asenteiden ja oman käytöksen muuttamisesta. Vaikeaa se on, mutta liian helposti ei saa periksi antaa. Meidän teinin kanssa valitettavasti isä ja uusi vaimo eivät ole jaksaneet käydä mitään vaikeuksia läpi, vaan kaiken olisi pitänyt sujua helposti ja mukavasti. Niinhän se harvoin teini-ikäisen kanssa menee.

Mieheno lapsen, teini, käytös oli järkyttävää (usean ihmisen esim. mieheni vanhempien mielestä), että ilmoitin, että lapsella ei ole meille enää asiaa. Isä saa tavata ja pitää yhteyttä lapsen kuinka paljon haluaa mutta meille tämä lapsi ei tule. Olen saannut päätökselleni tukea mieheni vanhemmilta, mieheni siskolta, kälyltä jne. Mieheni on keskustellut lapsen käytöksestä myös tämäm äidin kanssa. Miehenikin on sitä mieltä, että lapsi teki kaikista yhteisistä viikonlopuista jamatkoista helvetillisiä. Niin, että ymmärrän kyllä erittäin hyvin ap:ta ja kaikki niitä, jotka samoin kokevat ja tuntevat. Sitä on niin pirun helppoa arvostella mutta kun tilanne sattuu omalle kohdalle, niin huomaa kulkeneensa ruusunpunaiset lasit silmillä.

Se on todellakin aivan eri asia!!!!

Samalla tavalla sen lapsen kanssa ollaan, keskustellaan, laitetaan rajoja. Se suurin työ tehdään aikuisen pään sisällä ja enempi on aikaa miettiä asioita ja seuraavaa tapaamista kun se lapsi ei ole siinä joka päivä ärsyttämässä. On aikaa miettiä mikä meni hyvin, mikä meni pieleen, mitä voisi tehdä toisella tavalla ensi kerralla.

Mutta etenkin teini-ikäisen äiti- tai isäpuolena voi olla vaikea laittaa rajoja ja suhtautua oikein siihen teiniin. Meilläkin nuo on vanhempiaan isompia fyysisesti, mutta lapsiahan ne on, herkässä ja haavoittuvassa iässä. Helposti niihin suhtautuu vieraampi kuin aikuisiin, vaikka niillä ei ole vielä edellytyksiä eli tarvittavaa kypsyystasoa toimia tilanteissa kuten aikuinen olettaa/vaatii.

että mä voisin olla vaikka tämän teinin äiti.. Meidän tapauksessa voisi kyllä sanoa olevan syytä siinä isän perheessäkin. Lapsen, teini-ikäisenkin kanssa on vielä tehtävä töitä ennen kuin hän on valmis ihminen. Miksi niiden kanssa on uusperheessä vaikeaa niin usein? Lapsi ei sitä tilannetta ole koskaan valinnut. Kyllä se sen aikuisen vastuulla on. Mieheni on myös kahden teinin isäpuoli, mutta tehnyt vuosia töitä lasten ja etenkin oman itsensä kanssa jotta elämämme sujuisi ja hänen suhteensa lapsiin olisi hyvä. Suurimmalta osalta siinä on kyse aikuisen oman pään sisällä tehtävästä työstä, omien asenteiden ja oman käytöksen muuttamisesta. Vaikeaa se on, mutta liian helposti ei saa periksi antaa. Meidän teinin kanssa valitettavasti isä ja uusi vaimo eivät ole jaksaneet käydä mitään vaikeuksia läpi, vaan kaiken olisi pitänyt sujua helposti ja mukavasti. Niinhän se harvoin teini-ikäisen kanssa menee.

Mieheno lapsen, teini, käytös oli järkyttävää (usean ihmisen esim. mieheni vanhempien mielestä), että ilmoitin, että lapsella ei ole meille enää asiaa. Isä saa tavata ja pitää yhteyttä lapsen kuinka paljon haluaa mutta meille tämä lapsi ei tule. Olen saannut päätökselleni tukea mieheni vanhemmilta, mieheni siskolta, kälyltä jne. Mieheni on keskustellut lapsen käytöksestä myös tämäm äidin kanssa. Miehenikin on sitä mieltä, että lapsi teki kaikista yhteisistä viikonlopuista jamatkoista helvetillisiä. Niin, että ymmärrän kyllä erittäin hyvin ap:ta ja kaikki niitä, jotka samoin kokevat ja tuntevat. Sitä on niin pirun helppoa arvostella mutta kun tilanne sattuu omalle kohdalle, niin huomaa kulkeneensa ruusunpunaiset lasit silmillä.

Se on todellakin aivan eri asia!!!!

minulla meni mieheni lapsen kanssa niin pitkään hyvin kun en asettanut minkäänlaisia rajoja, sääntöjä, käytöstapoja meillä elämiseen.

Enkä siis ole omasta mielestäni mikään hitler vaan ihan perusjutuista on kyse..ettei esim. ruokapöydässä kaivella alapäätä ja jatketa syöntiä kuin ei mitään olisi tehnytkään tai että karkkia ei tipu jos kunnon ruokaa ei tee mieli syödä jne.

Nykyään sanomisillani ei ole mitään merkitystä, lapsi on ottanut sen asenteen ettei minua tarvitse uskoa tai kuunnella missään.

Tuijottaa vain silmät ammollaan kun jotain sanon eikä sano mitään takaisin.

Mikäli kyse on jostain kiellosta niin saattaapa jopa tuijotuksensa lisäksi jatkaa vaan kiellettyä tekemistä edessäni ilmekkään värähtämättä..huh

Toinen lempipuuha tuntuu olevan että oikein kyttäilee huomaanko minä mitä on puuhailemassa ja heti kun silmä välttää niin alkaa räähkäillä jotenkin..En suostu kuitenkaan ottamaan syytä omille niskoilleni sen huonosta käytöksestä, ei se minun pään sisällä miettimällä sen käytöstavat paremmiksi muutu.

Äidiltään se tuollaiset käytöstavat kuulemma on oppinut kun siellä ollaan kuulemma kuin maailmannavat eikä osata esim. tervehtiä ihmisiä, kiittää mistään, olla ikinä väärässä.

Minun puolesta muut aikuiset ihmiset saa käyttäytyä miten lystää mutta minun katon alla asuvat lapset saavat luvan osata edes alkeelliset käytöstavat eikö niin että nokkaillaan vaan ylpeänä menemään kun niin on äiti opettanut.

minulla meni mieheni lapsen kanssa niin pitkään hyvin kun en asettanut minkäänlaisia rajoja, sääntöjä, käytöstapoja meillä elämiseen. Enkä siis ole omasta mielestäni mikään hitler vaan ihan perusjutuista on kyse..ettei esim. ruokapöydässä kaivella alapäätä ja jatketa syöntiä kuin ei mitään olisi tehnytkään tai että karkkia ei tipu jos kunnon ruokaa ei tee mieli syödä jne. Nykyään sanomisillani ei ole mitään merkitystä, lapsi on ottanut sen asenteen ettei minua tarvitse uskoa tai kuunnella missään. Tuijottaa vain silmät ammollaan kun jotain sanon eikä sano mitään takaisin. Mikäli kyse on jostain kiellosta niin saattaapa jopa tuijotuksensa lisäksi jatkaa vaan kiellettyä tekemistä edessäni ilmekkään värähtämättä..huh Toinen lempipuuha tuntuu olevan että oikein kyttäilee huomaanko minä mitä on puuhailemassa ja heti kun silmä välttää niin alkaa räähkäillä jotenkin..En suostu kuitenkaan ottamaan syytä omille niskoilleni sen huonosta käytöksestä, ei se minun pään sisällä miettimällä sen käytöstavat paremmiksi muutu. Äidiltään se tuollaiset käytöstavat kuulemma on oppinut kun siellä ollaan kuulemma kuin maailmannavat eikä osata esim. tervehtiä ihmisiä, kiittää mistään, olla ikinä väärässä. Minun puolesta muut aikuiset ihmiset saa käyttäytyä miten lystää mutta minun katon alla asuvat lapset saavat luvan osata edes alkeelliset käytöstavat eikö niin että nokkaillaan vaan ylpeänä menemään kun niin on äiti opettanut.

Huvittavaa että ne huonot käytöstavat on aina opittu just siellä toisen vanhemman kotona :)

Huvittavaa että ne huonot käytöstavat on aina opittu just siellä toisen vanhemman kotona :)

Kumpi koti mahtaa vaikuttaa enemmän, se jossa vietetään 14% ajasta vai se, jossa vietetään 86% ajasta?

ole joutunut olemaan kyseisen lapsen asemassa.

Aikuisella on AINA vastuu lapsen hyvinvoinnista.

Ettekö te itsekeskeiset ämmät tajua, että lapsella on kenties paha olla, koska oma isä on valinnut tuollaisen haahkan uudeksi puolisokseen.

Halveksin sinua ap ja kaikkia jotka ovat samanlaisia lehmiä kuin sinä!

En ihmettele jos lapsi käyttäytyy ja voi huonosti jos mamma haukkuu äitipuolta kotona.

miten lapsi siellä äitinsä luona käyttäytyy? Ehkä se vaan kapinoi teillä jotakin, vaikkapa huonoa ilmapiiriä vastaan?



Se on kovin helppoa laittaa kaiken lähivanhemman syyksi "sieltähän se kaikki tulee, kun siellähän se lapsi suurimman osan ajastaan viettää". Et voi tietää onko lapsi opetettu tietyille tavoille koska et ole ollut siinä toisessa perheessä näkemässä.



Se ettei tapaamiset teillä suju, ei ole lähivanhemman vika. Jos et ole alunperin rajoja laittanut niin itsestäänselvää on että lapsi rajoja hakee huonolla käytöksellään. Sinun reaktiosi on, että kiellät lasta tulemasta ollenkaan käymään, koska et itse osaa lasta kasvattaa?

Ainakaan minä en ole lasta kieltänyt käymästä.

Enkä ole myöskään syyttänyt lapsen äitiä huonosta kasvatuksesta, todennut vain että sieltä se on tapansa oppinut.

Minä en sille mitään mahda että äitinsä on melko koppava, itsekeskeinen ihminen jolta lapsi pakostikkin vaikutteensa ottaa.

Juu, äitinsä luona sillä ei tosiaan ongelmia ole kun saa olla siellä prinsessana ilman mitään rajoja.

Olisin mielelläni hyvissä väleissä lapseen mutta ei minunkaan tarvitse sietää mitävain..

En edes jaksa lukea tätä ketjua kokonaan.

Kyllä sitä saa olla onnellinen, että yli kolmikymppisenä onnistui löytämään miehen, jolla ei ollut lapsia! Paitsi nyt yhteisiä. Monesti olen Luojaa kiittänyt myös siitä, että minulla ja eksällä ei ole yhteisiä lapsia.

On hienoa, kun tämä nykyinen perhe on myös se ensimmäinen perhe, vaikka monella tämänikäisellä on jo ties kuinka mones mies kierrossa.

jättää rauhaan nää sosiaalista älykkyyttä vaativat uusperhekuviot. Tyhmänkin pitäisi tietää mitä siitä seuraa..

vaikka käytäntö kai on, että suurimmalla osalla lapsista on kuitenkin se uusi ISÄpuoli jonka kanssa enemmän ollaan, kun kerran lapsi äitinsä luona asuu. Sitten äitipuoli on se joka hätäseen pari kertaa kuussa joutuu lasta sietämään.

tiedän monia eroperheitä, mutta en ainuttakaan joissa lapsi on vuoroviikoin vanhemmillaan, kaikki ovat perheitä, joissa lapsi on isällään kaksi viikonloppua kuussa ja loput ajat äidillään. Onhan se selvää, että ei se isän uuden perheen luona oleilu voi olla samanlaista kotielämää kuin siellä äidin luona vietetty, kun sitä aikaa ajallisestikin on niin paljon vähemmän.

jättää rauhaan nää sosiaalista älykkyyttä vaativat uusperhekuviot. Tyhmänkin pitäisi tietää mitä siitä seuraa..

Itsekin odotan oikein innolla, että lapsipuolelle alkaa tulemaan lisää omia menoja, jolloin meille tuleminen ei enää kiinnosta. Pari kertaa onkin jo jättänyt tulematta.



Onneksi asumme nykyään myös isommassa talossa, jossa tämän lapsen huone on muista erillään, ja kun siellä on vielä netti ja telkka, ei juurikaan tarvitse nähdä koko lasta.

Naisen lapsi kuuluu perheeseen ja miehen pitää ottaa se tasavertaisena muihin lapsiin ja olla sille isänä. Itketään jos miehen sukulaiset ei huomioi naisen lasta kaikkina nimipäivinä yms. ja ollaan verisesti loukkaantuneita.



Miehen lapsihan on vittumaisen exän kakara, minkä se teki vain ihan vittuillessaan. Kakara, jota inhotaan ja toivotaan, että sille tulis vähintään syöpä ja kuolis pois, että voitais elää ydinperheessä, mihin kuuluu: nainen ja naisen lapset edellisestä liitosta ja mies.

sekaantuko uusioperhe kuviohin. Itse elän tässä helvetissä kun mun luona asuu tytöt edellisestä suhteesta. Aluksi nykyinen suhtautui hyvin minun tyttöihin mutta sit kelkka kääntyi kun meille tuli yhteinen muksu. Sen jälkeen ei ole kuin sitä ihteensä tullu minun ja tyttöjen päälle. Perus pointit mistä kaikki johtuu: Minun ex emäntä. Nykyinen ei ole ollut edes tekemisissä hänen kanssaan koskaan mutta kaiken vihan hän ammentaa hänen tekemisistään ja puheista kylillä.Sehän heijastuu tietysti tyttöhin sitä kautta. Pointti kaks. Minun ajan vähyys tyttöjen kansa aiheutta sen että tulee perusongelmia eli eivät kuulema osaa käyttäytyä. Johtuu suoraan siitä että minulta viedään aika opettaa ja neuvoa.huomio pitää olla yhteisessä lapsessa ja hänessä. Tarinan opetus älkää hyvät ihmiset sekaantuko. Vielä olis niin pirusti kirjoitettavaa mutta lähden tälle yhteiselle kullan nupulle keittää aamu puuroa.

että on kohtalon tovereita! Meille on ero tulossa mieheni kanssa, koska en siedä hänen lastaan. Tämä viha tätä lasta kohtaan on kasvanut pikku hiljaa kahden vuoden aikana hänen äitinsä tekemien asioiden ja myös lapsen tekemien asioiden takia. Minulle alkaa pikku hiljaa riittämään tämä perhehelvetti koska kärsin siinä itse niin paljon. Ja tulevaisuudessa kysyn tutustuessani uuteen mieheen seuraavaksi tämän nimen jälkeen montako lasta tällä on. Jos vastaus on että niitä löytyy, unohdan jutun saman tien. Ja suosittelen myös muita tekemään niin.

ja ettei isä tue sinua kasvatustyössäsi. Turha on lasta syyttää teidän kyvyttömyydestä. Alkakaa te aikuiset vain yhteisrintamaan, niin lapsen ei tarvi enää käyttää kaikkea aikaansa rajojen hakemiseen.

tiedän monia eroperheitä, mutta en ainuttakaan joissa lapsi on vuoroviikoin vanhemmillaan, kaikki ovat perheitä, joissa lapsi on isällään kaksi viikonloppua kuussa ja loput ajat äidillään. Onhan se selvää, että ei se isän uuden perheen luona oleilu voi olla samanlaista kotielämää kuin siellä äidin luona vietetty, kun sitä aikaa ajallisestikin on niin paljon vähemmän.

Nyt nyt tiedät yhden, jossa lapsi asuu isän luona 85% ja loput äidillään. Ja kyllä olen se "paha" äitipuoli. Siedän jopa mieheni lasta, vaikka useimmiten tekemäni ruoka on pahaa, minua ei tervehditä, ei varsinkaan totella ja omaa lastani vedetään päin näköä. Mutta mitäs tekisin, oma valinta, turha ruikuttaa ja stressata asioista joihin ei voi vaikuttaa. Voin vain itse toimia oikein ja antaa aikuisen esimerkin omalla käytökselläni. Onneksi en ole juridisessa vastuussa tästä "kullannupusta"!