Ihan kauhee olo! Löin lastani nyrkillä poskeen!!!

Kyllä he muistavat, mutteivat välttämättä ota asiaa puheeksi. Lapset ovat lojaaleja vanhemmilleen. Teko voi tulla myöhemmin lapsen mieleen hyvinkin isona asiana.

Kaikki tuttuni sanovat vastustavansa lapsen väkivaltaista kohtelua, mutta kun heidän kanssaan keskustelee käy kyllä ilmi, että se onkin vain määrittelykysymys. Toiselle läppäisy ei ole väkivaltaa vain nyrkillä lyöminen tai selkäsauna. Toiselle hiuskarvan katkeiseminen on väkivaltaa.



Olen itse ollut niin tiukoilla monen, lyhyen ajan sisällä syntyneen lapsen kanssa, ilman minkäänlaista hoitoapua. Lisäksi jokaisella lapsellamme on ollut perussairaus, joka on tarkoittanut paljoa valvomista. Kun vuodenkin nukkuu heräten 10 kertaa yössä alkaa olla fyysisen jaksamisen rajoilla. Tähän lisätään tavallinen arki ja yhden lapsen rankka uhmaikä niin voin myöntää, että tätä yhtä kovapäistä olen läpännyt. Hän on aivan silmäteräni, rakastan häntä enemmän kuin elämää. Ainoa, mistä olen hermoni niin toaalisesti menettänyt, on kun hän kiusaa ja satuttaa sisaruksiaan, erityisesti pienempiä. Siinä äidinvaisto yksinkertaisesti pakottaa suojelemaan pienempää omaansa. Ja varmasti minä, kuten kaikki muutkin lastaan läpsäisseet äidit, ovat ennen tekoaan ojentaneet lastaan sen tuhat kertaa.

'

Muiden lasten kanssa ei ole koskaan tarvinnut käyttää kovia otteita vaan puhuminen ja selittäminen ovat aina riittäneet. Ja olen ammattikasvattaja. Olen myös ihminen ja erehtyväinen sellainen.

kannattaa asiasta puhua miehlleen. Ehkä siinäkin mielessä, että se helpottaa. Mutta mikä on tuon lausahduksen pointti, että ellet kerrro miehellesi, niin sama tulee toistumaan. Miksi se tulee toistumaan jos jättää kertomatta miehelleen? Onhan ap osoittanut suurta katumusta ja asiaa puinut tässä nimettömänkin jo kovasti. Ehkä se todellakin voi jäädä ekaksi ja vikaksi kerraksi ilman, että hänen täytyy nyt soittaa kaikki lastenneuvolat, MLL:t ja mielenterveystoimistot läpi.

Kyllä he muistavat, mutteivat välttämättä ota asiaa puheeksi. Lapset ovat lojaaleja vanhemmilleen. Teko voi tulla myöhemmin lapsen mieleen hyvinkin isona asiana.

Voisin hyvin antaa esimerkkejä omasta lapsuudestani, en kuitenkaan vaivaudu, koska lasta tosiaan näissä kirjoituksissa aliarvioidaan. Ymmärretään sensijaan äitiä, hänhän tässä kärsii.

joten raja toisen satuttamiseen oli jo ylitetty. Nyt lensi nyrkki, mitä seuraavaksi?



Ap, pahinta mitä nyt voit tehdä, on vaatia tytöltä, ettei hän kerro isälle tai kellekään.



Ja hae apua!



t. lapsena hakattu

jos lyöntisi on ollut kertomasi mukainen niin vaarana on myös pienellä lapsella aivotärähdys.



Kerro miehelle ja hae itsellesi apua, ei ole normaalia lyödä lasta, varsinkaan nyrkillä!



Apua sinun tulee hakea siksi, että saisit apuja ja neuvoja vihanhallintaan + neuvoja miten käsittelet asiaa lapsesi kanssa. Ymmärrät varmaan, että olet pahoinpidellyt lastasi.

lyönnistä josta aikuinen saa mustelman kasvoihin, tulisi pahoinpitelysyyte siitäkin.

vielä ei ainakaan näy mitään mustelmaan viittaavaa...



Päätin että illalla kerron miehelle.



ja joku kirjoitti siitä että lapset suojelevat vanhempiaan... näinhän se valitettavasti on, mutta en missään nimessä käske lapseni olla kertomatta asiaa kenellekään, koska jos hänellä on tarve puhua asiasta niin sehän on vain hyvä jos uskaltaa puhua asiasta jonkun muunkin turvallisen aikuisen (esim. isän) kanssa.



ap

mutta yrittäisin ehkä päästä itse yksityisen psykologin juttusille.



Viranomaisilla on velvollisuus viedä asia eteenpäin, eli tulette olemaan ainakin lastensuojelun asiakkaita, ja harkinnanvaraisesti saat syytteen pahoinpitelystä.



Meille kävi näin, kun vuosia vuosia myöhemmin kävimme perheneuvolassa muissa asioissa ja tuli ilmi, että olin 5-vuotiasta poikaa joskus kurittanut.



Eihän tuossa sinänsä, jos ei itsehillintä pelaa tai olet uupunut, lastensuojelu on ihan hyväkin asia. Mutta jos yksittäiskerta ja olette muuten normaaleja, niin häpeä, anna itsellesi anteeksi ja lue vaikka kasvatusopuksia että löydät vaihtoehtoisia tapoja käsitellä kiukkuasi ja huonosti käyttäytyvää lasta.

Paljastamalla itsesi joudut lastansuojeluun ja heidän auttaminen on sitä, että joudut tukitoimiin ja puolustelemaan itseäsi, ettet tee sitä koskaan.

Vain tyhmä käräyttää itseänsä, pidät vain huolen ettei asia toistu.

Paljastamalla itsesi joudut lastansuojeluun ja heidän auttaminen on sitä, että joudut tukitoimiin ja puolustelemaan itseäsi, ettet tee sitä koskaan.

Vain tyhmä käräyttää itseänsä, pidät vain huolen ettei asia toistu.

Sekö tässä onkin ongelma, ettei ap vaan paljastu?! Kuka muistaa sitä lasta jota lyötiin?!

joutuu lastensuojelun ruljanssiin ja ehkä oikeussaliin, niin tuskin se hirveästi tämän 5-vuotiaan olemista helpottaa?



Nykyään jo yhdestä tukkapöllystä voi tulla pahoinpitelytuomio. Voi miettiä, miten syyllisyyttä jo muutenkin tunteva äiti orientoituu rikollisena vanhemmuuteensa.



Totta kai rikos ja rangaistus kuuluvat yhteen, mutta jos ajatellaan sitä, että perheen täytyy toimia hyvityksen jälkeenkin, niin toimiiko se? Äidit tarvitsisivat apua, jos lapsiaan pahoinpitelevät, mutta jos apu on rikostuomio tai kyttäävät sosiaaliämmät kotona, käsi sydämellä, kuin moni äiti siinä äitiyttään parantaa?

Joutuisi lastensuojelun asiakkaaksi, pahoinpitelysyyte tulisi varmasti ja uhkailu huostaanotolla.

Kuinkahan moni täällä käräyttäisi itsensä?

Mikäli haluat lapsesi pitää, niin ole hiljaa.

sinulla ei ole kaikki nyt kunnossa.

kannalta paras ratkaisu on että puhuisit ap ensin miehesi kanssa asiasta ja sitten vaikka jonkun mll:n auttavan puhelimen tms. ei se lapsenkaan kannalta hyvä ole joutua sossun syyniin, vielä voit tehdä ryhtiliikkeen. mulla oli myös hyvin vaikea kausi lasten kanssa, mutta hain apua ja löysin parempia tapoja toimia.

En ole nyrkillä lyönyt, mutta rajan olen ylittänyt, monestikin. Niin paska fiilis, enkä ole miehelle pystynyt kertomaan. TIedän että mieheni tukisi minua, mutta talousvaikeuksien takia on jo muutenkin kestämistä hänellä.. Toisaalta, en kertonut silloinkaan kun ei ollut talousvaikeuksia. Tekosyitä, tekosyitä...



Aina vannon itselleni ettei koskaan enää.. Nyt on ollut hyvä kesä, vain pari kertaa olen ottanut nuorempaa hiuksista, isompaa en kertaakaan. Tää on mun ongelma, ja kynnys avun hakemiseen on aivan liian kova..

vitsalla useaan kertaan. Mitään traumoja se ei ole jättänyt. Se oli selkeästi silloin rangaistus jne. En edes muista varmaankaan kaikki kertoja. Siihen aikaan se oli sallittua, omille lapsille sitä ei voi tehdä. AP, rauhoituhan siellä! Toki sinun pitää pyytää anteeksi, mutta ei lapsesi tuosta kärsi. Kertoisin myös isälle tapahtuneesta. Kukaan ei ole täydellinen.

Minä olen lapsena saanut kerran selkäsaunan jutusta joka ei ollut minun syyni ja se jätti katkeruuden joka ei ole vieläkään lähtenyt kokonaan.

että miksi löi ja millä voimalla? pikku muksautus teinin poskeen lienee ihan sallittua, jos pentu itse hyökkii päälle.

huhhuh mitä ohjeita

Olen aika yllättynyt tämän äidin puolustelusta. Jos lasta lyö nyrkillä naamaan niin on kyllä kyseessä jo vakavampi juttu.



Surullista että asiaa pitäisi salata eikä hakea apua mistään "ettei joudu sossun silmätikuks".

Missä menee raja että VOI olla sossun silmätikkuna ja valvonnan alla.

[Löin sellaisella voimalla että poskeen tulee varmasti mustelma, vaikka pidettiinkin siinä kylmää ja että omassa kädessä hiukan tuntui.

Hermojen menetyksen kyllä ymmärrän, olen itsekin pari kertaa läpsäissyt tai tukistanut lasta, ja huutanut ja paiskonut tavaroita.

eli olen kyllä hermostunut ennenkin ja yleensä vaan huutanut, en edes läpsinyt kuin pari kertaa silloin kun tyttö on itse ensin läpsinyt minua niin ajattelin näyttää että se ei tunnu kivalta(tiedän, tosi järkevää) mutta nyt vain jostain syytä kävi näin, en voi itsekään ymmärtää... ap mutta kertokaas kuinka uskallan kertoa miehelle joka tulee illalla töistä kotiin?

Minusta voisit itse ilmoittautua sosiaaliviranomaisille ja pyytää kiireellistä apua. Sinulta on nyt kertakaikkiaan hämärtynyt se, miten agressioitaan voi ilmaista. se että sinun lapsesikin on alkanut läpsimään, on erittäin huolestuttavaa. Minusta ei todellakaan riitä että kerrot vain miehellesi ja jätät tämän asian siihen. Vaikka pelkäisitkin viranomaisia, niin sinun on nyt vain nöyrryttävä ja otettava apua vastaan. Sinun on opittava hallitsemaan vihaasi, nyt et sitä ilmiselvästi osaa.