Ihan kauhee olo! Löin lastani nyrkillä poskeen!!!

Syystäkin varmaan kauhee olo! Mitä muuten lapsesi sanoo/tekee parhaillaan? Mä oikeesti luulen, että tuo jätttää jonkinmoisen henkisenkin jäljen sun tyttöön. Kehoittaisin sinua juttelemaan vakavasti ja hartaasti vielä tyttäresi kanssa.

5-vuotias osaa jo kertoa itsekin, joten ehdottomasti olisi parempi, että kerrot ihan itse.

tähän aikaan. Mentiin tämän tapahtuman jälkeen nukkumaan ja sitä ennen puhuin hänen kanssaan hetken. Mutta ajattelin kanssa että täytyy tänään vielä uudestaan ottaa asia puheeksi.



ja olen samaa mieltä että varmasti jättää jäljen :(



ap

Mutta itselleni on jäänyt lapsuudesta pahemmat henkiset jäljet välinpitämättömyydestä, alkoholinkäytöstä ja vähättelystä kuin piiskan ja remmin saamisesta :-((

5-vuotias osaa jo kertoa itsekin, joten ehdottomasti olisi parempi, että kerrot ihan itse.

mutta voi olla että tyttö ei kerro, jos häntä yhtään tunnen. Mutta jos ja kun poskeen tulee mustelma niin jos siä kysyy että mistäs e on tullu niin varmasti kertoo. Mutta ei siis varmaan ottaisi itse puheeksi.

ap

itse kehottaisin sinua kertomaan myös miehellesi, koska lapsesi saattaa sen kertoa joskus muuten. ja se ei varmaankaan ole hyvä juttu. se syö taas teidän kahden välistä luottamus suhdetta. (täällä yksi jolla mennyt joskus luottamus mieheen.....siis ihan pienet ja suuret asiat vaikuttaa siihen)



Minulla on 3 lasta joista 2 vanhinta kinaa aamusta iltaan....hermot aika lailla riekaleina. välillä tulee kyllä kirosanoja heiteltyä ilmaan. mutta siinä vaiheessa kun lyöminen tulee kuvioon niin on vakava asia johon pitää ehdottomasti hakea apua.



itse olen myöskin käynyt erään toisen asian tiimoilta juttelemassa......suosittelen. Ei ole helppo mennä, kynnys voi olla yllättävän korkeakin mutta silloin kun apua tarvitsee sitä pitää mennä hakemaan!

joskus pinna vaan palaa kun tarpeeksi ärsyttää ja pitkän aikaa. Eikä toinen ota yhtään vakavasti, riehuu vaan entiseen malliin vaikka kuinka yrittäisi komentaa.





Pääasia että nyt olet katuvainen etkä toista sitä enää. Ei siitä mitään traumaa jää. EI kukaan ole täydellinen.

joskus pinna vaan palaa kun tarpeeksi ärsyttää ja pitkän aikaa. Eikä toinen ota yhtään vakavasti, riehuu vaan entiseen malliin vaikka kuinka yrittäisi komentaa. Pääasia että nyt olet katuvainen etkä toista sitä enää. Ei siitä mitään traumaa jää. EI kukaan ole täydellinen.

tulee taas itku silmään....

ap

Ei siitä mitään traumaa jää. EI kukaan ole täydellinen.

[/quote]

Varmasti lapsi muistaa ikänsä että oma äiti on lyönyt nyrkillä poskeen! Ja toisaalta taas äidille jää varmasti aina mieleen, että on lyönyt nyrkillä omaa lastaan! Tunteetonhan tämmöinen ihminen on, jos ei muistaisi. Eri asia on, että yli tuosta voi päästä, paljon puhumista se vaatii. Mutta aina sen varmasti muistaa, puolin ja toisin.

jopa syyn siihen miksi äiti antoi mulle selkäsaunan ollessani 4. ja äiti ei edes myönnä tätä ikinä tapahtuneen.

Minua säälittää äiti, älkää nyt enää pahentako hänen oloaan. Ap ei varmaan ikinä enää toista tätä, selvästi hyvä äiti kun katuu. Kuulkaa on niitäkin jotka toistuvasti pahoinpitelevät "Jos vitsaa säästää, se lastaan vihaa"-metodilla. Minä en hyväksy väkivaltaa missään muodossa mutta ei tuo nyt mikä maailmanloppu ole. EI varmasti tytär siitä mitään traumaa tai muuta vastaavaa saa, huhhuh teitä.

mutta ehkä yhden selkäsaunan muistaa jos se on ollut lapsuudessa pahinta, mitä on kokenut.

mutta ehkä yhden selkäsaunan muistaa jos se on ollut lapsuudessa pahinta, mitä on kokenut.

seksuaalinen hyväksikäyttö oli pahempaa

linjoilla. Tosin emme taustoja asialle sen paremmin tietä, mutta voihan olla niin (ja toivotaan) että tämä jää viimeiseksi kerraksi. Mitä lastenneuvola asialle voi tehdä? Antaa mielialalääktiyksen tms.?

Tarkoitin, että yksi selkäsauna voi jäädä hyvinkin unholaan, jos on kokenut paljon pahempaankin, jatkuvaa ja pitkäkestoista. Tai sitten ei.



35

Älkää nyt mammat olko taas kovin tyhmiä.

Ei 5 - vuotias muista tapahtumaan ensi viikolla, mikäli sitä ei tuoda jatkuvasti esille.

AP:n on tärkeää myös äitinä ja kasvattajana olla kykenevä antamaan itselleen anteeksi.

Vahinkoja sattuu. Ei huoli pois ja normaalia elämää eteenpäin.

Ei siitä mitään traumaa jää. EI kukaan ole täydellinen.

Varmasti lapsi muistaa ikänsä että oma äiti on lyönyt nyrkillä poskeen! Ja toisaalta taas äidille jää varmasti aina mieleen, että on lyönyt nyrkillä omaa lastaan! Tunteetonhan tämmöinen ihminen on, jos ei muistaisi. Eri asia on, että yli tuosta voi päästä, paljon puhumista se vaatii. Mutta aina sen varmasti muistaa, puolin ja toisin.

vitsalla useaan kertaan. Mitään traumoja se ei ole jättänyt. Se oli selkeästi silloin rangaistus jne.

En edes muista varmaankaan kaikki kertoja.

Siihen aikaan se oli sallittua, omille lapsille sitä ei voi tehdä.



AP, rauhoituhan siellä! Toki sinun pitää pyytää anteeksi, mutta ei lapsesi tuosta kärsi.

Kertoisin myös isälle tapahtuneesta. Kukaan ei ole täydellinen.

mutta ehkä täällä jotkut vähän ylireagoi



Lapset eivät pidä spontaanista lyömistä kovinkaan tuomittavana. Hehän muksivat toisiaan ja sisaruksiaan suutuspäissään jatkuvasti. Se on heille luonnollinen reaktio. Eli tuskin jää traumaa. Enemminkin harkittu selkäsauna jättää trauman.



Mutta aikuisen pitää näyttää tässä hyvää esimerkkiä. EN HYVÄKSY EDES TUKISTAMISTA.

Äiti teki väärin, mutta ymmärsi sen ja katuu nyt. Oikeasti väkivaltainen ihminen ei tiedosta tehneensä mitään väärää, ohittaisi asian olankohautuksella, jos edes sillä - tai ajattelisi jopa tehneensä ihan oikein. Tämä äiti on aidosti pahoillaan ja myöntää tehneensä pahan virheen. Häntä vaivaa tuo asia, ja kirjoitti siitä tännekin.



Avun hakeminen on ok, jotta seuraavaa kertaa ei tule. Itsekin tekisin niin, jos hermoni menisivät noin pahasti. Minua piestiin koko lapsuus siihen asti kun muutin kotoa. Todellakin hakattiin, joskus taju oli kankaalla. Vanhempani ajattelivat tekevänsä oikein, eivätkä koskaan pahoitelleet, päinvastoin, sanoivat että ansaitsin kohtelun. Se tuntui KAIKISTA pahimmalta ja jätti syvät traumat! Paljon olisin antanut anteeksi, jos he olisivat edes jotenkin pahoitelleet asiaa.



Itse kerran vuosia sitten lapseni ollessa n. 6-vuotias tartuin häntä hiuksista ja tukistin kovaa. Tämän jälkeen tajusin heti, että väärin tein. Pyysin lapselta anteeksi ja kerroin että tein väärin. Selvitimme asian. Tämä ei ole toistunut. Oli eka ja vika kerta.



Ap, armahda itsesi. Juttele tosiaan jonkun ulkopuolisen kanssa tulevaisuuden varalta. Itsetutkiskelu on tärkeää tuollaisen jälkeen. Itsekin olen käynyt todella pitkän prosessin kasvaakseni ulos oman lapsuudenkotini väkivaltaisesta kasvatusmallista. Teininä olin väkivaltainen itsekin. Tartuin aiheeseen todella vakavasti silloin, kun aloin odottaa ekaa lastani, koska en missään tapauksessa halunnut toistaa vanhempieni virheitä. Siltikin tuon erään kerran menetin hermoni.

ja muista vieläkin 43 vuotiaana sen ! Kerta lyönti, oli tulossa vieraita ja äitini heille teki tarjottavia, olin ilmeisesti tiellä ja hankala ja sain iskun päähäni. Muistan AINA sen loukkaantumisen, se pahan olon. Ap, olen ehdottomast8i sitä mieltä että kerrot miehellesi ja otat asian esiin. Jos nyt painat asian piiloon, toimit noin uudelleenkin vastaavan tilanteen tullessa kohdalle !