Ihan kauhee olo! Löin lastani nyrkillä poskeen!!!

Muistan edelleen todella selkeästi sen että pappani kohteli minua kaltoin lapsena. Siis tämä oli yksi ainoa kerta. Minä nukuin serkkuni ja veljeni kanssa yläkerrassa, mummi ja pappa alakerrassa. Veljeni kertoi jotain hauskoja juttuja ja minua tottakai nauratti. Pappa pyysi pari kertaa olemaan hiljaa mutta eihän se onnistunut kun veli tahallaan nauratti. Pappa sitten tuli ylös, otti minua hiuksista kiinni ja lähti taluttamaan pois. Rupesin itkemään koska se sattui. Lopulta pappa ymmärsi että oli tehnyt väärin. En muista minkä ikäinen olin tuolloin mutta itse tilanne on elävänä mielessäni! :/

mutta en todellakaan muista mitään erillisiä kertoja tukistuksista. Selkäänikin olen saanut, ilmeisesti useamminkin, mutta niistä muistan vain yhden. Enkä sitäkään mitenkään traumaattisesti! Mietin tässä vain, että vaikuttaakohan lapsen muistamiseen se, että kuinka paljon teon tehnyt aikuinen kokee syyllisyyttä teosta? Sillä vaikuttaa siltä, että ne joidenka kuritus on jäänyt yhteen kertaan ja kurittaja on kauheasti itkenyt ja katunut tekoaan lapsen kanssa, muistavat nuo tapahtumat vielä aikuisenakin? Ehkä mieleen onkin jäänyt ne suuret tunteet mitkä tapahtuma herätti äidissä(tai muussa aikuisessa kurittajassa) eikä niinkään itse kuritus.



Meillä tosiaan tukistus ja selkäsauna oli osana ihan normaalia kasvatusta eikä äiti tai isä niistä mitään huonoa omaatuntoa potenut. En siis itsekään koe niitä tapahtumia kovinkaan merkittäviksi!



Mutta palatakseni AP:n aiheeseen, niin ehkä todella kannattaisi käydä jutustelemassa psykologin kanssa jos se vaikka auttaisi sinua. Nyrkillä naamaan lyöminen todella kuulostaa aika isolta jutulta! Siinä voisi käydä tosi huonosti!

Tiedän että näin on, mutten muista yhtäkään. Sen sijaa mulle on jäänyt mieleeni kun isääni ärsytin 13v ja näytin keskisormea, hän läimäytti avokämmenellä kovaa.. se on jäänyt halveksittavana asiana mieleeni. Edelleen oksettaa koko tapahtuma. Ei pyydetty anteeksi, ei juteltu, ikään kuin sitä ei koskaan olisi tapahtunutkaan..



Tässä asiassa on hyvä se, että ap on pyytänyt anteeksi lapseltaan ja katuu syvästi. Se jää lapsen mieleen päällimmäisenä. Ja on tärkeintä että äiti on sanonut ettei niin saa tehdä. Tsemppiä ap jaksamisen kanssa, kannattaa hakea keskusteluapua ja toimintakeinoja arjessa jaksamiseen.

sentään. Kamala teko...mutta sain minäkin lapsena kerran piiskaa ja tukkapöllyn useammankin kerran. Olenko katkera...en. Olisinko ennemmin asunut lastenkodissa tai sijaisperheessä...no en todellakaan. Jotain rajaa näihin juttuihin. Lapsi ei voi kuin hävitä.

saa ihmiset sokeaksi. Ne luulee, että väkivalta on oikeutettua, koska niitä itseänkin on lapsena hakattu.

Ymmärrän tavallaan tekosi.Minulla 5v. kaksoset,olen "kurittanut" heitä läpsäisemällä esim.käsille tai otsalle kun ovat todella rasittavia.

Ja apua olen ongelmaan hakenut koska haluaisin joskus heille hoitajan kotiin tai lapset hoitopaikkaan että pääsisin edes joskus rauhassa kauppaan ja saisin joskus omaa aikaa.

Vastaus oli kuitenkin,että hoida vaan lapsesi kotona kun kerran olet itsekin kotona.

Ja selvennykseksi tähän,että lasten isä on kuollut,eli ihan yksin hoidan heidät 24/7.

Että ei sitä apua aina saa vaikka kuinka pyytää ja tämä vastaus tuli kunnan sosiaalityöntekijältä.

Täällä hoetaan, että hae apua, hae apua. En todellakaan hvyäksy lapsen lyömistä, vaikka itseltänikin on joskus palanut pinna niin, että olen lastani läimäissyt. Meitä on ehkä useampia. Ei jatkuvaa väkivaltaa käyttäviä vaan ehkä kerran kaksi lastaan läimäisseitä. Mistä riittää meille kaikille auttajia? Olemmeko me kaikki epäonnistuneita väkivaltaisia äitejä, joiden lapsille jää ikuiset traumat? Älkääkä luulko, että todellakan puollan lapsen lyömistä. EN! Kärsin itsekin siitä, että olen joskus malttini menettänyt. On vain niin hyvä sanoa, että hakeudu hoitoon, hae apua, olet huono äiti tms.

hakea jotain lastenhoitoapua, jotta pinna ei niin kiristyisi (toki oma aika olisi TODELLA tärkeää, ettei henkisesti kiristy äärimmilleen), vaan PRIMÄÄRIongelma on siinä, miten ihminen toimii pinnan kiristyessä äärimmilleen eli turvautuu väkivaltaan eikä hilliste aggressiotaan. TÄHÄn ensisijaisesti pitäisi saada apua!



Kaikilla tulee elämäss eteen jaksoja tai vähintään hetkiä, jolloin kaikki tuntuu liian raskaalta ja pinna on kireä kuin viulunkieli. Totta kai on ymmärrettävää, että pienten lasten kanssa - etenkin yksin heitä kasvattavilla - näitä aikoja on tiuhaan. Tasapainoinen ihminen ei kuitenkaan missään olosuhteissa turvaudu fyysiseen väkivaltaan, vaan aggressiot puretaan muulla tapaa. Onhan vaimojaan lyövillä miehilläkin aina taustalla jotain, joka saa tilanteen kärjistymään (työstressi, taloudellinen tilanne, vaimon toiminta tms.), tuskin kukaan "leppoisana hetkenä" ketään turpaan täräyttää! Ihminen, joka MISSÄÄN tilanteessa lyö toista nyrkillä naamaan, on kuitenkin oman kontrollinsa ja määräysvaltansa ulkopuolella ja aggressioidensa vietävissä. Tämä on psyykkinen ongelma, johon tarvitaan ehdottomasti apua! - Ei siis pelkästään niihin vallitseviin olosuhteisiin, jotka saavat pinnan kiristymään.



Lastenhoitoapu yh:lle olisi toki tärkeää ja on valitettavaa, ettei kunnalla ole resursseja tällaista tarjota. Ihminen, joka on lyönyt lasta, tarvitsee kuitenkin apua nimenomaan psyykenhallintaansa!

Musta on säälittävää jos vielä aikuisena (toivottavasti sinulla ei ole lapsia, joille siirrät tunteitasi) pitää olla katkera, eikä ole eväitä mennä elämässä eteenpäin. Surullista!!!

v.

Minä olen lapsena saanut kerran selkäsaunan jutusta joka ei ollut minun syyni ja se jätti katkeruuden joka ei ole vieläkään lähtenyt kokonaan.

mutta en todellakaan muista mitään erillisiä kertoja tukistuksista. Selkäänikin olen saanut, ilmeisesti useamminkin, mutta niistä muistan vain yhden. Enkä sitäkään mitenkään traumaattisesti! Mietin tässä vain, että vaikuttaakohan lapsen muistamiseen se, että kuinka paljon teon tehnyt aikuinen kokee syyllisyyttä teosta? Sillä vaikuttaa siltä, että ne joidenka kuritus on jäänyt yhteen kertaan ja kurittaja on kauheasti itkenyt ja katunut tekoaan lapsen kanssa, muistavat nuo tapahtumat vielä aikuisenakin? Ehkä mieleen onkin jäänyt ne suuret tunteet mitkä tapahtuma herätti äidissä(tai muussa aikuisessa kurittajassa) eikä niinkään itse kuritus.

Meillä tosiaan tukistus ja selkäsauna oli osana ihan normaalia kasvatusta eikä äiti tai isä niistä mitään huonoa omaatuntoa potenut. En siis itsekään koe niitä tapahtumia kovinkaan merkittäviksi!

Mutta palatakseni AP:n aiheeseen, niin ehkä todella kannattaisi käydä jutustelemassa psykologin kanssa jos se vaikka auttaisi sinua. Nyrkillä naamaan lyöminen todella kuulostaa aika isolta jutulta! Siinä voisi käydä tosi huonosti!

muistan kuinka lähellä oli kerran etten tehnyt samaa, käsi pysähtyi juuri ennen lasta. Muistan kuinka lapsi oli kauhuissaan, se ilme oli uskomaton.



Kyseinen lapsi on erittäin rasittava joissain tilanteissa ja on vaatinut lapsistani eniten aikaa ja kärsivällisyyttä ja näin on edelleen.



On tapauksena että ottaa mehut muista ja tilan ns. haltuun.



Tukistin muutamia kertoja vuosia sitten ja siitäkin tuli paha mieli. Enää en koske. Joten jos joskus on tarttunut kiinni ei se tarkoita että se jatkuisi ja/tai pahenisi.



Tekosi on väärin niin kuin tiedätkin mutta malttia siihen otatko yhteyttä minnekään tahoon en tekisi hätiköiden. Puhut vielä miehesi kanssa asiasta ja lapsen kanssa olet jo asian selvittänytkin.



Teet kurssin muutoksen. Tilanteessa jossa sinulla alkaa keittää vaihdat huonetta ja panet oven kiinni tai kävelet ulos näin minä olen joskus tehnyt.



Ei ole mielekästä joutua tarkkailun alle jos tilanne oli yksittäinen ja väkivalta ei toistu.

psyykenhallintaan? Olen tosiaan läimäissyt lastani muutamia kertoja. Mistä taholta lähden etsimään apua? Saanko psykoterapiaa tuolla perusteella?

psykiatrilta apua...Eri asia on sitten se, jos pelkää hakea apua, kun pelkää sosiaaliviranomaisten syyniin joutumista.

Mutta mitäs, jos lapsi itse kertoo jossain - vaikka päivähoidossa - että äiti löi. Päiväkodin henkilökunnalla on vastuu tehdä ls-ilmoitus asiasta, ja sitten ap ei ole edes itse hakenut apua vaan salaillut asiaa. -> Paljon pahempi soppa.



Vai aikooko ap terottaa lapselle, että asia on "salaisuus" eikä siitä saa puhua kenellekään koskaan? Mieti nyt, mitä sekin sitten tarkoittaa ja tekee lapsen tunnemaailmalle. Fakta on, että ap teki laittoman teon, löi lasta nyrkillä.

Vastuu täytyy kantaa, vaikka se tuntuisi rankalta. Enpä usko, että yhtäkään lasta yksittäisen "äidin flippauksen" takia huostaan otetaan, kun äiti itse tietää tehneensä väärin, tunnustaa tekonsa ja hakee nimenomaan vihanhallinta-apua.

Mutta ihan eri syyniin joutuu, jos esim. päivähoidosta tai naapurista tehdään ls-ilmoitus, että ap on lyönyt lastaan nyrkillä.

kiinnostais tietää miten tässä kävi loppupeleissä?

tuliko yhteistä tekemistä lasun kanssa?

Tee itsestäsi lasu, nyt heti!

Uskomattomia kommentteja, joiden perusteella lasten läpsiminen ja tukistaminen on edelleenkin ihan jatkuvaa useissa perheissä. Eikä sitä edes nähdä väkivaltana.

Äidit komppaa toisiaan, välillä vaan läpsäisen sormille tai tukistan, ellei muuten usko. Mitä jos miehenne tai pomonne tekisi teille samaa? Vieläkö olisi ok "vähän vaan läppäistä" ??

Oma äitini oli tuommoinen, muistan aivan hyvin. Lopputulos: en kunnioita häntä tippaakaan, en edes halua/viitsi pitää paljonkaan yhteyttä häneen. Olen 45-vuotias nyt, eikä välimme koskaan muuttuneet sen paremmiksi lapsuuden jälkeen. En mitenkään kummemmin vihaa häntä, hän on minulle vain melko merkityksetön ihminen. Lopetti aikoinaan läpsimisen kun olin teini-ikäinen ja sanoin, että lyö vaan, lyön takaisin. Sitten ei enää uskaltanut. Eikä koskaan lyönyt edes nyrkillä, kunhan "vähän vaan" läpsi ja tukisteli.

Olisiko kommentit samoja, jos AP olisi isä, joka löi lastaan nyrkillä? Tuskin, äitiä kehotettaisiin jättämään tuollainen mies saman tien ja pelastamaan lapset häneltä. Miksi äiti on niin eri asia? Mun mielestä on pahempi asia, että vanhempi pahoinpitelee lastaan kuin että mies/nainen pahoinpitelee vaimoaan/miestään. Aikuinen voi tosiaan pelastaa itsensä, lapset ei. Ja oman vanhemman tulisi olla lapselle se turvallinen ihminen joka suojelee.

Tässä ketjussa on paljon kirjoittajia, jotka jollakin tavoin ovat fyysisesti loukanneet lastaan. Toivon, että ymmärrätte syyllistyvänne pahoinpitelyyn. Ap luonnollisesti jo vakavaankin lyödessään nyrkillä lastaan päähän. Teot voivat tulla ilmi montaa eri kautta ja toivonkin, että tulevat.

Ilmoita itse sillä lapsihan kertoo asian ja sitten ellet ole itse hakenut jo apua olet kusessa.

Jääkiekkokaukalossa väkivalta on vaan äijien kahinaa vaikka siellä lyödään ihan samoin. Olen kikkea väkivaltaa vastaan. Ja muuten myös naiset hakkaavat miehiään.

Tuossa voi käydä vaikka niin että lapsi horjahtaa takanreunaan ja jääkin siihen. Tai erityisherkkä lapsi on jo työkyvyttömien joukossa helpostikin. Kaikki eivät koe pahoinpitelyjä samoin. Erityisherkän se tuhoaa suoraan.

Aloitus on vuodelta 2009