Miehen työmatkat ahdistavat ja väsyttävät henkisesti

Vänkä vitsi. Yh:na ei tarvitse luullakaan että olisi joku jakamassa asioita, ei tule pettymyksiä. Yleensä kyllä muistan ajatella että olen siinäsuhteessa onnekas että taloudesta ei tarvitse olla huolissaan, mies osallistuu täysin kun on kotona ja on muutenkin tosi hyvä mies. Nämä matkat vaan pännii.

ei tiedä mitään yh:n arjesta... Kyllä mun mielestä on paljon helpompaa olla työmatkaleski kuin yh. Eihän ne ukot ole reissussa 7/365



t ent 3 lapsen yh, nyk 4 lapsen työmatkaleski

Vänkä vitsi. Yh:na ei tarvitse luullakaan että olisi joku jakamassa asioita, ei tule pettymyksiä. Yleensä kyllä muistan ajatella että olen siinäsuhteessa onnekas että taloudesta ei tarvitse olla huolissaan, mies osallistuu täysin kun on kotona ja on muutenkin tosi hyvä mies. Nämä matkat vaan pännii.

Esim. siskollani on ollut tosi isoja sopeutumisvaikeuksia kun mies onkin yhtäkkiä vaihtanut työpaikkaa sellaiseksi, joka vaatii PALJON matkustelua. Alunperin mies oli 8-16 työssä ja tavallaan tämä oli oletusarvo silloin kun he perhettä alkoivat perustaa. No, työpaikka vaihtui ja nyt siskoni on käytännössä arjen yksinhuoltaja. Kun ollaan parisuhteessa, on oletusarvona yleensä se, että siinä on se toinen mukana vastaamassa arjen pyörityksestä. Kyllä minusta saa valittaa jos tehdyt sopimukset eivät yhtäkkiä pidäkkään.

ehkä me ollaan sitten sellaisia, jotka ei suostukaan ihan mihin vaan ja valitaan vähän tarkemmin.



Jos joutuu 3 lapsen yksinhuoltajaksi, jotakin on mättänyt rankasti omissa valinnoissa alunperinkin.

kun oli työmatkaleskenä.



Ystävät ja sukulaiset tarjoituvat lastenhoito apuun, ja voi sopia menonsa miettimättä missä maailman kolkassa se ukko on vai tuleeko se mukaan, kukaan ei enää edes oleta että mies veisi poikansa katsomaan lätkämatsia vaan veljeni tai pojan kummi soittaa ja kysyy lähteekö tämä.



Yksi huollettava on vähemmän ja pyykkiäkin on paljon vähemmän ja saa pestä sitä muulloinkin kun sunnuntaipäivällä kolme koneellista valkoisia kauluspaitoja.

Koska tottakai pitäisi jutella. Ja varsinkin jos molemmat vanhemmat ovat töissä, vaaditaan jatkuvaa suunnittelua ja kompromissien tekemistä, että arki saadaan soviteltua.

Meillä on 3 lasta, haastavat työt molemmilla, ollaan oltu ulkomailla komennuksella ja mies 2 x puolen vuoden jakson poissa toisella mantereella, vaatiihan se venymistä mutta kun asioista on sovittu, homma hoituu ja sen jaksaa.

Jotenkin vaikuttaa siltä, että varsinkin perheissä jossa äiti on kotona ja mies reissaa maailmalla ollaan kyllä tyytyväisiä siihen, että mies tuo rahan kotiin ja vaimo saa olla himassa, mutta se mitä kääntöpuolella on, ei kelpaiskaan. Vaikka kenellekään ei varmasti tule yllärinä, että jos työmatkapäiviä on vaikka 100/vuosi niin mitä se käytännössä merkkaa.

Vänkä vitsi. Yh:na ei tarvitse luullakaan että olisi joku jakamassa asioita, ei tule pettymyksiä. Yleensä kyllä muistan ajatella että olen siinäsuhteessa onnekas että taloudesta ei tarvitse olla huolissaan, mies osallistuu täysin kun on kotona ja on muutenkin tosi hyvä mies. Nämä matkat vaan pännii.

Esim. siskollani on ollut tosi isoja sopeutumisvaikeuksia kun mies onkin yhtäkkiä vaihtanut työpaikkaa sellaiseksi, joka vaatii PALJON matkustelua. Alunperin mies oli 8-16 työssä ja tavallaan tämä oli oletusarvo silloin kun he perhettä alkoivat perustaa. No, työpaikka vaihtui ja nyt siskoni on käytännössä arjen yksinhuoltaja. Kun ollaan parisuhteessa, on oletusarvona yleensä se, että siinä on se toinen mukana vastaamassa arjen pyörityksestä. Kyllä minusta saa valittaa jos tehdyt sopimukset eivät yhtäkkiä pidäkkään.

Koska tottakai pitäisi jutella. Ja varsinkin jos molemmat vanhemmat ovat töissä, vaaditaan jatkuvaa suunnittelua ja kompromissien tekemistä, että arki saadaan soviteltua. Meillä on 3 lasta, haastavat työt molemmilla, ollaan oltu ulkomailla komennuksella ja mies 2 x puolen vuoden jakson poissa toisella mantereella, vaatiihan se venymistä mutta kun asioista on sovittu, homma hoituu ja sen jaksaa. Jotenkin vaikuttaa siltä, että varsinkin perheissä jossa äiti on kotona ja mies reissaa maailmalla ollaan kyllä tyytyväisiä siihen, että mies tuo rahan kotiin ja vaimo saa olla himassa, mutta se mitä kääntöpuolella on, ei kelpaiskaan. Vaikka kenellekään ei varmasti tule yllärinä, että jos työmatkapäiviä on vaikka 100/vuosi niin mitä se käytännössä merkkaa.

Kuten siskoni miehellä. Vaihtoehto olisi ollut kortisto ja näinä aikoina ei pienehköllä paikkakunnalla ole juurikaan työpaikkoja mistä valita. Pakkotilanne ei mielestäni sitä poista, että valittaa saa jos siihen aihetta tuntee.

Käyn itse myös töissä ja lapsia on taaperosta tehoharrastajaan, joten hommaa riittää. Meillä tämä itselleni ikävä tilanne tullut, kun mies on pohjalainen ja peräänantamaton, hän kyllä tietää miten kannattaa tehdä ja turhista asioista ei kannata puhua -tyyppi ja hyvää keskustelua tästä aiheesta en ole saanut aikaiseksi. Varmaan sitten jos nostaisin ihan hirmu mekkalan. Nyt olemme siinä pisteessä, että mies eilen totesi en ole ymmärtänyt että se vaivaa sua noin paljon. Omaa syytäni on se että kun mies on jotain työpaikkaa haikaillut, en ole koskaan sanonut etten halua. Tuntuisi aika ikävältä olla toisen unelmien esteenä.

Odotan esikoista. Miehen pitäisi lähteä kolmen kuukauden työmatkalle kun vauva on n.3,5kk jos syntyy ajallaan. Kokemuksia? Kohtalotavereita?

Up

Mutta jostain syystähän teillä miehellä tuo matkatyö on. Jos ei olisi, niin tulot laskisivat reilusti, eikö niin. Se taas tarkoittaisi, että teidän pitäisi tinkiä kulutustottumuksista huomattavasti tai muuten ajautuisitte rahapulaan. Ja siinä rahapulassa sulla tuskin tulisi mieleen, että onneksi elämä on nyt helpompaa ja yksinkertaisempaa.

Eiköhön kannattaisi kaikesta huolimatta keskustella miehesi kanssa, vaikka hän kuinka olisi pohjalainen peräänantamaton tyyppi? Ja vaikka yhdessä miettiä keinoja selvitä, joko sellaisia keinoja jotka auttaisivat sinua arjessa silloin kun olet yksin tai sitten pohtia olisiko mitenkään työtehtävien vaihto mahdollinen. Toki silloin sinua tulisi ahdistaa jo aika tavalla ja ongelman olla aika suuri, jos mies vaihtaa työpaikkaa sen takia.

Tuntuisi aika ikävältä olla toisen unelmien esteenä.

Tuntuuhan miehestäsikin ikävältä olla sinun unelmiesi esteenä? Tuntuuhan?

Sukulaisia, isovanhempia tai kummeja ei ole. Ystävät ovat lapsettomia monet yli 50 vuotiaita, jotka suurin piirtein aina sanovat että mielellään tapaisivat minua ilman lapsia. Tai sitten minun ikäisiä 44-45 v vielä työelämässä olevia, joilla on paljon harrastuksia ja matkustelevat jatkuvasti ulkomailla. Ainut on ottaa maksullinen hoitaja silloin tällöin, mutta joskus olisi kiva olla kotona ja lapset laittaa muualle. Meillä on koti niin hissin haissin että hävettää tänne pyytää hoitajia. Haluaisin joskus siivota ja laittaa kotia rauhassa.

Ja tässä ei nyt puhuta yksinhuoltajista. Siitä aiheesta tulee joka suunnalta tuutin täydeltä muutenkin. Ikään kuin se olisi aihe, joka sivuuttaa jokaisen muun ajatuksen tässä maailmassa. Voisihan sitä alkaa kauhistelemaan että mikä olisi vielä hirveämpää. Olkaa onnellisia ettei taivas putoa tänään. Kyllä asioista pitää puhua vaikka olisikin olemassa joku vielä pahempi juttu.

kannattaa tutustua muihin äiteihin, naapureihin ja hankkia niitä hoitajia kotiin.

y:ksi perushyvästä avioliitosta. Totesin kolmikymppisenä että mieheni ei sittenkään arvostanut minua tarpeeksi vaikka tekikin perheen eteen kaikkensa. Sanotaanko että toinen meistä halusi kehittyä eteenpäin ja toinen olisi tyytynyt siihen mitä on. En siis joutunut missään vaiheessa. Ko aika oli todella hienoa ja antoisaa lasten kanssa!



Nyt minulla on toistakymmentä vuotta ollut mies joka rakkauden ja arvostuksen lisäksi huolehtii koko perheestä ja kohtelee minua kuin kuningatarta. Miksi siis natisisin jostain 4-8 pv per kk reissuista??



Huonostihan sinä olet valinnut jos pitää av:llä itkeä työmatkaleskeyttä;) En minä.

etukäteen miestenne reissuja kun valitatte ettette voi tehdä omia suunnitelmia lainkaan? Kyllä meillä mies tietää yli kuukauden etukäteen 90% reissuistaan, joku voi tulla ad-hockina mutta ne on sitten päivän reissuja.



Samoin itse työssäni järjestän useille esimiehille matkoja ja tällä hetkellä teen jo marraskuulle varauksia. On miehen moka jos ei kerro vaimolle niistä!

olen itsekin ollut lasten kanssa miehen konsulttimatkoilla hotelleissa mukana jo vuosia-



sekä hoitovapaalla että työssäkäyvänä viikonloppuisin ja lomillani



lapset kirkuu, mitä sitten



se on elämää



ps mene mukaan SIIS ap

No meillä mies saa tietää suunnitelman noin puoleksi vuodeksi eteenpäin. Usein tulee päivän kahden heittoja, joku sairastuu pitää tuurata, jonkun muun matka heittää parilla päivällä, joten hän ei pääsekään johonkin toiseen hänen vastuullaan olevaan kokoukseen jne ja häntä on pakko jonkun muun tuurata tai vaikkapa kaksi viimestä kokonntumiskertaa lyödään yhteen koska asioita on saatu hoidettua niin hvyin ja jälkimmäinen peruntuu ja edellinen vähän pitkittyy. Sellaista. Mukaan ei voi lähteä ison perheen kanssa, ei riitä rahat eikä oman työnantajan pinnakaan varmaan. Sanoisinko, no lähden, en lähde lähden torstaina ei palaankin jo silloin. Sit paitsi tarvitsisi osalle työstäni sijaisen. Aika monimutkainen homma.