Koska ja miten varoittaa lasta vieraista ihmisistä?

ja sama keskustelu täytynee pitää taas vuosi myöhemmin saman tyttösen kanssa (nyt 5v). Meidän asuinalueella kun liikkui vuosi sitten syksyllä joku mies houkuttelemassa kouluikäisiä ja nuorempiakin mukaansa ja taas vasta oli joku (sama??) mies käynyt parille tytölle antamassa rahaa.

Vanhemmat varoittavat nimenomaan tuntemattomista ihmisistä, vaikka yli 95-prosenttisesti lapsia hyväksikäyttää joko perheenjäsen, sukulainen tai muu lähipiiriin kuuluva. On paljon epätodennäköisempää että tuntematon pedofiili tulee kaappaamaan lapsen mukaansa kuin että tuttu käyttää luottamusasemaansa väärin. Hyväksikäyttötapauksissa hyväksikäyttäjä yleensä manipuloi ja suostuttelee lapsen mukaan tekoihinsa niin, ettei lapsi edes tajua toisen syyllistyneen väärintekemiseen. Lapsi syyttää itseään pahasta mielestään eikä tajua että vastuu on aikuisella. Ei myöskään auta lasta jos vanhemmat tietävät kenen kanssa lapsi on jos he eivät tiedä mitä lapsi on toisen kanssa tehnyt. Ei ihmisen otsassa lue että tämä käyttää lapsia hyväkseen. Ei se näy päällepäin. Niinpä ensiarvoisen tärkeää on selvittää lapselle, että aina jos jokin asia mietityttää, siitä pitää kertoa äidille. Ja sellaista salaisuutta ei kukaan aikuinen voi kertoa etteikö siitä voisi sanoa omille vanhemmille. Hyväksikäyttö on muutakin kuin koskettalua, esim. lapsi joutuu katsomaan jotain ikätasolleen sopimatonta tai kuulemaan sellaista. Niinpä kannattaa tuoda aina esille se, että mikä tahansa lapsesta tuntuu kummalliselta käytökseltä on sellaista joka kannattaa ottaa puheeksi vanhempien kanssa.

hirvittävä painostus työntää lapsiaan melkein kenen tahansa luokse yökylään

vieraan mukaan. Nyt lapsen ollessa 5v on puhuttu aiheesta ankarammin. Selitetty, että kaikki aikuiset ei ole kilttejä, jotkut ovat mieleltään sairaita ja siksi haluavat tehdä pahaa. Ei kaikki mutta jotkut näin tekevät ja siksi ei ikinä saa ottaa keneltäkään vieraalta mitään lelua/syötävää ilman vanhempien lupaa. Jos aikuinen ei usko, pitää juosta pakoon ja pyytää apua joltain toiselta aikuiselta.

aloitta syksyllä eskarin ja olen puhunut hänelle, ettei kenenkään vieraan mukaan mennä vaikka antaisi mitä leluja tai karkkia. On kauhean sosiaalinen ja juttelee ihan tuntemattomille (yleensä kyllä naisille) mitä on tänään tehnyt ja nähnyt...ei oikein ehkä ymmärrä mikä on "tuntematon" .tv sarja tuntemattomat oli kyllä suosikki =)

KOSKAAN saa lähteä kenenkään mukaan, autoon tms.



Siis kenenkään sellaisen, joita lapsi itse ja isi ja äiti ei tunne.

eli siis ollaan sanottu, että isin ja äidinkin pitää tuntea ihmiset, joiden kanssa saa lähteä jonnekin.



Meidän poika kanssa todella sosiaalinen ja kertoo aina seikkaperäisesti esim. rivarinaapureille meidän kuulumisia =)

meidän vanhimman tytön kanssa viime keväänä kun alkoi harjoittelemaan yksin kulkemista eskarimatkoilla ja käymään pienillä "lenkeillä" yksin. Eli ikää oli muutaman kuukauden päälle 7 vuotta.



Kerroin ihan "rehellisesti", että on olemassa myös semmosia aikuisia jotka haluaa tehdä lapsille ja toisille ihmisille pahaa ja että jos joku aikuinen tulee juttusille niin voi vastata jotain, mutta mukaan ei saa ikinä lähteä vaikka kuinka houkuttelis karkeilla tai kissanpennuilla tms. kivalla.



Sitten kerroin myös mitä pitää tehdä jos joku vieras ei jätä rauhaan tms. Mutta painotin samalla myös sitä, että vieraalta aikuiselta voi ja pitää kysyä neuvoa jos eksyy tai on joku hätä itellä tai kaverilla.



Huoh, että joskus tuntuu tämä äitiys niin vaikealta ja vastuulliselta...

tyttö kyllä on, vaikkakin iloinen ja reipas, myös silleen vähän ujosteleva vieraille, enkä oikeasti usko että lähtisikään vieraan matkaan ilman äitiä tai isiä, mutta koska tyttö saattaa herkästikin ruveta juttusille melkein kenen tahansa kanssa, ollaan puhuttu tästä asiasta - että jutella saa, mutta ei lähteä mukaan ilman äitiä tai isiä.



toisaaltahan tuo ei kyllä edes liiku missään ilman meitä vanhempia, näin toistaiseksi, että eiköhän tuotakin pidä sitten parin vuoden päästä taas enempi teroittaa.

Eli siinä 4-vuotiaana, meidän eskari-ikäinen muutenkin kovin varautunut joten tuskin vieraiden mukaan lähtisi.

Olen aina pitänyt lapseni hyvin lähellä nenäni alla. Kauppareissuilla olen muotoillut asian että pysytään yhdessä, en että vieraiden matkaan ei saa lähteä.



Vaikka oma äitini pelotteli minut aikanaan hyvin minua ahdisteltiin seksuaalisesti lapsena luottamusasemassa olevan henkilön toimesta. Siitä oli todella vaikea kertoa äidille. Haluaisin kasvattaa lapsestani vahvan omanarvonsa tuntevan joka osaa puolustaa itseään tarpeen tullen.



ap

ovat niitä alueita, joihin saa itse omassa rauhassa koskea, mutta muut ei. Mutta vaikeaa tämä on. Vanhemman vastuu on SUURI ja pelonaiheita paljon :(



t. nro 3

:D

Mua ei koskaan peloteltu tuolla tavoin lapsena. Olin tosi herkkä ja olisin kyllä varmasti alkanut pelkäämään kaikkia vieraita ihmisiä. Eikä kukaan kyllä koskaan ahdistellutkaan. Nämä asiat on aika lailla tuurissaankin...

vanhemman vastuu on suuri Nyt lapsia on kolme ja vanhin alkaa olemaan siinä iässä ettei enää koko ajan pyöri vain minun jaloissani.



sp

että kaikki ihmiset EIVÄT ole hyviä. Että on olemassa pahojakin aikuisia ihmisiä.



Minusta pitäisi kieltää kokonaan vieraiden mukaan lähteminen, olipa ne vanhempien tuttuja tai ei. Eli mielestäni kannattaa yksitellen nimetä ne, kenen mukaan saa lähteä, kenen ei. Pitäkää te vanhemmatkin mielessä, että pedofiili tai muu häiriintynyt saattaa olla myös joku teidän tuntemanne henkilö.



Joko niin, että kylmästi nimeää ne aikuiset, kenen kyytiin saa mennä tms. tai sitten sovitaan, että joka kerta pitää kysyä saako mennä, jos kyseessä on joku muu aikuinen kuin äiti tai isä.

että äidin ja isän pitää tuntea se ihminen! Suurin osa hyväksikäyttäjistä on lähipiiristä.



Meillä on sellainen sääntö, ettei kenenkään mukaan lähdetä ilman, että lapsi tulee ite minulle asiasta kertomaan. Ei siis edes niin, että tuttu sanoo lapselle, että on äidin lupa.

Samoin meillä on sääntönä, ettei kenenkään sisälle - ei edes naapurin, kaverin jne - mennä ilman, että siitä kerrotaan minulle.



Ja lapsi tietää, että on olemassa myös pahoja ihmisiä ja että kenenkään mukaan ei saa lähteä, vaikka luvattaisiin mitä.

Ja lapsi tietää, että kukaan ei saa koskea alushousujen alueelle, ei edes lääkäri ellei äiti ole mukana (tämä siksi, ettei hyväksikäyttäjä esittäydy lääkäriksi).

Lapsi myös tietää, ettei toiseen saa koskea jos toinen kieltää ja tietää, ettei häneen saa koskea jos hän ei halua.



Meillä näitä keskusteluja käytiin siinä vaiheessa kun lapsi alkoi ulkoilla ilman jatkuvaa valvontaa. Kaikkea ei tarvitse puhua kerralla, kannattaa aloittaa ajoissa ja puhua asioista hiljalleen.

Kenenkään vieraan kyytiin ei saa mennä. Kun sitten kerran äidin työkaveri, tarjoutui minut ajamaan äidin työpaikalta kotiin (olin siellä käymässä) Niin kieltäydyin.

Äitiä hieman huvitti mutta sanoi, että tein aivan oikein.

Minulle ei jäänyt tästä mitään traumoja enkä kokenut sitä pelotteluksi. Äiti vain sanoi, että tämä on sellainen sääntö mitä pitää totella. Ei muuta.

Kenenkään vieraan matkaan ei vain saa lähteä :)

sellainen johon tämä luottaa. Kannattaisi korostaa lapselle myös sitä, että mitään sellaisia salaisuuksia ei olekaan joita ei äidille voi kertoa. Siis että kaikki mitä joku aikuinen sanoo tai tekee on aina sellaisia juttuja, jotka voi kertoa äidille.



Pedofiili käyttää usein luottamusasemaa väärin ja sopii lapsen kanssa että heillä on jotain salaisuuksia joita ei muille kerrota. Niinpä lapsi ei uskalla kertoa hyväksikäytöstä tai sen uhkasta.

Lisää kommentteja ja näkökulmia...



ap

että äidin ja isän pitää tuntea se ihminen! Suurin osa hyväksikäyttäjistä on lähipiiristä. Meillä on sellainen sääntö, ettei kenenkään mukaan lähdetä ilman, että lapsi tulee ite minulle asiasta kertomaan. Ei siis edes niin, että tuttu sanoo lapselle, että on äidin lupa. Samoin meillä on sääntönä, ettei kenenkään sisälle - ei edes naapurin, kaverin jne - mennä ilman, että siitä kerrotaan minulle. Ja lapsi tietää, että on olemassa myös pahoja ihmisiä ja että kenenkään mukaan ei saa lähteä, vaikka luvattaisiin mitä. Ja lapsi tietää, että kukaan ei saa koskea alushousujen alueelle, ei edes lääkäri ellei äiti ole mukana (tämä siksi, ettei hyväksikäyttäjä esittäydy lääkäriksi). Lapsi myös tietää, ettei toiseen saa koskea jos toinen kieltää ja tietää, ettei häneen saa koskea jos hän ei halua. Meillä näitä keskusteluja käytiin siinä vaiheessa kun lapsi alkoi ulkoilla ilman jatkuvaa valvontaa. Kaikkea ei tarvitse puhua kerralla, kannattaa aloittaa ajoissa ja puhua asioista hiljalleen.

Ihan samalla tapaa kerrottu meillä kuin 14. Ja nimenomaan että AINA oltava äidin/isän juuri silloin ja sitä kertaa varten suoraan lapselle antama lupa jos jonkun tutunkin mukaan menee tms. Nythän vasta liikkuukin pihapiirissä ja luonnollisestikin vanhemmilta kysytään lupa lähes kaikkeen mutta isompana sitten kun puhelin mukana niin aina pitää soittaa ja varmistaa.

nyt meillä tyttö menossa eskariin ja juuri vähän aikaa sitten ihan tosissaan aiheesta keskusteltiin. Joskus 4v jälkeen pikkuhiljaa alettu jo puhumaan kun ajattelen niin että ei tarvitse kerralla koko totuudella "säikäyttää" ja muutenkin kertaushan se on opintojen äiti! :) Toki tuntuu ettei ihan tarkkaan aina ymmärrä ja ei tietenkään ihan yksityiskohtiin voi mennä mutta juuri kun vielä lisää pahoihin ihmisiin nuo yksityisalueet (=uikkarin alle jäävät) niin ihan riittävän hyvin varmasti käsittää asian. Paitsi ei sitten naapurin lasten mummoltakaan huolinut mansikoita kun oli tuntematon.. :)

Toisaalta sitten aika ristiriitaista taas kertoa että hätätilanteessa apua voi pyytää tuntemattomiltakin...

Vaikeeta on.