Mies haluaa lykätä lasten hankintaa

[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 13:36"]

hei ap, elämä ei lopu kun lapsia tulee. Lasten kanssa voi matkustella, nauttia elämästä, tehdä kaikenlaista. Piene vauvan kanssa on todella helppoa markustaa, sitten tulee,vähän haastavampi vaihe pari-kolmevuotiaan kanssa ja isomman lapsen kanssa taas voimtehdä vaikka mitä kivaa. tässä ketjussa ei ole tähän mennessä ollenkaan mainittu sitä, että lapsi ei estä tekemästä yhtään mitään. tietysti vanhemmat kantavat suurta vastuuta lapsesta ja monet asiat muuttuu lapsen myötä, mutta minulle on täysin vieras ajatus, että lapsen pitäisi automaattisesti rajoittaa tai estää vanhempia tekemäatä asioita, joista he pitävät ja nauttivat. 

[/quote]Tämä on aika vaarallinen kommentti. Ihmisten elämäntavat kun ovat aika erilaisia. Voin uskoa, että jossakin on vanhempi, jonka elämä ei ole muuttunut juurikaan lapsen myötä, mutta kovin yleistä tämä ei voiolla. Jos minä en muuttaisi elämääni millään tavalla lapsen saamisen jälkeen, lapsi otettaisiin huostaan ehkä viikon jälkeen.

Kuulostaa siltä, että aloittajan mies arvostaa helppoa ja huoletonta elämää, jossa vapaa-ajalla voi tehdä mitä vain, vaikka sitten matkustella kahdestaan tai nauttia kotona rauhasta ja hiljaisuudesta. Tällaiset toiveet eivät ole yhteensopivia vanhemmuuden kanssa. -34

[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 11:55"]Vain sinun haluillasi on merkitystä? Eli perinteinen mies on vain siittäjä , sinun elintasosi nostaja ja halujesi mahdollistaja?

Miehenäsi en lykkäisi vain lastenhankintaa, vaan sinut romujesi perässä ovesta ulos.

Mikä ihmeen vamma teillä naisilla on päässä sen lapsenhankinta-pakkomielteen kanssa?

Ja lapsia ei hankita, niitä saadaan jos on saadakseen.
[/quote]

Eiköhän täällä kaikki elä itseään varten. Sinäkin.

Ihan tämän takia kaikille naisille tiedoksi, että älkää luottako miesten puheisiin lapsenteon suhteen jos teillä alkaa aika olla kortilla. Miehet kun eivät näe siinä mitään pahaa, että ovat jonkun naisen kanssa muka tosissaan ja väittävät haluavansa lapsia jne. hänen kanssaan vaikka mitään tällaista aikomusta ei ole. Ei kannata mennä tällaiseen ansaan.

[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 13:42"]

[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 13:36"]

hei ap, elämä ei lopu kun lapsia tulee. Lasten kanssa voi matkustella, nauttia elämästä, tehdä kaikenlaista. Piene vauvan kanssa on todella helppoa markustaa, sitten tulee,vähän haastavampi vaihe pari-kolmevuotiaan kanssa ja isomman lapsen kanssa taas voimtehdä vaikka mitä kivaa. tässä ketjussa ei ole tähän mennessä ollenkaan mainittu sitä, että lapsi ei estä tekemästä yhtään mitään. tietysti vanhemmat kantavat suurta vastuuta lapsesta ja monet asiat muuttuu lapsen myötä, mutta minulle on täysin vieras ajatus, että lapsen pitäisi automaattisesti rajoittaa tai estää vanhempia tekemäatä asioita, joista he pitävät ja nauttivat. 

[/quote]Tämä on aika vaarallinen kommentti. Ihmisten elämäntavat kun ovat aika erilaisia. Voin uskoa, että jossakin on vanhempi, jonka elämä ei ole muuttunut juurikaan lapsen myötä, mutta kovin yleistä tämä ei voiolla. Jos minä en muuttaisi elämääni millään tavalla lapsen saamisen jälkeen, lapsi otettaisiin huostaan ehkä viikon jälkeen.

[/quote]

Niinpä! Ihmiset jotka väittävät että lapsi ei muuta mitään, joko a) elävät valmiiksi hyvin "lapsiperhemäistä elämää" jokapäivisine ruoanlaittoineen, kerran viikossa harrastuksineen ja kerran vuodessa kanariaan -matkoineen tai b) eivät näe mitään eroa esim. euroopan reppureissun ja viikonlopun muumimaailmamatkan välillä (ts. "ihan samalla lailla voi matkailla") tai c) laiminlyövät lapsiaan pahasti.

Eli jos elämä ei ole jo valmiiksi sitä että joka päivä tehdään ruokaa, harrastuksissa käydään enintään kerran viikossa tunnin pätkä ja kavereita tavataan päiväkahvilla kerran kuussa, ja koti on vähintään kolmio joka on sisustettu lapsiystävällisesti niin ookoo, voi olla ettei lapsi sitä hirveästi muuta. Jos taas kyseessä on ihminen jolle ruoan teko on sama kuin sen tilaaminen tarjoilijalta, ja joka viettää enemmän aikaa harrastuksissa kuin kotisohvalla, ja joka ei voisi kuvitellakaan lomaa kotona ja bamsekerhossa, niin lapsi muuttaa aivan kaiken. 

Ei kannata maalailla sitä lapsiperhearkea turhan ruusuiseksi, siitä ei ole kenellekään hyötyä.

Multa menee tän yhden ärhäkkäästi miesten etuoikeuksien puolustajan pointit ohi, niin sivuutan ne nyt täysin. Aloittajalle sanoisin että älä todellakaan jää roikkumaan suhteeseen jossa mies lykkää ja lykkää lapsentekoa. Ihan niinkuin ei kannata jäädä suhteeseen jossa mies lykkää naimisiinmenoa tai yhteenmuuttamista. Elämä on ihan liian lyhyt tuhlatakseen aikaa miehiin jotka johtaa enemmän tai vähemmän harhaan... Joten jos mies ei halua lapsia (juuri nyt) niin jätä mies ja etsi uusi. Omista unelmista ei todellakaan miehen takia saa karsia!

[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 13:48"]

[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 13:43"]

[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 11:55"]Vain sinun haluillasi on merkitystä? Eli perinteinen mies on vain siittäjä , sinun elintasosi nostaja ja halujesi mahdollistaja? Miehenäsi en lykkäisi vain lastenhankintaa, vaan sinut romujesi perässä ovesta ulos. Mikä ihmeen vamma teillä naisilla on päässä sen lapsenhankinta-pakkomielteen kanssa? Ja lapsia ei hankita, niitä saadaan jos on saadakseen. [/quote] Eiköhän täällä kaikki elä itseään varten. Sinäkin.

[/quote]

Niin, mutta ämmillä on oikeus painostaa ja pakottaa miehet isäksi, vaikka sitten sillä yleisesti käytetyllä "pillerit-petti"-menetelmällä?

Miehillä ei ole mitään sanansijaa asiassa kun ämmä haluaa raskaaksi, miehestä välittämättä?

[/quote]

Jotenkin vaikuttaa ettei sinulla kovin paljoa ole kokemusta tuollaisesta. Kukaanhan tässäkään ketjussa ei ole kehoittanut AP:ta hankkiutumaan vain raskaaksi miehen puheista välittämättä, vaan nimenomaan joko eroamaan miehestä tai sitten tyytymään lapsettomaan liittoon. Vaikutat todella vihaiselta ja katkeralta vaikka tuskin sinulla on kovin suuri pelko siitä, että naiset tulevat sinut hakemaan kotoa väkisin lapselleen isäksi. Ihan rauhassa vaan, ei kukaan sinua tule raiskaamaan ja pakottamaan isäksi vastentahtoisesti.

[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 12:22"]

[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 12:18"]

[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 12:11"]

Nuo "laitat miehen valitsemaan, haluaako lapsia nyt heti tai ero tulee" -kommentit ovat vähän kummallisia (kuten nro 9).

Mitäs sitten kun mies valitsee lähteä, olet silti saman ikäinen, mutta yksin. Eihän se kiire tai ajan puute mihinkään häviä.

Siitä kun erosta toivut ja alat katsella uutta kumppania ja seurustella, alatko heti suhteen alkuvaiheessa puhumaan lapsista, koska aikaa on jatkuvasti vähemmän? Entäs jos et tapaa sopivaa miestä vaikka vuoteen-pariin? Sanotko lopulta, että lapsia on hankittava välittömästi vai heitätkö pyyhkeen kehään ensitreffeillä?

Ikävää tuollainen, ettei tulevaisuuden suunnitelmat täsmää, mutta en ymmärrä tuota ajanpuute-asiaa. Jos ette ole seurustelleet pitkään (mikä nyt on kenellekin pitkä aika, se on jokaisen oma asia - itsellä useita vuosia, 5+) ja otat lapset puheeksi ja uhkaat erolla, onko se miehesi vika, että aikaisemmat suhteesi ovat kariutuneet ja olet "parhaat vuotesi" - lapsien saannin kannalta - viettänyt jonkun muun kanssa, mutta asiat eivät menneetkään kuten oli tarkoitus.

Tässä ikäänkuin kaadetaan painetta nykyisen miehen harteille omien aikaisempien valintojen - ja sattumien, exien päätösten - vuoksi.

[/quote]

No siis. Jos ja kun tämä mies ei varmaan ikinä tule lasta haluamaan, ap on joka hetken väärän miehen kanssa kun voisi olla etsimässä parempaa joka haluaa lasta. Tietysti niitä voi tehdä myös yhtä aikaa, suosittelen aloittamaan heti.

ja nuo viisi vuotta yhdessä ennen lasta ovat ihan älyttömiä. Suhde kestää tai sitten ei, yllätyksiä voi aina tulla vaikka oltaisiin oltu 10v yhdessä. 

[/quote]

Just. Baariin vaan sitten kyselemään miehiltä että mulla nyt on pakkomielle raskautua heti, että laitetanko rojut torveen?

Painostaminen on AINA väärin.

[/quote]

ei se että etsii lasta haluavaa miestä ole painostamista vaan kehotan aptä etsimään miehennjoka haluaa lapsia lähtökohtaisesti. Omat toiveet on aikuisen ihmisen tuotavakin esiin. Esim mulle yksi mies kysyi lapsista, kiva tyyppi mutta ei niitä halunnut ja oli katkaissut nuornsakin niin ei muuta kuin seuraavaan. Aikuisen miehen pitäisi myös pystyä sanomaan haluaako lapsia ja haluaako niitä apn kanssa. Epäröinti on kaiketi yhtä kuin ei.

Edeltävä tässä vielä. Minäkin tiedän parikin kappaletta jo katkeroituneita, lapsettomia keski-ikäisiä naisia jotka halusivat lapsia mutta miehet lykkäsivät. Yksi näistä miehistä sai vielä alle vuoden seurustelun jälkeen toivotun lapsen uuden naisen kanssa. Ei ihan vielä = ei koskaan näin mutkia oiottuna. Itseäkin vituttaa että olen tuhlannut vuosikausia elämästäni miehiin, jotka lykkäsivät sitä ja lykkäsivät tätä. Nyt on tiukka linja että jos ei kelpaa tällasena ja nyt niin jääkööt odottamaan yksikseen, minä en siihen roskaan enää ryhdy :) Niin iso helpotus.

[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 12:28"]

[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 12:18"]

[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 12:11"]

Nuo "laitat miehen valitsemaan, haluaako lapsia nyt heti tai ero tulee" -kommentit ovat vähän kummallisia (kuten nro 9).

Mitäs sitten kun mies valitsee lähteä, olet silti saman ikäinen, mutta yksin. Eihän se kiire tai ajan puute mihinkään häviä.

Siitä kun erosta toivut ja alat katsella uutta kumppania ja seurustella, alatko heti suhteen alkuvaiheessa puhumaan lapsista, koska aikaa on jatkuvasti vähemmän? Entäs jos et tapaa sopivaa miestä vaikka vuoteen-pariin? Sanotko lopulta, että lapsia on hankittava välittömästi vai heitätkö pyyhkeen kehään ensitreffeillä?

Ikävää tuollainen, ettei tulevaisuuden suunnitelmat täsmää, mutta en ymmärrä tuota ajanpuute-asiaa. Jos ette ole seurustelleet pitkään (mikä nyt on kenellekin pitkä aika, se on jokaisen oma asia - itsellä useita vuosia, 5+) ja otat lapset puheeksi ja uhkaat erolla, onko se miehesi vika, että aikaisemmat suhteesi ovat kariutuneet ja olet "parhaat vuotesi" - lapsien saannin kannalta - viettänyt jonkun muun kanssa, mutta asiat eivät menneetkään kuten oli tarkoitus.

Tässä ikäänkuin kaadetaan painetta nykyisen miehen harteille omien aikaisempien valintojen - ja sattumien, exien päätösten - vuoksi.

[/quote]

No siis. Jos ja kun tämä mies ei varmaan ikinä tule lasta haluamaan, ap on joka hetken väärän miehen kanssa kun voisi olla etsimässä parempaa joka haluaa lasta. Tietysti niitä voi tehdä myös yhtä aikaa, suosittelen aloittamaan heti.

ja nuo viisi vuotta yhdessä ennen lasta ovat ihan älyttömiä. Suhde kestää tai sitten ei, yllätyksiä voi aina tulla vaikka oltaisiin oltu 10v yhdessä. 

[/quote]

Kyllä, jos hän haluaa lapsia ja mies ei halua lapsia on hän väärän henkilön kanssa. Mutta onko hän ollut aikaisemmin samaa mieltä, onko hän aikaisemmin ollut "oikean henkilön" kanssa?

AP kertoo olevansa "kolmen kympin paremmalla puolella" ja kertoo seurustelleensa kolme vuotta. Entä ikävuodet 18-30 siihen asti, kun hän tapasi nykyisen miehensä. Oliko lapset silloin harkinnassa, miksi asia kariutui? Entäs jos tämä suhde nyt kariutuu tähän, ilmoittaako AP seuraavalle seurustelukumppanille heti alkuun, että "olen 35, lapsia on tehtävä vuoden sisällä tapaamisesta, aikaisemmat miehet lähtivät karkuun kun tuli puhe asiasta". Onko nykyisen miehen jättäminen ratkaisu siihen, että on itse eletty vapaana ilman lapsia vuodet 18-32 ja herätty siihen, että aika loppuu. Entä jos mies on vaikka 3-5 vuotta nuorempi?

Tässä on paljon kysymyksiä.

Nykyinen mies ei ole välttämättä ajatellut edes kumppaninsa ikää sen kummemin, ei miehet aina tiedä tai ymmärrä tällaisia asioita. Mutta onko se miehen syy? Jos / kun AP:n mainitsema liitto päättyy eroon, jos mies ei halua lapsia, kuinka AP aikoo jatkossa tavata miehiä varmistaakseen lapset - varsinkin, jos hän haluaa ensin tutustua ja tapailla, ettei lapsia tehdä puolituntemattoman kanssa. Aikaa kuluu tähänkin. Eli onko peli pelattu jo aikaisempien suhdeiden 18-32 aikana, kun silloin ei ajateltu asiaa..?

Ainakin henkikökohtaisesti perustan nuo "yhdessä ennen lasta" -ajat ihan siihen, että en rakastu ihmisiin sokeasti ensisilmäykseltä loppuelämäni ajaksi. Tutustun ihmiseen, rakastun ihmseen, elän hänen kanssaan. Eläminen on aikaa yhdessä. Ja lapset jos jokin vaativat syvää, pitkäkestoista ja kestävää rakkautaa ympärilleen. Vasta tavanneilla, alkuhuumassa olevilla tämä on mahdottomuus.

[/quote]

no voin omasta puolestani kertoa että kuusi vuotta mies halusi lasta ja viimeiset 6kk oli epävarma haluaako kuitenkaan. Sen jälkeen lähti koska tiesi minun lapsia haluavan. Eli en ollut tietoisesti väärän miehen kanssa vuosikaudet.

lisäksi tiedän erittäin onnistuneita liittoja, joissa lapsi on saanut alkunsa 6kk sisällä tapaamisesta ja liittoja joissa on eletty lähes 10v ennen lasta ja ne ovat kariutuneet vuoden sisään syntymästä. Kyllä vuodessa tietää haluaako jonkun ihmisen kanssa olla vai ei.

[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 14:02"]

Edeltävä tässä vielä. Minäkin tiedän parikin kappaletta jo katkeroituneita, lapsettomia keski-ikäisiä naisia jotka halusivat lapsia mutta miehet lykkäsivät. Yksi näistä miehistä sai vielä alle vuoden seurustelun jälkeen toivotun lapsen uuden naisen kanssa. Ei ihan vielä = ei koskaan näin mutkia oiottuna. Itseäkin vituttaa että olen tuhlannut vuosikausia elämästäni miehiin, jotka lykkäsivät sitä ja lykkäsivät tätä. Nyt on tiukka linja että jos ei kelpaa tällasena ja nyt niin jääkööt odottamaan yksikseen, minä en siihen roskaan enää ryhdy :) Niin iso helpotus.

[/quote]

Roskaan? Kun SINUN itsekkäät halusi eivät täyty? Mies on sinullekin vain pakollinen paha, lompakon ja siittäjän muodossa.

Ap tässä vielä. Meillä on muuten todella hyvä suhde ja tähän saakka, kun lastenteko ei ole konkreettisesti ollut pöydällä, ovat meidän toiveemme ja suunnitelmamme sopineet hyvin yhteen. Olen suhteen alussa selvästi sanonut ,että haluan lapsen ja mies on sanonut haluavansa samaa. Meidän elämämme on nykyisellään hyvin kaukana lapsiarjesta, paljon omia menoja ,reissuja jne. Kaikki tulisi muuttumaan. Ehkä tämä on valjennut miehelle nyt ,kun asiasta on puhuttu käytännön tasolla eikä enää vain kaukaisena haaveena. Mietin myös sitä ,että jäisin suhteeseen ja luopuisin mahdollisesti äitiydestä. Tässäkin pelottaa eniten se, että katkeroidun lopulta niin , että suhde hajoaa siihen .Sitten minulla ei ole lasta eikä sitä miestä. Mies sen sijaan ehtisi vielä hankkia nuoremman naisen kanssa parikin jälkeläistä. Kuolisin siihen katkeruuteen jos noin kävisi.. Toisaalta onko järkevää lähteä muuten hyvästä suhteesta..

I Hyvä ap, suuri osa miehistä todella haluaa lapsia, mutta "pelkää" uuden askeleen ottamista elämässä. Ainakin itse mietti suurta vastuuta ja mitähän tästä tulee. Jos vaimo olisi heti suhteen alussa ilmoittanut, että lapsi tai ero, niin en tiedä mitä olisi tapahtunut. Seurustelun, papin aamenen ja yhteyselon jo kestettyä vaimo sitten ilmoitti, että jättää pillerit pois ja siitä se sitten lähti.

II Jos lapsi tulee, niin muutos on todella suuri. Turhaa kusetusta mammoilta, kun väittävät, että voihan sitä matkustalla ja tehdä vaikka mitä. Matkustukset ja muut lapsettomien harrastukset ovat pähkinöitä. Muutos tapahtuu henkisellä puolella ja parisuhteen puolella. Kaikki muuttuu kun lapsi tulee perheeseen ja mies joutuu sivuraiteelle enemmän tai vähemmän. Onko miehen lapselliset kaverit pelotelleet kertomalla karuja tosiasioita? Seksi ja läheisyys loppuvat ja ihana nainen muuttuu nalkuttavaksi akaksi kun lapsia tulee.  

III Eli voiko miehen lupauksiin luottaa? Riippuu täysin miehestä ja teidän suhteesta. Vanhan liiton miehenä ensimmäinen asia, joka särähtää korvaan on avoliitto. Kolmessa vuodessa pitäisi tutkailut olla tehty ja päättää, että sitoudutaanko vai jatketaan eri suuntiin. Ette ole enää teinejä kumpikaan. Kosi miestä, tuollahan tilanteeseen saadaan selkeyttä. 

[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 14:42"]

 Eli voiko miehen lupauksiin luottaa? Riippuu täysin miehestä ja teidän suhteesta. Vanhan liiton miehenä ensimmäinen asia, joka särähtää korvaan on avoliitto. Kolmessa vuodessa pitäisi tutkailut olla tehty ja päättää, että sitoudutaanko vai jatketaan eri suuntiin. Ette ole enää teinejä kumpikaan. Kosi miestä, tuollahan tilanteeseen saadaan selkeyttä. 

[/quote]Avioliitolla ei ole mitään tekemistä sitoutumisen kanssa. Ks. avioerotilastot.

Ap, kysy mieheltä, miten hän suhtautuisi siihen, että jäisittekin lapsettomaksi. Olisiko se hänelle okei?

[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 14:53"]

Ap, kysy mieheltä, miten hän suhtautuisi siihen, että jäisittekin lapsettomaksi. Olisiko se hänelle okei?

[/quote]

Painostusta ja kiristämistä tuokin.

[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 14:51"]

[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 14:42"]

 Eli voiko miehen lupauksiin luottaa? Riippuu täysin miehestä ja teidän suhteesta. Vanhan liiton miehenä ensimmäinen asia, joka särähtää korvaan on avoliitto. Kolmessa vuodessa pitäisi tutkailut olla tehty ja päättää, että sitoudutaanko vai jatketaan eri suuntiin. Ette ole enää teinejä kumpikaan. Kosi miestä, tuollahan tilanteeseen saadaan selkeyttä. 

[/quote]Avioliitolla ei ole mitään tekemistä sitoutumisen kanssa. Ks. avioerotilastot.

[/quote]

Ei taida olla tilastoja avoerojen yleisyydesta tai vakavien seurustelusuhteiden päättymisestä. Mutta kuten totesin, niin vanhan liiton miehenä pidän avioliittoa vakavampana projektina kuin että "syödään samasta jääkaapista".

[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 14:40"]

Ap tässä vielä. Meillä on muuten todella hyvä suhde ja tähän saakka, kun lastenteko ei ole konkreettisesti ollut pöydällä, ovat meidän toiveemme ja suunnitelmamme sopineet hyvin yhteen. Olen suhteen alussa selvästi sanonut ,että haluan lapsen ja mies on sanonut haluavansa samaa. Meidän elämämme on nykyisellään hyvin kaukana lapsiarjesta, paljon omia menoja ,reissuja jne. Kaikki tulisi muuttumaan. Ehkä tämä on valjennut miehelle nyt ,kun asiasta on puhuttu käytännön tasolla eikä enää vain kaukaisena haaveena. Mietin myös sitä ,että jäisin suhteeseen ja luopuisin mahdollisesti äitiydestä. Tässäkin pelottaa eniten se, että katkeroidun lopulta niin , että suhde hajoaa siihen .Sitten minulla ei ole lasta eikä sitä miestä. Mies sen sijaan ehtisi vielä hankkia nuoremman naisen kanssa parikin jälkeläistä. Kuolisin siihen katkeruuteen jos noin kävisi.. Toisaalta onko järkevää lähteä muuten hyvästä suhteesta..

[/quote]

Äläpä pelkää, kyllä se mies painostamalla, uhkailemalla ja kiristämisellä osaa jättää sinut ensin.

[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 15:04"]

[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 14:51"]

[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 14:42"]

 Eli voiko miehen lupauksiin luottaa? Riippuu täysin miehestä ja teidän suhteesta. Vanhan liiton miehenä ensimmäinen asia, joka särähtää korvaan on avoliitto. Kolmessa vuodessa pitäisi tutkailut olla tehty ja päättää, että sitoudutaanko vai jatketaan eri suuntiin. Ette ole enää teinejä kumpikaan. Kosi miestä, tuollahan tilanteeseen saadaan selkeyttä. 

[/quote]Avioliitolla ei ole mitään tekemistä sitoutumisen kanssa. Ks. avioerotilastot.

[/quote]

Ei taida olla tilastoja avoerojen yleisyydesta tai vakavien seurustelusuhteiden päättymisestä. Mutta kuten totesin, niin vanhan liiton miehenä pidän avioliittoa vakavampana projektina kuin että "syödään samasta jääkaapista".

[/quote]Voihan avioliittoa pitää vaikka jumalan pyhän tehtävän suorittamisena. Se on sitten toinen juttu, mitä se käytännössä on. Avioliitto ei estä ketään eroamasta, jos suhde ei tunnu hyvältä.

[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 15:02"]

[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 14:53"]

Ap, kysy mieheltä, miten hän suhtautuisi siihen, että jäisittekin lapsettomaksi. Olisiko se hänelle okei?

[/quote]Miten vitussa voi olla painostamista kysyä toiselta, minkälaista elämää hän haluaa elää? Ei ihme, ettet ole pystynyt solmimaan normaalia ihmissuhdetta, jos normaali keskustelukin ahdistaa sinua noin paljon. -34

Painostusta ja kiristämistä tuokin.

[/quote]

Olimme 29-vuotiaita ja mies oli vuosia sanonut, että haluaa lapsia. Nooh, olimme naimisissa ja erittäin pitkä suhde takana.

Mutta yllätys yllätys! Kerroin vauvakuumeestani ja halustani jättää ehkäisy pois. Miehellä alkoi mittava elämänkriisi, kaikki ahdisti ja yhteiselo oli ihan kauheaa noin puoli vuotta. Aloitti salasuhteen ja Muutti pois kotoa, tai toisinpäin (en tiedä eikä kiinnosta). Mutta sama jätkä oli minulle selittänyt ihan tosissaan, ettei taidakaan olla parisuhdeihminen. Muutti kuitenkin uuden naisen kanssa yhteen vissiin kaksi viikkoa varsinaisen eropäätöksen jälkeen.

Mutta ne vanhat lupaukset yhteisestä perheestä olivat vain sanahelinää. Valetta. Se sattui niin hulluna, että rakas ihminen onkin ihan eri mieltä kuin mitä on esittänyt.

Eron jälkeen aloitin jossain vaiheessa sitten nykyisen suhteeni. Ilmoitin tyyliin kolmansilla treffeillä, että haluan lapsia ja jos ei kuulu suunnitelmiin niin ei kannata vaivautua. En halua enää pettyä ja tästä aiheesta en jousta. Mies ei ollut miettinyt lapsia mutta lämpeni idealle. Mies on aivan ihana nörtti-insinööri.

Yhdessä 1 1/2 vuoden jälkeen ja kohta pitäisi muuttaa yhteen ja antaa vauvalle mahdollisuus. Olen nyt 33 ja vaikka rakastan nykyistä miestäni niin jollei yhteenmuutto oikeasti tapahdu ennen vuodenvaihdetta niin en todellakaan jää enää katselemaan tilannetta. Mieluummin olen yksin kuin huijattavana. Se sattuu henkisesti liikaa.