Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mies haluaa lykätä lasten hankintaa
16.07.2015 |
Ollaan molemmat kolmen kympin paremmalla puolella, molemmilla hyvät työt, talous ja terveys kunnossa . Naimisissa emme ole ,yhdessä reilut kolme vuotta. Olemme puhuneet lasten hankinnasta ja mies on ilmaissut haluavansa lapsia. Siis minun kanssani . Nyt olen ottanut asiaa viime aikoina puheeksi ,että pitäisi varmaan alkaa pikku hiljaa tehdä asialle jotain . Mies onkin nyt sitä mieltä ,että haluaa toki edelleen lapsia, mutta "sitten joskus".
*
Oma toiveeni tai käsitykseni asiasta on, että parin vuoden sisällä olisin jo viimeistään raskaana tai vauva olisi jo syntynyt. Olisin tuolloin 35 v. Miehen mielestä meidän pitäisi odottaa vielä ainakin neljä vuotta ennen kuin ryhtyisimme toimiin. Perusteluna vain se, että haluaa ensin nauttia elämästä ,matkustella jne. Ei suostu hyväksymään sitä ,että minulla naisena aika käy vähiin. Kokee itsensä nurkkaan ahdetuksi kun puhun asiasta, mutta haluaa kuitenkin edelleen periaatteessa lapsia kanssani. Mitä sanoo mammaraati, voiko tälläiseen pyyntöön suostua? Tulenko katumaan ? Eikö miehen käytös ole äärimmäisen itsekästä?
Kommentit (122)
[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 11:49"]
[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 11:41"][quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 11:39"] On kyllä tuokin käväissyt mielessä ,että ehkä vaan ei uskalla sanoa, ettei oikeasti edes halua lapsia kanssani . Mutta joka kerta kun asiasta puhutaan niin vakuuttaa muuta, joten tähän asti olen vielä uskonut .Ap [/quote] Oletko hieman yksinkertainen? Sanat eivät merkitse mitään. Teot merkitsevät. [/quote] Valitan mutta naisen hedelmälkysyys kaskee rajusti 30 jälkeen. Voi olla että et enää edes saa lapsia ilman hoitoja tai edes niillä. Mulla munasolut loppuivat toimimasta 32 v eikä edes koeputkihedelmöitys auttanut. Eli mueti miten tärkeää lapsi on sulle ja priorisoi elämäsi sen mukaan, sulla ei ole enää yhtään aikaa odotella, jos haluat äidiksi. Valitan.
[/quote] mä olen aivan samaa mieltä, että nyt olisi viisaampi tehdä ratkaisuja kuin roikkua. Lapset ei tule kuin apteekin hyllyltä. Olin pitkään sinkku, ja haaveilin lapsista. Se oikea tuli vastaan 28-veenä. Onneksi hänkin halusi heti lapsia. No, sain keskenmenon 28-veenä. Seuraava raskaus odotteli vuoden alkamistaan. Esikoinen syntyi 30 veenä ja kuopus 32 veenä. Sitten on ollut kolme keskenmenoa. Ei muita raskauksia tietääkseni. Eikä ehkäisyä tämän yhteiselomme aikana. Nyt 45 v ja minulle tulee kierukka. Mies tiedusteli hiljan, jätettäiskö laittamatta, jos se raskaus olisi mahdollista, minä sanoin ettävaikka olisi, niin päänuppi ei enää kestäisi yhtään keskenmenoa. Mulla on laiskat munasarjat. Jos en olisi tavannut tuolloin miestäni, olisin ehkä lapseton nyt.
Ei ole sanottu, että lapsia tulee kuin vettä kosken alla. Kyllä niitä pitää joskus ihan tekemällä tehdä. Älkää jääkö roikkumaan miehen "sitten kun" lupauksiin, niillä on munissaan aina chaanssit, vertaa nyt vaikka Vesa Keskinen eikä niiden kroppaa kourista tai satu, kun kohdusta veri valuu.
Mieti miten paljon elämältä haluat ja elä sen mukaan, täällä eletään vain kerran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole hankkimassa lapsia kenen tahansa kanssa vain sen takia, että lapsen tahtoisin. Jos eroamme ja tapaan uuden miehen vaikka vasta 40-vuotiaana, niin uskon pystyväni hyväksymään sen, etten tule lapsia saamaan. Lapset eivät siis ole minulle "pakko saada"-teema, joskin lasta kovasti toivonkin.
*
Eniten mietin siis sitä, että pystynkö enää jatkamaan suhdetta noin itsekkään miehen kanssa. Sillä itsekäs hän minusta on. En ole painostanut suhteen alussa lapsitoiveilla, hän on itse ilmaissut usein haluavansa lapsen kanssani. Minusta näissä asioissa on pakko olla rehellinen kumppanille, eikä väittää yhtä jos oikeasti haluaa toista.
*
Mitä matkusteluun tulee, niin kyllä matkustelemme paljon. Mies on myös minua jonkin verran vanhempi. En ole aikaisemmissa suhteissa edes halunnut lapsia, olen ehkä tuhlannut parhaat vuoteni siinä. Ap
[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 12:40"][quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 11:56"]
Eniten mietin tässä sitä , että voinko elää miehen kanssa, joka vaatii minulta jotain noin itsekkäästi.. Minun pitäisi riskeerata noin suuri toive vain sen takia että hän haluaa vielä hurvitella ja vältellä vastuuta . Ap
[/quote]Laskeudupa sieltä jalustaltasi. On vähintään yhtä itsekästä vaatia toista ottamaan kantaakseen vanhemmuuden painavat vastuut ja velvoitteet, taloudelliset ja sosiaaliset kustannukset, riskin parisuhteen vakavasta huononemisesta ja niin edelleen. Sinun haaveidesi lapsiperhe-elämä ei ole yhtään sen arvokkaampaa kuin helppo ja mukava elämä, jota mies haluaa elää.
[/quote]
Ei tietenkään ole arvokkaampaa. Miehellä on täysi oikeus olla haluamatta lapsia. Mutta ei ole oikeutta uskotella ap:lle koko suhteen ajan haluavansa niitä lapsia, jos oikeasti pitää lapsiperhe-elämää vastenimielisenä.
[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 12:15"]
Tai ehkä miehesi ihan oikeasti haluaa lapsia, mutta rohkeus niiden hankintaan puuttuu. Kyllähän vauva-aika näin miehen näkökannasta on ihan perseestä. Vaimo lässyttää kokoajan vauvalle. Mies saa taas valitusta kun ei tee mitään. Minnekään ei pääse lähtemään kun on tarkat uni ja ruoka ajat. Öisin ei saa nukkua. Seksi katoaa kokonaan. Ei se ihme oo jos ei rohkeus riitä siihen.
[/quote]
Tämäkin on mahdollista. Oma mieheni hannasi perheen perustamista vastaan myös aluksi. Annoin aikaa ja puhuttiin, minä itkin, annoin taas aikaa jne. Kertaakaan en uhannut erolla, mutta tiesin, että jos ei mieheni mieli olisi muuttunut, olisin lähtenyt suhteesta. Lopulta sitten mieskin suostui ja nyt, kun esikoinen on jo reilun vuoden, on mieheni moneen otteeseen todennut, että oli hyvä, kun minä hieman "patistin" tässä asiassa. Olen ihan varma, että jos olisin jättänyt perheen perustamisen miehen vastuulle, emme koskaan olisi saaneet lapsia. Mieheni on niin stressiherkkä, eikä uskalla heittäytyä uusiin tilanteisiin, ettei koskaan olisi uskaltanut hankkia lapsia, ellei joku olisi siihen usuttanut. Nyt olemme ruvenneet yrittämään toista lasta, eikä se enää stressaa miestäni ollenkaan.
Itse tekisin ap:n tilanteessa varmaan niin, että sanoisin miehelle jonkin takarajan, johon asti saa rauhassa miettiä, ilman, että ottaisin vauvaa ollenkaan puheeksi. Vaikka puoli vuotta tai vuoden. Sen jälkeen, jos miehen mieli ei olisi muuttunut, lähtisin kävelemään ja etsisin miehen, joka niitä lapsia oikeasti haluaa.
[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 12:48"]
[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 12:15"]
Tai ehkä miehesi ihan oikeasti haluaa lapsia, mutta rohkeus niiden hankintaan puuttuu. Kyllähän vauva-aika näin miehen näkökannasta on ihan perseestä. Vaimo lässyttää kokoajan vauvalle. Mies saa taas valitusta kun ei tee mitään. Minnekään ei pääse lähtemään kun on tarkat uni ja ruoka ajat. Öisin ei saa nukkua. Seksi katoaa kokonaan. Ei se ihme oo jos ei rohkeus riitä siihen.
[/quote]
Tämäkin on mahdollista. Oma mieheni hannasi perheen perustamista vastaan myös aluksi. Annoin aikaa ja puhuttiin, minä itkin, annoin taas aikaa jne. Kertaakaan en uhannut erolla, mutta tiesin, että jos ei mieheni mieli olisi muuttunut, olisin lähtenyt suhteesta. Lopulta sitten mieskin suostui ja nyt, kun esikoinen on jo reilun vuoden, on mieheni moneen otteeseen todennut, että oli hyvä, kun minä hieman "patistin" tässä asiassa. Olen ihan varma, että jos olisin jättänyt perheen perustamisen miehen vastuulle, emme koskaan olisi saaneet lapsia. Mieheni on niin stressiherkkä, eikä uskalla heittäytyä uusiin tilanteisiin, ettei koskaan olisi uskaltanut hankkia lapsia, ellei joku olisi siihen usuttanut. Nyt olemme ruvenneet yrittämään toista lasta, eikä se enää stressaa miestäni ollenkaan.
Itse tekisin ap:n tilanteessa varmaan niin, että sanoisin miehelle jonkin takarajan, johon asti saa rauhassa miettiä, ilman, että ottaisin vauvaa ollenkaan puheeksi. Vaikka puoli vuotta tai vuoden. Sen jälkeen, jos miehen mieli ei olisi muuttunut, lähtisin kävelemään ja etsisin miehen, joka niitä lapsia oikeasti haluaa.
[/quote]
Niin, lapsia haluavia miehiä on joka puun oksalla? Vain odottamassa , että saa täyttää naisten itsekkäät halut?
Tajuatko miten naurettava olet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä suhteen alussa pitää olla kylmän rehellinen. Turhaan rakastua tulenpalavasti ja kuluttaa kuukausia tai vuosia ihmiseen, jonka kanssa tulevaisuus ei ole mahdollinen. Mä olen ilmoittanut heti alkuvaiheessa mitä itse tahdon ehdottomasti ja mistä olen valmis tekemään kompromisseja. Noita ehdottomia asioita on vain vähän: ura, asuminen kaupungissa ja lapsien määräksi 0-1. Jos joku näistä ei ole sopinut miehelle (halunnut perinteisemmän parisuhteen, asua maalla tai ison perheen) niin en ole jatkanut tutustumista. Kummaltakaan ei mene aikaa hukkaan.
[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 12:46"]
[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 12:40"][quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 11:56"] Eniten mietin tässä sitä , että voinko elää miehen kanssa, joka vaatii minulta jotain noin itsekkäästi.. Minun pitäisi riskeerata noin suuri toive vain sen takia että hän haluaa vielä hurvitella ja vältellä vastuuta . Ap [/quote]Laskeudupa sieltä jalustaltasi. On vähintään yhtä itsekästä vaatia toista ottamaan kantaakseen vanhemmuuden painavat vastuut ja velvoitteet, taloudelliset ja sosiaaliset kustannukset, riskin parisuhteen vakavasta huononemisesta ja niin edelleen. Sinun haaveidesi lapsiperhe-elämä ei ole yhtään sen arvokkaampaa kuin helppo ja mukava elämä, jota mies haluaa elää. [/quote] Ei tietenkään ole arvokkaampaa. Miehellä on täysi oikeus olla haluamatta lapsia. Mutta ei ole oikeutta uskotella ap:lle koko suhteen ajan haluavansa niitä lapsia, jos oikeasti pitää lapsiperhe-elämää vastenimielisenä.
[/quote]Ap vain ei sanonut noin. Hän sanoi miehen vaativan "itsekkäästi" häntä riskeeraamaan "suuren toiveensa", jotta mies voisi "hurvitella ja vältellä vastuuta". Aivan kuin ei olisi vähintään yhtä itsekästä (ja luultavasti vielä itsekkäämpää) vaatia toista ryhtymään vanhemmaksi. -34
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on eräs tuttu joka jäi lopulta lapsettomaksi kun mies oli tuollainen. Ensin siis sanoi että haluaa lapsia sitten joskus. Katsotaan parin vuoden päästä. Matkustellaan ensin jne... Lopulta sitten kun molemmat olivat lähes 40 sanoi ettei halua lapsia nyt eikä koskaan.
[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 11:44"]
Mulla oli sama tilanne, kunnes mies sitten lopulta jätti. Todellisuudessa nyt taitaa olla liian myöhäistä saada lapsi kenenkään kanssa, mutta ex kieltäytyy uskomasta sitäkin. Sanoo vaan antaneensa mulle nyt mahdollisuuden perheeseen eron kautta ja yltiöpositiivisena, että varmasti saat vielä lapsen jonkun kanssa. Ikää on nyt 37 v. ja erosta toipumiseen mulla menee vielä varmasti parikin vuotta, kun takana ollut suhde kesti 13 v. ja rakastimme molemmat loppuun asti. Tällä järjellä en olisi uskonut miehen "sitten joskus" kommentteja vaan olisin eronnut hänestä ajoissa varmistaakseni mahdollisuuden saada perhe, jonkun kanssa joka sitä oikeasti olisi halunnut.
[/quote]
Työkaveri jätti miehensä 38-vuotiaana, kun lopulta tajusi miehen vain hänen miellyttämisekseen luvanneen lapsia vaikkei näitä koskaan sitten halunnutkaan. Löysi uuden miehen, tuli äidiksi nelikymppisenä. Toista ei varmaan saa, mutta nyt lapsi jo kolmivuotias ja onnellinen perhe. Olen iloinen hjänen puolestaan. Mieheltä on todella halpamaista vedättää naista, kun se aika ihan todella loppuu joskus. Tunnen yhden tällaisen vanhemman rouvan joka olisi halunnut lapsia, mies ei. Nyt viisikymppinen, eronnut ja hieman asiasta katkera. Kriisi uusii nyt, koska samanikäiset ystävänsä alkavat saada lapsenlapsia, ja luonnollisesti häneltä jää nyt sekin väliin.
Lapset ovat oikeasti täys deal breaker, pitäisi olla aina rehellinen toiselle siitä, mitä haluaa sen asian suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Mies on itsekäs, kun ei tee niinkuin minä haluan!" Eroa!
Onko palstalla yhtäään ketjua, mihin tämä ei pätisi?
Palstalla tuntuu olevan vain itsekkäitä mt-ongelmaisia naisia.
Jos suostuu odottelemaan nelikymppiseksi, että kumppani alkaa haluta lapsia, se vanhemmuus kovin tärkeä tavoite voi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 13:22"]
"Mies on itsekäs, kun ei tee niinkuin minä haluan!" Eroa!
Onko palstalla yhtäään ketjua, mihin tämä ei pätisi?
Palstalla tuntuu olevan vain itsekkäitä mt-ongelmaisia naisia.
[/quote]Miten sinusta tuo ongelma tulisi ratkaista? Irtoaisiko sinusta yksi hyödyllinen kommentti kaikkien noiden valitusviesten lisäksi? -34
[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 13:04"]
Mun mielestä suhteen alussa pitää olla kylmän rehellinen. Turhaan rakastua tulenpalavasti ja kuluttaa kuukausia tai vuosia ihmiseen, jonka kanssa tulevaisuus ei ole mahdollinen. Mä olen ilmoittanut heti alkuvaiheessa mitä itse tahdon ehdottomasti ja mistä olen valmis tekemään kompromisseja. Noita ehdottomia asioita on vain vähän: ura, asuminen kaupungissa ja lapsien määräksi 0-1. Jos joku näistä ei ole sopinut miehelle (halunnut perinteisemmän parisuhteen, asua maalla tai ison perheen) niin en ole jatkanut tutustumista. Kummaltakaan ei mene aikaa hukkaan.
[/quote]
Näinhän se aikuisten kesken pitäisi mennä. Ongelma tulee siinä vaiheessa, kun paljastuu, että suhteen toinen osapuoli on valehdellut omista haluistaan saadakseen suhteen jatkumaan. Ap:lle on saattanut käydä näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 13:20"]
Lapset ovat oikeasti täys deal breaker
[/quote]Ei läheskään kaikille. -34
[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 13:04"]
Mun mielestä suhteen alussa pitää olla kylmän rehellinen. Turhaan rakastua tulenpalavasti ja kuluttaa kuukausia tai vuosia ihmiseen, jonka kanssa tulevaisuus ei ole mahdollinen. Mä olen ilmoittanut heti alkuvaiheessa mitä itse tahdon ehdottomasti ja mistä olen valmis tekemään kompromisseja. Noita ehdottomia asioita on vain vähän: ura, asuminen kaupungissa ja lapsien määräksi 0-1. Jos joku näistä ei ole sopinut miehelle (halunnut perinteisemmän parisuhteen, asua maalla tai ison perheen) niin en ole jatkanut tutustumista. Kummaltakaan ei mene aikaa hukkaan.
[/quote]
Olet varmasti ero kiva tyttöystävä. Kuulunet kokoomukseen?
[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 13:25"]
[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 13:22"]
"Mies on itsekäs, kun ei tee niinkuin minä haluan!" Eroa!
Onko palstalla yhtäään ketjua, mihin tämä ei pätisi?
Palstalla tuntuu olevan vain itsekkäitä mt-ongelmaisia naisia.
[/quote]Miten sinusta tuo ongelma tulisi ratkaista? Irtoaisiko sinusta yksi hyödyllinen kommentti kaikkien noiden valitusviesten lisäksi? -34
[/quote]
No palstan itsekkäät mt-ongelmaiset naiset voisivat mennä ihan aluksi päälääkärin juttusille?
hei ap, elämä ei lopu kun lapsia tulee. Lasten kanssa voi matkustella, nauttia elämästä, tehdä kaikenlaista. Piene vauvan kanssa on todella helppoa markustaa, sitten tulee,vähän haastavampi vaihe pari-kolmevuotiaan kanssa ja isomman lapsen kanssa taas voimtehdä vaikka mitä kivaa. tässä ketjussa ei ole tähän mennessä ollenkaan mainittu sitä, että lapsi ei estä tekemästä yhtään mitään. tietysti vanhemmat kantavat suurta vastuuta lapsesta ja monet asiat muuttuu lapsen myötä, mutta minulle on täysin vieras ajatus, että lapsen pitäisi automaattisesti rajoittaa tai estää vanhempia tekemäatä asioita, joista he pitävät ja nauttivat.
[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 13:03"]
[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 12:48"]
[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 12:15"]
Tai ehkä miehesi ihan oikeasti haluaa lapsia, mutta rohkeus niiden hankintaan puuttuu. Kyllähän vauva-aika näin miehen näkökannasta on ihan perseestä. Vaimo lässyttää kokoajan vauvalle. Mies saa taas valitusta kun ei tee mitään. Minnekään ei pääse lähtemään kun on tarkat uni ja ruoka ajat. Öisin ei saa nukkua. Seksi katoaa kokonaan. Ei se ihme oo jos ei rohkeus riitä siihen.
[/quote]
Tämäkin on mahdollista. Oma mieheni hannasi perheen perustamista vastaan myös aluksi. Annoin aikaa ja puhuttiin, minä itkin, annoin taas aikaa jne. Kertaakaan en uhannut erolla, mutta tiesin, että jos ei mieheni mieli olisi muuttunut, olisin lähtenyt suhteesta. Lopulta sitten mieskin suostui ja nyt, kun esikoinen on jo reilun vuoden, on mieheni moneen otteeseen todennut, että oli hyvä, kun minä hieman "patistin" tässä asiassa. Olen ihan varma, että jos olisin jättänyt perheen perustamisen miehen vastuulle, emme koskaan olisi saaneet lapsia. Mieheni on niin stressiherkkä, eikä uskalla heittäytyä uusiin tilanteisiin, ettei koskaan olisi uskaltanut hankkia lapsia, ellei joku olisi siihen usuttanut. Nyt olemme ruvenneet yrittämään toista lasta, eikä se enää stressaa miestäni ollenkaan.
Itse tekisin ap:n tilanteessa varmaan niin, että sanoisin miehelle jonkin takarajan, johon asti saa rauhassa miettiä, ilman, että ottaisin vauvaa ollenkaan puheeksi. Vaikka puoli vuotta tai vuoden. Sen jälkeen, jos miehen mieli ei olisi muuttunut, lähtisin kävelemään ja etsisin miehen, joka niitä lapsia oikeasti haluaa.
[/quote]
Niin, lapsia haluavia miehiä on joka puun oksalla? Vain odottamassa , että saa täyttää naisten itsekkäät halut?
Tajuatko miten naurettava olet?
[/quote]
Ei, ei tietenkään lapsia haluavia miehiä ole joka puun oksalla. Minusta on tökeröä pakottaa ketään vanhemmaksi, joka ei oikeasti sitä tahdo. Mutta on niitäkin miehiä, jotka lapsia ihan oikeasti tahtovat. Tiedän lähipiiristänikin yhden parin, joissa lasten hankkiminen on lähtenyt miehen aloitteesta ja tämä samainen mies olisi halunnut kolmannenkin lapsen, mutta vaimo hädin tuskin suostui toiseenkaan lapseen, joten kolmatta ei tullut (nyt ovat jo 50+). Ja ei, en tajua miten naurettava olen. Mielestäni olen realisti, jos sanon, ettei kannata jäädä suhteeseen, jossa osapuolilla on ihan erilaiset tulevaisuuden suunnitelmat - oli kyse sitten perheen perustamisesta tai muusta isosta asiasta.
[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 11:46"]
Tuo "haluan matkustella" on kyllä niin klassinen, jota omakin mieheni käyttää. 4 vuotta ollaan oltu yhdessä ja yhtäkään ulkomaan matkaa ei ole tehnyt ja Suomessakin vain sukulointia tai festareita tms.
[/quote]
Täällä melkeen tismalleen sama tilanne! Voisi vaan sanoa suoraan, ettei kiinnosta sittenkään. Onhan jokaisella lupa vuosien saatossa muuttaa mieltä noin isossa asiassa.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 11:56"]
Eniten mietin tässä sitä , että voinko elää miehen kanssa, joka vaatii minulta jotain noin itsekkäästi.. Minun pitäisi riskeerata noin suuri toive vain sen takia että hän haluaa vielä hurvitella ja vältellä vastuuta . Ap
[/quote]Laskeudupa sieltä jalustaltasi. On vähintään yhtä itsekästä vaatia toista ottamaan kantaakseen vanhemmuuden painavat vastuut ja velvoitteet, taloudelliset ja sosiaaliset kustannukset, riskin parisuhteen vakavasta huononemisesta ja niin edelleen. Sinun haaveidesi lapsiperhe-elämä ei ole yhtään sen arvokkaampaa kuin helppo ja mukava elämä, jota mies haluaa elää.