Lue keskustelun säännöt.
Tulipa paha mieli eilisistä vieraista =(.
19.07.2009 |
Kokoonnuimme opiskelukaveriporukalla meille. Kaikki tulivat lapsineen, emmekä olleet aikoihin tavanneet. Söimme ruuan ja joimme kahvit. Kukaan ei auttanut edes pöydän raivaamisessa, joten minun kaikki aika meni pöydän kattamiseen, raivaamiseen, kahvien laittamiseen, kattamiseen ja raivaamiseen. Kaikki lähtivät kotiin suoraan kahvipöydästä.
Lapsia oli yhteensä 7 ja koko asunto oli aivan mullinmallin. Kaikki lelut oli pitkin asuntoa. En ehtinyt juttelemaan itse vieraiden kanssa kuin syömisen ja kahvin ajan.
Olenko pahoittanut mieleni turhasta? Olisin toivonut, että he olisivat jääneet vielä kahvittelun jälkeen edes hetkeksi, kun en ehtinyt jutella heidän kanssaan. Kello ei ollut paljon eli kyse ei olut siitä, että lapset pitäisi saada kiireesti nukkumaan.
Aamusta jo aloin laittaa ruokaa ja ilta meni siivotessa. Jäi paha maku. Mies on työmatkalla, joten tapasimme naisporukalla ja hommat jäivät siksi yksin minulle. Itse yleensä tarjoan emännälle apua keittiössä ja aina kerään leluja vierailun päätteesi. Mitä mieltä?
Kommentit (81)
ketä ne vieraat oli jos ei ystäviäsi lue viimeinen kappaleesi uudelleen
eli jokainen hyväpäiväntuttu on "ystävä".
Kyllä minullakin on ystävät, kaverit ja tuttavat erikseen ja ilmeisesti myös ap:lla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos joku sanoo, ettei esim.kymmenen hengen ruuat ja kahvit ole juuri mitään, eikä mihinkään mene kuin "pari minuuttia", niin ei kyllä itse ole sellaista porukkaa emännöinyt.
Tunnetusti "hyvissä emännissä", eli naisissa, on loistavia liioittelijoita, ja omien vaivojen väheksyjiä. "Mikään ei tunnu missään" - vaikkapa 30 vierasta hoidellaan vasemmalla kädellä tuosta vaan.. ainakin omissa puheissa. Aviomies ja lapset sitten elvyttävät illalla puolikuollutta äiteetä, joka itkee väsymystään hikikarpaloiden kuivuttua.
Sekin on aika rasittavaa, kun apua ei huolita, mutta selvästi näkee, että jollain tasolla touhu v-uttaa, ja itse ollaan oikeasti jaksamisen rajoilla.
on kohteliasta pitää seuraa emännälle.
Itse kysyn aina, tarvitseeko emäntä apua. Jos ei, jään joka tapauksessa istumaan samaan huoneeseen ja rupattelemaan.
Minulle on joistakin pariskuntavierailuista jäänyt sama fiilis kuin AP:lle, eli eipä tunnu oma seura kelpaavan, kun toisen pariskunnan naikkonen vain kikattelee miesten kanssa olohuoneessa ja minä yksin serveeraan keittiössä.
En korjannut kahviastiota ennen vieriaden lähtöä. En myöskään ollut marttyyri-ilme naamalla. Kiva keksiä tuollaista juttua. On vähän karannut aihe taas käsistä... Minuun liitetään jo keksittyjä ominaisuuksia. Emännöin usein, tosin en näille ihmisille, koska tapaan heitä harvoin. Olen rento ihminen, mutta myös hyvin avulias kyläillessäni.
ap
[/quote]
En tiedä, luetko ap tätä ketjua enää. Minäkin kirjoitin sinulle aiemmin, ja yritin vain antaa omalta osaltani vinkkejä siitä, mitä on saattanut käydä. Mielestäni kellään vastaajista ei ole "mopo karannut käsistä" vaan ovat omien kokemuksiensa mukaan vastanneet sen perusteella, millainen mielikuva kirjoituksestasi on jäänyt. Tunnen itsekin henkilön,joka olisi saattanut kirjoittaa sinunlaisesi aloituksen mutta jonka vierailla oli vierailuistaan hieman päinvastainen kokemus.
Harmittaa etten rohjennut kertoa hänelle asioita suoraan kun hän niitä kysyi vaan kiertelin kohteliaisuuttani aihetta. Ehkä hänkin olisi halunnut/voinut muuttaa käytöstään kestitessään vieraita. Ja silloin vieraatkin olisivat viihtyneet paremmin. Itse yritin luikerrella tilanteesta parhaani mukaan enkä käynyt hänellä usein kylässä vaikka pöytä olikin ns.koreana. Vierailuilla oli sellainen meininki kuin olisi armeijassa ollut. Tavattiin sitten muualla ja se oli ihan okei vaikkei niin rentoa ollutkaan.
Ja jos ja kun olet ap rento ja avulias ihminen, niin tosi hyvä. Sittenhän ei ole mitään petrattavaa. Joskus auttaa hankalissa tilanteissa sekin että hieman siirtää katsetta itseensä päin eikä aina etsi vikaa muista. Mukavaa kesää sinulle ja mukavampia vierailuja jatkossa!
Kattamalla pöydän valmiiksi ennen vieraiden tuloa ja siivoamalla vasta vieraiden lähdön jälkeen saa enemmän aikaa jutella vieraiden kanssa. Näin teen minkä kun ei enää koskaan ole sitä miestä auttamassa.
Eivätkä minun tai muidenkaan tuttujeni lapset väsähdä mitenkään ylenpalttisesti parin tunnin vierailusta. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oikein että pari tuntia vieraat olivat, miks helvetissä siinä on pitäny se ruokakin olla. Kahvit suolasen ja makean kahvileivän kans olis riittäny.
Olen ehkä erilainen, mutta en TODELLAKAAN odota vierailtani mitään apua keittöhommissa tai leuljen siivoamisessa! Siivoan sitten kun he lähtevät, vieraiden ollessa meillä nautin heidän seurastaan. Jos joku meinaa meillä tarttua hommiin, sanon että nyt et kyllä ala siivoamaan :)
Tällä ajattelumallilla en myöskään itse tee hommia vierailla, sillä en ajattele että minun pitäisi tehdä hommia toisten kotona (ellei olla sovittu että tehdään yhdessä ruokaa tms.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kattaa kaikki tarjoilut kerralla ja jos epäilee, että lapset eivät pärjää keskenään, vaihtelee heidän viihdyttämisvuorojaan. Ja jos haluaa, että vieraslapset siivoavat jälkensä, opettaa omansa kertomaan tavat.
Mielestäni kylässä ollaan kylässä eikä vieraiden kuulu osallistua jälkitöihin mutta leluja voisi toki kerätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos toisen kodissa ollaan ns epävirallisella vierailulla.
Joku kirjoitti, että turkulaiset saattaa just uskaltaa tarjota apua, muualta tulleet tarjoaa luonnostaan... ;) No itse turkulaisena tarjoan kyllä sitä apua aina, mutta en tuputa vaan jos sitä ei tarvita, niin istun juttelemaan emännän kanssa hänen touhutessaan.
Ruokapöydässä yleensä kokoan omat ja lasteni astiat kasaan, mutta en välttämättä lähde kiikuttelemaan niitä minnekään, koska olen huomannut että monet ei siitä tykkää (jos tunnen kaverin tarpeeksi hyvin toimin kuten tiedän hänen haluavan). Kahvittelun jälkeen sama juttu. Lasten käsken aina vieraammissakin paikoissa siivota isoimmat lelut pois ennen lähtöä. Koskaan en siis vain istu perseelläni ja anna muiden passata itseäni ja lapsiani täydellisesti, sellainen sopii vain ja ainoastaan virallisempiin juhliin, ei arkikyläilyihin.
Joo, mutta opiskelukavereita mäkin tapaan pääasiassa kahviloissa ja ravintoloissa, useimmilla ei vieläkään ole lapsia ja mulla taas on kaksi pientä poikaa, joita ei kannata kaikkiin design-koteihin viedä, vaikka osaavatkin käyttäytyä. ;)
niin kyllä silloin oletetaan, että ollaan vähän pidempään. Jos tietää, että vieraat tulevat vain pariksi tunniksi, niin ei kannata tarjota muuta kuin ne kahvit.
Nythän vieraat tulivat vain kuin ravintolaan syömään ja häipyivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos rupeaa outoja vieraita neuvomaan omassa pienessä keittiössään, ei ehdi muuta tehdäkään. Enkä minäkään halua, että vieraat tekevät tupatarkastuksen etsiessään lautasliinoja.
tuli mieleeni viimeviikkoiset yövieraani, joita oli kaiken kaikkiaan kuusi. Vähän jännitti, miten ehdin saada kaiken toimimaan, tilatkaan kun eivät ole ne hulppeimmat.
Oli aivan ihanaa!
Ruoat olin jo valmistanut siihen pisteeseen, ettei niistä ollut huolta, mutta pöydän kattamisesta tiskaukseen ja seuraavan päivän petivaatteiden viikkaamiseen pyykkiin vietäväksi oli tehty niin vauhdikkaasti, että silmissäni vilisi.
Tajusin tekstiäsi lukiessani viimeistään, että tämä lienee harvinaista.
Tosin ehdin miettiä illallisellamme istuessamme, josko olen huono emäntä, kun vanhin lapsivieraista, 14-v, alkoi oma-aloitteisesti hoitaa juomatarjoilua. Kun kiitin häntä, hän vain katsoi minua ihan älyttömästi ja sanoi: tottakai minäkin teen osuuteni.
Auts. Joo, muuten, ainoat, jotka eivät tehneet mitään, olivat mieheni ja tuttavapariskunnan miespuolinen osapuoli....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epäkohteliaampaa vierasta saa hakea, kuin se joka jättää astiat jäljestään pöytään kuin koira paskansa.
Mulle on pienestä pitäen opetettu että astiat tiskipöydälle kohteliaan kiitoksen kera.
Mutta se on tämä nykyaika sellainen, että odotetaan että kaikki tulee nenän eteen kuin manulle illallinen.
Vaikka olen itse emäntä keittiössäni, sinne en kaipaa apua. Lelut olisivat kyllä saaneet siivota. Ja olisihan se ollut ystävällistä edes tarjota apua keittiöhommiinkin...
Nykyajan äidit (suurin osa) on mitä on, enää ei välitetä siisteydestä ym. niin paljon kuin ennen.
Epäkohteliaampaa vierasta saa hakea, kuin se joka jättää astiat jäljestään pöytään kuin koira paskansa. Mulle on pienestä pitäen opetettu että astiat tiskipöydälle kohteliaan kiitoksen kera. Mutta se on tämä nykyaika sellainen, että odotetaan että kaikki tulee nenän eteen kuin manulle illallinen.
Minä olen emäntä. Se on minun tehtäväni. Eikä se iso tehtävä ole.
Kotona tottakai viedään astiat keittiöön mutta eipä sinulle ole vanhemmat opettaneet vierailuetikettiä laisinkaan. Sääli.
Minä en emäntänä koskaan oleta (enkä haluakaan) että vieraat auttavat siivoamisessa/pöydän raivaamisessa/kattamisessa.
Ihmettelen myös sitä joka väitti että on liioittelua jos pöydän kattaa muutamassa minuutissa. Miten ihmeessä? Kuinka kauan teiltä kestää:
1. laittaa kaunis pöytäliina pöydälle
2. ottaa astiakaapista 12 lautasta
3. laittaa ne pöydälle nätisti
4. ottaa 12 haarukkaa ja 12 veistä (tai 24 kumpaakin jos tarjotaan alkuruokakin) ja asetella ne paikalleen
5. ottaa astiakaapista 12 (tai 24) lasia ja asetella ne pöydälle
6. ottaa kaapista servetit ja asetella ne pöydälle
Ok, meillä on keittiö ihan ruokailutilan vieressä mutta ei tuohon mene kuin se viisi minuuttia jonka joku jo sanoi.
Astioiden raivaus. Menee vielä nopeammin. Pöydässä istuessa voi ruveta keräämään lautaisiamyötäpäivään, päälimmäiseksi ne aterimet. Sitten nämä viedään keittiöön. Menee pari minuuttia.
Kahvikone ladataan täyteen jo aamusta. Aikaa menee minuutti.
Kahvitarjoilut pöytään. Se sama 5 minuuttia.
Eli mikä ihme tässä oli niin vaikeaa ja aikaavievää? Minä kyllä emännöin useinkin ja tottakai siinä on hulinaa mutta niinhän se vaan on.
Mielestäni on epäkohteliasta lähteä itse vieraana pinoamaan astioita ties minkälaisiin labiileihin kasoihin ja lähteä haahuilemaan hieman vieraamman ihmisen keittiöön. Keittiö on kodin sielu. Yksityinen paikka. Sinne eivät vieraat rynni tuosta vaan.
Ja kiitos, voitte tietenkin tarjota apua. Minä en kuitenkaan sitä ota vastaan vaan kieltäydyn kohteliaasti. Saan tehtyä itse hommat paljon nopeammin kuin että kerron että "nuo ja nuo voi ottaa sieltä...ei kun siitä seuraavasta...niin just sieltä..." jne.
Tottakai kylässä ollessa tarjotaan apua. Emäntä voi kieltäytyä avusta, jos sitä ei tarvitse, mutta tarjota pitää.
Minusta on surullista että tässä ketjussa valtaosa sanoo, että mieluummin istuu aloillaan ja antaa emännän passata. Minusta tuo jos mikä on epäkohteliasta käytöstä.
Varsinkin jos vieraillaan lapsiperheessä, jossa emännällä ei ehkä ole tilaisuutta kovin paljon esivalmistella tarjoilua arkipuuhien lomassa. Ja lasten leikit kerätään, niitä ei jätetä emännälle, jolla on luultavasti aika paljon muutakin tekemistä kutsujen jälkeen.
Suosittelen tämän ketjun vastaajia tutustumaan Käytöksen Kultaiseen kirjaan ja myös tutkiskelemaan itseään. Oletteko kenties sitä minäminä- sukupolvea?
niin en mä todellakaan odota että joudun myös siivoamaan. Kyllä mä voin oman lautasen ja kupin tiskipöydälle viedä, ei tuota ongelmia, mutta siihen se sitten jää. En rupea toisten vieraiden tai isäntäperheen jälkiä korjailemaan.
Sama jos meille tullaan kylään ja syömään, en vieraiden meillä siivota tarvitse. Mä katan pöydän ja tarjottavat, myös korjaan ne pois. Ei siihen kauan aikaa kulu.
joka on mielstäni rumasti sanottu ja asenteellinen, mutta kuvaa sitä että on epäkohteliasta lähteä suoraan pöydästä. (Lähtivät kuin xxxx). Kyllä ap ihan oikein minusta kokee, että aikamoinen poppoo piipahti. Kohteliasta on kysyä voiko auttaa, korjata pöytää ihan kysymättä ja lelut kai nyt kerätään ihan ilman muuta.