Verensokereista tietävät!

lapset nukkuvat. Ja vain siksi, että aiemmin sairastunut lapseni oli aikoinaan todella hengenvaarassa silloin kun d todettiin, sokerit olivat yli 50 eivätkä lääkäritkään uskaltaneet sanoa näkeekö lapseni seuraavan aamun. Teholla rukoilin sen yön. Mutta sinäpä nämä asiat tunnut paremmin tietävän, minä en toista kertaa sitä kauhun tunnetta halua kokea.

perusteella elät pelkotilassa. Älä siirrä sitä lapsiisi. Lapset vaistoavat ja kokevat enemmän kuin luuletkaan. Sinä et tule jaksamaan pitkässä juoksussa.Sinun ei tarvitse tehdä sitä mitä nyt teet. Kontrolloida terveitä lapsia. Se on järjetöntä. Asiat eivät mene koskaan niin pitkälle kuin pelkäät.

Ja minunkin lapseni on ollut kuolemanportilla kahdesti. Kukaan ei voi taata etteikö niin tapahtuisi vielä monta kertaa hänen kohdallaan. Riski on ainakin suurempi.

sukulaisten kuin ystävienkin verensokerit... Diabeetikon sisarusten sokereita ei sentään ole mitattu, koska ei ole ollut aihetta.



Nimenomaan pelon lieventämiseksihän noita "tarpeettomiksi luokiteltavia" mittauksia tehdään. Jos kyse on jokapäiväisestä rutiinista, niin sitten voi jo puhua liioittelusta - mutta että silloin tällöin..



-2-

Jaa. Meidän lapsen mittarilla on mitattu niin sukulaisten kuin ystävienkin verensokerit...

Nimenomaan pelon lieventämiseksihän noita "tarpeettomiksi luokiteltavia" mittauksia tehdään.

Muistan hyvin kun minultakin on joskus varmuuden vuoksi ja huvikseen mitattu sokerit isäni mittarilla lapsena. Ei jäänyt mitään traumoja ja kaikki olivat tyytyväisiä kun tulos oli normaali. Käteväähän se on pienikin huoli tarkistaa kun se mittari tuossa on.

Otetaanhan lapsilta verinäytteitäkin ja ties mitä neuvoloissakin, vaikkei välttämättä olis aina oletusta suurista taudeista. Luuletteko tosiaan, että lapset heti traumatisoituu, jos äidit mittaa sokerit silloin tällöin? En todellakaan usko. Varoitellaanhan lapsia ties mistä vaaroista ylipäätään, tulipaloista ja vieraista ihmisistä, kaivoista ja näkeistä ja eksymisestä ja mistä kaikesta, ja silti ne vaan kasvaa ihan tavallisiksi ihmisiksi. Eikä tuota sokerin mittausta tehdä varmasti paniikinomaisesti, vaan semmoisena arkisena juttuja, kun sitä kuitenkin sisarukselta mitataan niin joskus sitten muiltakin.



No, sama se. Ihmiset hermostuu niin vähästä! Ymmärrän täysin sokereiden mittailut, omalla miehellä on d1 ja olen kyllä hänen mittarillaan omia sokereita mittaillut joskus, ja nyt itellä on raskausdiabetes niin mittailen omalla mittarilla. Eipä se ole mikään ihmeellinen juttu tehdä, kestää alle minuutin eikä edes satu.

Diabeetikon äitinä sanon, että sen pelon kanssa on opittava vain elämään. Pelko on aina läsnä jossakin muodossa.Pelko (tunnetila)jättää aina jälkensä ihmiseen. Ihmisestä tulee jopa neuroottinen (ettei vaan mitään pahaa tapahdu varulta toimin näin)



Pelko voi ottaa valtaansa hyvinkin vahvasti niin ettei vanhemmat hallitse sitä enää. Lapsesta ja jopa sisaruksista tulee neulatyynyjä.Syyllisyys nostaa päätään eikä se suinkaan tee tilannetta helpommaksi. Lopulta et enää itse tiedosta mikä on oikein ja kohtuullista. Masennuksen riski on suuri niin lapsella kuin vanhemmillakin.

Elämän normalisointi on tärkeää, mutta ei millä hinnalla hyvänsä.



Ja viimmeiseksi haluaisin vielä sanoa. Salaa pistely on ehdottomasti kieletty. Lapseen eikä myöskään aikuiseen saa kajota tämän nukkuessa. On AINA kerottava mistä on kysymys.Herätä lapsi ja kerro mitä teet.



Puhukaa hoitavalle lääkärille myöskin omista tunteista ja peloista. Ne pelot siirtyvät lapseen aivan varmasti. Ei kukaan lääkäri suosittele koko perheen neulottamista ja yöllä salaa tehtäviä kontrolleja.

ap kertoi mitanneensa nyt (ja joskus aiemmin) lastensa sokereita. Tässä ei nyt puhuttu mistään neuroottisesta jokahetkisest neulantökkimisestä minun mielestäni. Ja ymmärrän hyvin myös sen yöllä mittaamisen siitä kertoneen taustaa vasten, eikä siitäkään tekstistä minun mielestäni saa mitään neuroottista pelkääjä-kuvaa. Kaikki pelkää joskus, jokainen hermostuu joskus.



Lisäksi tuo, ettei lasta saisi pistää lapsen nukkuessa on mielestäni hassu ajatus mm. siksi, että diabeteksen hoitoon liittyy erityisesti pienillä lapsilla asioita, jotka on juuri lapsen stressaamisen poistamiseksi parempi hoitaa mahdollisimman pienellä huomiolla. Minun mielestäni unen jatkuminen menee tarkistusmittauksen ohi. Olkoonkin, että mittaisi terveeltä lapselta joskus elämässä. Ystäväni lapsella on insuliinipumppu, ja ystäväni kyllä mittaa joskus lapsensa sokerit yöllä ja sitten kaukosäätimellä lisää insuliinia tarpeen mukaan lasta herättämättä. Tekeekö hän mielestäsi väärin? Minusta ei tee.



Toki jos mittailu menee päivittäiseksi tai muuten aiheuttaa jtkuvaa ahdistusta, tulisi silloin jutella siitä vaikka lääkärin kanssa, mutta tuommoinen satunnainen mittaaminen ei minun mielestäni tee mitään haittaa. Tarkistaahan vanhemmat lapsen hengitystäkin lasta herättämättä.. ja pelkäävät sen puolesta, eikö?



26

Otetaanhan lapsilta verinäytteitäkin ja ties mitä neuvoloissakin, vaikkei välttämättä olis aina oletusta suurista taudeista. Luuletteko tosiaan, että lapset heti traumatisoituu, jos äidit mittaa sokerit silloin tällöin? En todellakaan usko. Varoitellaanhan lapsia ties mistä vaaroista ylipäätään, tulipaloista ja vieraista ihmisistä, kaivoista ja näkeistä ja eksymisestä ja mistä kaikesta, ja silti ne vaan kasvaa ihan tavallisiksi ihmisiksi. Eikä tuota sokerin mittausta tehdä varmasti paniikinomaisesti, vaan semmoisena arkisena juttuja, kun sitä kuitenkin sisarukselta mitataan niin joskus sitten muiltakin. No, sama se. Ihmiset hermostuu niin vähästä! Ymmärrän täysin sokereiden mittailut, omalla miehellä on d1 ja olen kyllä hänen mittarillaan omia sokereita mittaillut joskus, ja nyt itellä on raskausdiabetes niin mittailen omalla mittarilla. Eipä se ole mikään ihmeellinen juttu tehdä, kestää alle minuutin eikä edes satu.

Tämä äiti joka ottaa näytteitä yöllä salaa on kokenut syvän trauman. Sitä "helvettiä" ei ymmärrä kukaan muu kuin se joka on itse läpikäynyt sen.

Kokeita ei oteta rutiinin omaisesti vaan paniikin omaisesti ja siinä on ero. Äiti pelkää...hän kokee pelkoa/hermostuu vähästä.

Kuka pystyisi kertomaan ettei ole mitään hätää. Lopeta se pistely.

Lapsi kysyy milloin ei enää tarvitse pistää enää ikinä? Mitä vastaat, pala nousee kurkkuun tahtomattaan. Äiti ei tiedä...ei äitikään halua pistää. Tilanne ryöstäytyy käsistä helposti. Tämä sairaus on elinikäinen sinä et parane koskaan.

Tämä äiti joka ottaa näytteitä yöllä salaa on kokenut syvän trauman. Sitä "helvettiä" ei ymmärrä kukaan muu kuin se joka on itse läpikäynyt sen.

Kokeita ei oteta rutiinin omaisesti vaan paniikin omaisesti ja siinä on ero. Äiti pelkää...hän kokee pelkoa/hermostuu vähästä.

Kuka pystyisi kertomaan ettei ole mitään hätää. Lopeta se pistely.

Lapsi kysyy milloin ei enää tarvitse pistää enää ikinä? Mitä vastaat, pala nousee kurkkuun tahtomattaan. Äiti ei tiedä...ei äitikään halua pistää. Tilanne ryöstäytyy käsistä helposti. Tämä sairaus on elinikäinen sinä et parane koskaan.

Taitaa olla enemmän ongelma itsellesi kuin ap:lle tämä pelko..

ap kertoi mitanneensa nyt (ja joskus aiemmin) lastensa sokereita. Tässä ei nyt puhuttu mistään neuroottisesta jokahetkisest neulantökkimisestä minun mielestäni. Ja ymmärrän hyvin myös sen yöllä mittaamisen siitä kertoneen taustaa vasten, eikä siitäkään tekstistä minun mielestäni saa mitään neuroottista pelkääjä-kuvaa. Kaikki pelkää joskus, jokainen hermostuu joskus. Lisäksi tuo, ettei lasta saisi pistää lapsen nukkuessa on mielestäni hassu ajatus mm. siksi, että diabeteksen hoitoon liittyy erityisesti pienillä lapsilla asioita, jotka on juuri lapsen stressaamisen poistamiseksi parempi hoitaa mahdollisimman pienellä huomiolla. Minun mielestäni unen jatkuminen menee tarkistusmittauksen ohi. Olkoonkin, että mittaisi terveeltä lapselta joskus elämässä. Ystäväni lapsella on insuliinipumppu, ja ystäväni kyllä mittaa joskus lapsensa sokerit yöllä ja sitten kaukosäätimellä lisää insuliinia tarpeen mukaan lasta herättämättä. Tekeekö hän mielestäsi väärin? Minusta ei tee. Toki jos mittailu menee päivittäiseksi tai muuten aiheuttaa jtkuvaa ahdistusta, tulisi silloin jutella siitä vaikka lääkärin kanssa, mutta tuommoinen satunnainen mittaaminen ei minun mielestäni tee mitään haittaa. Tarkistaahan vanhemmat lapsen hengitystäkin lasta herättämättä.. ja pelkäävät sen puolesta, eikö? 26

Hoitotyötä tekevänä tiedän että salaa pistely on ehdottomasti kielletty. Sairastat vaikka sitten sitä kroonista tautia, nukkuva herätetään kevyesti hiljaa puhumalla.Hengityksen tarkkailu ei ole toisen ruumiisen kajoamista.

Ja vielä kerran tämä äiti on kokenut syvän trauman. Hän toimii pelonomaisesti.Se pelko on syvää. Hän on kokenut kauhua joka elää hänen jokaisessa solussa. Se voi ryöstäytyä käsistä hallitsemattomaksi ja se on fakta. Hän toimii väärin tiedostomatta eikä kukaan pysäytä.

[/quote]

Taitaa olla enemmän ongelma itsellesi kuin ap:lle tämä pelko..

[/quote]

Ja kerroin jo miten helppo on panikoida diabeetikko lasten kanssa, jos järki ei sanoisi että toimit väärin. Hän ei todellakaan ole yksin näiden pelkojensa kanssa. Että mistään kalikoista ei ole kysymys :-DD

Toki verensokerin saa nukkuvalta mitata, miksipä ei?



Itsekin olen hoitotyöläinen ja pistelen potilaisiin kipulääkkeitä, antibiootteja, nesteitä ja otan näytteitä kaiket yöt, ENKÄ todellakaan herätä heitä sitä varten.

Potilas joka ei ole tiedottomassa tilassa on kaikista toimenpiteistä inffottava.Olit valveilla tai et. Jos potilas on tiedoton ja toivuttuaan hänellä oikeus tietää mitä hänelle on tehty ja mistä pistosjäljet ovat tulleet...





Koti ei ole sairaala jossa terveiltä lapsilta otetaan hysteerisesti verikokeita heidän siitä tietämättä.