Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tuttavapiirissämme kaikki naimisiin menneet
13.07.2009 |
ovat niitä pariskuntia, jotka ovat hankkineet lapset vasta naimisiin menon jälkeen. Näin mekin teimme.
Sitten taas ne, jotka ovat hankkineet lapsen/lapset jo suhteen alkuvuosina, eivät tunnu menevän naimisiin ollenkaan. Jotkut kyllä hankkivat kihlasormukset sormiin jo suhteen alkuvaiheessa ja ainakin naispuoliset niitä kovasti kaikille esittelivät (häätoiveissaan), mutta eipä se kihlasormus näytä sitten merkinneenkään mitään (ainakaan miespuolisille).
Tuo on nykyään muutenkin tosi yleistä, että ne jotka hankkivat lapset jo suhteen alkuvaiheessa, eivät tunnu menevän naimisiin vuosienkaan kuluttua. Ja monestihan se on niin, että nainen kyllä haluaisi naimisiin, mutta mies ei suostu naimisiin vaikka lapsetkin on jo hankittuna.
Miksi jotkut miehet ovat valmiita tekemään lapset lähes kenen kanssa vaan, mutta sitten eivät ole valmiita sitoutumaan lapsensa/lastensa äitiin?
Kommentit (65)
Eikä aina ole kyse siitä ettei haluta mennä vihille. Halutaan ehkä järjestää kunnon häät ja odotetaan aikaa parempaa niiden järjestämiseen. Itse en esim halunnut naimisiin kun lapsi oli alle 3v. Koin häiden järjestämisen tuossa vaiheessa liian hankalaksi ja kalliiksi.
Ja totta tosiaan se yhteinen lapsi sitoo enemmän. Avioliiton merkitys on siinä mielessä vähentynyt, että avioero on niin helppo nykyaikana järjestää, eikä siitä enää oteta sellaisia kunniapaineita kuin aiemmin.
Sen sijaan perheen hajoittaminen onkin vaikeampaa ja sitä tulee mietittyä varmasti enemmän kuin aviokumppanin jättämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuin avioliitto. Olin naimisissa, erottiin. Jos meillä ei olisi lapsia, tuskin oltaisiin missään tekemisissä toistemme kanssa. Nyt kun lapset ovat olemassa, meidän on pakko myös toisiimme pitää jonkilaista yhteyttä.
Kaveri joka meni naimisiin ja erosi, ei ole eksänsä kanssa missään tekemisissä.
kun on jo lapsia.
Vähän liian myöhäistä enää.
keskustelupalstoilla joku nainen aina itkee, kun mies ei suostu naimisiin, vaikka on lapset ollut kuitenkin valmis hankkimaan. Sen sijaan tosielämässä harva nainen paljastaa tuota ongelmaansa tuttavilleen.
Sinulle 23; sinulle suhteeseen sitoutumisen ehtona on siis lapsi, eikä rakkaus puolisoon??
Avoliittolaiset, joissa toinen puoliso (tavallisesti mies) ei halua naimisiin ovat usein ehtineet jo olla työelämässä, ostaa yhteisen asunnon jne. Naimisiin ei haluta, koska erään miehen suulla "en halua sitoutua". What?! Asunto ja lapsiko ei sido?
Säälittää nämä tapaukset, jotka vuosien vonkaamisen jälkeen saavat puolison "suostumaan" naimisiin. Tyyliin kun se on tolle muijalle niin tärkeää. Onpas tosi special-olo varmaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No me ollaan kyllä menossa naimisiin ensi kesänä. Toinen lapsi ehtii syntyä ennen sitä helpostikin. (LA ensi kuussa). Ja ajatelkaa! Mies olisi halunnut naimisiin jo aikaisemmin. Minä olin se joka emmin ja tarvitsin sitä aikaa ajatella asiaa. Vaikka lapsiakin ollaan saatu ennen sitä. Ei se nyt huomatkaas automaattisesti tarkoita sitä että nainen haluaa naimisiin ja mies ei. Itsellä on kaveripiirissä niitä jotka ovat menneet naimisiin ja sitten niitä joissa ei kumpikaan halua naimisiin. Vaan ovat vallan tyytyväisiä avoliittoon.
Lienen ap:n esimerkeistä kaukana.
Edellisessä suhteessa ilman avioliittoa lapsi 9 vuoden kohdalla,
nykyisessä kolme vuotta ja sitten vasta naimisiin siitä vuoden päästä naimisiin. Ainoastaan kuopus on syntynyt avioliitossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa nyt muistaa että avoliitoksi luokitellaan kaikenkarvaiset heiveröiset kimppa-asumiset, jotka saattavat kestää vain yhden kesän tms.
Esim. serkkuni oli ekan kerran avoliitossa jo 16-vuotiaana ja sen jälkeen avoliittoja jo 3, ikää vasta 25 v.
Varsin monella avioliitonkin solmineella on nuoruudessaan purkautuneita avoliittoja.
Joillakin taas (esim. minulla) kynnys avoliittoon on ollut hyvin korkealla. Mieheni kanssa muutettiin yhteen vasta 3 vuoden seurustelun jälken. Kummallakaan ei ole aikaisempia avoliittoja saati avioliittoja.
Yhdessä ollaan oltu jo yli 10 v ja lapsiakin on.
Naimisiin emme aio.
huvittavaa kuinka joku mamma täällä yrittää todistella itsellensä, että hänen avioliittonsa on jollain tavalla merkittävämpi kuin niiden naisten avioliitto jotka menevät naimisiin lasten saannin jälkeen. (tai välissä kuten me)
Voi voi...ikävä tuottaa pettymys, mutta kyllä se naimisiin meneminen oli ihan huisin ihanaa vaikka oli jo perheenkin perustanut. Me halusimme ainakin nuorna lapsia, mutta silloin ei ollut vielä varaa mukaviin häihin (ja halusimme todellakin maksaa ne itse, emmekä maksattaa niitä vanhemmillamme kuin jotkut teinit) Nyt lapset 3 ja 1 vuotiaita ja rahallinen tilaisuus oli vasta ensimmäisen kerran pitää sellaiset häät, että kaikki hyvät ystävämme pääsevät juhlimaan. Ja häät oli aivan loistavat, vaikka meillä jo lapsia onkin :) ollaan kuitenkin vieläkin alta 30 vuotiaita.
No mutta...aina ollaan tiedetty, että yhdessä halutaan olla. Minä (nainen) en ole kauheasti avioliitosta perustanut, sillä olen itse avioero-perheestä. Mies taas on ollut koko ajan sitä mieltä, että pitäisi jossain vaiheessa mennä naimisiin. Lasten jälkeen se alkoi minustakin sitten tuntua luonnolliselta, kun yhdessähän me olemme forever jokatapauksessa :D
Että näin kauheesti meillä mies vastusteli :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on niitä jotka ovat menneet naimisiin ennen lapsia tai lasten jälkeen. Tai ovat menneet naimisiin ja eläneet ilman lapsia aina. Onpa jopa sinkkujakin, hui kauhistus! Voiko sitä tuntea ketään jonka elämään naimisiin meno ei jollakin lailla liittyisi.
Säälittää nämä tapaukset, jotka vuosien vonkaamisen jälkeen saavat puolison "suostumaan" naimisiin. Tyyliin kun se on tolle muijalle niin tärkeää. Onpas tosi special-olo varmaan!
menee naimisiin vasta "vuosien vonkaamisen jälkeen", harva se nyt astelee alttarille jonkun 4kk seurustelun jälkeen. Mulla ainakin kaikki naimisiin menneet tuttavat ovat kyllä odottaneet ainakin 4-5v ennen häitä. Onkohan ne kaikki sitten vonkaajia? En ole tullut ajatelleeksi.
Etkä sinä mitenkään voi tietää kenenkään avioliiton taustoja.
En kyllä ole tullut edes ajatelleeksi että jotain voisi käydä morsian sääliksi jos tällä on vaikka 6v yhteistä taivalta sulhasen kanssa.
Siihenkö tulisi pyrkiä, että viimeistään 6kk ensitapaamisesta olisi häät? Mikä sulle on pitkä aika?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisesta ihmisestä voi etääntyä, vaikka olisi montakin yhteistä lasta.
Avoliitot purkautuvat useammin kuin avioliitot. Avoeroja tapahtuu vuosittain kaksin - kolminkertainen määrä avioeroihin verrattuna, vaikka naimisissa olevia on moninkertainen määrä avoliittolaisiin nähden. Erityisesti matala koulutus- ja tulotaso lisäävät avoliittojen eroriskiä.
Avoliitoissa elää Suomessa yli puoli miljoonaa ihmistä, avioliitoissa pari miljoonaa. Vuosittain purkautuu 30 000 avoliittoa, avioerojen määrä on ollut jo pitkään 13 000 vuodessa. Avoliittoja on monentyyppisiä, kertoo tutkimusavustaja Elina Mäenpää Helsingin yliopistosta. "
Ja kuinka moni menee naimisiin muka sen miehen kanssa joka on ENSIMMÄINEN avopuoliso? En minä ainakaan. Eiköhän avoliitto purkaudu useammin juuri sen takia, että avoliiton tehtävä on selvittää, onko parilla mahdollisuuksia avioliittoon.
Ja aika moni huomaa, että no ei todellakaan ole.
Avoliitto on vasta tutustumisvaihe siihen toiseen. Sitten jos kemiat pelaa, tulee avioliitto. NIin minä asian ymmärrän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisesta ihmisestä voi etääntyä, vaikka olisi montakin yhteistä lasta.
Et mitenkään. Sen sijaan lapsettomaan exään ei tarvii pitää yhtään mitään yhteyttä. Kyllä lapsi yhdistää enemmän kuin avioliitto.
ja nyt purkaa kauteuttansa täällä niitä naisia kohtaan jotka ovat saaneet lapsia. Voi harmi.
ON lapsia. Lue aloitusviesti tarkemmin.
Ap
kun sen on kokenut jo ennen papin amenta.
Eroja vähemmän!
joka meni 4v sitten naimisiin. Itse tulin suunnilleen samoihin aikoihin raskaaksi.
Tämä kaveri antoi ymmärtää, että ensin olisi pitänyt mennä naimisiin, sitten vasta lapset.
Nyt meillä on mieheni kanssa kaksi lasta, avioliitto solmittu vasta lasten jälkeen. Tämä kaveri ja miehensä vielä kahdestaan.
Puhui kovasti lasten hankkimisesta ja tuntui pitävän lähes itsestäänselvyytenä että raskautuu naimisiin mentyään ja piti itseään parempana, kun meni ensin naimisiin. Nyt on toinen ääni kellossa ja jutut lapsista ovat loppuneet kuin seinään.
No, nyt on sitten naimisissa, mutta lapseton. Minä olen naimisissa ja kahden lapsen äiti.
Eli ei se aina mene niin kuin suunnittelee. Ihan kiva olisi tietää, mitä mieltä tuo kaveri nyt on, kun ei elämä mennytkään niin kuin suunnittelee.
Jotenkin minun on vaikea tuntea sympatiaa häntä kohtaan, koska hän ei itsekään aikoinaan ymmärtänyt toisen erilaista elämäntilannetta.
Niin ilkeä en sentään ole, että kysyisin häneltä, että ettekö te nyt sitten hankikaan niitä lapsia... Vuosikausia jo naimisissa olleet, talot ja kaikki. Meillä taas lapset tuli vähän keskeneräiseen elämäntilanteeseen, mutta nyt asiat on korjaantunu.
Pointtini: kaikki ei aina tapahdu toivomassa järjestyksessä ja hankalasta alusta voi tulla onnellinen loppu. Tai toisinpäin.
väliä onko naimisissa vai ei, suhde joko toimii tai ei toimi. Itselleni se on täysin merkityksetön instituutio, ei tulisi mieleenkään meidän mennä naimisiin 15 vuoden jälkeen. Kaksi lasta meillä on,sitovat enemmän(jos nyt niin kauheasti sitoa täytyy, pysytään sitomattakin...)kuin joku turkasen kallis juhlapäivä tai virastokäynti.
Alue: Aihe vapaa
suhteita tai sitten teinisuhteita. Siksi niiden purkautumisia ei voi verrata avioliittojen purkautumisiin. Sinänsä pitkä avoliitto ja lapset on ihan tasan yhtä sitova kuin pitkä avioliitto ja lapset siinä. Itse olen nyt avoliitossa ja yhteinen lapsi. Olen kokenut myös lapsettoman avioliiton ja tiedän 100%, kumpi näistä suhteista on vakavampi meille molemmille. Kyllä lasten tekeminen on sen verran iso asia molemmille ja lasten sitovuus. Avioliitto taas...? 105 Euroa sen purkautuminen maksoi ja kaksi kaavaketta piti täyttää.
Tuota ihmettelen kanssa, kuinka täällä palstalla on noin vanhanaikaisia mammoja, joiden mielestä "mies ei suostu..." Jessus. Ihan kuin naisen pitäisi hyvyytensä todistukseksi lykätä kaikki "todistettu" seksielämä avioliittoon. Joo, ennen ajateltiin, että miehen pitää seksiä vastaan mennä naimisiin, koska seksi oli vain miesten juttu. Minä taas olen huomannut, että kaikki lapselliset avoparit ovat avoliitossa, koska kumpikaan ei välitä avioitumisesta. Kaikissa pareissa kumpikin olisi valmis menemään naimisiin, jos se merkitsisi toiselle paljon. Kun se ei merkitse, ovat tyytyväisiä näin.