Reissulesket/yh-äidit/muut yksin arjessa raatavat!

Kai on sitten niin pitkä pinna että ei tämä musta kauhean raskaalta tunnu.

Lapset 3 ja 5v.

Olen yrittäjä. Lapset päivät hoidossa ja illat olen heidän kanssaan. Mitään harrastuksia ei ole kun lapsilla ei ole kuin päivähoitopaikka. Omat sukulaiset, ystävät ja vanhemmat asuvat niin kaukana ettei heistä ole lastenhoitoapua.

Töissä käyminen käy omasta ajasta. Ei ole tarvetta käydä viihteellä tai juosta munan perässä. Ihan mukavaa touhuta lasten kanssa.



Sori, olen tosi huono antamaan neuvoja jaksamisessa.

Oletko sitten itse väsynyt vai kuinka niin?



Meillä on sama tilanne, eli lapset ovat päivähoidossa, sukulaiset ovat kuolleet/asuvat 700km päässä. Ystäviä meillä onneksi on, olen aika sosiaalinen luonne.



Itsekin olen viihteellä käynyt kerran viiden vuoden sisällä, ei ole ollut tarvetta. Itsekin pidän lasten kanssa touhuamisesta kovasti, samoin kun työstäni. Eikö teillä sitten koskaan ole "heikkoja hetkiä" jolloin väsyttää/kyllästyttää? ;)

Muutaman vuoden sisällä miehelläni on lisäksi tiedossa ulkomaankomennus 3kk, välillä mietin käytännön järjestelyjä tälle ajalle. Osan ajasta vietämme varmasti lasten kanssa myös siellä, mutta sitten on mietittävä taas käytännön järjestelyjä uudelleen. t.ap

Meillä 3 lasta, minulla haastava työ, iso talo puutarhoineen lumitöineen ja kaksi koiraa pissitettävänä. Mies 2 puolen vuoden jaksoa valtameren takana. Hyvin pärjättiin.

Niin että on kyllästynyt lapsiin ja elämään vain unenpuute väsymystä?



Lähinnä työn vuoksi kärsin jälkimmäisestä, mutta siihen on konsti mennä aikaisin nukkumaan. 9 painuu pehkuihin niin jaksaa nousta 6 tekemään ensin paperihommia kun lapset nukkuu ja sitten lähtee päivä käyntiin.

En jaksa tuhlata aikaani voivotteluun. Elämä on nyt sitä mitä se on ja siitä tulee nauttia. Lapset on kuitenkin niin vähän aikaa pieniä että kyllä saan yksinäisistä hetkistä nauttia sitten vanhana.



Tottakai joskus menee hermo tappeluun, kiukutteluun se on ihan normaalia, mutta siihenkin on konstit. Niska/persotteella pihalle remuamaan liiat energiat satoi tai paistoi.

Eilen istuin kirjan kanssa katoksen alla kun lapset uivat vesilätäköissä ilo ylimmillään.

Yksi konsti on keksiä lapsille paljon puuhaa ja tekemistä niin jää turha kiukuttelu vähemmälle. Jos oltaisiin aina sisällä ja lapset tuijottaisivat vain telkkaria niin kaikilta menisi hermo.

Mukava kuulla, että muitakin on samantapaisessa tilanteessa. Kai se on se asenne, joka auttaa jaksamaan ja ajatus siitä, että joskus kaikki helpottaa vielä. Ja onhan tämä toki jo helpompaa, mitä joskus on ollut lasten ollessa pienempiä valvomisineen... -ap

-ap

olen ollut muutaman vuoden yh-äitinä ja hoidan arjen täysin yksin, lasten isä ottaa n. kerran kuukaudessa lapset luokseen viikonlopuksi. Ne ovat ainoat vapaahetkeni.Olen jo vuosia pyörittänyt isoa perhettä, joten muutos yh.ksi ei ollut kovin iso muutos. Kun se iso väsymys iskee, annan sotkujen olla ja heittäydyn sohvalle, käyn pienellä lenkillä yksin tai kuopuksen kanssa. Annan vain itseni olla väsynyt ja itkeä tillitän hetken. Lapsille olen kertonut että väsymyksen hetket johtuvat yksinomaa siitä, kun joudun yksin huolehtimaan kaiken ja ketään ihmistä ei ole tehty sellaiseksi, että jaksaisi kaiken :)

etten itke ja väsy heidän vuoksi, vaan oman rajallisuuteni vuoksi. Lepohetkeni ovat hyvin pieniä lyhyitä hetkiä silloin tällöin ja nuo vapaaviikonloput akkujen lataamista jolloin usein vain nukun. En koe elämääni kovin rasittavaksi.

Eli minä päivänä imuroin, milloin viikkosiivous, pyykinpesu, mitä ruokaa laitetaan ja kaupassa käyn kerran viikossa. Samalle päivälle en kasaa ruuanlaittoa ja viikkosiivousta, vaan siivouspäivänä syödään eilistä ruokaa tai sitten jotain nopeeta.



Rentoudun lukemalla sitten kun lapset nukkuvat ja myös kotitöitä tehdessä saatan heittää ajatukset vapaalle, niin rutiinilla nuo hommat hoituu.



Sekin varmaan auttaa arjen hallinnassa, että lapsilla (kolme lasta) on säännöllinen päivärytmi, joten etenkin illalla kunkaikki ovat väsyneitä, suihku-iltapala-hammaspesu-sänky-rata toimii!



N. parin kuukauden välein lapset ovat yökylässä mummolassa, jolloin nukun ja yritän relata...

mutta ei auta valittaa, minä olen tämän talouden ainoa aikuinen joten pakko jaksaa :)



Iloa on revittävä arjen pienistä tapahtumista kuten lasten kommelluksista jne. Oma aika on työmatkat jotka otan hyötyliikunnan kannalta pyöräillen 11km päivässä, autoa ei ole ja ajallisesti olen pyörällä/kävellen nopeampi kuin paikallisliikenteellä. Iltaisin ei lenkille enää ehdi, ja haluankin sen klo 17-20 minkä lapset ovat hereillä, pyhittää lapsille ruuanlaiton, siivouksen ja kodinhoidon ohella.



Positiivinen ajattelu kannattaa aina, silloin ei tosin aina onnistu kun tuntuu että kaikki kaatuu päälle. Minä ainakin ammennan voimaa siitä että parempi näin kun huonossa suhteessa, jossa mies ei tehnyt yhtään mitään ja lapset kärsivät. Että me pärjätään nyt paremmin kun oma itsetuntokin on alistamisen loputtua noussut, että hei, mähän pärjään :)

kuin sinäkin, eli "normaalia väsymystä"/kyllästymistä. Ei tulisi mieleenkään istua sisällä koko päivää telkkaria katsomassa, itseasiassa tällä hetkellä meillä ei telkkaria edes ole! Entinen meni rikki, varaa olisi mutta toistaiseksi en ole vain saanut aikaiseksi hankkia uutta, katsomme sitä todella harvoin.



Samoin välillä menetän hermoni tappeluun. Itse menen nukkumaan n.klo 22, laitan lapset nukkumaan n.20.30 ja sen jälkeen käyn pesulla ja menen nukkumaan. Aamulla heräilen klo 6, lapset nukkuvat 8 saakka, jonka jälkeen mies yleensä vie heidät tarhaan. Tässä mielessä pääsen siis helpolla ja omat aamut ovatkin ajoittain rauhallista aikaa.



En koe elämääni rasittavaksi minäkään jatkuvasti, vaan pikemminkin tarkoitan sitä, että mikä auttaa silloin jaksamaan, kun väsyttää? Silloin kun on niitä väsymyksen hetkiä. Kun ei kukaan meistä ymmärtääkseni kaikkivoipainen kuitenkaan ole ... ;) eikä täydellinen, ainakaan minun ymmärtääkseni ;D



Tsemppiä kaikille ja jaksamista, olette upeita naisia!

-ap

hyvistä ja toimivista neuvoista! Lisää otetaan vastaan edelleenkin. -ap