Voiko lapsi kiipeillä puussa viiden metrin korkeudessa turvallisesti? Antaisitko oman

1veen en antaisi mutta kymmenvuotiaan ehkä antaisin.

Itse olin lapsena ehkä hieman sellainen poika-tyttö ja tuli kiipeiltyä roskiksien katoille ja mihin nyt vaan pääsi.

Että eipähän sen lapsen perässä voi koko ajan juosta.

noin suurin piirtein. Tosin 2-vuotias pääsi kerran tikapuita talon katolle, se oli mulle vähän liikaa.



Mun lapsi ei päässyt puuhun noin korkealle ennen kuin noin 5-6-vuotiaana ja silloin pelkäsin kyllä, mutt aannoin kivietä kun pidin sitä pitkällä tähtäimellä kehittävänä.

että 5-vuotias putosi 4 metristä. Pari tikkiä laitettiin leukaan terveyskeskuksessa, putsailtiin...Illalla nousi kuume, muutenkin lapsi vaikutti sairaalta joten sairaalaan mentiin. Lapsella maksa oli vaurioitunut tärähdyksessä, onneksi tuo kuumeilu antoi ensimerkit ettei kaikki ole kunosssa.



Lasten päivähoidoissa ja kouluissa on nykyisin keinujen alustat, kiipeilyt jne. varmuuden vuoksi haluttu varmistaa suojilla mahdollisen putoamisen varalta. Aina nämä ohjeet eivät näy toteutuvan, varsinkaan puissa kiipeilijän turvaksi ei kellekään tule mieleen laittaa, no ei tietenkään.

Moni ihminen on kuollut jo pudotessaan kahdesta metristäkin. NAapurin poika katkaisi juuri kätensä kun putosi noin metristä - ei yhtään sen korkeammalta - n, siinä oli harvinaisen paljon huonoa onnea mukana, yleensähän metristä jos putoaa ei käy mitenkään.



Kuka antaa lapsen kiipeillä korkeuksissa, mistä tippuessa voi hyvinkin kuolla?

Viisi metriä on jo aika korkealla!

Ja älyttömän kivaa oli, itseasiassa yksi parhaimpia muistoja lapsuusajalta.



Nykyään äitinä olen sitä mieltä, että lasten KUULUU kiipeillä puissa. Yleensä jopa sanon, kun lapset kysyvät, että mitä tehtäis, että kiipeilkää vaikka puissa niin mekin tehtiin pieninä ( ja lupa on mennä niin korkealle kuin pääsevät, tosin alaskin on päästävä ja mielellään turvallisesti)

Nykyään Reimatecien maassa lapset liukuvat nätisti vain puistojen liukumäissä kun äidit ovat sitä mieltä, että puuhun kiipeäminen on vaarallista. Sieltä kun putoaa, niin on vähintään perna hajonnut tai sitten ne Reimatecit.

Moni ihminen on kuollut jo pudotessaan kahdesta metristäkin. NAapurin poika katkaisi juuri kätensä kun putosi noin metristä - ei yhtään sen korkeammalta - n, siinä oli harvinaisen paljon huonoa onnea mukana, yleensähän metristä jos putoaa ei käy mitenkään.

Kuka antaa lapsen kiipeillä korkeuksissa, mistä tippuessa voi hyvinkin kuolla?

Viisi metriä on jo aika korkealla!

Meidän muksut on vaarassa jatkuvasti, apua!!!!!!!! =/

No tuota, itse kiipeiltiin siskon kanssa puissa ja niin korkealle kuin uskallettiin.

Ja älyttömän kivaa oli, itseasiassa yksi parhaimpia muistoja lapsuusajalta.

Nykyään äitinä olen sitä mieltä, että lasten KUULUU kiipeillä puissa. Yleensä jopa sanon, kun lapset kysyvät, että mitä tehtäis, että kiipeilkää vaikka puissa niin mekin tehtiin pieninä ( ja lupa on mennä niin korkealle kuin pääsevät, tosin alaskin on päästävä ja mielellään turvallisesti)

Nykyään Reimatecien maassa lapset liukuvat nätisti vain puistojen liukumäissä kun äidit ovat sitä mieltä, että puuhun kiipeäminen on vaarallista. Sieltä kun putoaa, niin on vähintään perna hajonnut tai sitten ne Reimatecit.

No mutta sä oletkin nyt aikuinen.

Kiipeilin minäkin lapsena puissa, istuin viidennen kerroksen parvekkeella hajareisin toinen jalka sisä- ja toinen ulkopuolella parvekkeen kaidetta, roikun rappukäytävässä rappusten ulkopuolella niin että alla se viiden kerroksen pudotus. Olihan se hauskaa joo, mutta antaisinko oman lapsen tehdä samaa kun se kuuluu lapsuuteen??? No en, koska en ole enää 4-5 vuotias vaan aikuinen.

Kasvakaa te muutkin lapsia saaneet aikuisiksi ainakin siinä vastuuntunnossa lasten suhteen, ei olisi lastensuojelulla ja sairaaloilla niin paljon töitä.

Meillä ei ole Reimatecejä. Kyllä se nyt helvetti joku järki pitää olla, kai nyt tyhmempikin tajuaa että jos viidestä metristä putoaa niin voi käydä pahasti. Kyllä se motoriikka kehittyy vähän matalammallakin kiipeillessä, ei sen takia sinne viiteen metriin tarvitse mennä.

Mutta älä sitten muita syytä,jos sattuu vahinko.



Anteeksi vaan,mutta kuulostat aika vastuuttomalta vanhemmalta.

Komennan heti alas, jos alaoksia ylemmäs kapuavat. Syy: Lapseuudessa kiipeltiin paljon, kunnes naapurin poika 7v putosi puusta Putoamismatka oli n. 4 metriä, mutta poika kuoli sairaalassa niskan ja pään vammoihin. Näen vieläkin tuon tapahtuman slmissäni. Siksi en anna lasten kiivetä puissa. En edes metrin korkeuteen. On sitä turvallisempiakin leikkejä olemassa.

Olen 35v neljän lapsen äiti, joka lapsuutensa ja osan nuoruudestaan asui ja eli maalla. Silloin kiipeiltiin puihin, tehtiin sinne jopa majoja herranjestas. Navetan katoilta oli kiva liukua lumipenkkaan muutaman metrin korkeudelta, ja paimenpojan yli lammashakaan, jossa oli äkäinen pässi joka puski, oli tosi jännä mennä.,

Te aina kaupungissa asuneet olette vain liian varovaisia. Puihin ei saa kiivetä, kun se on liian vaarallista, mutta kaupungilla voi kyllä roikkua jo esiteininä, koska "Suomi on turvallinen maa".

Ps. Mieluummin annan lasteni kiipeillä savon kuusissa kuin Helsingin lähiön päiväkodin/eskarin/koulun metallisissa kiipeilykaarissa.

No minä olen 33v viiden lapsen äiti joka myös vietti kesiä maalla (jos tämä nyt jotain painoa sanoille sitten tuo..), kiipeili puissa ja liukui navetan katolta lumipenkkaan...(no kunnes isä kielsi kun navetta oli vanha ja pelkäsi että katto romahtaa). No mutta entä sitten, nyt olen aikuinen ja asutaan vain neljännessä kerroksessa muttei silti tuli mieleen laskea edes 15-vuotiasta parvekkeen kaiteelta roikkumaan, saati sitten 4 vuotiasta.



En kiellä puihin kiipeilyä, mutta en todellakaan anna lupaa kiivetä niin pitkälle kuin oksia riittää. Ei niitä puumajojakaan sinne latvaan rakenneta.







Tästä maaseutuargumentista jolla puolustellaan lastenkasvatuksessa yhtä ja toista..Satutko tietämään että eniten vakavia onnettomuuksia sattuu lapsille juuri ns. maaseudulla? Johtuu juuri siitä valvonnan puutteesta ja antiikkisista asenteista.



Vähän samaa saa vääntää anopin kanssa kun kuljetti omia lapsiaan 70-80-luvun autossa ilman turvavöitä eikä mitään sattunut niin nyt on sitten muka turhaa kaupunkilaista elämästä vieraantunutta hössötystä että lapsilla pitää aina olla turvavyöt- ja istuimet.

Omistani vanhin on 6 v ja saa kiipeillä puissa kuten 4 v siskokin, mutta kumpikaan ei vielä ole mennyt niin korkealle, että olisin kieltänyt saati edes pelännyt.



Jonkun 10-vuotiaan kanssa en kyllä aio aina olla mukana lähimetsässä. Joten ei se kieltäminen tule aina onnistumaan, teki mitä hyvänsä. Kokemuksesta tiedän, joka paikassa olen kiipeillyt.



Onnettomuuksia sattuu, kyllä. Mutta onko puusta putoamiset suhteessa läheskään yhtä yleisiä kuin vaikka liikenneonnettomuudet ja pyörälläkaatumiset? Pyörällä kaatuessakin voi kuolla, vaikka ei olisi autoja lähimailla.

Sellaisen pullukan sohvaperunan en antaisi kiivetä mutta tyttöni kyllä. Hän on ollut aina liikunnallinen ja menee kiipeilytelineissä ja puissa kuin apina.

Huikea koordinaatiokyky ja paino/voimasuhde. Ihan kateeksi käy.

En tosiaankaan anna lapseni kiipeillä ylemmäs kuin korkeintaan kahteen metriin ja silloinkin olen itse pitämässä persuuksista kiinni (haalareista).

Viisi metriä - sieltä kun tippuu niin henkihän siinä lähtee! Vähän liian riskaabelia, motoriikka saa sitten siltä osin jäädä kehittymättä mutta viiteen metriin meillä ei kersa kyllä todellakaan saa kiivetä. Taitavallekin kiipeilijälle sattuu arviointivirheita, jalka luiskahtaa tms. ja sitten se on menoa.



Maaseudulla olen minäkin viettänyt paljon aikaa ja maataloympäristö on ollut minunkin leikkipaikkaani - samoin kuin kaupunkimiljöö. "Ennen vanhaan hyvänä aikana ", omassa lapsuudessani, lapsia kuoli onnettomuuksissa suunnilleen 400 vuosittain, nykyisin onnettomuusluvut taitavat olla jotain parinkymmenen luokkaa. Huima lasku siis! Nyt lapsia ainakin noin yleensä ottaen valvotaan tarkemmin eikä kaikille typeryyksille anneta mahdollisuutta. Vaikea uskoa, että missään kunnon perheessä nykyään penskat kiipeilevät vaikkapa kerrostalon yläkerrosten kaiteella. Valistus tehoaa ja ymmärrys siitä, mitä riskejä kannattaa ottaa ja mitä ei.

mutta ei se juurikaan kiipeämistä haitannut.

naapuruston lasten (n. 10 v) kiipeilyä puissa. Sanoin asiasta heidän vanhemmilleen että tietävät mitä lapsensa kesälomapäivisin puuhaavat jos vaikka olisivat halunneet asian kieltää. Lapset siis olivat useinkin korkeammalla kuin näiden kaksikerroksiset rivitalojen katot. Kerran yksi poika putosi kun oksa meni poikki hänen ollessaan laskeutumassa. Onneksi oli vain muutaman metrin korkeudessa, mutta kyllä sitä hetki poikaa katseltiin että pihiseekö henki ja onko jalka poikki.



Itse olen myös lapsena kiipeillyt puissa, korkeallakin. Kerran kävi pahasti kun tipuin selälleni maahan, jossa oli parikymmentä senttiä pitkiä pieniä kantoja. Henki lamaantui ja selkä oli pahasti ruhjeilla. Olisi voinut henki mennä. Mieheni serkku kuoli kun tippui parvekkeelta ensimmäisestä kerroksesta (humalapäissään temppuili kaiteella). Lapseni siis eivät saa kiipeillä korkealla puissa, muutama metri saa riittää. Jos he salaa kiipeilevät (kuten minä) niin sitten toivotaan parasta. Haluaisin kuitenkin tietää jos joku aikuinen heidät näkee kiipeilemässä.

metrin, saati viiden metrin korkeudesta? Joillekin se tulee ihan yllätyksenä - että voikin sattua oikeasti!

No en antaisi. Mutta kun oma poika on nyt 8-vuotias ja jo liikkuu jonkun verran kotipihapiirin ulkopuolella, niin en mä voi aina tietää mitä se tekee. Voi vaan toivoa että mitään ei satu. Itsekin touhusin vaikka mitä vanhempien seläntakana, nyt hirvittää kun ajattelen sitä. Olen kiivennyt puihin, varastojen katoille, koulun katolle jne. oon ollut heikoilla jäillä lauttailemassa, olen odottanut että auto tulee mahdollisimman lähelle ja sen jälkeen juossut auton edestä ja vaikka mitä. Onneksi koskaan ei mitään pahempia sattunut.



Mun pojalla on maja puussa, parinmetrin korkeudella, toivottavasti se riittää sille.

Hirveä meidän äiti kun oli lapset sänkyyn laittanut nukkumaan..