Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tuttavapiirissämme kaikki naimisiin menneet
13.07.2009 |
ovat niitä pariskuntia, jotka ovat hankkineet lapset vasta naimisiin menon jälkeen. Näin mekin teimme.
Sitten taas ne, jotka ovat hankkineet lapsen/lapset jo suhteen alkuvuosina, eivät tunnu menevän naimisiin ollenkaan. Jotkut kyllä hankkivat kihlasormukset sormiin jo suhteen alkuvaiheessa ja ainakin naispuoliset niitä kovasti kaikille esittelivät (häätoiveissaan), mutta eipä se kihlasormus näytä sitten merkinneenkään mitään (ainakaan miespuolisille).
Tuo on nykyään muutenkin tosi yleistä, että ne jotka hankkivat lapset jo suhteen alkuvaiheessa, eivät tunnu menevän naimisiin vuosienkaan kuluttua. Ja monestihan se on niin, että nainen kyllä haluaisi naimisiin, mutta mies ei suostu naimisiin vaikka lapsetkin on jo hankittuna.
Miksi jotkut miehet ovat valmiita tekemään lapset lähes kenen kanssa vaan, mutta sitten eivät ole valmiita sitoutumaan lapsensa/lastensa äitiin?
Kommentit (65)
Yhteinen lapsi on kyllä yhdistävämpi tekijä kuin avioliitto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me olimme 6 vuotta yhdessä ennenkuin tulin raskaaksi, sitten muutimme yhteen. Naimisissa emme ole tänäkään päivänä, on koettu yhdessä useampi kriisi ja vakava sairaus. Kumpikaan ei ole lähtenyt minnekään.
Sitten taas naimisiin menneistä tutuistamme kaikki ovat jo eronneet, paras tapaus 2kk häiden jälkeen.
Ei pidä yleistää suuntaan tai toiseen.
en minäkään tuota lähde perustelemaan, mutta itse uskon ihan samoin.
Kyllä laopsen tekeminen ja vastuu uudesta elämästä on paljon sitovampi, kuin avioliitto.
Itse en ymmärrä yhtään miten se avioliitto muka sitoo. Korkeintaan jollain ahdistavalla tavalla, joka tuntuu teennäiseltä.
Millä perusteella mahdat väittää näin?
Yhteinen lapsi on kyllä yhdistävämpi tekijä kuin avioliitto.
avioliitto!
Jos lapsia lähdetään hankkimaan vanhempien pitää olla valmiita olemaan perhe ja pitämään lapsesta huolta YHDESSÄ!
Avioliitosta taas voi lähteä tänäpäivänä ihan samallalailla kuin avoliitostakin.
Me menimme mieheni kanssa kihloihin kun yhdessä oltiin oltu 3kk. Lapsia saatiin ennen häitä kaksi. Naimisiin mentiin kun kihloissa oltiin oltu 6v1vk.
Mies olisi mennyt paljon aikaisemminkin,mutta maistraatissa. Minä taas halusin kunnon juhlat ja lopulta ne pidettiinkin. (pienet vajaan 50hlön "bileet" kavereille).
Oikeastaan olisi ihansama oltaisiinko naimisissa vai ei. Elämä ei ole muuttunut sitten yhtään miksikään.
Toisin oli kun lapset syntyivät.
Jos elo toisen kanssa ei jostain syystä miellytä niin siinä ei ole pätkääkään väliä sillä onko naimisissa vaiko ei. Näkeehän sen jo avioero tilastoista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
puolisot osoittavat toisilleen, että he haluavat tietoisesti sitoutua toisiinsa juuri toistensa vuoksi.
Lapsi taas sitoo puolisot huolehtimaan lapsesta ja toimimaan vanhempina. Monet naimattomat puolustelevat sitoutuneisuuttaan lapsilla. Tulee vaan mieleen, onko sitoutumisen ja yhdessä olon ehtona vain ne lapset, jos kerta naimisiin meno on niin ylivoimaisen vaikealta tuntuva sitoumus.
sitä kautta se sitoo, ainakin minua. En suhtaudu kevytmielisesti siihen, että olen julkisesti sanonut tahtovani rakastaa. Kukaan ei mene vahingossa naimisiin, mutta raskaaksi voi tulla vahingossa helpostikin.
Juridisesti avioliitto tekee monta asiaa yksinkertaisemmaksi ja takaa lesken oikeudet ilman erillisjärjestelyitä. Siksi se on myös järkevä ratkaisu.
en minäkään tuota lähde perustelemaan, mutta itse uskon ihan samoin.
Kyllä laopsen tekeminen ja vastuu uudesta elämästä on paljon sitovampi, kuin avioliitto.
Itse en ymmärrä yhtään miten se avioliitto muka sitoo. Korkeintaan jollain ahdistavalla tavalla, joka tuntuu teennäiseltä.
Millä perusteella mahdat väittää näin?
Yhteinen lapsi on kyllä yhdistävämpi tekijä kuin avioliitto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
avoerothan ovat moninkertaisesti yleisempiä kuin avioerot, niitä ei pysty edes tilastoimaan.
Monet naiset yleensä haluavat hankkia lapset nopeasti jo suhteen alussa ja he ajattelevat, että kyllä se mies suostuu sitten naimisiin kun lapset on tehty. Mutta sitten ei käykään niin.
tapahtuu ihan yhdessä ja yhteisestä tahdosta (toki myös vahinkoja sattuu).
Eikä kukaan olisi avoliitossa jos siihen ei olisi yhteistä tahtoa!
Ihan typrää väittää,että naimisiin meno pitäisi parit jotenkin pyhästi yhdessä lopunikäänsä.
En minäkään suhtaudu kevyesti siihen kenen kanssa lapsia olen tehnyt!
Olen tehnyt lapseni miehen kanssa joka on maailman paras mies ja isä ja jonka kanssa aion olla yhdessä elämäni loppuun saakka!
Lapset taas ei ymmärrä mitään siitä onko äiti ja isä naimisissa vaiko ei!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja kyllä nämä kaksi lasta meitä sitoi yhteen enemmän kuin mikään avioliitto koskaan sitoo. Lapsen tekeminen yhdessä tarkoittaa, että ihmisen kanssa ollaan tekemisissä loppu elämä...haluttiin sitä tai ei. Meillä ainakin tuo yhteisen lapsen hankinta oli päätös, että pysymme yhdessä loppuun asti.
Naimisiinkin kyllä menimme tämän vuoden alussa 8vuoden yhteiselon jälkeen. Naimisiinmeno ei sinäänsä muuttanut meidän suhdettamme mihinkään suuntaan...teki lakipykälistä vain järkevämmät jos jommallekummalle meistä sattuisi jotain. Sitten kun naimisiin kerta päätettiin mennä, niin mentiin sitten kunnolla ja pidettin kauniit häät :) mukava päivä todistaa rakkautensa toiselle.
Mutta kyllä se minusta niin on, että lapsen tekeminen toisen kanssa on todella sitovaa. Avioliitto on vain paperi.
kaikki avioliitot ovat kestäneet.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
naimisiin jos olette niin sitoutuneita lasten takia jo?
Eikö mies kuitenkaan suostu?
Siitähän se kiikastaa, eikö vain.
naimisiin jos olette niin sitoutuneita lasten takia jo? Eikö mies kuitenkaan suostu? Siitähän se kiikastaa, eikö vain.
me kyllä olemme naimisissa jo.
Olen myös tuo kirjoittaja joka kertoi ,että naimisiin mentiin 6v1vk kihlojen jälkeen, numeroa kirjoitukselle en muista.
T.12
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja mitä ihmettä tuo "mies kuitenkaan suostu"-paska on?? :D Ei nyt ole 1800-luku; myös nainen voi olla haluamatta naimisiinmenoa!
Kaikkea sitä ihmiset miettiikin. Mä tapasin mun miehen 10 vuotta sitten. Rakastuttiin oikein tosissaan ja ei me mistään naimisiinmenosta haaveiltu, vaan lapsesta, ja pian se jo saatiin. Kihloihin mentiin kun vaan tuntu siltä että ostetaan nyt ne sormukset, ei se oikeestaan sen enempää merkinnyt tai muuttanut meidän arkea. Mä en jaksa ruveta mitään häitä järkkämään, ei mitään mielenkiintoa ja maistraatissa en naimisiin mene, jos menen niin sitten kirkossa.
Mun mies on joskus puhunut naimisiin menosta, mutta mä olen sanonut että olen ihan tyyvyväinen näinkin.
yllättävänkin paljon, ja myös funtsivat näitä asioita. Yleensä keskenään, kavereiden kanssa. Vanhemmille niistä ei niin kerrota...
Meillä ykskaks kerran keskimmäinen murkku totesi, että onpa kiva, kun te ette ole eronneet vaan teillä on edelleen mukavaa yhdessä isän kanssa. Oli taas yksi kaveri kipuillut vanhempiensa eron keskellä.
Tutkimuksen mukaan erot ovat avoliittolaisten kesken paljon yleisempiä kuin avioliitossa olevien, googlettamalla löytyy helposti tästä tietoa... esim. 25.2.2008 uutisista: " Avoliitot purkautuvat useammin kuin avioliitot. Avoeroja tapahtuu vuosittain kaksin - kolminkertainen määrä avioeroihin verrattuna, vaikka naimisissa olevia on moninkertainen määrä avoliittolaisiin nähden. Erityisesti matala koulutus- ja tulotaso lisäävät avoliittojen eroriskiä.
Avoliitoissa elää Suomessa yli puoli miljoonaa ihmistä, avioliitoissa pari miljoonaa. Vuosittain purkautuu 30 000 avoliittoa, avioerojen määrä on ollut jo pitkään 13 000 vuodessa. Avoliittoja on monentyyppisiä, kertoo tutkimusavustaja Elina Mäenpää Helsingin yliopistosta. "
tapahtuu ihan yhdessä ja yhteisestä tahdosta (toki myös vahinkoja sattuu).
Eikä kukaan olisi avoliitossa jos siihen ei olisi yhteistä tahtoa!Ihan typrää väittää,että naimisiin meno pitäisi parit jotenkin pyhästi yhdessä lopunikäänsä.
En minäkään suhtaudu kevyesti siihen kenen kanssa lapsia olen tehnyt!
Olen tehnyt lapseni miehen kanssa joka on maailman paras mies ja isä ja jonka kanssa aion olla yhdessä elämäni loppuun saakka!Lapset taas ei ymmärrä mitään siitä onko äiti ja isä naimisissa vaiko ei!
että ne naiset, joiden mies ei suostu naimisiin, yrittävät kovasti vähätellä avioliiton arvoa. Mutta niinhän se on; mitä ei voi saada, sen arvo täytyy kieltää niin ei tunnu niin pahalta.
Kyllä naimisiin meno on monelle tärkeää ja todellinen osoitus rakkaudesta yhä nykyäänkin. Ja kyllä suurin osa miehistäkin on valmiita menemään naimisiin sitten, kun Se Oikea nainen on rinnalla.
yllättävänkin paljon, ja myös funtsivat näitä asioita. Yleensä keskenään, kavereiden kanssa. Vanhemmille niistä ei niin kerrota... Meillä ykskaks kerran keskimmäinen murkku totesi, että onpa kiva, kun te ette ole eronneet vaan teillä on edelleen mukavaa yhdessä isän kanssa. Oli taas yksi kaveri kipuillut vanhempiensa eron keskellä. Tutkimuksen mukaan erot ovat avoliittolaisten kesken paljon yleisempiä kuin avioliitossa olevien, googlettamalla löytyy helposti tästä tietoa... esim. 25.2.2008 uutisista: " Avoliitot purkautuvat useammin kuin avioliitot. Avoeroja tapahtuu vuosittain kaksin - kolminkertainen määrä avioeroihin verrattuna, vaikka naimisissa olevia on moninkertainen määrä avoliittolaisiin nähden. Erityisesti matala koulutus- ja tulotaso lisäävät avoliittojen eroriskiä. Avoliitoissa elää Suomessa yli puoli miljoonaa ihmistä, avioliitoissa pari miljoonaa. Vuosittain purkautuu 30 000 avoliittoa, avioerojen määrä on ollut jo pitkään 13 000 vuodessa. Avoliittoja on monentyyppisiä, kertoo tutkimusavustaja Elina Mäenpää Helsingin yliopistosta. "
tapahtuu ihan yhdessä ja yhteisestä tahdosta (toki myös vahinkoja sattuu). Eikä kukaan olisi avoliitossa jos siihen ei olisi yhteistä tahtoa! Ihan typrää väittää,että naimisiin meno pitäisi parit jotenkin pyhästi yhdessä lopunikäänsä. En minäkään suhtaudu kevyesti siihen kenen kanssa lapsia olen tehnyt! Olen tehnyt lapseni miehen kanssa joka on maailman paras mies ja isä ja jonka kanssa aion olla yhdessä elämäni loppuun saakka! Lapset taas ei ymmärrä mitään siitä onko äiti ja isä naimisissa vaiko ei!
että itse olen syntynyt kun vanhempani eivät olleet naimisissa (luonnollisesti myös isosikoni)
eikä me kyllä mietitty kertaakaan moista asiaa!
Oma lapseni oli 4v (kuopus 1v eikä aisaa siis edes ymmärtänyt) kun mentiin mieheni kanssa naimisiin ja tyttö oli nii innoissaan häistä jonne hän pääsi,sai prinsessa mekon ja valita itselleen kukat jatanssia yms.
Ja tuossa jutussahan ei kerrota mitään siitä onko noilla pareilla minkäverran lapsia. Veikkaan ,että näillä avopareilla on suhteessa paljon vähemmän lapsia kuin aviopareilla.
Minun vanhempani muuten ovat edelleen onnellisesti yhdessä 31 vuoden ja 4 lapsen jälkeen.
t.12
Mutta lapset tehtiin ensin. Omasta nuoruudestani en muista että me oltaisiin mietitty tai puhuttu siitä kuka tai kenen vanhemmat on naimisissa ja kenen ei?
Omassa tuttavapiirissä eroaa niin naimisissa kuin avoliitossa olevatkin. En mä ainakaan ole huomannut että naimisissa olevat säästyisi arjen huolilta enemmän tai rakkautta olisi enemmän, ihan samanlaista elämään tässä vietetään kuin avoliitossa olevat.
Alue: Aihe vapaa
homogeeninen ystäväpiiri? Meidän "piireissämme" tapauksia on kyllä kaikenlaisia: ennen lastentekoa naimisiin, naimisiin muttei ollenkaan lapsia, ensin 2-3 lasta ja sitten naimisiin, naimisiin raskaana, ei naimisiin eikä lapsia, lapsia muttei naimisiin jne jne.