Mies päätti sitten lähteä kaupunkilomalle äitinsä kanssa.
Kolmen päivän reissu, ja minä saan pärjätä vauvan kanssa yksin sen ajan. Sairastan synnytyksen jälkeistä masennusta, mutta hänen äitinsä kuulemma tarvitsee tämän matkan, koska on invalidi eikä pääse muuten minnekään.
Aika tylyä minusta.
Kommentit (369)
Mä en oikein ymmärrä, mikä ongelma tässä on. Tai tajuan sen, että sun mielestä miehesi paikka olisi sun rinnallasi tällä hetkellä, mikä on ihan totta. Mutta jos miehesikin tarvitsee irtiottoa, jotta voisi sitten pitää huolta sinusta ja vauvasta. Usein masentuneiden puolisot saattaa masentua itsekin, joten miehen onkin pidettävä omasta jaksamisestaan huolta.
Tuomitsisin hänen matkansa vain sitten, jos sulla ei olisi muuta apua sen ajaksi. Mutta oma äitisi on ja matka on vain kolme päivää. Turhaan kannat kaunaa miehelle!
Kaupunkilomilla on helppoa olla vauvan kanssa. Ruokia tietty pitää raahata, jos et halua ostaa kohdemaasta, ja missä vaan kahvilassa ja ravintolassa ne lämmittää ruuat ja tuo kauniilla lautasella eteen, kun vaan pyytää! Ihmiset on yleensä todella ihania ja avuliaita vauvan kanssa matkustaville, oli maa mikä hyvänsä.
Nimim. kokemusta on.
kun vauva syö jo kiinteitä. Hankalaa niiden kiinteiden lämmittäminen, kun ei välttämättä ole mikroa käytettävissä. Lisäksi olen jäämässä hoitovapaalle parin viikon päästä, niin sitä rahaa tarvitaan. Anoppi kyllä maksaa poikansa matkan, mutta meneehän siellä reissussa muutenkin rahaa.
Oma äitini on tulossa auttamaan. Onneksi on vielä lomalla tuolloin.
ap
Rauhoittavia lääkkeitä on kotona, jos alkaa liikaa ahdistaa.
ap
noinko sä sanot miehelleskin? otan sit rauhottavia jos mua rupee liikaa ahdistaa kun sä olet pois? tajuatko mille se hänestä tuntuu? toki sulla on rankkaa, mut hän ei ole sun äiti, isä tai lääkäri tai omahoitaja, etkä sä ole lapsi. sun on PAKKO pärjätä, vaikka sulla olisi masennuskin.
tiedätkö että tutkimusten mukaan masennuksesta burn outista tms selvitään huonommin jos otetaan esim täysi sairasloma ja kaikki vaan hyysää ja tukee. pitää olla edes vähän yritystä. olen itsekin asian kokenut ja KUKAAN ei voi sua siinä koko ajan kädestä pidellä. itse vedin nappia naamaan ja lähdin kävelemään, kauppaan, tekemään ihan mitä vaan vaikka aluksi itketti ja pelotti jne. mut ITSE se on voitettava. sun mies todella masentuu jos se kokee että sä romahdat jos hän hetkeksi sun viereltä poistuu.
Vauvasi on siis jo lähes vuoden! Opeta syömään kiineitä huoneen lämpöisenä niin ei tarvita mikroa. Äitisikin on vielä tukenasi ja mies poissa vain 3 vrk. Mitenköhän kuvittelet niiden synnytysmasennukseta kärsiven yksinhuoltajien pärjäävän? Ne kuule joutuu olemaan 24 tuntia 7 päivää viikossa ja 365 päivää vuodessa yksin. Mene jo itseesi ja salli sairaalle anopillesikin lomaa! Jo olet itsekkyyden huippu!
kun vauva syö jo kiinteitä. Hankalaa niiden kiinteiden lämmittäminen, kun ei välttämättä ole mikroa käytettävissä. Lisäksi olen jäämässä hoitovapaalle parin viikon päästä, niin sitä rahaa tarvitaan. Anoppi kyllä maksaa poikansa matkan, mutta meneehän siellä reissussa muutenkin rahaa. Oma äitini on tulossa auttamaan. Onneksi on vielä lomalla tuolloin. ap
rauhoittaviin lääkkeisiin, ja mies tietää sen muutenkin.
ap
Vauvasi on siis jo lähes vuoden! Opeta syömään kiineitä huoneen lämpöisenä niin ei tarvita mikroa. Äitisikin on vielä tukenasi ja mies poissa vain 3 vrk. Mitenköhän kuvittelet niiden synnytysmasennukseta kärsiven yksinhuoltajien pärjäävän? Ne kuule joutuu olemaan 24 tuntia 7 päivää viikossa ja 365 päivää vuodessa yksin. Mene jo itseesi ja salli sairaalle anopillesikin lomaa! Jo olet itsekkyyden huippu!
En viitsi opettaa syömään ruokaa huoneenlämpöisenä, koska lämmin ruoka kuuluu syödä lämpimänä. Sitten pitäisi opettaa tuosta huoneenlämpöisenä syömisestä pois.
En tiedä, miten muut pärjää, mutta ei ikävä kyllä minun olotilaani paranna, vaikka maailma olisi pullollaan masentuneita yksinhuoltajia.
Anopilla on kaksi muutakin poikaa, mutta ei kelpaa kuin sairastuneen miniän poika.
En ole mielestäni itsekäs.
ap
jos mun mies lähtis äitinsä kanssa mieluummin lomalle, kuin olis mun kanssa. Olkoon sitten vaikka millanen invalidi-äiti.
Eikö anoppi olisi voinut palkata ulkopuolista apua?
Jos ajattelen, että itse olisin tuo anoppi, niin en kyllä poikaani ottais avustamaan. En haluaisi, että lapseni joutuvat minua hoitamaan ja ehkä pesemäänkin. En halua sellainen riesa olla.
Mutta ehkä vanhemmat ihmiset ajattelevat toisin.
Minusta, ap, teet ihan itse nyt elämästäsi hankalampaa kuin se todellisuudessa onkaan.
On itsekästä tai ei niin muakin jurppis moinen, tsemppiä!
mieleeni tuli heti, että mies haluaa vapaata sinusta. Ihme läheisriippuvainen olet, jos et kolmea päivää äitisi avulla pärjää ilman miestäsi.
Kannattaisi vähän löysätä miehestäsi, hän saa kohta päähänsä tehdä pitemmät reissut. Ei synnytyksen jälkeiseen masennukseen tarvitse aina vedota. Luulen että sinulla tulee olemaan ongelmia siitäkin selvittyäsi, se läheisriippuvuus nimittäin. Nyt olisi hyvä tilaisuus kokeilla hieman omilla jaloilla seisomista VAIN kolmen päivän ajan.
Viestisi on niin minä, minä-keskeinen että ehkäpä miehesi on myös lopen uupunut ja turvautunut äitinsä apuun päästäkseen edes kolmeksi päiväksi pois kotiympyröistä?
Toivota miehellesi hyvää matkaa, sano että kotona kaikki menee hienosti, sinullahan on apua.
ja et pärjää 3 vrk kaksin sen kanssa. Tai et voi lähteä matkalle kun on vaikeeta syöttäminen. Hui, mahtaa miestäsi ahdistaa.
varma että on äitinsä kanssa matkalle lähössä?
Minusta, ap, teet ihan itse nyt elämästäsi hankalampaa kuin se todellisuudessa onkaan.
kun muutaman kuukauden kuluttua pitäisi aloittaa sitten poisoppiminen, kun siirrytään samaan ruokavalioon perheen kanssa?
Miehesi on vaikeassa tilanteessa: vaimolla synnytyksen jälkeinen masennus ja invalidiäiti. Kolmen päivän matka tuskin on lomaa miehellesi.
mieleeni tuli heti, että mies haluaa vapaata sinusta. Ihme läheisriippuvainen olet, jos et kolmea päivää äitisi avulla pärjää ilman miestäsi.
Kannattaisi vähän löysätä miehestäsi, hän saa kohta päähänsä tehdä pitemmät reissut. Ei synnytyksen jälkeiseen masennukseen tarvitse aina vedota. Luulen että sinulla tulee olemaan ongelmia siitäkin selvittyäsi, se läheisriippuvuus nimittäin. Nyt olisi hyvä tilaisuus kokeilla hieman omilla jaloilla seisomista VAIN kolmen päivän ajan.
Mies on kyllä harrastanut, tavannut kavereita ja ollut yhden yön työmatkalla, mutta kolme päivää on minusta tässä vaiheessa liian paljon.
ap
varma että on äitinsä kanssa matkalle lähössä?
ap
ja et pärjää 3 vrk kaksin sen kanssa. Tai et voi lähteä matkalle kun on vaikeeta syöttäminen. Hui, mahtaa miestäsi ahdistaa.
Jään kohta hoitovapaalle ja ylimääräisiin matkoihin ei ole varaa. Te kaikki tietysti olette laittaneet lapsen 10-kuisena päiväkotiin, niin on varaa matkustella. Itse en siihen ala.
ap
erittäin ajattelematonta anopilta sekä mieheltä.